Olen ollut koko sen ajan, kun jääkiekkoa olen seurannut, poikkeuksellisen kiinnostunut juuri valmennuksesta ja siihen liittyvästä mystiikasta. Ylipäätään olen kiinnostunut siitä johtajuudesta, jota valmentamiseen liittyy sekä ylipäätään harvinaisen isosta vastuusta ison yleisön silmissä.
Organisaatiota voidaan määritellä monella tavalla, mutta sen ajan, mitä itse olen seurannut Liigaa niin yksi paras tapa arvioida organisaatiota on se, miten organisaatio kohtelee omia valmentajiaan. Tosiasiathan voidaan myöntää heti: Suomi on edelleen hyvinkin johtajakeskeinen kulttuuri ja urheilussa johtajuus sitoutuu aina päävalmentajaan. Silloin, kun menee hyvin, saat aivan poikkeuksellista suitsutusta, mutta kun menee huonosti saat myös aivan poikkeuksellisella tavalla roskaa niskaasi.
Jos katsoo tälläkin kaudella tilannetta niiden organisaatioiden osalta, joiden tulostasossa on ollut toivottavaa niin sama ajatuskulku yhdistyy kaikkiin näihin. Jos katsotaan tämän hetken sarjataulukkoa pohjalta ylöspäin niin kaikkien näiden joukkueiden valmentajia on höykyytetty kuin vierasta sikaa - foorumeilla, lehtien palstoilla. Se lienee yksi päävalmentajan perustöistä - olla fanien ja muiden tietämättömien maalitauluna silloin, kun menee huonosti. Se vie fanien fokuksen pois joukkueen otteista.
Sen sijaan Liigassa itse asiassa on opittu viime vuosina, että valmentajaa ei kannatakaan vaihtaa kesken kauden, koska se ei oikeasti näytä tuottavan minkäänlaista tulosta. Huonoa putkea on vaikea oikaista vaihtamalla kapteenia, joten onnistuneet valmentajan vaihdokset voidaan laskea melkein yhden käden sormilla. Viimeisen kerran kesken kauden vaihdettu päävalmentaja on johtanut joukkonsa menestykseen vuonna 2012. JYP korvasi Dufvan Aholla, mutta tämäkin muutos tehtiin aivan kauden alussa. Tämän jälkeen tiettävästi muutos ei ole onnistunut yhtään missään.
Viime kaudella Ässät passitti Ahon vaihtoon kesken kauden - joidenkin mielestä pelastaen hieman kauden tulosta, mutta kauden jälkeinen likapyykki osoittaa, että valmentajan vaihto todennäköisesti ainoastaan lisäsi entisestään kustannuksia ja heikensi tulosta. Heikosti suorittava joukkue ei pärjää, vaikka johtajaa vaihdettaisiin koko ajan. Sen sijaan täsmällisillä korjaustoimilla monia asioita on pelastettavissa, mutta valmentajan vaihtaminen ei ole yksi niistä.
Tämän vuoksi herääkin kysymys siitä, miksi osa faneista vuodesta toiseen perustelee ketjuja, huutelee lehtien palstoilla ja suoraan sanoen vaatii valmennusta vastuuseen, vaikka edessä seisova näyttö osoittaa varsin selkeästi, että valmennuksen vaihtaminen kesken kauden ainoastaan lisää tulevaa turskaa ja heikentää joukkuetta entisestään?
Luulen, että kyseessä on eräänlainen ikiliikkuja. Tämä on ainoastaan esimerkki - ja haluan korostaa, että sellaisena se pysyy. Samaa voi todeta ihan missä tahansa muuallakin: Porin Ässissä näyttää olevan vilskettä taustalla ja ainakin jatkoajassa valmennusketju kukkii mukavasti. Kaikista mielenkiintoisin puoli järjenvastaisessa valmentajavaihdoskeskustelussa on se, että esim. tuolla ketjussa on ehdotettu mm. Rautakallion paluuta. Kyseessä on siis täydellinen ikiliikkuja: Kotkaniemi, joka aikanaan tuli korvaamaan juuri Rautakallion halutaan korvata Rautakalliolla? Tämä ei ole yksittäinen esimerkki vaan samanlaista logiiikkaa on joskus nähty mm. JYPin valmennusta koskevissa ketjuissa. Vuonna 2014 (jouluna) Tappara-fanit halusivat korvata Tapolan Rautakorvella, kun joukkueella oli vaikeaa. Vuonna 2018 syyskuussa fanit haluavat korvata Rautakorven Tapolalla, kun joukkueella on vaikeaa.
Jottei viesti olisi ainoastaan negatiivista täynnä - haluan kuitenkin huomata, että Liigassa organisaatiot ovat poikkeuksellisen paljon fanejaan järkevämpiä, sillä viime vuosina n. 100 % Liigan organisaatioista on oppinut, että rikkinäistä pohjaa ei voi korjata vaihtamalla uutta korkkia. Lähes kaikissa organisaatioissa on vuoteen 2018 mennessä opittu, että jos valmentajaa on pakko vaihtaa - kannattaa vaihdos tehdä kesällä ennen uuden kauden alkua. Tällaisista vaihdoksista löytyykin jo paljon enemmän aitoa onnistumisevidenssiä: lähimpänä historiassa Suikkasen vaihto kesällä Mantereeseen, TPS:n hallittu vaihto A-P Selinin rakennustyöstä uuteen Kaskisen aikaan. Törmäsen korvaaminen kauden päätteeksi A-P Selinillä IFK:ssa.
Poikkeuksetta nämä muutokset ovat tehneet toivottua tulosta. Se, miksi edes avaan koko ketjun on se, että haluan haastaa jokaisen lyhytnäköisen fanin miettimään, mitä oikeaa hyötyä valmennuksen vaihdoksesta vaikeuksien keskellä voisi olla. Olisi hienoa, että fanit sisäistäisivät ja näkisivät saman kuin kaikki organisaatiot jo hiljaisena tietona tietävät.
Organisaatiota voidaan määritellä monella tavalla, mutta sen ajan, mitä itse olen seurannut Liigaa niin yksi paras tapa arvioida organisaatiota on se, miten organisaatio kohtelee omia valmentajiaan. Tosiasiathan voidaan myöntää heti: Suomi on edelleen hyvinkin johtajakeskeinen kulttuuri ja urheilussa johtajuus sitoutuu aina päävalmentajaan. Silloin, kun menee hyvin, saat aivan poikkeuksellista suitsutusta, mutta kun menee huonosti saat myös aivan poikkeuksellisella tavalla roskaa niskaasi.
Jos katsoo tälläkin kaudella tilannetta niiden organisaatioiden osalta, joiden tulostasossa on ollut toivottavaa niin sama ajatuskulku yhdistyy kaikkiin näihin. Jos katsotaan tämän hetken sarjataulukkoa pohjalta ylöspäin niin kaikkien näiden joukkueiden valmentajia on höykyytetty kuin vierasta sikaa - foorumeilla, lehtien palstoilla. Se lienee yksi päävalmentajan perustöistä - olla fanien ja muiden tietämättömien maalitauluna silloin, kun menee huonosti. Se vie fanien fokuksen pois joukkueen otteista.
Sen sijaan Liigassa itse asiassa on opittu viime vuosina, että valmentajaa ei kannatakaan vaihtaa kesken kauden, koska se ei oikeasti näytä tuottavan minkäänlaista tulosta. Huonoa putkea on vaikea oikaista vaihtamalla kapteenia, joten onnistuneet valmentajan vaihdokset voidaan laskea melkein yhden käden sormilla. Viimeisen kerran kesken kauden vaihdettu päävalmentaja on johtanut joukkonsa menestykseen vuonna 2012. JYP korvasi Dufvan Aholla, mutta tämäkin muutos tehtiin aivan kauden alussa. Tämän jälkeen tiettävästi muutos ei ole onnistunut yhtään missään.
Viime kaudella Ässät passitti Ahon vaihtoon kesken kauden - joidenkin mielestä pelastaen hieman kauden tulosta, mutta kauden jälkeinen likapyykki osoittaa, että valmentajan vaihto todennäköisesti ainoastaan lisäsi entisestään kustannuksia ja heikensi tulosta. Heikosti suorittava joukkue ei pärjää, vaikka johtajaa vaihdettaisiin koko ajan. Sen sijaan täsmällisillä korjaustoimilla monia asioita on pelastettavissa, mutta valmentajan vaihtaminen ei ole yksi niistä.
Tämän vuoksi herääkin kysymys siitä, miksi osa faneista vuodesta toiseen perustelee ketjuja, huutelee lehtien palstoilla ja suoraan sanoen vaatii valmennusta vastuuseen, vaikka edessä seisova näyttö osoittaa varsin selkeästi, että valmennuksen vaihtaminen kesken kauden ainoastaan lisää tulevaa turskaa ja heikentää joukkuetta entisestään?
Luulen, että kyseessä on eräänlainen ikiliikkuja. Tämä on ainoastaan esimerkki - ja haluan korostaa, että sellaisena se pysyy. Samaa voi todeta ihan missä tahansa muuallakin: Porin Ässissä näyttää olevan vilskettä taustalla ja ainakin jatkoajassa valmennusketju kukkii mukavasti. Kaikista mielenkiintoisin puoli järjenvastaisessa valmentajavaihdoskeskustelussa on se, että esim. tuolla ketjussa on ehdotettu mm. Rautakallion paluuta. Kyseessä on siis täydellinen ikiliikkuja: Kotkaniemi, joka aikanaan tuli korvaamaan juuri Rautakallion halutaan korvata Rautakalliolla? Tämä ei ole yksittäinen esimerkki vaan samanlaista logiiikkaa on joskus nähty mm. JYPin valmennusta koskevissa ketjuissa. Vuonna 2014 (jouluna) Tappara-fanit halusivat korvata Tapolan Rautakorvella, kun joukkueella oli vaikeaa. Vuonna 2018 syyskuussa fanit haluavat korvata Rautakorven Tapolalla, kun joukkueella on vaikeaa.
Jottei viesti olisi ainoastaan negatiivista täynnä - haluan kuitenkin huomata, että Liigassa organisaatiot ovat poikkeuksellisen paljon fanejaan järkevämpiä, sillä viime vuosina n. 100 % Liigan organisaatioista on oppinut, että rikkinäistä pohjaa ei voi korjata vaihtamalla uutta korkkia. Lähes kaikissa organisaatioissa on vuoteen 2018 mennessä opittu, että jos valmentajaa on pakko vaihtaa - kannattaa vaihdos tehdä kesällä ennen uuden kauden alkua. Tällaisista vaihdoksista löytyykin jo paljon enemmän aitoa onnistumisevidenssiä: lähimpänä historiassa Suikkasen vaihto kesällä Mantereeseen, TPS:n hallittu vaihto A-P Selinin rakennustyöstä uuteen Kaskisen aikaan. Törmäsen korvaaminen kauden päätteeksi A-P Selinillä IFK:ssa.
Poikkeuksetta nämä muutokset ovat tehneet toivottua tulosta. Se, miksi edes avaan koko ketjun on se, että haluan haastaa jokaisen lyhytnäköisen fanin miettimään, mitä oikeaa hyötyä valmennuksen vaihdoksesta vaikeuksien keskellä voisi olla. Olisi hienoa, että fanit sisäistäisivät ja näkisivät saman kuin kaikki organisaatiot jo hiljaisena tietona tietävät.