Tämä on täysin käypä toimintatapa JOS osaamme tehdä oikeita valintoja. Tällä tyylillä ovat rakentuneet melkeinpä jokainen mestaruusjoukkue, jotka sinullekin ovat varmasti tulleet tutuiksi. Ne voisivat myös rakentua jatkossakin, kiitos Kärppien juniorimyllyn.
Jokainen Oulun mestarijoukkue rakennettiin rahalla, resurssiylivoimaan nojaten, sen aikaista Liigaa vastaan. Nämä ajat on nyt ohi. Joskus siellä on ollut se halpa juniori, kuten Aho tai Laine, josta saadaan satakertaisesti enemmän irti kuin maksetaan, mutta nämä ovat harvinaisuuksia. Toki kun sellainen ilmestyy, niin silloin kannattaa panostaa.
Kärpät tuottaa junioria, joidenka kehittäminen kannattaa ja joista saa NHL-korvauksia, mutta se ei johda voittavaan joukkueeseen, koska ne helvetin paluumuuttajat sluibailee siellä samaan aikaan. Ja samaan aikaan, liian moni juniori on vielä liian juniori. Tämä on miesten liiga.
Junnujen kehittämisessä ei ole mitään vikaa, mutta liikaakaan niitä ei saa olla voittaakseen Liigassa. Liian monen pelaajan kohdalla pyhä usko Kärppä-sydämeen paluumuuttajan kohalla johtaa siihen mukavoitumiseen. Jos kaikki olisi LasseKukkosia, ongelmaa ei olisi. Mutta Lasse Kukkonen vääristi tämän uskon, omalla olemassaolollaan.
Muutama Kärppä-sydän toki pitää olla, kuten oli Lasse ja kuten on Tapparassa Kuusela Ja Peltola, mutta mikään automaatti kivalle kotiinpaluulle pohjoiseen se ei saa olla. Nämä talentit pitää tunnistaa ja Ohtaman Atte sellainen varmasti on.
Mutta edelleenkin, unelma paluumuuttajista jonain jatkuvana "flowna" kaatuu siihen, että se paluumuuttaja ei ota palkanalennusta. Ei ota. Hänellä tavallaan on ne ansaitut näytöt menneisyydestä, joidenka perusteella maksetaan turhasta. Eikä hän enää tähtää urallaan sille seuraavalle tasolle. On vain mukava olla Oulussa, suorittaa tasaisesti, kasvattaa lapsia ja elää onnellista perhe-elämää. Motivaatiota kehittymiseen, tai vuotaa verta Kärppien eteen ei ole. Ja mitä useamman kohdalla maksetaan tästä turhasta, sitä enemmän pelaajabudjetista hukkuu paskaan ja sitä heikompi joukkueesta tulee.
Itse olen seurannut tätä palkat vs. motivaatio efektiä NHLstä ja näen sen aivan selvänä. Alipalkattu pelaaja on motivoitunein. Koska se haluaa sen perkeleen palkankorotuksen. Takaisin organisaatioon palkattu mukavoituja saattaa joskus olla olla hyvä vaihtoehto, mutta hyvin usein ei. Sitten on jotain superstaroja, joidenka palkalla ei varmaan ole mitään väliä, suorittaisivat aina täydellisesti, oli mikä peli tahansa kyseessä. Bergeronit, Crosbyt, Zetterberg jne.
Tappara on alkanut toimia vuosia sitten tietyllä tavalla. He näkevät nämä palkankorotuksen haluajat. Signataan halpoja, alipalkattuja pelaajia, jotka ovat valmiita ja halukkaita menemään uralla eteenpäin. Heidän ei tarvi olla Tapparan junioreita, he tulevat koko Suomesta, tai jopa ulkomailta kehittymään. Kehitetään heitä kohti seuraavaa arvokasta lappua - jota ei makseta Tapparassa - ja mennään eteenpäin. Ei tarvi sitoutua mihinkään, että olisi paikallinen juniori, Tapparan veriryhmän sydämellä varustettuna -tätä hulluus-uskoa. Etsitään seuraava halukas tulija - halukas tulija kehittävään ympäristöön - unelmana kalliimpi jatkolappu kovempitasoisessa sarjassa. Ei mitään mukavoitumista, kute Oulussa -- sisäsiittoisesti.
Eli keneenkään ei sitouduta millään helvetin Tappara-sydämellä. Tappara on vain osakesalkku, johon otetaan matalan arvon osakkeita (pelaajia) sisään sillä toivolla, että nostavat arvoaan kun heitä kehitetään, ja päästetään pois. No hard fiiilings, ei Pirkanmaan paremman veren tai läntisen tuulen uskoa tai muutakaan huuhaata. Siirtomaksua ei saada, mutta pelaajan kehitys ajaa saman asian, sopimuksen loppupäässä on palkkatasoaan parempi kehittynyt pelaaja, kun pelataan playoffseja tai jopa useamman kauden ryöstö.