Pian alkaisi MM-kisojen loppurutistus myös sitten Jatkoajan otteluseurannan puolella. Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua; Aftonbladetit luettu itse kullakin; Kapasen räpäytyksiä laskettu jännityksellä; Tertsin tarinointia kuunneltu kulmakarvat koholla; Koivulla ollut C:tä rinnassa; Suvi loistanut leningissään kauniina kuin Suomen... kesä, ja niin edelleen.
Matka on ollut pitkä, mutta upea ja antoisa. Leijonia on jaettu eritoten käyttäjille @Breeze Harbour sekä @Lert, jotka ovat ansainneet ne jokaista harjankarvaa myöten. Vielä pitäisi jaksaa loppuhuipennus, vaikka kisaväsymys varmasti painaa, ja paljon on jo jätetty tälle mahtavalle polulle. Vielä kerran, pojat! Sitten saa huutaa: ihanaa Leijonat, ihanaa! Kävi miten kävi, on meillä uskomaton joukkue.
Jos Suomi voittaa niin menen Aftonbladetin sivuille...ja futisfoorumille.
Mutta kummasti kyllä taas jännittää ja miettii uskaltaako koko peliä edes katsoa. 2019 finaalin jälkeen tuntui helpottavalta ja ajattelin ettei näitä tarvitsisi enää jännittää, koska kolme mm-kultaa sentään jo voitettu. Mutta nälkä kasvaa syödessä ja kyllä taas vaan jännittää.
Pakko vielä tulla kehaisemaan Brian Boylea. Hieno mies ja hienon hengen oli saanut joukkueeseensa luotua. Oliko koko ura jopa tässä? Jos oli, niin upea päätös tuo viimeinen peli. Hattu päästä!
@Lert ja @Breeze Harbour ovat nähdäkseni tykkäilleet itsensä olympiajoukkueeseen. Selvästi tykkäyskirjapelaajia joilla on hallussa viivetykkäykset sekä nopea reagointitykkääminen.
Myöskin yksilötaitoa löytyy eikä kumpaakaan huimaa tykätä esimerkiksi allekirjoittaneen väsyneistä viesteistä.
Kevään 2019 kulta ja finaali eivät säväyttäneet minua itseäni läheskään niin paljoa kuin aiemmat finaalit arvokisoissa ja mestaruudet. Sain jopa kuulla kommentteja kun vielä olin silloin seuraavana päivänä maanantaina käynyt hampaan poistossakin että et näytä siltä että Suomi on voittanut maailmanmestaruuden eilen. Oli fiilis yllättävän maassa kuulemma.
Syitä olen miettinyt tuohon. Oliko syy suht nimettömässä Leijona-joukkueessa joissa ei ollut ainakaan järin paljon mitään suuria tähtiä jotka olisivat säväyttäneet minua. Tai oliko syy siinä että olisin vihdoin tajunnut näiden ns. jääkiekon MM-kisojen olevan niitä kuuluisia vähempi arvoisia turnauksia kun parhaimmat pelaajat eivät ole mukana maajoukkueilla. Turnauksia joista vain karjalalippikset jaksavat innostua.
Mutta jälkeenpäin olen ymmärtänyt etenkin tämänkin turnauksen johdosta että suurin syy siihen miksei kevään 2019 mestaruus säväyttänyt minua itseäni on se että oma mahani oli jo aika täynnä siinä vaiheessa. Olihan se kevät suosikkijoukkueilleni yhteensä kolmen kullan kevät. HPK oli voittanut mestaruuden, samoin Kauhajoen Karhubasket koripallossa ja vieläpä samana päivänä voittivat mestaruuden kuin Leijonat.
Nyt tänä keväänä ovat pelit taas sykähdyttäneet ja jännitys alkaa täälläkin olemaan jo katossa. HPK jäi pudotuspelien ulkopuolelle, Kauhajoen Karhubasket hävisi koripallon finaalit ja jäi hopealle... Nyt taas Leijonien kulta kyllä riemastuttaisi minuakin ja maistuisi erityisen makealta.
Siihen on kuitenkin vielä pitkä matka. Mutta olen ollut havaittavissani niin minussa kuin jopa Leijonien joukkueessa sitä että nyt osataan paremmin voittaa isojakin pelejä. Ollaan päästy eroon siitä ns. häviäjän leimasta. Uskalletaan tavoitella isojakin voittoja ja ei ajatella enää asenteella no olisihan se hopeakin upea mitali. On tullut lisää mielestäni voittamisen kulttuuria mutta riittääkö se tänään sittenkään?
Siellä 2019 mestaruutta pyöritetään taas C Morella. Kyllä tuo jotenkin nostaa eri tavalla edelleen kylmiä väreitä kuin mitä vaikka 2011 mestaruus näin myöhemmin.
@Lert ja @Breeze Harbour ovat nähdäkseni tykkäilleet itsensä olympiajoukkueeseen. Selvästi tykkäyskirjapelaajia joilla on hallussa viivetykkäykset sekä nopea reagointitykkääminen.
Myöskin yksilötaitoa löytyy eikä kumpaakaan huimaa tykätä esimerkiksi allekirjoittaneen väsyneistä viesteistä.
Kyllähän Saksa varmasti näki että voisi jopa mestaruuden voittaa eikä vain haastaa isompia. Nähdyn perusteella tällä pelillä ei ole ollut heille mitään väliä.
Muistaakseni luin jostain GER-CAN pelin jalkeen jonkun saksalaisen pelaajan sanoneen, ettei heita pysayta tassa turnauksessa kukaan. Eli joo, eikohan siella olla oltu niissa fiiliksissa, etta finaaliin tai ei mitaan valia.