Suomen historia ja mytologia ennen kristinuskon saapumista

  • 7 984
  • 54

Baldrick

Jäsen
Viime aikoina olen törmännyt eri yhteyksissä enenevissä määrin nykyisen Suomen historiaan ja mytologiaan, sekä viehättynyt suuresti suomalaisesta perimästä. Toki kiinnostunut olen aina ollut jonkin verran, mutta nyt tiedonkeruu on helpompaa kuin koskaan aikaisemmin. Samalla myös olen huomannut sen kuinka ainakin 90-luvulla koulujärjestelmämme kävi aivan liian vähäisissä määrin metsäläisten esi-isiemme historiaa.

Tässä ketjussa keskustelkaamme siis nykyisen Suomen alueesta ja lähiympäristöstä ajalta ennen kristinuskon ja Ruotsin suurruhtinaskunnan hellään huomaan joutumista, kun alueen heimoilla herranpelko tarkoitti Ukko ylijumalan tyytyväisenä pitämistä. Itse koen, että omien juuriemme tuntemus on tärkeää. Sekä vähäisten lähteiden että ainakin opetusjärjestelmämme karrikoidusti sanottuna "ruotsi-ihannoinnin" ja/tai kristinuskon valta-aseman vuoksi ainakin itse koen (ja ilmeisesti monet muut Youtube-kommentoijat eri videoilla), että suomalaisesta ajasta ennen ruotsin vallan alle joutumista ja sen aikaisesta omasta kulttuurista, elintavoista ja uskomuksista puhuttiin ja puhutaan vieläkin aivan liian vähän. Sen sijaan koulussa kyllä jumpattiin juurta jaksain pariinkin otteeseen jaakobin painit, ylösnousemukset ja joonan valassadut.

Nyt muutama mielenkiintoinen linkki videoihin ja artikkeleihin viimeaikaisimmista jutuista, joihin olen törmännyt ja mielenkiintoani ovat kutitelleet:







Eestiläisen historiantutkimuksen mukaan myös suomalaiseestiläiset olivat viikinkejä ja tämä on skandinaavisten historijoitsijoiden toimesta sivuutettu. Jälkimmäisen videon kommenttiosiosta löytyy myös linkki wikipediaan ja silloisen Ruotsin suurkaupunki Sigtunan polttamiseen karjalaisten toimesta.


Oliko suomalaiset viikinkien pelkäämiä väkivaltaisia metsäläisiä, jo alistettuja veronmaksajia ja ryöstöretkikohteita viikingeille vai viikinkejä siis itsekin?

Itse koen olevani vielä aika alkutaipaleella tässä aiheessa ja on paljon läpikäytävää vielä ennen mitään suuremman kokonaiskuvan luomista. Siksi kysyisinkin tältä kaikenkattavan tiedon suurkirjastolta, Jatkoajan käyttäjäkunnalta, lisävinkkejä tutustuttaviin lähteisiin. Bonuspisteitä saa, jos tietolähde on sähköisessä muodossa, sillä pidän majaani kaukana kotimaan kirjastoista, sekä papukaijamerkki on mahdollista saada myös viihteellisyydestä. "Kalevala nykysuomeksi" voisi ainakin olla sellainen, minkä joutaa lukea. Itsellä on e-kirjana Kalevala, mutta se on kyllä melkoinen työmaa lukea ja ymmärtää, ainakin muutaman kymmenen sivun otannalla.

Tästä voidaankin sitten lähteä perkaamaan meidän takapajuisten junttien metsäläisiä juuriamme, olkaa hyvä.
 

Baldrick

Jäsen
Ja tietysti yksi hauska aihe on miettiä, miten nämä näkyvät nykyisissä tavoissamme ja kielessämme? Esimerkiksi pakanalliset juhlapäivät, miten vanhat uskomukset näkyvät vieläkin suomenkielessä ja niin edelleen. Kun katsoo tuon ylläolevassa viestissä löytyvän videon suomalaisista kuolemaan liittyvistä jumalista, alkaa mieleen tulvia erilaisia mielleyhtymiä nykysuomalaisesta mielenmaisemasta ja ei tietysti tarvitse arvuutella, miksi metallimusiikki kuolemaan viittavine teemoineen on kolahtanut Suomen kansaan.

Edit.

Laitetaas vielä yksi yleisaiheinen linkki YLE:n juttuun. Pitääpä katsoa tuo Sammon sirpaleet -sarja tässä lähipäivinä.
 
Viimeksi muokattu:

Snoppen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hermes
Erittäin mielenkiintoinen avaus. Tätä jäädään innolla seuraamaan.

Historia kiinnostaa kovastikin, mutta oman maan historiatieto on itsellä pimennossa samoista syistä kuin avausviestissä mainittiin.
 

Stolk-2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Suomalaisten historian tutkiminen, ainakin julkisuudessa on aika brändi vetoista. Hesarissa on ollut hyvä juttu sarja suomalaisista arkkitehdeistä jotka ovat antaneet ison panoksen arkkitehtuuriin, mutta julkisuudessa usein puhutaan vain Aallosta ja Engelistä. Suomalaisten historianopetus keskittyy suurilta osin isoihin nimiin ja tapahtumiin. Varmasti on historian tutkijoita jotka tutkivat suomalaisuutta ennen kristinuskoa, mutta heidän tulokset eivät ole media seksikkäitä. Minuakin kiinnostaisi teokset jotka käsittelevät tätä aihe aluetta.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Joo, ihan mielenkiintoinen keskustelun avaus.

Itse olen miettinyt sellaista asiaa, että nationalismi on tänäpäivänä sellainen sana, jolla on monesti aika negatiivinen kaiku. Asia kuitenkin toisaalta on niin, että saamme kiittää esimerkiksi tästä Suomi-nimisestä valtiosta 1800-luvulla eläneitä nationalisteja. Ilman heitä täällä ei olisi syntynyt kaipuuta itsenäiseen valtioon, ja tämä maapläntti olisi todennäköisesti myös Venäjällä tapahtuneen vallankumouksen jälkeen jatkanut jonkinlaisena osana Neuvostoliittoa.

Ja jos näin olisi tapahtunut, niin jokainen varmasti ymmärtää sen, että millaista elintason kehitys olisi ollut. Puhumattakaan siitä, että mitä Stalinin puhdistuksissa täällä olisi tapahtunut.

Noh, tämä on tälläistä "what if" historian pyörittelyä, joka itsessään on usein aika tympäisevää. Mutta pointti kuitenkin on se, että nationalismi on tuottanut aivan valtavasti hyvää hedelmää meille.

Ja tämähän ei itse ketjun aiheeseen suoraan tosiaan liittynyt. Mutta tuo aihe kiinnostaa kyllä minuakin.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Kansallisradikaalien piirissä on alettu pykäämään uutta "historiankirjoitusta", jossa mytologisoidaan ja sankarillistetaan Suomen pakanallinen esihistoria, jonka sitten julmat, raiskaavat ja orjuuttavat ruotsalaiset muka puhdistivat historiankirjoista. Lähinnä pyritään korostamaan sitä, että kyllä mekin osasimme sotia ja ryövätä heikompia, ettei jääty yhtään jälkeen jostain viikingeistä, että oli meilläkin "ylväitä" kuninkaita ja ruhtinaita (lue rantarosvoja). Jonkinlaista omalaatuista historiallista peniskateutta. Ja siis historian silkkaa väärentämistä ja keksimistä.

Todellisuudessa meillä tosiaan onkin hieno esihistoria - mutta juuri siinä, että kohtuullisen rauhallisesti keräiltiin käpyjä ja oravannahkoja suurten metsien suojissa sangen vähän raiskaten ja ryöväten. Oltiin sivistyneempiä kuin naapurimme ja säilytimme paljon pidempään yhteyksiä metsästäjä-keräilijä -maailmankuvaan ja mytologiaan. Ei meidän tarvitse skandinaaveja ja slaaveja apinoida, edes retrosti.
 
Viimeksi muokattu:

Kilgore Trout

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Luin hiljattain Heikki Lehikoisen kirjan Katkera manalan kannu. Se esittelee suomalaisen kuoleman kulttuurihistorian. Vanhojen tapojen ja perinteiden lisäksi teos kertoo pyövelien ja pappien työstä, šamaaneista ja tietäjistä sekä varhaisen lääketieteen suhteesta kuolemaan.

Kesken minulla on Ilari Aallon ja Elina Helkalan Matka muinaiseen Suomeen. Sama pari on kirjoittanut myös kirjan Matkaopas keskiajan Suomeen, mutta sitä en ole lukenut.
 

Baldrick

Jäsen
Kansallisradikaalien piirissä on alettu pykäämään uutta "historiankirjoitusta", jossa mytologisoidaan ja sankarillistetaan Suomen pakanallinen esihistoria, jonka sitten julmat, raiskaavat ja orjuuttavat ruotsalaiset muka puhdistivat historiankirjoista. Lähinnä pyritään korostamaan sitä, että kyllä mekin osasimme sotia ja ryövätä heikompia, ettei jääty yhtään jälkeen jostain viikingeistä, että oli meilläkin "ylväitä" kuninkaita ja ruhtinaita (lue rantarosvoja). Jonkinlaista omalaatuista historiallista peniskateutta. Ja siis historian silkkaa väärentämistä ja keksimistä.

Todellisuudessa meillä tosiaan onkin hieno esihistoria - mutta juuri siinä, että kohtuullisen rauhallisesti keräiltiin käpyjä ja oravannahkoja suurten metsien suojissa sangen vähän raiskaten ja ryöväten. Oltiin sivistyneempiä kuin naapurimme ja säilytimme paljon pidempään yhteyksiä metsästäjä-keräilijä -maailmankuvaan ja mytologiaan. Ei meidän tarvitse skandinaaveja ja slaaveja apinoida, edes retrosti.

Tämä mulla on tullut mieleenkin, että onko aiheen nouseva trendi(?) jollain tapaa liitoksissa nationalismin nousuun. Toki suomalaisessa mytologiassa riittää mielenkiintoa sen kaikessa omaperäisyydessään ilman suurempia sotasankareitakin.

Niin, ehkä Ruotsia tai ruotsimielisyyttä niinkään on turha syyttää tiedon katoamisesta missään erityisissä määrin. Kristinusko lienee pääsyyllinen pakanallisten kirjoitusten ja reliikkien hävittämiseen sekä tapojen kitkemiseen. Varmasti joskus myös yritetty sivistyneisyyden hengessä painaa vanhakantaisia maailmankatsomuksia ja tapoja alas ihan omatoimisestikin.

Itselle kelpaa hyvin kyllä munasillaan ja sienipäissään kekkaloivat metsäläisetkin, jotka eivät uroteoilla itseään mahtaviksi tehneet, vaan keräilivät marjoja ja jahtasivat oravia, joskus vahingossa karhunkin kaataen.
 

Fordél

Jäsen
Juha Hurmeen palkittu teos Niemi on hyvä kohde, jonka avulla pääsee tutustumaan mielenkiintoisella tavalla Suomen varhaishistoriaan. Suosittelen.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Olen jonkin verran jo muutaman vuoden ajan sivusta seurannut näitä uuspakanallisia juttuja ja vaikka seassa on paljon hyvää ja pidän hyödyllisenä sitä, että perehdytään omaan varhaishistoriaamme, niin huolestuttavan paljon täysin todellisuudesta vieraantunutta ja pitkälle vietynään varsin vaarallistakin ajattelua löytyy.

Esimerkiksi olen pistänyt merkille sen, että aika härskisti ollaan valmiita omimaan iso kasa eurooppalaista muinaiskulttuuria, jopa korkeakulttuureja osaksi jotain myyttistä suomalaista yhtenäiskulttuuria. Olen törmännyt siis ihan tosissaan heitettyihin näkemyksiin, joiden mukaan esimerkiksi viikingit, keltit ja jopa antiikin kreikkalaiset oli suomalaisia tai heidän kulttuurilliset saavutukset ja ominaispiirteet oli jotenkin peräisin meiltä. Niin, että suomalaiset oli Euroopan alkuperäiskansa, kunnes indoeurooppalaiset tuli ja anastivat kaiken. Varmasti jotain totuuksia seassa voi olla ja indoeurooppalaiset vaunukansat toki olikin valloittajia ja harrastivat voimakasta assimilaatiota, minkä seurauksena esimerkiksi indoeurooppalaiset kielet levisi vahvasti Euroopan alueella. On kuitenkin kerrassaan ronski väite ja korostuneen nationaalista, että esimerkiksi keltit ja kreikkalaiset ja näiden kulttuurit olisi olleet jotenkin suomalaisheimojen "omaisuutta". Vuorovaikutusta on varmasti tapahtunut, mutta että ihan samaa heimoa ja kulttuuria?

Noissa kuvioissa taru ja todellisuus ja jopa ihan silkat sadut tuntuu sekoittuvan huolella ja ihmiset uskoo kaikkea mitä sanotaan, jos se vaan ravitsee ja ruokkii kansallista identiteettiä ja uhoa. Toisinaan tuntuu myös, että osa on ottanut nyt jo edesmenneen Ior Bockin huuruiset sepitelmät ihan liian vakavissaan. Toki ne on itsessään kiehtovia kertomuksia ja kerrassaan lennokasta juttua minustakin ja niistä saisi vaikka kivan dramatisoidun tv-sarjan aikaan, mutta vaarallisia jos joku alkaa keksiä, että hei nämähän kertoo meidän oikeasta historiasta ja luomaan jotain kulttia siihen ympärille. Näin tuntuu joillain hommat menevän, koska huomaan aika usein, että näiden piirien parissa heitellään Iorin sepitelmiä sekaan aika surutta. Fanaattisuus ja herraviha kytee aika vahvasti pinnan alla. Tulee monessa käänteessä helposti mieleen aika vahvat Suur-Suomi -henkiset aatteet näistä jutuista. Samaan aikaan halveksutaan ja vihataan syvästi kolonialismia ja imperialismia ja niiden vaikutusta täällä ja toisaalta sitten haikaillaan ihan samanlaisen menneisyyden perään itse. Nähdään, että oma historiamme on täys kuninkaiden kultaa ja suurta kunniaa sekä mahtia.
 

Carlos

Jäsen
Viime aikoina olen törmännyt eri yhteyksissä enenevissä määrin nykyisen Suomen historiaan ja mytologiaan, sekä viehättynyt suuresti suomalaisesta perimästä. Toki kiinnostunut olen aina ollut jonkin verran, mutta nyt tiedonkeruu on helpompaa kuin koskaan aikaisemmin. Samalla myös olen huomannut sen kuinka ainakin 90-luvulla koulujärjestelmämme kävi aivan liian vähäisissä määrin metsäläisten esi-isiemme historiaa.

Hieno aihe, joka kiinnostaa myös meikäläistä. Yksi hyvin mielenkiintoinen asia siihen liittyen, Suomen muinaishistoriasta löytyy kirjallisia viittauksia lähinnä ulkomaisista lähteistä. Johtuuko tämä sitten siitä ettei Suomessa osattu kirjoittaa, vai siitä että tosiaan tämä "epäsuosittu" historia on haluttu häivyttää valloittajien toimimesta? Kysyn aidosti, sillä en tiedä.

Kaikkein mielenkiintoisin lähde mitä olen nähnyt on tämä:

Widsith - Wikipedia

Arviolta 500-600 luvulta oleva oikeasti aito kirjallinen lähde, jossa sanotaan että "Caesar ruled the Greeks and Caelic the Finns, ". Olkoonkin tämä Caelic sitten suurin kävynkerääjä-oravanmetsästäjä koskaan, mutta aikapoika oli jos ihan Englannissa asti siitä saagoja kerrottiin.

Toinen mielenkiintoinen lähde, kronologia, joka yrittää edes osin tukeutua johonkin historiaan on tässä:

Kingdoms of Northern Europe - Fenno-Scandinavia / Nordic Countries (Finland) (historyfiles.co.uk)


Ja lopuksi Jouko J. Pesosen keräämä kronologinen Suomen muinaishistoria-listaus perustuen herratiesmihin (hänen mukaansa saagoihin), mutta hyvin mielenkiintoista settiä ottaen huomioon yksityiskohtien valtava määrä:

suomivu.pdf (jarmo10.org)
 

El Lude

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kvanttimobikki kolmessa eri ulottuvuudessa
Samalla myös olen huomannut sen kuinka ainakin 90-luvulla koulujärjestelmämme kävi aivan liian vähäisissä määrin metsäläisten esi-isiemme historiaa.
Peruskoulussa vuosiluokilla 4-5 käydään läpi esi-isiemme historiaa lähinnä luokanopettajien toimesta. Harvalla luokanopettajalla on kovinkaan syvällistä tietämystä meidän esihistoriasta.
Minua harmittaa yläkoulun (aiemmin myös lukion) opettajana se, että me emme juurikaan pääse/saa opettaa näitä asioita alakoulussa. Yhden kerran olen päässyt alakoulussa näin tekemään.
Yläkoulussa historianopetus lähtee vuodesta 1789 eteenpäin. Valinnasikursseja, jos sellaisia yläkoulussa on, niin ne pääasiassa keskittyvät 7-8-luokan oppisisältöihin. Päätöarvosana kun pohjautuu 7/8-luokan OPSiin.
Lukiossa lähdetään samasta kohdasta eteenpäin. Valinnaiskurssi Hi5 aika ennen autonomiaa on hyvä kurssi, mutta kiitos nykyisen ainereaalin harva enää sitä valitsee...
 
Kansallisradikaalien piirissä on alettu pykäämään uutta "historiankirjoitusta", jossa mytologisoidaan ja sankarillistetaan Suomen pakanallinen esihistoria, jonka sitten julmat, raiskaavat ja orjuuttavat ruotsalaiset muka puhdistivat historiankirjoista. Lähinnä pyritään korostamaan sitä, että kyllä mekin osasimme sotia ja ryövätä heikompia, ettei jääty yhtään jälkeen jostain viikingeistä, että oli meilläkin "ylväitä" kuninkaita ja ruhtinaita (lue rantarosvoja). Jonkinlaista omalaatuista historiallista peniskateutta. Ja siis historian silkkaa väärentämistä ja keksimistä.

Todellisuudessa meillä tosiaan onkin hieno esihistoria - mutta juuri siinä, että kohtuullisen rauhallisesti keräiltiin käpyjä ja oravannahkoja suurten metsien suojissa sangen vähän raiskaten ja ryöväten. Oltiin sivistyneempiä kuin naapurimme ja säilytimme paljon pidempään yhteyksiä metsästäjä-keräilijä -maailmankuvaan ja mytologiaan. Ei meidän tarvitse skandinaaveja ja slaaveja apinoida, edes retrosti.

Me? Ketkä me, Länsi-Suomen germaanisperäinen, Karjalan baltialaisperäinen vai pohjoiseen ajettu ugrilaisperäinen väestö?

Metsästä-keräilijät vetäytyivät pohjoiseen ja itään sitä tahtia, kun lännestä tullut kehittyneempi maanviljelyskulttuuri eteni. Joka sukupolvi raivasi omat peltomaat, rakensi omat kylänsä, ja putsasi alkuasukkaat pois mailtaan.

Hyvin luonnollinen, kaikkialla maailmassa, aina lähi-idästä USA:n preerioille ja Australian sisämaahan toistunut kuvio, jossa teknologisesti kehittyneempi ja organisoituneempi syrjäyttää alkeellisemman.

800-900-luvulla viikinkiasutus oli jo levinnyt Pirkanmaalle, kyliä löydetty Nokialta ja Pirkkalasta. Luulen, että aika hyvin oli silloin jo puhdistettu alkuasukkaat pois peltoja tallomasta ja lehmiä metsästämästä.

Tampereen seudun, tai siis Kokemäen vesistön yläjuoksun historiasta rautakaudella spekuloidaan, että tulokkaat kykenivät nopeasti organisoimaan joukkoyksiköitä: jonkinlainen hierarkia oli, ja isommalta alueelta saatiin kerättyä kasaan kirvein aseistautunut porukka, joka hävitti näitä toisenlaisia asumuksia aina kylä kerrallaan.

Metsästäjä-kerääjät olivat hajanaisempia ja alkeellisempia, eikä heillä ollut samanlaista käsitystä maan omistuksesta, tai koti-ja villieläimien eroista. Tästä se aasinsilta ugrilaisiin "intiaaneihin" vs. länsi-eurooppalaisiin uudisasuikkaisiin.

Itse en tunnista itsessäni "kävynkerääjää", joten tuo rautakautinen, tuima, armoton uudisasukas on ne juuret, johon uskon länsi-suomalaisena pitkän linjan maanviljelijöiden jälkeläisenä kuuluvani. Näihin elintilan voittajien pitkään linjaan, jotka työnsivät ugreja, Karjalan baltteja, novgorodilaisia kohti itää.

Ja uskon myös, että enemmistö nykysuomalaisista tähän porukkaan kuuluu, itä tukevat geeniperimänja kulttuuri.

Tähän mennessä laajimmasta geeniperimän tutkimuksessa todettiin, että suomalainen geeniperimä on 90% eurooppalaista, 10 uralilaista (ugrilaista), ja että 60% geeniperimästä tulee Ruotsista. Siis keskimäärin. Ja kun sanon keskimäärin, niin idän ja lännen välillä iso ero.

Lähimmät sukukaiskansamme ovat ruotsalaiset, saksalaiset ja muut germaanit.

Länsi-suomalaisten geneettinen etäisyys ruotsalaisiin ja norjalaisiin on pienempi kuin itä-suomalaisiin.

Joten jos täällä kirjoitetaan esi-historiasta, niin siitä pitää kirjoittaa kaksi eri versiota, koska on kaksi eri kansaa, joilla on eri perimät, eri juuret, eri esihistoria.

Hyvä alku Suomen historialle olisi aloittaa:"Päijänteen länsipuolella asuvat itäiset ruotsalaiset, ja itäpuolella asuneet pohjoiset baltit.."
 
Suosikkijoukkue
Steelborn, Ich bin ein mouhijärveläinen
Tähän mennessä laajimmasta geeniperimän tutkimuksessa todettiin, että suomalainen geeniperimä on 90% eurooppalaista, 10 uralilaista (ugrilaista), ja että 60% geeniperimästä tulee Ruotsista. Siis keskimäärin. Ja kun sanon keskimäärin, niin idän ja lännen välillä iso ero.

Lähde?
 
Ei nyt ihan suora lähde kyseiseen tutkimukseen, mutta avaa hyvin tätä kahden kansan genetiikkaa Suomessa.

 
Suosikkijoukkue
Steelborn, Ich bin ein mouhijärveläinen
Ei nyt ihan suora lähde kyseiseen tutkimukseen, mutta avaa hyvin tätä kahden kansan genetiikkaa Suomessa.

Juu, tämän tiesin kyllä mutta haastaisin Hatchetmanin esittämää prosenttilukua että 60 % ois läntistä perimää. Itse sanoisin että luokkaa toisinpäin eli 60 % on itäistä. En löytänyt mistään selkeitä kokonaislukuja mutta miehistä on aika hyvät luvut: Itä-Suomessa N-haploryhmää (eli itäistä perimää) on 71 prossaa ja I-haploryhmää (eli läntistä) 20 %. Lännessä N:ää on 40 % ja I:tä samaa luokkaa. Eli ainakin suomalaisissa miehissä itäistä perimää on selkeästi enemmän kuin läntistä.
 
Juu, tämän tiesin kyllä mutta haastaisin Hatchetmanin esittämää prosenttilukua että 60 % ois läntistä perimää. Itse sanoisin että luokkaa toisinpäin eli 60 % on itäistä. En löytänyt mistään selkeitä kokonaislukuja mutta miehistä on aika hyvät luvut: Itä-Suomessa N-haploryhmää (eli itäistä perimää) on 71 prossaa ja I-haploryhmää (eli läntistä) 20 %. Lännessä N:ää on 40 % ja I:tä samaa luokkaa. Eli ainakin suomalaisissa miehissä itäistä perimää on selkeästi enemmän kuin läntistä.
Mielenkiintoinen pointti oli tuossa Tiede- lehden julkaisussa, että vain äidiltä periytyvässä mitokondrio-dna:ssa ei ole havaittu maantieteellisiä eroavaisuuksia. Se on mielestäni sangen mielenkiintoista, koska kuitenkin haploryhmien erot ovat todella selkeitä, eli suurin eroavaisuus on syntynyt isä-poikalinjassa (Y-kromosomissa). Tuman dna:ssa, eli molemmilta vanhemmilta periytyvästä dna:sta taas kuitenkin löytyy itä-länsijuopa.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Itse en tunnista itsessäni "kävynkerääjää", joten tuo rautakautinen, tuima, armoton uudisasukas on ne juuret, johon uskon länsi-suomalaisena pitkän linjan maanviljelijöiden jälkeläisenä kuuluvani. Näihin elintilan voittajien pitkään linjaan, jotka työnsivät ugreja, Karjalan baltteja, novgorodilaisia kohti itää.

Ja uskon myös, että enemmistö nykysuomalaisista tähän porukkaan kuuluu, itä tukevat geeniperimänja kulttuuri.

Eipä noilla mitään väliä ole, paitsi perinnöllisiin sairauksiin ja alttiuteen sairastua tiettyihin tauteihin tietysti vaikuttaa mihin sukulinjaan kuuluu. Mutta ei ne ihmisen luonnetta tai yhteisön kulttuuria määrää, minkälaista aktiviteettia kaukaiset esi-isät on olosuhteiden pakosta harrastaneet.

Muuten joudumme älyttömyyksiin, kuten että Obama ei ollut sopiva johtajaksi kun oli orjien sukua.

Hobittien kohdalla toki pätee, että sukutausta ratkaisee. Bilbo ja Frodo sopivat lähtemään Gandalfin mukaan seikkailuihin, koska heidän suonissaan virtasi helokesi-verta, ja tunnetusti helokesit ovat rohkeampia ja seikkailunhaluisempia kuin muut hobitit.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Metsästäjä-kerääjät olivat hajanaisempia ja alkeellisempia, eikä heillä ollut samanlaista käsitystä maan omistuksesta, tai koti-ja villieläimien eroista. Tästä se aasinsilta ugrilaisiin "intiaaneihin" vs. länsi-eurooppalaisiin uudisasuikkaisiin.

Itse en tunnista itsessäni "kävynkerääjää", joten tuo rautakautinen, tuima, armoton uudisasukas on ne juuret, johon uskon länsi-suomalaisena pitkän linjan maanviljelijöiden jälkeläisenä kuuluvani. Näihin elintilan voittajien pitkään linjaan, jotka työnsivät ugreja, Karjalan baltteja, novgorodilaisia kohti itää.

Ja uskon myös, että enemmistö nykysuomalaisista tähän porukkaan kuuluu, itä tukevat geeniperimänja kulttuuri.

Pohjoisten metsien vaalea peto... Anyways, meillä maanviljelyskulttuuri oli pitkään ohuesti juurtunutta ja eränkäynti säilyi merkittävänä elinkeinona. Intiaanit myös opettivat arjalaisille hassun ugrilaisen kielensäkin. Vaan siis itse asia koski kansalllsradikaalien suurelle Suomelle keksimää ja sepittämää suurta menneisyytä, ei eksentristä geneettistä germanologiaasi.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Olen jonkin verran jo muutaman vuoden ajan sivusta seurannut näitä uuspakanallisia juttuja ja vaikka seassa on paljon hyvää ja pidän hyödyllisenä sitä, että perehdytään omaan varhaishistoriaamme, niin huolestuttavan paljon täysin todellisuudesta vieraantunutta ja pitkälle vietynään varsin vaarallistakin ajattelua löytyy.

Esimerkiksi olen pistänyt merkille sen, että aika härskisti ollaan valmiita omimaan iso kasa eurooppalaista muinaiskulttuuria, jopa korkeakulttuureja osaksi jotain myyttistä suomalaista yhtenäiskulttuuria.
...
Samaan ilmiöön olen kiinnittänyt huomiota. Historia toistaa itseään kun tässäkin on erittäin vahvat kaiut 20-30 -lukujen Suomesta. Joskus penskana tuli lueskeltua Kumpujen yöstä -kirjasarjaa mummolassa ja ihan mielenkiintoista ja hyvin lennokkaalla otteella kirjoitettua kansallispaatostahan se oli ja kävi pienehkölle ihmiselle liian tylsäksi luettavaksi vasta jostain modernin ajan kynnykseltä. Samoilta ajoiltahan oli myös nämä kielitieteelliset tutkimukset joilla todistettiin aukottomasti miten Kreikan kieli on kehittynyt Suomesta ja korkeakulttuuri on syntynyt suomalaisten toimesta, vaikka heikommat rodut sittemmin syrjäyttivät jollain keinoin paremman väen. Näissä oli toki isona motivaattorina ruotsalaisten tekemä rotututkimus missä suomalaiset lajiteltiin heikoimpaan valkoihoisten kastiin mongolien ja muiden matalaotsaisten itäkansojen kanssa, ainoastaan muutama pykälä Afrikan murjaania paremmaksi rankingissa jonka kirkkain keihäänkärki oli luonnollisesti arjalainen sinisilmäinen, vaaleatukkainen viikinki. Toki kansallisen yhteyden pönkittämiseksi noina aikoina oli ihan perusteltuakin keksiä suur-Suomelle kunniakasta historiaa, samaan tyyliin kuin kaikki muutkin kansat toimivat.

Roomalaisten ajoilta oli kuvauksia pohjoisen metsissä asuvista rääsyläisistä joita kurjempia ihmisolentoja ei kirjoittaja (olisiko ollut Tacitus ja teos Germania) pystynyt kuvittelemaankaan, mutta ketkä olivat täydellisen onnellisia tilaansa ja elämänkulkuunsa. Kuulostaa itse asiassa aika hyvältä kun siinä missä todennäköisesti ulkoisia puitteita ei roomalaiseen järjestykseen tottunut osannut arvostaa, oli kansa itsessään omaan touhuunsa hyvin tyytyväinen jopa siinä määrin että siitä piti selkeästi teoksessa mainita. Veikkaisin että kyseessä metsästäjä-keräilyllä enimmän aikaa itsensä elättänyt porukka keillä oli huomattavan paljon sekä vapautta että vapaa-aikaa verrattuna viljelijöihin.
 
Veikkaisin että kyseessä metsästäjä-keräilyllä enimmän aikaa itsensä elättänyt porukka keillä oli huomattavan paljon sekä vapautta että vapaa-aikaa verrattuna viljelijöihin.

Päinvastoin: metsästäjä-keräilijät kuljettivat omaisuuttaan mukanaan, vaelsivat riistan, kala-apajien, luonnonantimen perässä. Joutuivat vuodenaikojen mukaan vaeltamaan.

Maanviljelystä ja karjankasvatusta harrastaneet tekivät maatyönsä keväällä ja kesällä. Syksyllä ruoka säilöttiin, ja talvella oli aikaa ehkä huvin ja harrastuksen vuoksi kalastella ja metsästää. Muttei tarvinnut nälkäkuoleman partaalla juosta metsissä.

Samoin kevätkylvön jälkeen oli mukavasti luppoaikaa lähteä sota-ja ryöstöretkille. Pelto kasvoi itsekseen, naiset ja lapset huolehtivat kotieläimistä.

Lisäksi pysyvissä ruokavarastoissa ja kotieläimissä oli se mukavaa, että kun piti porukka kerätä kasaan sotaretkeä varten, oli huolto valmiina. Keräilijöiden ongelma oli kädestä suuhun eläminen, mikä tarkoitti, ettei ollut eväsleipää ja olutta.Huolto sakkasi jo siihen, jos oli liikaa metsästäjiä samassa näreikössä.

Huumorilla voi kuvitella ne hyvässä lihassa olevat, pitkät ja roteavat kirvesmiehet, joilla oli säännöllinen dieetti, vastaan satunnaisemin syöneet keräilijät pienissä metsästysporukoissaan.

Toisilla terotetut kepit ja tyhjä vatsa, toisilla kilpi ja kirves, ja hiukan olutta alla. Perkele!

Lisätään vielä, että säännöllisemmpi ja turvatumpi dieetti, sekä pysyväksi asutukseksi rakennetut kylät tarkoittivat enemmän ja terveempiä muksujakin, suojatummissa olosuhteissa. Keräilijöille kun perheonni riippui keleistä ja riistaonnesta.
 
Viimeksi muokattu:

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
@Hatchetman

Kyllä tuo maanviljelys vie enemmän aikaa ja energiaa kun metsästäjä keräilijän elämäntapa. Maanviljelys ja kaupungistuminen sitten toisaalta johtivat moneen muuhun edistykselliseen asiaan, kuten kirjoitustaitoon, metalleihin ja filosofiaan. Mutta eipä yksittäinen perhe jossain keskellä ei mitään, paljoa hyödy siitä jos vaihtaisivat metsästyksen maanviljelykseen. Yksittäiselle henkilölle huono valinta, mutta koko yhteiskunnalle hyvä.

 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Lisätään vielä, että säännöllisemmpi ja turvatumpi dieetti, sekä pysyväksi asutukseksi rakennetut kylät tarkoittivat enemmän ja terveempiä muksujakin, suojatummissa olosuhteissa. Keräilijöille kun perheonni riippui keleistä ja riistaonnesta.
Otan pikaisesti kiinni lukuisista mahdollisista vain tähän, tuo @Ollakseni viesti yllä kun jo käsitteli osin muita epämääräisyyksiäsi.

Paikallaan asuminen tuotti kyllä enemmän muksuja, mutta lapsikuolleisuus oli pitkälle 1800-luvun puolelle järisyttävän suurta. Oikeastaan vasta teollinen vallankumous ja sen myötä parantunut hygienia sekä entisestään tehostunut maatalous vähensivät selkeästi lapsikuolleisuutta ja saivat sitä(kin) kautta väkiluvun kasvamaan. Kylä- ja kaupunkikeskuksissa oli pitkään alkeellinen viemäröinti ja esim. kulkutaudit niittivät kuolemaa lasten parissa. Samanlaista vaaraa ei ollut liikkuvien ja suht pienien metsästäjä-keräilijä yhteisöjen parissa. Toki heille lapsi saattoi muutoin olla taakka, eikä tässä ole tarpeen romantisoida vaikkapa mk-yhteisöjen parissa todettua vanhusten ja lasten surmaamista.

Suomen alueella elämä sekä mk-porukoissa että viljelijäyhteisöissä on varmasti ollut haastavaa molemmissa, mutta lauhkeimmilta vyöhykkeitä on paljonkin näyttöä siitä, että esim. ihmiset olivat keskimäärin pidempiä ja rotevampia ennen maanviljelyksen yleistymistä. Siis ihan me homo sapiens sapiensit (vaikka tuosta: Kuuntele Yle Areenassa: Maanviljely toi kurjuuden ja sairaudet | Audio Areena)

Mitä tulee noihin tuimiin ja armottomiin uudisasukasjuuriisi, on niitä valitettavasti idän heikompi aines historian läpi raiskannut. Toki 300 vuodessa ehtii jo jonkin verran sukulinjat korjaantumaan ja ryssän veri suvusta haihtumaan.
 

Animal

Jäsen
Ei nyt ihan suora lähde kyseiseen tutkimukseen, mutta avaa hyvin tätä kahden kansan genetiikkaa Suomessa.


Ei tämä täysin tuulestatemmattua ole. Noudattelee vielä hämmentävän hyvin vanhaa Pähkinäsaaren rauhan 1323 rajalinjaa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös