No jos kerta saa laittaa kaksi merkittävää videota, niin minäkin sitten.
Vuonna 2006, kuten joku saattaa vielä hämärästi muistaa, kaikki televivisiokanavat eivät olleet vielä digitalisoituneet. Oli antennin kautta näkyvät kotimaiset peruskanavat ja noiden lisäksi meillä näkyi kourallisen verran erilaisia saksalaisia tv-kanavia.
Yksi näistä tv-kanavista oli nimeltään Viva Plus, musiikkikanava jonka loru tulisi loppumaan jo tammikuussa 2007 Comedy Centralin vallatessa sen kanavapaikan.
Tältä kanavalta löysin syksyn 2006 mittaan useamman sellaisen bändin/artistin, joiden musiikkia kuuntelen vielä tänäkin päivänä. Yksi näistä yhtyeistä oli texasilainen Flyleaf, vasta joitain vuosia olemassa ollut vaihtoehtorockbändi, josta tuskin kovin moni, etenkään suomalainen tuolloin vielä tiesi.
Toki Flyleaf esiintyi tuon saman vuoden kesänä Kornin järjestämällä Family Values -kiertueella Yhdysvalloissa, josta taltioidun DVD:n muuten edelleen omistan. Silti, kovin harva tiesi vielä tuohon aikaan mikä ihmeen Flyleaf?
Itse biisistä, tämä oli ensimmäinen biisi heiltä jonka kuulin soivan Viva Plussan
Get The Clip -ohjelman listoilla. Mulle kehittyi tähän suoranainen obsessio. Kyttäsin kyseistä tv-kanavaa lähes pakonomaisesti odottaen, josko pääsisin kuulemaan jälleen kerran uuden suosikkikipaleeni.
Hah, muistan jopa lähettäneeni The Voicen nettisivuilla palautetta, että voisiko tämän kipaleen mitenkään saada teidän tv-kanavanne soittolistoille :D No ei voinut, mutta sain toiveeni lopulta toisella tapaa läpi, kun kerran matkalla salibandyharkkoihin se pärähti täysin odottamattani soimaan Radio Rockilta!
Niin, mä olin melko masentunut ja mielenmaisemaltani synkkä varhaisteini, kaipa nämä lyriikat sitten jotenkin vain kolahtivat niin hyvin