Torstaina jouduin käymään. Talokaupoissa kaupanvahvistaja halusi palkkionsa käteisellä. Sain toki kuitin tästä hänen suuresta urakastaan.Pankkiautomaatilla? Milloikohan olen viimeksi edes käynyt? En kaiketi pariin vuoteen, koska käteistä ei tarvitse enää nykyisin. Ketjun hengen mukaisesti siis totean että junttimaisinta on käteisen nostaminen automaatista.
Tuossa kun äitini ja siskoni kanssa käytiin Tallinnassa, niin ihmettelin ihan ääneen, kun halusivat maksaa joka paikassa käteisellä. Eivät tienneet, että debit-kortti toimii maksuvälineenä myös ulkomailla. Kaikkeen sitä törmää... eivätkä olleet mitenkään ensimmäistä kertaa rajojen ulkopuolella.Valitettavasti ainakin ulkomailla monessa paikassa tarvitsee edelleen käteistä. Pari vuotta sitten tehtiin roadtrippiä Montenegrosta takaisin Suomeen ja Sarajevon lähellä eräässä kohtalaisen isossa huoltoasema/kauppa -yhdistelmässä oli kyllä maksupääte mutta only cash only cash. Onneksi oli ryppyinen vitosen seteli taskussa niin sain muutaman kylmän huurteisen. Kasöörikään ei vetänyt välistä vaan suhteellisen kurssin mukaan sain viiden euron setelillä muutaman oluen ja antoi vielä Bosnian markan takaisin. Se on noin 50 senttiä.
Samalla reissulla sitten Balaton-järvellä sellaisella turistikadulla oli useampi pikkuravintola josta sitten yhteen mentiin aamupalalle, niin sama only cash only cash -selitys tuli sieltäkin. Luulisi että tuollaisessakin paikassa sen verran pyörii ihmisiä että maksupäätteelle olisi käyttöä, mutta käteisellä tuolla pelattiin.
Toki pääsääntöisesti ulkomaillakin isommissa paikoissa ja ravintoloissa käy kortti, mutta yllättävän paljon edelleen kyllä tulee vastaan niitä tilanteita että ainoastaan käteinen kelpaa. Lisäksi mitä olen juttuja kuullut niin ilmeisesti Saksassa käteisen käyttö on edelleen melko yleistä ja sitä "tarvitsee", toki voihan se olla että sielläkin kyllä kortilla pystyt maksamaan jos vaan vaadit mutta tiedä sitten. Toki jos ei ole maksupäätettä niin eipä siinä.
Joo kyllä minä itsekin käytän aina korttia kun vaan mahdollista ja pankkikortillahan se taitaa olla myös jonkin verran edullisempaa käytännössä aina kun siinä voi valita paikallisen kurssin, jos siis ollaan euroalueen ulkopuolella.Tuossa kun äitini ja siskoni kanssa käytiin Tallinnassa, niin ihmettelin ihan ääneen, kun halusivat maksaa joka paikassa käteisellä. Eivät tienneet, että debit-kortti toimii maksuvälineenä myös ulkomailla. Kaikkeen sitä törmää... eivätkä olleet mitenkään ensimmäistä kertaa rajojen ulkopuolella.
Kortin käyttäminen on aika junttia kun nykyään sitä ei tarvi maksamiseen enää oikein missään.
Kysyykö tai selvitteleekö joku oikeasti ravintolassa mitä joku juoma maksaa ja menee sen takia sitten sinne tai ei mene tonne? Erikoista on meno nykyään kyllä.
Joo kyllä minä itsekin käytän aina korttia kun vaan mahdollista ja pankkikortillahan se taitaa olla myös jonkin verran edullisempaa käytännössä aina kun siinä voi valita paikallisen kurssin, jos siis ollaan euroalueen ulkopuolella.
Toki on siinä omalla tavallaan jotain ihan siistiä kun jossain entisessä itäblokin maassa olet pööpöilemässä ja joudut kaivamaan niitä nuhjuisia seteleitä taskusta. Eipä silti, kyllä korttimaksun ja etenkin lähimaksun helppous vie voiton. En minäkään tykkää enää käteistä kantaa mukanani.
Darts-viikkokisoissa kilpailumaksuun. Joo, junttilaji. Mutta en kyllä muista, milloin olisin itse viimeksi käteistä nostanut. Varmaan kolmeksi vuodeksi käteistä, kun myin pari objektiivia kamerapalstan kautta käteiskaupalla, kun ei ole mobilepaytä. Joo, kuvaaminen on junttiharrastus.Mihinköhän kaikkeen käteistä enää tarvitaan?
Joo, olen samaa mieltä. Säästin vain vaivan muilta, kun joku olisi tuohon kuitenkin tarttunut.Valokuvaaminen on muuten kaikkea muuta kuin junttimaista
@Leon
Lisätietoa tästä, että Jone Nikulaa pidettäisiin yleisesti junttina? Ei mielestäni pidetä. Jone on vain äijjjjä.
Äijjjän ja juntin ero on hiuksenhieno. Askel väärään suuntaan niin ollaan jo viivan väärällä puolella.
Kyllä molemmat äijjät ovat niin kaukana viivan väärällä puolella, etteivät näy edes kiikareilla.Juuri näin. Jone on viivan oikealla puolella, Hynynen väärällä. Silti tykkään noista molemmista äijjjistä. Ero on vain siinä, että Hynynen on maalta.
Kyllä molemmat äijjät ovat niin kaukana viivan väärällä puolella, etteivät näy edes kiikareilla.
Omalta kohdaltani tulee heti mieleen kalastuslupien osto joillakin paikoilla. Enonkosken pirttilahteen ei esimerkiksi lupia netistä saa. Korttikaan ei käy, kun myyjän pitää tilittää maksut rahalla osakaskunnalle. Tämä nyt esimerkkinä. Pariin muuhunkin paikkaan tänä vuonna pitänyt luvat ostaa käteisellä.Mihinköhän kaikkeen käteistä enää tarvitaan? Ehkä seksin ja huumeiden maksaminen kannattaa edelleen hoitaa käteisellä, mutta juuri muuta ei tule mieleen.
Minä en ole käyttänyt käteistä kanssa enää vuosiin.
Hartolan tainionvirta on todella suosittu kohde eteläisemmässä suomessa. Siltikin käteisellä on tuonnekin luvat ostettava. Taitaa vain olla niin noissa osakaskunnissa, jotta vanhat jyyrät ovat vallan kahvassa. Siksi käteinen.Omalta kohdaltani tulee heti mieleen kalastuslupien osto joillakin paikoilla. Enonkosken pirttilahteen ei esimerkiksi lupia netistä saa. Korttikaan ei käy, kun myyjän pitää tilittää maksut rahalla osakaskunnalle. Tämä nyt esimerkkinä. Pariin muuhunkin paikkaan tänä vuonna pitänyt luvat ostaa käteisellä.
Minusta hyviä äijjjiä molemmat. Lienen siis itsekin sitten juntti. Mutta maaltahan minäkin olen.
Sinänsä hauskaa, että umpistadilainen Jone on joidenkin mielestä juntti.
Musta ja käteinen ei koskaan poistu muodista. Itsekin järjestään korttia käytän, mutta pitäähän se kolkytä donaa aina olla lompakossa, jos tekee mieli jotain ostaa. Perstaskussa lompsa toki.Käteinenhän on äijämäistä, eikä junttia. Mikäs sen hienompaa, kun kaivaa nippu viiskymppisiä taskusta ja latoa tiskiin. Siinä haisee työ, sekä kunnia.
Käteinenhän on äijämäistä, eikä junttia. Mikäs sen hienompaa, kun kaivaa nippu viiskymppisiä taskusta ja latoa tiskiin. Siinä haisee työ, sekä kunnia.
Musta ja käteinen ei koskaan poistu muodista. Itsekin järjestään korttia käytän, mutta pitäähän se kolkytä donaa aina olla lompakossa, jos tekee mieli jotain ostaa. Perstaskussa lompsa toki.
Toisaalta jos jokin on aidosti miehekäs esine, niin sellainen ison lihapiirakan näköinen, kokoinen ja värinen, ei edes lompakko, vaan lompsa. Vähän reunoilta rispaantunut, pikkusikarin tuhkan kuluttama ja elämää nähnyt, jonka syvästä vaosta pilkahtaa paperiajokortin reunan ohella myös lilojen ja keltaisten setelien kulmaa seikkailua lupaavasti.
Ne kaikki tarinat jotka tuo lompsa voisikaan kertoa, voi pojat.
Ne sadattuhannet kilometrit jäntevän pakaran ja Saab 9000:n urheilupenkin välissä. Ne aitiopaikalta seuratut mitalijuhlat roikkuen Camelin farkkujen takataskussa pukuhuoneen kouhuviinisuihkujen vienosti kostuttamana. Ne tsekkiläisen kykyjenetsijän tiukat sanat prahalaisen kuppilan nurkkapöydässä ja vienot kuiskaukset Kaarlensillan kupeessa yösydämellä. Seteli lompsasta nuoren tsekittären kouraan ja taksiin. Mitä kaikkea se lompsa onkaan saanut hotellin yöpöydältä seurata.
Kaikki havahtuvat, kun tämä mies astuu huoneeseen luoden merkitsevän, jopa pistävän, katseen jokaiseen läsnäolijaan ja krokotiilinnahkaiset bootsit vievät hänet määrätietoisesti kohti tiskiä. Nuo kengät ovat vieraileet miehen mukana kaikilla mantereilla ja silmät sulkien voi jopa kuvitella haistavansa vienon alkukantaisen tuoksun, jossa sekoittuu matelijan karvas ominaishaju sekä lompsan miellyttävän öljyinen vivahde, kun se iskeytyy käskevästi baaritiskille.
Ritmeesterin tulipää piristyy hetkeksi, kun mies imaisee viimeiset aamu-usvaa muistuttavat savukiehkurat keuhkoihinsa ja kohteliaan jämäkästi tilaa gin tonicin. Ei, mies ei todellakaan maksa tilaustaan nynnymäisen salaillen älypuhelimensa hengettömällä mobiilisovelluksella tai muovisella kortilla. Hän kaivaa lompsastaan hieman tarpeettoman suuren setelin, laskee sen pöydälle ja toteaa, samalla kuivasti yskäisten, "Poika, pidä loput". Vaikka kaikki tapahtuu rauhallisesti ja numeroa tekemättä, jokainen huoneessa oleva rekisteröi kyllä tilanteen. Takanurkan pöydästä kuuluu hiljaista keskustelua, sävyltään ärtynyttä, mutta pohjavireessä on myös kunnioitusta ja kateellisuutta, jonka voi vain ansaita. Mies ei tästä välitä, hän on ollut samassa tilanteessa tuhannesti. Antaa köyhien katsella, voisi epävarmempi tuhahtaa, mutta ei hän.
Lompsa asetellaan urheilullisen maasturin konsoliin. Siinä se nykyisin matkustaa uskollisesti isäntänsä rinnalla, koska lääkäri on selkävaivojen takia määrännyt sen pois takataskusta. Ikä ei anna armoa edes miehelle, ei ole hyväksi selälle istua pitkiä aikoja toinen pakara selvästi ylempänä. Sadat hevoset korskuvat kiiltävän mustan pellin alla, kun mies kääntää auton kohti Päijät-Hämeen maakuntakeskusta. Hän korjaa Ray-Ban-lasejaan ja vaistomaisesti sukaisee hiuksensa taaksepäin. Vauhti kiihtyy ja mielessään on vain ajatus "minä laitan asiat vielä kuntoon tai...".
Jone ei ole missään nimessä umpistadilainen. Asunut lapsuutensa ja nuoruutensa Tapiolassa.
Tapiola onkin niin junttia. Otan takkini ja hattuni ja poistun paikalta.
Aika junttia jos joutuu maksamaan jostain. Meillä rikkailla on yleensä sellaiset järjestelyt että ravintoloitsijalta löytyy budjetista tilaa "edustuskuluihin".Käteinenhän on äijämäistä, eikä junttia. Mikäs sen hienompaa, kun kaivaa nippu viiskymppisiä taskusta ja latoa tiskiin. Siinä haisee työ, sekä kunnia.
Minusta umpistadilaisuus on junteinta, mitä tiedän.Sinänsä hauskaa, että umpistadilainen Jone on joidenkin mielestä juntti.
Joo koska "umpistadilaisia" on juurikin ne junantuomat jostain maaseudulta. Eikös ns. Stadin väestöstä nykyään joku 90% ole jostan muualta kuin Helsingistä? Heheh.Minusta umpistadilaisuus on junteinta, mitä tiedän.
Äijjjän ja juntin ero on hiuksenhieno. Askel väärään suuntaan niin ollaan jo viivan väärällä puolella.