Yhteen lihavaan naiseen mahtuu monta Koffin tarraa
Tämä kirjoitus sisältää poliittisia kannanottoja, eikä siten sovellu kenellekään jääkiekkoaiheisia kirjoituksia etsivälle. Sen värittämä ideologia ei pyri hyökkäämään yhtäkään ihmisryhmää vastaan. Yhteys olemassa olevaan henkilöön on silti ilmeinen.
**********************************************************
Osmo Soininvaara valitti alkoholin tuonnin vapautumisen myötä myös, kuinka hänen laskuoppinsa mukaan viitisensataa suomalaista tulee kuolemaan vuosittain kasvavan viinankäytön myötä.
Kun Osmo huomasi, ettei hän eikä hänen puita rakastavia kulttuuriperseitä pursuava puolueensa pysty estämään alkoholin hinnan laskua, hän päätti yrittää kieltää alkoholin myymisen, mainostamisen - ja siten lopulta juomisen - kokonaan. Osmo näytti alkoholipoliittisilla vikinöillään sisäistäneensä täysin ikikansallisen poliittisen kulttuurin, jossa liberalismille ei ole eikä tule sijaa, ja jossa jokaisen poliitikon märkänä haavekuvana on saada valta päättää, yksilön oikeuksista välittämättä, jokaisen suomalaisen ihmisen puolesta, mikä heille on parhaaksi.
Alkoholin hinnan laskun järkevyydestä eduskunnassa syntyneen
keskustelun ehdoton helmi on jo mainittujen konservatiivien väittämä suomalaisten "kännigeenistä". Suomalainen juo, koska suomalaisella on sukuvika. Geeniperimä estää lopettamasta juomista ennen kuin henki on pois. Siksi alkoholia ei saa tässä maassa koskaan vapauttaa holhouksesta. Ehdotankin, että jokainen, joka sukututkimuksen myötä pystyy todistamaan juurensa olevan maan rajojen ulkopuolella, vapautetaan alkoholin haittaverosta kokonaan. Näitä ulkosuomalaisia saattaisikin löytyä yhtä paljon kuin muutama vuosi sitten Inkerin paluumuuttajia; minunkin mummoni on oikeasti saksalainen aatelinen. Sen verran dementikko vain, että väittää olevansa savolainen.
Sitkeästi valtansa säilyttävä konservativismi viinan käytön rajoittamiseksi ei ole muuta kuin jeesustelua. Jeesustelua, koska jos maassamme on kerran niin toimiva ja edistyksellinen alkoholipolitiikka, ettei anniskelun ja myynnin vapauttaminen - viinihän kuuluu ruokakauppaan, koska se on ruokajuoma - tai hinnan lasku ole kannattavaa, miksi maassamme on niin paljon alkoholisteja. Miksi tenavat vetävät perjantaikänninsä alkon pulloista, vaikka yhden kyltin monopolin ja hurjan veroasteen tärkein tehtävä on ollut tämä estää? Miksi suomalainen ei yleensäkään osaa pitää juomistaan kurissa, jos tiukalla säännöstelyllä ollaan saavutettu ideaalitila alkoholin myynnin ja käytön hallinnassa?
Jeesustelua on pakottaa panimot pullottamaan sivutuotteena ykkösolutta, jotta pelipaidoissa voivat jatkossakin kirmata karhut ja virrata lapin kulta. Jeesustelua on sulkea silmät ongelmilta, jotka tulevat koloistaan esiin vasta sen jälkeen, kun haavemaailmassaan päiväsaikaankin elävillä on jo ollut nukkumaan menoaika, ja puuttua alkoholin käyttöön paikoissa, jossa juominen on sentään valvottua, ja jotka paikat pääsevät Osmoa useammin Ilta-Sanomien sivuille.
Jeesustelua on väittää puhuvansa kansan edun puolesta, kun todellinen tarkoitus on tehdä suvilindenit ja vedota äänestäjäryhmään, joka haluaa kieltää jääkiekon saaman mediahuomion, koska he eivät ole kiinnostuneet urheilusta; saattoivat liikuntatunneilla jopa jäädä muiden jalkoihin, kun näitä rääpäleitä innostuttiin vähän taklaamaan. Jääkiekko on ja tulee olemaan suosiostaan huolimatta ikuinen punainen vaate elitisteille, jotka haluavat nähdä teoissaan pesäeron massakulttuurin typeryyteen.
Jääkiekko on suomalaisittain harvinainen kulttuurin alalaji - valtaosa sen tuloista tulee maksavilta asiakkailta. Lajin saaman valtionavun osuus on pienempi kuin jääkiekon avulla tuotetut veikkausvarat, joilla rahoitetaan niitä kulttuurin muotoja, jotka eivät voi tulla toimeen omillaan. Jääkiekko on taloudellisesti omavarainen, ja sen sponsorituloihin puuttuminen on - tiedätte kyllä mitä.
Jeesustelua on tehdä pesäero oikean kulttuurin ja urheilun välille, kustantaa toisen lapsensa hienostoelämä ja tuomita toinen siitä, että tämän on käytävä työväenluokan töissä. Jos jääkiekko olisi verovaroin rahoitettua, kuten Ooppera, Kansallisbaletti ja joka helvetin kaupunkiin haihatellut musiikkitalot, joiden tasoa yleisesti pidetään kansakunnan sivistyksen mittareina ovat, ei tarvitsisi käydä keskustelua alkoholimainonnasta. Eipä tarvitsisi seurajoukkueidenkaan välittää vuotuisista miljoonatappioista eikä haalia sponsoreita. Kapea raja kiekkoilun ja oopperan lihavien leidien välissä on taiteellinen vapaus, täysin hypoteettinen ajatus siitä, miksi toista asiaa olisi pidettävä toista arvokkaampana.
Peruspalveluministeri Soininvaara osoittelee sormellaan lieveilmiöitä, koska muutoin huomio saattaisi kiinnittyä siihen ikävään tosiasiaan, että maailman korkeimman veroasteen maassa on Eurooppalaisen mittapuun tulorajojen ja ostovoiman mukaan laskettuna kaksi miljoonaa köyhyyden koskettamaa ihmistä, ja hänen sarkansa - peruspalvelut - kansainvälisiin mittauksiin perustuen yhdet Euroopan heikkotasoisimmista.
Koskaan ei valtapuolueissa väriin katsomatta olla edes pohdittu sitä, voisiko vanhoilliselle holhouspolitiikalle olla olemassa vaihtoehtoja. Faktat unohtuvat politiikan tekijöiltä, vaikka heidän jos kenen pitäisi tuntea talous, tilastotiede ja historia. Suomessa ei koskaan ole juotu niin paljon viinaa kuin kieltolain aikana juotiin. Alkoholilainsäädännön vapautumisen seurauksena ei kulutus ole tähänkään saakka kasvanut, ei Suomessa eikä muuallakaan.