En olisi ikinä uskonut, että Nikkilä pystyy ottamaan näin suuren harppauksen kerralla. Pelityylin muututtua lyhytsyöttöpelista myös pitempiä avauksia hakevaksi on Nikkilän loistava pelinlukutaito ja syöttötaito päässyt oikeuksiinsa.
Huomionarvoista on myös, että Nikkilän pelissä ei koko kaudella ole ollut mitää turhaa tai tarpeetonta; fokus on koko ajan ydinasioissa, toiminta jäällä on illasta toiseen laadukasta, ja vedotkin tulevat viivasta maalille (tai taktisesti päätylankkiin) - eivät enää ensimmäisen blokkaajan jalkoihin. Petskun meno on huikean vapautunutta, itsetietoista ja hötkyilemätöntä, ja samaan aikaan nöyrää, työteliästä ja tinkimätöntä.
Nikkilän tämän kauden lopullinen läpimurto Liigan puolustajien ykkösluokkaan sekä Kerhon johtavaksi pakiksi on mielestäni yksi kovimmista HPK-tarinoista koko tällä vuosituhannella, ja samalla osoitus sekä pelaajan että seuran kärsivällisyydestä, sitoutumisesta ja keskinäisestä kunnioituksesta. Aitoa Kerholaisuutta parhaimmillaan.
PS. Ladan mentoriroolilla lienee ollut myös aivan oma vaikutuksensa.