Mä todistan teille hiilidioksidin lisääntymisen ja ilmaston lämpenemisen yhteyden tässä ja nyt. Koska kasvihuonekaasujen molekyylit imee maanpinnan lähettämää lämpösäteilyä, niin ilmakehän tullessa sakeammaksi niistä molekyyleista, lämpösäteilyn tie avaruuteen muuttuu pidemmäksi ja mutkikkaammaksi. Käytännössä se korkeus, jossa ilma on tarpeeksi harvaa, jotta lämpösäteily pääsee karkaamaan avaruuteen, nousee korkeampiin ja kylmempiin ilmakerroksiin.
Jotta niistä kylmemmistä ilmakerroksista karkaava lämpösäteily edelleen vastaisi samaa lämpömäärää kuin aiemmin, niin pinnan on puskettava lämpösäteilyä enemmän kuin aiemmin. Toisin sanoen pinnalla on lämmettävä.
Jos siis muut olosuhteet pysyy samana ja kasvihuonekaasujen pitoisuus lisääntyy, niin ilmaston on lämmettävä. Se on fysikaalinen fakta, jonka voi kumota vain osoittamalla etteivät kasvihuonekaasujen molekyylit absorboikaan lämpösäteilyä. Mutta se kiista tuli ratkaistua jo 1800-luvulla. Ja edelleen sen hiilidioksidimolekyylin voi viedä labraan ja todeta että se imee lämpösäteilyä.
Ainut kiista, joka enää on jäljellä, on se kuinka paljon lämpenemisestä menee hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen piikkiin, ja kuinka paljon muiden tekijöiden kuten auringon säteilyn voimistumisen (ei ole tapahtunut satelliittimittausten mukaan) tai valtamerien ja ilmakehän muodostaman systeemin sisäisiin vaihteluihin. Mutta merien pintavedethän on lämmennyt myös, joten selvästikään ei ole kyse sisäisistä heilahteluista, vaan koko systeemissä lämpö lisääntyy.
Lisäksi lämpeneminenhän on sen luonteista (yöt lämmenneet enemmän kuin päivät, napa-alueet enemmän kuin päiväntasaaja) ettei se oikein sovikaan esim. auringon aiheuttamaksi, mutta sopii hyvin kasvihuonekaasujen lisääntymisen aiheuttamaksi.
Eli hiilidioksidihan se on (ja muut kasvihuonekaasut). Ei sen lämpenemisen mysteeri tämän vaikeampi ole ratkaista. Lisäksi pitää huomauttaa, että tämähän oli ennustettu tieteellisessä kirjallisuudessa jo 1980-luvulla, ennen kuin paljonkaan oli vielä ehtinyt edes lämmetä. Ja ennen kuin asia vielä kiinnosti moniakaan ns. suuresta yleisöstä.
Kun asia tuli laajempaan tietoisuuteen 1990-luvulta eteenpäin, niin alettiin vaatia poliittisia toimia, ja fossiilisten polttoaineiden teollisuus ja siihen sijoittaneet rahamiehet aktivoituivat puolustamaan etujaan. He tekivät sen tupakkateollisuudelta opitulla kikalla, eli palkattiin ihmisiä kiistämään tieteen tulokset tai ainakin tieteellinen konsensus, sanomaan ettei ole mitään pelättävää, ja tekemään henkilökohtaisia hyökkäyksiä julkisuuteen uskaltautuneita tieteilijöitä kohtaan. Kaikki suomalaistenkin ilmastonmuutosskeptikkojen ajatukset ja argumentit voitaneen jäljittää noihin amerikkalaisten öljy- ja hiilimiljardöörien sponsoroimiin sylttytehtaisiin. Vaikka epäilemättä moni skeptikko uskoo olevansa itsenäinen, kriittinen ajattelija joka ei purematta niele mitä tahansa potaskaa. Tosi ironista.