Vaikea karsia kymmenen listalle, todella vaikea saattaa ne järjestykseen ja kunniamainintojen määrästä meinasi tulla loputon. Kolmen kärjessä on oikeat elokuvat, mutta järjestys.... Samaten melko varma, että jos nykypäivänä katselisin kaikki nämä viestissäni mainitsemani leffat, niin sijoitukset vaihtuisivat. Loppua kohti piti vähän karsia perusteluja, että ehtii töihin. Tuskin mitään tärkeää jäi satuilematta.
1. Hyvät, pahat ja rumat (1966)
- Olen kaikkiruokainen ja ennakkoluuloton leffojen suhteen, mutta jos pitäisi yksi yleisluontoinen genre nimetä, jonka tuotoksia en aina välittäisi katsoa, niin se on western. Niitä on tullut nähtyä liikaa ja ne muistuttavat yleensä liikaa toisiaan. Lisäksi ei ihan tahdo iskeä hyvä vs. paha ja miehet on (herras)Miehiä. Juoppo sivuhahmo ja kersat, jotka ovat yli-innokaita, mutta hieman naiiveja isänsä poikia jne. Harvoin on mielenkiintoisia ja valtavirrasta poikkeavia henkilöhahmoja, teknisesti ei ole mitään ihmeempiä tarjolla ja dialogikin on "suoraa". Yleensä sitä on vieläpä liikaa. Mutta sitten on Sergio Leone ja spagettiwestern, josta homma ei mielestäni enää muutu paremmaksi. Sori John Ford. Leonen länkkäreissä mysteeriset, hiljaiset ja likaiset, hikiset Miehet painavat pölyisessä, likaisessa ja kuumassa lännessä rahan perässä. Et voi luottaa keneenkään. Enemmän (ja väkivaltaisempaa) toimintaa ja vähemmän puhetta. Hahmot sanoivat intensiivisten lähikuvien myötä enemmän ollessaan hiljaa kuin puhuessaan. Ja toiminnankin paras, sekä jännittävin osa on se hetki ennen varsinaista toimintaa. Hiljaisuus, katseet jne. Voisinpa itseasiassa katsella tämän helmen uudestaan, koska olen sen vain kertaalleen nähnyt kokonaan alusta loppuun saakka. Silloin oli iho kananlihalla huomattavasti useammin kuin kerran.
2. Huuliharppukostaja (1968)
- Leonen hieman amerikkalaisempi western, jossa itse Leonen villin lännen tunnelma näyttäytyy kaikkein parhaimmin. Eeppinen/myyttinen, laaja ja kaunis, mutta samalla petollinen ja julma. Ja tunnelmaa vahvistaa entisestään Ennio Morriconen kaunis ja tunteikas musiikki. Tämä onkin jo kulutettu useamman kerran läpi.
3. Psyko (1960)
- Varmasti yksi kaikkein kuuluisimpia elokuvia kenties maailman tunnistettavimmalta ohjaajalta. Halvalla ja b-tason leffoja mukaillen tehty. Takana on niin rautainen ja hioutunut ammattitaito, että lopputulos on historiaa. Mukaan on vieläpä saatu väännettyä sensuurin ohi vessa, joka vieläpä huuhdotaan elokuvassa. Oli ne Haysn koodin ajat hienoja kun tuollaisista asioista väännettiin. Valitettavasti leffa on tosiaan sen verran ikoninen, että itselläkin oli ydintapahtumat hyvin jo hallussa ennen kuin elokuvan katselin. Mutta olihan silti itse kokemus jännä, vaikka osasi tietää mitä oli tulossa. Onneksi ei tarvitse alkaa Hitchcockin leffoja säätää parhausjärjestykseen, ei tulisi yhtään mitään.
4. Rosemary's Baby (1968)
- Sain Netflixiin tässä kuussa kuukauden ilmaisaikaa ja olen katsellut sieltä näissä äänestyksessä ilmi tulleita leffoja, joita on näkemättä. Mutta katsoin sieltä myös tämän klassikon. Hieman välttelin tätä, koska IMDB:ssä seisoo tyyppinä kauhu ja muistaakseni kun viimeksi tule töllöstä, niin ohjelmakuvauksessa mainittiin kauhuelokuvaksi. Mutta ei tässä mitään halpoja säikyttelyjä ole. Sen sijaan läsnä on erittäin taidokkaasti ylläpidetty tunne siitä, että kaikki ei ole kohdallaan ja kiusoittelevasti koko leffan odottaa sitä säikäytyksen hetkeä. Vähän sama fiilis tuli hiljattain tuoreemman elokuvan kohdalla, nimittäin Dennis Villeneuven Enemyn. Tosin sen kohdalla taas tuli lopulta kohtalainen freakout, mutta ei siitä aiheesta sen enempää. Palatakseni taas Polanskin Rosemaryyn, niin helvetin hyvin tehty ja rautaiset näyttelijäsuoritukset läpikotaisin. Pitää katsojan jatkuvasti varpaillaan ja arvailemassa.
5. To Kill a Mockingbird (1962)
- Pohjautuu Harper Leen samannimiseen jenkkikirjallisuuden klassikkoon, joka on omalla lukulistalla, mutta kun olen hieman hitaahko lukija. Pidän oikeussalidraamoista, Gregory Peckistä ja sosiaalista epätasaarvoa, tai tässä tapauksessa rasisimia, käsittelevistä leffoista. En yleensä pidä lapsista elokuvissa, koska ne ovat harvoin luonnollisia tai uskottavia. Johtui se sitten mistä tahansa. Poikkeuksia toki löytyy ja tässä on yksi. Suosittelen todellakin.
6. Tystnaden (1963)
- Nyt kun luin tuolta muualta, niin tosiaankin David Lynchmainen tunnelma. Kaksi siskosta majailee hotellissa, toinen näistä tekee kuolemaa ja toinen on ns. vapaa seksuaalinen sielu. Näillä mukana oli vielä poika (en muista kumman oli...), joka puolestaan vaeltelee yksinäisenä hotellissa leikkien aina vain oudompien hahmojen kanssa. Ajatuksia herättävä, outo ja toisaalta voimakas katsomiskokemus.
7. Midnight Cowboy (1969)
- Naiivi Joe Buck lähtee maalta kaupunkiin päätyen miesprostituoiduksi. On huumoria ja on mielenkiintoinen kahden huippunäyttelijäkaksikko Hoffmanin, sekä Voightin muodossa.
8. Le journal d'une femme de chambre (1964)
- Luis Bunuel ja ilahduttavan yksinkertainen elokuva. Toki jälleen Bunuel hyökkää yläluokkia vastaan. Pääosassa nätti Jean Moreau. Eli kamarineito Pariisista päätyy uuteen työhön maalle outoon taloon, jossa talon vaimo on frigidi, mies metsästää riistaa ja naisia. Tämän lisäksi saman katon alta löytyy miehen isä, jolla on jonkinlainen kenkäfetissi. Muista talosta työskentelevistä ihmisistä mainittavin on renki-Joseph, joka on fasisti. Oman mausteensa henkilöiden kirjoon tuovat vielä oudot naapurit.
9. 2001: A Space Odyssey (1969)
Leffa josta löytyy teknistä taitoa ja mielikuvitusta. Mistä tämä kaikkinensa kertoo? Kuka tietää.
10. Charade (1963)
- Iki-ihana Audrey Hepburn kuuluu myöskin niihin omiin suosikkeihini, jotka ovat valkokangasta kuunaan somistaneet. Leffa on ohjaaja Stanley Donenilta hieman hitchcockmainen. Muutenkin kuin pelkästään Cary Grantin osalta. Grantin hahmo tapaa naisen Pariisissa ja pian nainen tarvitsee apua kun selviää, että naisen mies on murhattu. Siitä alkaakin hiljalleen valua vauhtiin tapahtumaketju, josta ei puutu käänteitä, vauhtia, tai pilkettä silmäkulmasta.
Kunniamaininnat:
1960: Les Yeux Sans Visage, The Apartment, The Fugitive Kind, Inherit The Wind, La Dolce Vita
1961: Såsom i en spegel, Breakfast at Tiffanys, The Guns of Navarone
1962: Noz w wodzie, Cape Fear, Lawrence of Arabia, The Longest Day
1963: Nattvardsgästerna, Tengoku to jigoku, Le Mepris, 8½, From Russia With Love
1964: Dr. Strangelove, Goldfinger, A Fistful of Dollars, Fantomas
1965: For A Few Dollars More, Alphaville, The Spy Who Came In From The Cold, The Sound of Music, Doctor Zhivago
1966: Seconds, Who's Afraid of Virginia Woolf, A Man for All Seasons
1967: The Night Of The Generals, Two For The Road, In the Heat of the Night, Belle de jour, The Graduate, Cool Hand Luke, Bonnie And Clyde
1968: La mariee etait en noir, Night Of The Living Dead, Where Eagles Dare
1969: Butch Cassidy and the Sundance Kid, The Wild Bunch