Äänestys: Vuosikymmenen parhaat elokuvat 1970-1979

  • 12 327
  • 65

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Kuulemma ennen oli kaikki paremmin. Mitä sanoo Jatkoaika, päteekö tämä myös elokuvateollisuuteen?

Jälleen kerran palstalaisia pyydetään listaamaan kymmenen mielestään parasta elokuvaa, tällä kertaa vuosilta 1970-1979. Parhaaksi nimetty elokuva saa kymmenen pistettä, toinen yhdeksän jne.

Listausta helpottamaan alla on linkit IMDb:n listaukseen jokaisen vuoden elokuvista järjestyksessä, joka mittaa elokuvan suosiota IMDb:n sivuilla, sekä lista vuosikymmenen suosituimmista kotimaisista elokuvista. Ei kannata rajoittua vain jokaisen listan ensimmäiselle sivulle, vaan pidemmälle selaamalla löytyy lisää ehdokkaita. Jos jonkin elokuvan tekovuodesta on epäselvyyksiä, määrittävä tekijä on IMDb:n kertoma vuosiluku.

Kyllä te tän jo tiedätte.

13 vuorokautta riittänee listojen kasaamiseen, joten äänestys päättyy keskiyöllä sunnuntaina 5.4. Äänet pyritään laskemaan pikimmiten tämän jälkeen ja tulokset julkistetaan todennäköisesti seuraavana päivänä. Omaa viestiään voi muuttaa äänestyksen sulkemisajankohtaan asti jos haluaa tehdä muutoksia antamiinsa ääniin.


IMDb: Vuoden 1970 elokuvat
IMDb: Vuoden 1971 elokuvat
IMDb: Vuoden 1972 elokuvat
IMDb: Vuoden 1973 elokuvat
IMDb: Vuoden 1974 elokuvat
IMDb: Vuoden 1975 elokuvat
IMDb: Vuoden 1976 elokuvat
IMDb: Vuoden 1977 elokuvat
IMDb: Vuoden 1978 elokuvat
IMDb: Vuoden 1979 elokuvat
IMDb: Suomalaiset elokuvat 1970-1979
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
1. Terry Gilliam & Terry Jones: Monty Python and the Holy Grail (1975)
2. Terry Jones: Life of Brian (1979)
3. Ridley Scott: Alien (1979)
4. Stanley Kubrick: A Clockwork Orange (1971)
5. William Friedkin: The Exorcist (1973)
6. John Huston: The Man Who Would Be King (1975)
7. Spede Pasanen: Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit (1979)
8. John G. Avildsen: Rocky (1976)
9. David Lynch: Eraserhead (1977)
10. Milos Forman: One Flew Over the Cuckoo's Nest (1975)

Bubbling under:
11. Vesa-Matti Loiri & Spede Pasanen: Hirttämättömät (1971)
12. Francis Ford Coppola: The Godfather (1972)
13. Joseph L. Mankiewicz: Sleuth (1972)
14. George Lucas: Star Wars (1977)
15. Steven Spielberg: Jaws (1975)

Pythonit olen 70-luvun leffoista nähnyt useimpia kertoja ja joka kerta ne jaksavat naurattaa, joten kärkisijat olivat selvät. Uudelleenkatsomisarvo oli iso tekijä muidenkin listan leffojen sijoituksia miettiessä. Eraserheadin tosin näin vastikään ensimmäistä kertaa, sijoitus voisi olla ihan toinen kun vähän on aikaa kulunut.

Elokuvat joita en ole nähnyt mutta koitan ehtiä nähdä ennen äänestyksen päättymistä: Barry Lyndon, Don't Look Now, Phantom of the Paradise, Chinatown
 

nikozwan

Jäsen
Jee, 70-luku. Omasta mielestä elokuvahistorian paras vuosikymmen. Ykkönen tällä listalla on helppo, kun omasta mielestäni kyseinen pätkä on The Kaikkien Aikojen Leffa. No ehkä Hyvät, pahat ja rumat on vielä parempi, mutta se ei valitettavasti kelpaa tälle listalle.

1. A Clockwork orange (1971) - Parasta Kubrickia. Hauska, sairas ja osuva satiiri väkivallasta.
2. Apocalypse Now (1979) - Paras. Sotaleffa. Ikinä. Unenomainen, kiehtova.
3. Monty Python & The Holy Grail (1975) - Nähnyt ehkä 12 kertaa ja aina löytää jonkun uuden hervottoman läpän.
4. The Godfather (1972) - Brando! Mafialeffat uppoaa muutenkin aina.
5. Taxi Driver (1976) - Kuvaus 1970 hullusta New Yorkista. Yksi elokuvahistorian ikonisimmista roolisuorituksista De Nirolta.
6. The Godfather II (1974) - Tarinankuljetus ihan omassa luokassaan. Hienosti kaksi tarinaa nivoutuu yheksi loistavaksi eepokseksi.
7. The Exorcist (1973) - Kauhuleffa, joka oikeasti pelottaa. Myöhemmin samat teemat kulutettu puhki.
8. Annie Hall (1977) - Woodyn paras. Taitaa esittää itseään. Mahtava, neuroottinen parisuhdesotku.
9. Life of Brian (1979) - Olisi ilman ylempänä olevaa Monty Pythonia maailman hauskin elokuva. Mehukasta pilkkaa kristinuskosta.
10. Midnight Express (1978) - Alku. Yksi elokuvahistorian kuumottavimmista kohtauksista. Ne hikikarpalot!

Niukasti ulkopuolelle jäi mm. Alien, Dirty Harry, All the President's Men, Manhattan, Catch-22 ja miksei Lynchin todella outo ja ahdistava Eraserheadkin.
 

Höylis

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
1. Dirty Harry
2. The Godfather Part II
3. Star Wars
4. A Clockwork orange
5. Moonraker
6. Cross Of Iron
7. The Spy Who Loved Me
8. The Texas Chainsaw Massacre
9. Jäniksen Vuosi
10. The Exorcist
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Kerrankin sellainen vuosikymmen, josta pystyy luettelemaan parhaimmat leffat paremmuusjärjestyksessä. Pitemmittä puheitta:

1. One Flew Over the Cuckoo's Nest
2. The Deer Hunter
3. The Godfather: Part 2
4. A Clockwork Orange
5. Carrie (kaikkien aikojen upein ja kaunein sarjamurhaaja)
6. Midnight Express
7. The Spy Who Loved Me
8. Dirty Harry
9. Alien
10. Escape From Alcatraz
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Jotenkin ajattelin, että seitskytluvusta on niin kauan aikaa, että tää olisi helppo homma. Tai että oikein joutuisi miettimään, että mitäköhän sitä listalle keksisi. Mutta ylitarjontaa oli edelleen.

Näillä mennään:

1. Veljeni leijonamieli
2. Yksi lensi yli käenpesän
3. Papillon
4. The Wicker Man
5. Carrie
6. Ilmestyskirja. Nyt.
7. Aistien valtakunta
8. Life of Brian
9. Eraserhead
10. Konna ja koukku


Veljeni Leijonamieli oli lapsuuteni lempikirjoja ja myös filmatisointi on erittäin onnistunut. Tuskin pystyisin vieläkään olemaan kyynelehtimättä sen traagisen alun kohdalla. Yksi lensi yli käenpesän itkettää sitten lopussa. Mutta molemmat ovat siis sellaisia vaikuttavia elokuvia, joiden aikana katsoja ehtii käydä koko tunneskaalansa läpi. Ilosta suruun, itkusta nauruun.

En osaa sanoa, mihin genreen Papillon pitäisi laskea, mutta leikitään nyt ainaskin että edustaa draamaa tässä listauksessani. Siinä genressä vakavimmat haastajat olisivat ehkä olleet The Panic in Needle Park, Taxi Driver ja Kramer vs Kramer. Hyviä leffoja kaikki, mutta jos näistä vain yhden valitsee, niin valinta on täysin selvä.

70-luku oli kauhuelokuvien kultavuosikymmen ja vaikka välissä tulikin jonkun verran ihan viihdyttäviä b-luokan leffoja, niin vasta nyt 2000-luvulla on nähty varteenotettavia haastajia. Muitakin hyviä - ja ehkä genrensä osalta klassisempiakin - olisi ollut tarjolla (ehkä lähimpänä The Last House on the Left, mutta olihan siellä moottorisahaa, manaajaa, romeroa ja lisää wecraveniakin ehdolla) mutta listalle valikoitui kyllä varsin helposti nämä kaksi nimeä. Wicker Man on tosi ahdistava jokaista yksityiskohtaansa myöden. Carrie taasen kaiketikin parasta valkokankaalle päätynyttä Kingiä.

Megaelokuvista ja eepoksista Apocalypseä ei kai vaan voi sivuuttaa. Onhan se vähän puuduttava alusta loppuun katsottuna, mutta muutama huikea kohtaus on silkkaa elokuvahistoriaa. Kolmannen asteen yhteys ja Liekehtivä torni nyt ei varsinaisesti liity asiaan mitenkään, mutta ihan helvetin pitkiä elokuviahan nekin ovat (perus 180min VHS-kasetit eivät riittäneet, muistaakseni mulla oli Liekehtivä torni sen takia kahdella eri kasetilla...). Tornia pidetään kaiketi katastrofigenren esi-isänä ja oli aikansa uranuurtaja.

Aiemmissa äänestyksissä kaikki ääneni on tainneet mennä länsimaalaisille elokuville, joten nyt tehdään radikaali poikkeus. Eli sijalla 7. jaapanialaista porn... eikun siis taidetta. Säväytti esipuberteettisena tosi vahvasti, mutta sitten hormoonien tasoituttua on tullut nähtyä elokuvasta jotain sieltä paljaan pinnan altakin, heh. Nykystandardein aika kesy, mutta jos ajattelee kasaria, niin olihan tuo aika hc:tä. Tietty tissit säväytti muutenkin, mutta Emmanuellejen ranskalaisten huokailujen, Russ Meyerien meijerien ja Ilsojen outous ei nyt kuitenkaan ihan klassikkostatukseen asti taida yltää. Sitä paitsi luotan kuitenkin, että @Musta Nuoli huomioi nämä taidenautinnot puolestani omassa listauksessaan... Kunniamaininta tässä kategoriassa elokuvalle Mitä kaikkea oletkaan aina halunnut tietää seksistä, mutta et ole rohjennut kysyä, koska muuten en ole yleensä Woody Allenista tykännyt, mutta tämän nähtyään oli paljon uutta kerrottavaa välitunneilla.

Komediaosasto jäi nyt aika vähiin. Monty Pythonit on edelleenkin aivan huikeaa viihdettä, mutta saavat pärjätä nyt yhdellä elokuvalla. Brian's Life näistä mielestäni se selvä ykkönen ja kulttiklassikko. Kulttipätkistä puhuen on pakko mainita myös Rocky Horror Picture Show sekä toki myös Lämäri. Toisesta näistä ammennettiin penskoina aineksia omiinkin pihapeleihin. Jääköön likaisen mielikuvituksenne varaan, että kummasta.

Eraserhead on outo. Melkein jopa liiankin outo jopa minun makuuni. Mutta on se listalle pantava, kun julistekin oli seinälläni varman kymmenkunta vuotta. Mutta sitten listalla onkin jo niin paljon hämmentäviä ja ahdistavia elokuvia, että kisan potentiaalista - ja jos näin on, niin sinällään ihan ansaittu voitto olisikin - voittajaa Kellopeliappelsiinia en saa enää mukaan. Kuuluisi kyllä top-10 listalle, mutta eiköhän muut äänestäjät asiasta huolehdi. Bubbling under kanssa tosi ahdistava Straw Dogs, eli Olkikoirat.

Kymppisija varataankin sitten vastapainoksi ihan silkalle hömpänpömpälle, eli lapsuudessa puhkikatsotulle Konnalle ja koukulle. Tätä leikittiin sitten pikkuautoilla ahkerasti. Tää on ihan omiin muistoihin perustuva valinta, sillä eihän se nyt oikeasti millään tasolla mene esimerkiksi Alienin tai Tappajahain edelle, mutta enpä toisaalta tiedä, kumman niistä olisin sitten arponutkaan viimeiselle sijalle, jos sellaiseen olisin päätynyt.

Suomalaisia ei mukaan päässyt. 70-luvun kotimaisista Jäniksen vuosi on varmaan paras. Ja Loma naurattanut eniten.

Leffalistoja kun selasi, niin yksi pisti silmään. Kamalasti oli nimittäin sellaisia leffoja, joista on tehty uusioversiot. Ja aika moni niistä oli sellainen, että olen nähnyt vain tuon uusioversion (yleensä huono tai korkeintaan välttävä), enkä välttämättä ole edes tiennyt kohtalaisia arvosanoja saaneesta alkuperäisestä. Eli ainakin siltä osastolta tulee varmasti jotain katsottavien listalle.

Toivottavasti äänestäjiä riittää sen verran paljon, että Vintsukka viitsii vielä jatkaa 60- ja 50-lukujenkin kanssa. Tätä miettiessä tuli nimittäin jo pari varmaa valintaa mieleen molempiin, kun tarkistin jokusen suosikin valmistumisvuodet.
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
70-luku:

The Godfather (1972). Perhe-elokuvien ykkönen, nyt ja varmaan aina.
Deliverance (1972). Harvinaisen tosi näkemys miehenä elämisestä.
Jaws (1975). Genreikoni ja yhä paras lajissaan, Amerikka toimintadraamana.
Papillon (1973). Yksi täydellisimmistä elokuvista, ihmisen pienuus ja suuruus.
Dirty Harry (1975). Ei tarvita supersankaruutta, vaan moraalista selkärankaa.
Exorcist (1973). Kauhun ytimessä vain Jeesus voi pelastaa.
Annie Hall (1977). Dialogikomedian yhä tuore edelläkävijä, Allen pähkinänkuoressa.
Harold and Maude (1971). Syrjäytti Love Storyn, kerrassaan kaunis tarina.
Profondo Rosso (1975). Gialloikoni, mutta tässä kulminoitui kaikki.
Frenzy (1972). Vanha-Alfie onnistui vielä järisyttämään Englanninpaluullaan. Ihanimpia ja osuvimpia loppuja.

Omasta mielestä selkeästi se ykkösvuosikymmen, eipä ihme kun katsoo millaisia edelläkävijöitä tehtiin ja itsellä jäi vieläpä esim. Clockwork Orange listalta pois. Kolme muuta aivan lähimmäksi päässyttä: The Sting, Butch Cassidy and the Sundance Kid, The Conversation.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
70-luku:
Jaws (1975). Genreikoni ja yhä paras lajissaan, Amerikka toimintadraamana.
...

On muuten hämmentävää, kuinka hyvin jopa Jawsin erikoistehosteet, se hai itsessään jne. ovat kestäneet aikaa, kaiken maailman animaatioiden, digitalisointien ja kone-efekteillä keskellä. Hiljattain katsoin leffan, niin eihän tuossa oikeastaan tule sellaisia kohtia ollenkaan, jossa pitäisi tuotosta vanhanaikaisena.

Aikanaan näin dokkarin tämän leffan teosta (löytynee YouTubesta) niin Spielbergin ratkaisu tähän hain ongelmaanhan oli suorastaan nerokas: studiopomot kun surivat, että hain toteutuksessa oli paljon teknisiä ongelmia ja että mitä ihmiset pitävät, niin Spielbergin päätti näyttää haita aika vähän ja pitkät pätkät mentiin tyhjällä merinäköalalla tai pelkällä selkäevällä, joka laittoi katsojan mielikuvituksen tekemään työt leffantekijöiden puolesta.

Toinen juttu oli Spielbergin ehdoton vaatimus saada kuvata pitkät pätkät oikeassa merellisessä ympäristössä (Martha's Vineyard), jotta oikea merenkäynti jne. välittyisi, eikö illuusio särkyisi.
 

Wolves

Jäsen
Mielenkiintoista, että jääkiekkopalstalla ei kukaan ole vielä maininnut Lämäriä.

Tämä ei siis ollut kannanotto, vaan ihan puhdas observaatio pilke silmäkulmassa.
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Olen aina tykännyt 70-luvun leffoista. Jotenkin tuntuu että ton ajan leffoissa ei se kaupallisuus vielä jyllänyt niin paljoa että leffoihin piti esim. saada sopiva loppu. Lisäksi nykyajan leffoihin verattuna tuntuu että henkilöhamohin panostettiin enemmän ja tarinan kerronan nopeus on meikäläisen makuun sopiva. Leffat näyttää myös siltä että ne on kuvattu oikeissa paikoissa eikä jossain studiossa vihreän kankaan edessä jonka jälkeen tietokoneella tehdään sopivat ympäristöt.

1. Little Big Man (1970)
2. The Spy Who Loved Me (1977)
3. Life of Brian (1979)
4. The Four Musketeers (1974)
5. Slap Shot (1977)
6. The Man Who Would Be King (1975)
7. Mandigo (1975)
8. the Godfather: Part II (1974)
9. Star Wars (1977)
10. Barry Lyndon (1975)
--------------
The Godfather (1972)
Deliverance (1972)
Papillon (1973)
Three Musketeers (1973)
The Sting (1973)
Live and Let Die (1973)
The Man with the Golden Gun (1974)
The Return of the Pink Panther (1975)
Dog Day Afternoon (1975)
One Flew Over the Cuckoo's Nest (1975)
The Pink Panther Strikes Again (1976)
Network (1976)
Close Encounters of the Third Kind (1977)
Jäniksen vuosi (1977)
Revenge of the Pink Panther (1978)
10 (1979)
Being There (1979)

Kommentoida nyt vähän omia valintoja:

Little Big Man
on yksi suosikkileffoista. Olen aina digannut noista westerneistä tai siihen aikaan sijotuvista leffoista. Jos osaan leffahistoriani oikein niin Little Big Man taisi olla ekoja leffoja jossa oltiin ns. inkkarien puolella ja kenraali Custer esitettiin ei niin myönteisessä valossa.

Olen aina ollut suuri Bond fani ja The Spy Who Loved Me on lapsuudesta saakka ollu se paras Bond leffa. Moore Bondina ja Jaws pahiksena ja Kuuraketiin verattuna maankamaralla pysyttelä juoni. Mooren Bondeista Live and Let Die ja The Man with the Golden Gun oli harkintajoukossa mutta jäivät kuitenkin listin ulkopuolelle.

9. Life of Brian (1979) - Olisi ilman ylempänä olevaa Monty Pythonia maailman hauskin elokuva. Mehukasta pilkkaa kristinuskosta.
Lukiossa olin todella hyvä uskonnosta ja niihin aikoihin tuli nähtyä Life of Brian ekaa kertaa ja se kolahti. En ole koskaan ajatellut leffaa niin että se olisi pilkkaa kristinuskosta, vaikka siinä on tietenkin muutama kohta jotka viittaa uuden testamentin tapahtumiin. Kuitenkin Jeesuksen aikoihin oli myös muita profeetoja liikenteessä ja esim. ristiinauliminen oli yleinen rangaistuskeino. Siksi itse näen leffan korkeintaan pilkkana kiihkouskovaisuutta kohtaan.

Kolme Muskettisoturia taas oli muksuna suosikkikirja joten kirjan juonelle uskollisena pysyvät Three Musketeers ja The Four Musketeers kuuluvat suosikkileffoihin. Pari viimesintä leffaversiota ja tää BBC:n tv-sarja on saanut lähinnä meikäläisen raivon partaalle. Leffoissa on mielestäni todella hyvä casting ja pidän erityisesti siitä että Charlton hestonin esittämä Cardinal Richelieu esitetään lefoissa älykkäänä ja viekkaana pahiksena eikä sellaisena tyypilisenä holywood pahiksena joka sitten kuitenkin loppupelissä on ääliö.

Mielenkiintoista, että jääkiekkopalstalla ei kukaan ole vielä maininnut Lämäriä.
Kyllä kaikkien aikojen paras lätkä leffa Slap Shot pitää tässä ketjussa ja tällä foorumilla mainita! Lisäksi oman sähyjoukkueeni kapteenina, valkkuna ja puuhamiehenä samaistun Paul Newmanin esittämään Reggie 'Reg' Dunlop hahmoon. Ehkä se ei ole ihan sattumaa että pelaan nykyään myös samalla pelinumerolla #7. :D

The Man Who Would Be King on yksinkertaisesta vain hyvä leffa jossa Connery ja Cain on parhamillaan.

Eilen TV:stä tuli Mandigo joka varmaan nosti sen tuolta bubbling under listalta top kympiin. Varmaan aika totuudenmukainen kuvaus siitä minkälaista se 1840-luvun orjan elämä on ollut. Leffalla on IMDB:ssä vaatimaton 6,1 keskiarvo joka nyt on itselle hyvä muistutus siitä että ne IMDB keskiarvot voi joskus olla aika harhaanjohtavia.

the Godfather: Part II. Aika usein tää leffa on kärjessä kun rankataan noita kaikkien aikojen parhaita leffoja. Eikä syyttä. Star Wars nyt pääsi listille sen takia kun en varmaan mitään leffaa ole katsonut niin monta kertaa kuin tätä pätkää.

Olen huomannut että näissä äänestyksissä melkein se vaiken valinta on yleensä se kymppipaikka. Eli mikä leffa pääsee vielä listille ja mitkä leffat jää bubbling under osastoon. En ole nähnyt pitkään aikaan Kubrikin Barry Lyndonia mutta muistikuva on että kyseessä ois helkkarin hyvä pätkä. En myöskään kovin monelle lefalle ole IMDB:ssä antanut 10 mutta Barry Lyndon on yksi niistä. Hieman harmittaa että yksikään Sellersin 70-luvun Pink Panther leffoista ei tälle listille mahtunut vaan jäivät tonne bubbling under osastoon.

Kolme muuta aivan lähimmäksi päässyttä: The Sting, Butch Cassidy and the Sundance Kid, The Conversation.
IMDB:n mukaan Butch Cassidy and the Sundance Kid on tehty vuonna 1969. Joten jos tosta 60-luvun leffoista tehdään äänestys niin silloin sitä voi äänestää. Ainakin omalla 60-luvun leffalistalla toi pätkä on tod.näk top vitosessa.
 

nikozwan

Jäsen
Lukiossa olin todella hyvä uskonnosta ja niihin aikoihin tuli nähtyä Life of Brian ekaa kertaa ja se kolahti. En ole koskaan ajatellut leffaa niin että se olisi pilkkaa kristinuskosta, vaikka siinä on tietenkin muutama kohta jotka viittaa uuden testamentin tapahtumiin. Kuitenkin Jeesuksen aikoihin oli myös muita profeetoja liikenteessä ja esim. ristiinauliminen oli yleinen rangaistuskeino. Siksi itse näen leffan korkeintaan pilkkana kiihkouskovaisuutta kohtaan.

Hyvää pohdintaa ja tarkennusta palstatoverilta. Ehkä viittasin omassa kommentissani tavallaan siihen, että elokuvahan sai aikoinaan paljon huomiota osakseen teemojensa takia ja monessa paikassa sitä pidettiin jumalanpilkkana, vaikkei se sitä välttämättä ollut. Kehittävää kritiikkiä kenties enemmin? Muistaakseni elokuva oli kiellettykin monessa massa. Joka tapauksessa Montyt osasivat provosoida uskonnollista yhteisöä oivaltavalla tavalla. Ehkä itse myös näen oman vahvan uskonnonvastaisuuteni takia leffassa asioita, joita kaikki eivät välttämättä näe. Hieno elokuva joka tapauksessa, joka tuskin on tarkoitettu otettavaksi liian vakavasti.
 

Aunt Wang

Jäsen
Suosikkijoukkue
Brommapojkarna, John Eichel
1. The Godfather
2. Midnight Express
3. Papillon
4. Dersu Uzala
5. One Flew Over the Cuckoo's Nest
6. The Godfather: Part II
7. The Deer Hunter
8. Grease
9. Taxi Driver
10. Alien
--
A Clockwork Orange
Dirty Harry

Monta hyvää leffaa jäänyt katsomatta. High Plains Drifter, The Sting, The Man Who Would Be King, The Outlaw Josey Wales, Apocalypse Now, Life of Brian... Lista voisi näyttää aivan toiselta.
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Itse olen kyllä kanssa sitä mieltä, että 70-luku oli eräänlaista varsinkin amerikkalaisen elokuvan kulta-aikaa. Tuossa Barcelonalta tuli edellä pointteja miksi näin oli, ja olen hyvin paljon samaa mieltä. Niinkin yksinkertainen asia kuin se, että 70-luvulla kuvattiin vähemmän studioissa tekee noihin leffoihin paljon todentuntuisemman tunnelman. Itse tunnistan 70-luvun ennen kaikkea timanttisen kovista rikoselokuvista ja trillereistä, joissa leffat eteni kuin juna raiteillaan eikä juonen tarvinnut sisältää mitään ihmekikkailuja. Pelkästään jenkkilästä tällaisia olivat French Connection, Serpico, Dirty Harry, Deliverance, The Onion Field, Klute, Parallax View, All the President's Men, Taking of Pelham One Two Three, Dog Day Afternoon...listaa voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta kyllä on kovaa kamaa alusta loppuun.

Tässä on se varsinainen lista sitten:

1. Chinatown
2. Days of Heaven (Onnellisten aika)
3. The Conversation (Keskustelu)
4. Jaws (Tappajahai)
5. Le cercle rouge (Punainen ympyrä)
6. Taxi Driver (Taksikuski)
7. The French Connection (Kovaotteiset miehet)
8. The Godfather (Kummisetä)
9. Alien - Kahdeksas matkustaja
10. Kahdeksan surmanluotia

---

Deliverance
Manhattan
En Kärlekshistoria
Badlands
The Godfather II
Frenzy
Barry Lyndon
The Last Picture Show

Chinatown on jokseenkin täydellinen elokuva, jonka juoni, leikkaus ja kuvaustyyli ovat kunnianosoituksia 40-luvun film noireille. Coppolalta listalle pääsi jopa kaksi elokuvaa, eikä kolmaskaan kaukana ollut. Sen sijaan se neljäs Coppolan maineikas elokuva Ilmestyskirja. Nyt ei ole koskaan millään tavalla suosikeihin lukeutunut. Keskustelua suosittelen kyllä kaikille trillereistä pitäville. Gene Hackman vetää ehkäpä koko uransa kovimman suorituksen tuossa.

Tällä kertaa myöskin yksi kotimainen pääsi listalle. Toki se on hieman tulkinnanvaraista, että puhutaanko elokuvasta vai minisarjasta. Kestoahan on se viitisen tuntia, ja Donnerin leikkaamaa lyhyempää versiota en ole nähnyt.
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
IMDB:n mukaan Butch Cassidy and the Sundance Kid on tehty vuonna 1969. Joten jos tosta 60-luvun leffoista tehdään äänestys niin silloin sitä voi äänestää. Ainakin omalla 60-luvun leffalistalla toi pätkä on tod.näk top vitosessa.

Tosiaan, ilmankos tuo ei tullutkaan vastaan imdb-listoissa... sekin varmaan vaikutti kun sotken tuon aina Pat Garrett and Billy the Kidiin, joka taas on tehty 70-luvulla. No laitetaan tilalle sitten se Godfather 2. ;-)
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
elokuvahan sai aikoinaan paljon huomiota osakseen teemojensa takia ja monessa paikassa sitä pidettiin jumalanpilkkana, vaikkei se sitä välttämättä ollut. Kehittävää kritiikkiä kenties enemmin? Muistaakseni elokuva oli kiellettykin monessa massa. Joka tapauksessa Montyt osasivat provosoida uskonnollista yhteisöä oivaltavalla tavalla. Ehkä itse myös näen oman vahvan uskonnonvastaisuuteni takia leffassa asioita, joita kaikki eivät välttämättä näe. Hieno elokuva joka tapauksessa, joka tuskin on tarkoitettu otettavaksi liian vakavasti.

Epäilemättä edelläkävijä elokuvana, ja samalla hemmetin yliarvostettu. Vikasta lauseesta siis samaa mieltä. Ei pysty ottamaan vakavasti elokuvaa jonka vitsit ovat alakoulutasoa noin loogisesti. Kyseinen huumori ei siis vaan toimi kun siinä on menty koko ajan aidan ali matalimmasta kohtaa. Oivaltavaa lähinnä siinä että tajusivat voivansa tehdä sen ilman rangaistuksia. Olisi omalla huonoimmat elokuvat -listalla luultavasti hyvin korkealla, mutta eihän Python kovin edukseen tuossa taiteenmuodossa olekaan vaan sketsiviihteessä jossa voi aina hypätä seuraavaan huonommankin jälkeen.
 

nikozwan

Jäsen
Chinatown on jokseenkin täydellinen elokuva, jonka juoni, leikkaus ja kuvaustyyli ovat kunnianosoituksia 40-luvun film noireille. Coppolalta listalle pääsi jopa kaksi elokuvaa, eikä kolmaskaan kaukana ollut. Sen sijaan se neljäs Coppolan maineikas elokuva Ilmestyskirja. Nyt ei ole koskaan millään tavalla suosikeihin lukeutunut. Keskustelua suosittelen kyllä kaikille trillereistä pitäville. Gene Hackman vetää ehkäpä koko uransa kovimman suorituksen tuossa.

Chinatownista en itse ole koskaan välittänyt, mutta tuo Keskustelu pitää ehdottomasti katsoa. Koko elokuva on päässyt itseltäni unohtumaan, suorastaan hävettää, etten ole sitä nähnyt. Kuten joku sanoi jo kasariketjussa, se on näissä listoissa parasta, että löytää uusia helmiä(?), jotka ovat omien sormien läpi päässeet jostain syystä kulkemaan.
 

Buster

Jäsen
Nyt on todella raskasta tykistöä kuuden kärki ja ei mitään hajua mihin järjestykseen nuo neljä parasta olisi heittänyt. Puolittain luovutin. Jos listattaisiin suosikkielokuvia, niin tuosta löytyisi todennäköisesti top-3. Tai menisi ainakin kaikki kolme viiden kärkeen. Löytyy myös muutama elokuva kuten The Man Who Would Be King ja The Deer Hunter, jotka pitäisi nähdä uudelleen hieman kypsemmin silmin. Ja toki mitä kauemmas mennään, niin sitä kovempaan tahtiin alkaa oma watchlist täyttyä.

1. The Godfather - Kummisetä (1972)
- Ajaton klassikko, joka on eittämättä yksi kaikkien aikojen parhaimpia elokuvia. Lähdemateriaalina ns. roskaromaani (jossa toki kaikki ainekset täydellisesti valmiina), ohjaajana nouseva kyky ja näyttelijöinä nousevia kykyjä. Sekä tietenkin Marlon Brando, jonka ura oli tuolloin pienoisessa suvantovaiheessa. Otos, otoksen jälkeen silkkaa taidetta. Paranneltu käsikirjoitus romaanin kirjoittaneen Mario Puzon ja Coppolan yhteistyönä. Gordon Willis leikitteli valolla ja varjoilla. Fellinin luottomies, Nino Rota hoiti musiikin. Henkilöhahmot olivat rikkaita ja olipa sinne Frank Sinatrakin saatu Johnny Fontaine -nimisenä hahmona upotettua mukaan. Elokuva kestää kolme tuntia ja se ei kiirehdi mihinkään. Täydellinen. Olennainen osa populaarikulttuuria ja amerikkalaisen elokuvan merkkipaaluja.

2. The Godfather Part II (1974)
- Kumpi on parempi: ykkönen, vai kakkonen? Minulla ei ainakaan ole mitään hajua. Normaalisti niputtaisin molemmat samalle sijalle. Alkaa olla tasan viitisen vuotta kun viimeksi katsoin koko trilogian ja silloin oli muuten pääsiäisviikonloppu. Voisi katsoa uudestaan uusin silmin, niin ehkä saisi tuohon kysymykseen jonkinlaisen mielipiteen.

3. Taxi Driver - Taksikuski (1976)
- Jälleen yksi kaikkien aikojen elokuvista, hahmoista ja näyttelijäsuorituksista (De Niro). Lisäksi useissa yhteyksissä parhaaksi mainittu elokuvatulkinta ihmisen psyykestä. Ainakin itsellä meni ensimmäisellä katsomiskerralla aika paljonkin yksityiskohtia ohi. Ja kuten totesinkin edellisessä topikissa Raging Bullin kohdalla, niin kovasti on samansuuntaisia elementtejä tarjolla näissä kahdessa. Vielä sopii mainita, että Travis Bicklen muodonmuutosta elokuvassa rytmittävät legendaarisen Bernard Herrmannin apokalyptinen sävellys, jota tämä viilaili vielä päivää ennen kuolemaansa. Hieman ironisesti Herrmann piti ymmärtääkseni itseään enemmän oopperoiden säveltäjänä, mutta hänestä tulikin yksi elokuvahistorian kuuluisimpia säveltäjiä ja toimi siinä roolissa mm. Wellesin ja Hitchcockin leffoissa. Lisäksi Scorsesen subjektiivinen kamerankäyttö ansaitsee erityismaininnan, sillä se on tarinankuljetuksessa lähes yhtä suuressa roolissa varsinaisen käsikirjoituksen kanssa.

4. A Clockwork Orange - Kellopeliappelsiini (1971)
- Tarina Alexista ja kolmesta droogasta, jotka hengailevat maitobaarissa ja öisin harrastavat väkivaltaa, sekä vanhaa kunnon sisään-ulos meininkiä. En ole juurikaan heikkona väkivallalle, mutta olihan tämä kohtuu "raaka" vielä nykykatsojankin silmin tarkasteltuna. En ihmettele, jos tuli 70-luvulla jotain sanomista. Ymmärtääkseni Kubrick veti lopulta elokuvan kokonaan pois Britanniasta. Mutta onneksi leffassa on mukana aimo annos mustaa huumoria. Eli mm. kun päähenkilömme Alex DeLarge saavuttaa euforisen tilan, jossa hänen onnensa on ylimmillään, niin tämäpä päättää esittää erään tutun musikaalin ikonisen kohtauksen. Päähenkilöilläkin on päällä alusasulta näyttävä kritettiunivormu, munasuojat siinä päällä ja päässä knalli. Jonkinlainen aikansa peili tämäkin elokuva oli, koska hippiliike oli voimissaan ja oli pelko kasvavaa nuorisorikollisuutta, sekä huumeita kohtaan. Pinnan alla elokuva onkin yhteiskunnallinen satiiri.

5. One Flew Over The Cuckoo's Nest - Yksi lensi yli käenpesän (1975)
- Toinen leffa ikinä, joka voitti ne viisi kovinta Oscaria. Ja vieläpä Milos Forman ohjaajana, sekä Jack Nicholson pääosassa. Yhtään unohtamatta hienoja sivuosia ja tietenkin ikonista hoitaja Ratchedia. Odotukset olivat siis äärettömän kovat ja nehän vieläpä ylittyivät. Chaplinin lainaten: A picture with a smile and perhaps a tear.

6. Apocalypse Now - Ilmestyskirja nyt (1979)
- Tämän elokuvan katsominen oli työn ja tuskan takana. Ties kuinka monesti sitä oli aloittanut katsomaan töllöstä ja yhtä usein nukkumatti oli kutsunut, koska leffa alkaa aina ikärajojen vuoksi myöhään ja kestoa löytyy. Aikanaan sitten kun IPTV- ja tallennusmahdollisuudet tulivat, niin sai tämänkin kokonaan katseltua. Leffan tekeminen oli kova savotta, mikä sitten ilmeisesti poltti pysyvästi Coppolan voimavarat.

7. Star Wars (1977)
- Rahantekokone syntyi. Kiehtova uusi maailma, (edelleen) hienot erikoistehosteet ja simppeli, mutta tehokas tarina. Se on korni ja hieman jopa kieli poskessakin tehty. Mutta se toimii edelleen. Elokuva asetti alkutahdit nykyajan isobudjettisille, erikoistehosteiden sävyttämille blockbustereille.

8. Chinatown (1974)
- Roman Polaskin tekemä, Film Noir -henkinen synkkä etsivätarina, jonka käsikirjoitus (Robert Towne) on yksi parhaita ikinä. Ja jälleen Jack Nicholsonilta yksi erinomainen roolisuoritus, mutta myös sivuosissa Huston ja Dunaway loistavat.

9. La nuit americaine - Day for Night (1973)
- Elokuva, joka kertoo elokuvan tekemisestä. Eli ranskalaiset tietenkin asialla ja Francois Truffaut tarkemmin sanoen. Hauska, viihdyttävä ja ehkä hieman höpsökin elokuva. "Shooting a movie is like a stagecoach trip. At first you hope for a nice ride. Then you just hope to reach your destination."

10. Don't Look Now (1973)
Daphne Du Maurierin tarinaan pohjautuva elokuva, jossa hiljattain tyttärensä menettänyt pariskunta on työ/lomamatkalla Venetsiassa. Siellä he kohtaavat mysteeriset sisarukset, joista toinen väittää olevansa meedio ja varoittaa, että jotain kauheaa tulee tapahtumaan elleivät he lähde välittömästi pois. Ja onpa elokuvassa yksi kappale kuuluisia ja graafisia rakastelukohtauksia, josta liikkuu huhuja, että se olisikin ollut perin realistista. Odotin, että kyseessä on vain joku perushyvä elokuva vuosien takaa, minkä olisi unohtanut jo seuraavana päivänä. Mutta leffan jännite kasvoi ja kasvoi. Ja lopulta se onnistui olemaan jotain hyvin odottamatonta ja erilaista.

Kunniamaininnat:
1970: Patton, Little Big Man, Five Easy Pieces
1971: Johnny Got His Gun, Straw Dogs, McCabe & Mrs. Miller, The Last Picture Show
1972: Le charme discret de la bourgeoisie, Cabaret
1973: Papillon, Serpico, The Sting
1974: Lenny
1975: Jaws, Three Days of Condor
1976: All the President's Men, Im Lauf der Zeit, The Pink Panther Strikes Again
1977: Close Encounters of the Third Kind, Annie Hall,
1978: The Deer Hunter
1979: Alien
 
Viimeksi muokattu:

godspeed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Heikki Silvennoinen, Ali Leiniö
1. The Tenant (1976)
2. Dawn of the Dead (1978)
3. Vanishing Point (1971)
4. Halloween (1978)
5. Invasion of the Body Snatchers (1978)
6. The Warriors (1979)
7. That Obscure Object of Desire (1977)
8. Zardoz (1974)
9. Bring me the Head of Alfredo Garcia (1974)
10. Almost Human (1974)

Lisää mainitsemisen arvoisia: Woyzeck (1979), Zombie Flesh Eaters (1979), All the Colors of the Dark (1972), Death Wish (1974), Stalker (1979), Thunderbolt and Lightfoot (1972), Rolling Thunder (1977), Jeremiah Johnson (1972), Walkabout (1971), Deep End (1970)
 
Viimeksi muokattu:

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Harmittava vuosikymmen siinä mielessä, että tämä on ensimmäinen, josta iso osa merkkiteoksista on katsomatta. En ole nähnyt Chinatownia, Solarista, Aguirrea... Oikeastaan lopetan luettelemisen tähän, koska hävettää liikaa. Listani on siis erittäin epätäydellinen puutteellisen perehtymiseni vuoksi. Ketjuissa on mielestäni 80-luvun jälkeen entistä enemmän ideaa, koska ainakin itse olen poiminut kirjanmerkkeihin paljon katsottavaa!

1. A Clockwork Orange (1971)

Maailman kaikkien aikojen parhaita elokuvia. Monikerroksinen ja älykäs dystopia, riemastuttavan intertekstuaalinen ja sellaisena loputtomasti analysoitavissa. Ennen kaikkea se on kuitenkin häikäisevä ohjauksen, näyttelyn ja tarinankerronnan taidonnäyte.
2. Apocalypse Now (1979)
The horror...the horror... Osuvaa symboliikkaa, viiltävää psykologista tulkintaa ja nippu ikimuistoisia kohtauksia. Tämä psykologinen tutkielma on mielestäni Coppolan paras työ, josta kannattaa ehdottomasti katsoa pidennetty Redux-versio.
3. One Flew Over the Cuckoo's Nest (1975)
Ei vertaudu kompleksisuudeltaan yllä oleviin, mutta kyseessä on eittämättä parhaita minun näkemiäni draamaelokuvia. Tunteita herättävä teema, hyvä käsikirjoitus ja Nicholsonin & kumppaneiden täydellisesti toimiva näyttelytyö tekevät tästä ajattoman suurelokuvan.
4. Life of Brian (1979)
Monty Pythonia parhaimmillaan. Oi miksi eivät nykyajan satiirielokuvat ole näin älykkäitä ja kumartelemattomia?
5. The Godfather (1972)
Puzon hieno tarina, tästä ei varmaan tarvitse sanoa mitään.
6. The Godfather: Part II (1974)
...
7. Badlands (1973)

Malickin raju kuvaus nuorista karkureista lienee elokuvahistorian vakuuttavimpia debyyttiohjauksia. Elokuva on yhtä aikaa kaunis ja ällöttävä, eikä se ole kriittisyydessään kuitenkaan liian alleviivaava. Merkkiteos.
8. Jäniksen vuosi (1977)
Jarvan leppoisasti kulkeva ja ajatuksia herättävä, edelleen ajankohtainen teos vapaudesta.
9. Alien (1979)
Ei missään nimessä virheetön elokuva, mutta jokin tässä vetoaa. Edelleen uskottava scifikauhupläjäys.
10. Walkabout (1971)
Hämmentävä elokuva, jossa tarinan voima kantaa. Paremmilla näyttelijäsuorituksilla tämä olisi nykyistä suurempi klassikko.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Mielenkiintoista, että jääkiekkopalstalla ei kukaan ole vielä maininnut Lämäriä.

Tämä ei siis ollut kannanotto, vaan ihan puhdas observaatio pilke silmäkulmassa.

Huonosti observoitu, vähän ylempänä viesti #7. Sori, kun kirjoitin niin pitkästi, ettet jaksanut kuin alusta jne.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Lista ei ole vielä aivan valmis, joten voi vielä päivittyä..
Yllättävän konservatiivinen lista tuli tällä kertaa, mutta melkoisia monumenttejahan nuo kovimmat pätkät ovat. Hieman yllättävää, ettei Rockya ole urheiluväki Vintsukkaa lukuunottamatta kovin korkealle arvostanut. Buñuelin teos on mestarillinen ja häviää vain Manaajan vaikuttavuudelle genrenmuokkaajana. Altmanilta olisi nyt kaksikin teosta tyrkyllä kymmenikköön. Miehellä on maaginen kyky rakentaa lähes dokumentaarisesti luontevaa ja leppoisaa dialogia - ehkä vasta Tarantino ylsi samaan. Elliot Gould on täydellinen valinta esikuvaansa rennommaksi hippi-Marloweksi. Kurosawan alakuloinen aikaansa edellä ollut ekoleffa löytää yhä maaliinsa ja sovicolorit luovat tahattomasti nostalgista menneen maailman tuntua. Troellin mamu-eepos tekisi kyllä mieli nostaa palkintokorokkeelle, mutta kenen ohi??

1. The Exorcist (Friedkin)
2. Cet obscur objet du désir (Buñuel)
3. Clockwork Orange (Kubrick)
4. Dersu Uzala (Kurosawa)
5. The Long Goodbye (Altman)
6. Alien (Scott)
7. The Godfather (Coppola)

One flew over cuckoo's nest (Forman)
Taxi Driver (Scorsese)
Nashville (Altman)
-------------
Utvandrarna (Troell)
Chinatown (Polanski)
Little Big man (Penn)
Summer of ´42 (Mulligan)
Zabriskie Point (Antonioni)
Pretty Baby (Malle)
Being There (Ashby)

Rocky (Avildsen)
Deer hunter (Cimino)
Jaws (Spielberg)
Halloween (Carpenter)
Dirty Harry (Siegel)
Eraserhead (Lynch)
The Outlaw Josey Wales (Eastwood)
Deliverance (Boorman)
Nosferatu (Herzog)
Ai no korîda (Oshima)

A man called Horse (Silverstein)
Young Frankenstein (Brooks)
Breaking away (Yates)
Quadrophenia (Roddam)
Everything You Always Wanted to Know About Sex But Were Afraid to Ask (Allen)
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
1. Yksi lensi yli käenpesän
2. Kummisetä
3. Kauriinmetsästäjä
4. Taksikuski
5. Dirty Harry
6. Manaaja
7. Ilmestyskirja Nyt
8. Hikinen iltapäivä
9. Puhallus
10. Chinatown

Kolmen kärki oli harvinaisen selvä mutta keskinäinen järjestys voisi olla mikä vaan, nyt se on tämä. Paljon hyviä leffoja jäi listan ulkopuolelle ja kuten joku totesikin niin 70-luvulla haluttiin vielä kertoa tarinoita eikä juostu pelkästään rahan perässä. Hieno vuosikymmen, niin elokuvan kuin musiikinkin näkökulmasta.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Totuttuun tapaan tein itselleni (ja miksei muillekin) hieman esilistaa 1970-luvun, tuon elokuvien aatelivuosikymmenen, mieleenpainuvimmista ja tasokkaimmista elokuvista per vuosi. Tässä esilistani:

1970: MASH, Speedy Gonzales - Noin seitsemän veljeksen poika, Akseli ja Elina
1971: Kellopeli Appelsiini, Hirttämättömät, Olkikoirat
1972: Kummisetä, Syvä joki, Likainen Harry, Aguirre - Jumalan viha, Syvä kurkku
1973: Manaaja, Papillon, Live and let Die, High Plains Drifter, Lady Snowblood (Shurayukihime), Soylent Green, The Wicker Man, Disneyn Robin Hood
1974: Kummisetä osa 2, Chinatown, Blazing Saddles, Young Frankenstein, Monty Python And The Holy Grail, Death Wish
1975: Yksi lensi yli käenpesän, Tappajahai
1976: Rocky, Taksikuski, Carrie, The Omen - Ennustus
1977: Tähtien Sota, Close Encounters Of The Third Kind, Rautaristi, Jäniksen vuosi, Lämäri
1978: Kauriinmetsästäjä, Superman, Halloween
1979: Ilmestyskirja. Nyt, Alien, The Amityville Horror, Caligula, Mad Max, Monty Python's Life Of Brian, Nosferatu: Phantom der Nacht

Tältä listalta sitten valitsemaan top-kymppiä, mikä oli yhtä hankalaa kuin kasarilistankin valitseminen, koska 70- ja 80-luvut nyt yksinkertaisesti ovat elokuvataiteen parhaimmistoon kuuluvia vuosikymmeniä kokonaisuuksina. Laadukasta tavaraa tuli rapakontakaisten klassikoiden lisäksi muun muassa Saksasta Herzogin ohjauksina, Japanista ja myös Suomessa tehtiin jokunen kelpo teos aina Laineen Linna-filmatisoinnista Speden klassisiin Suomi-westerneihin. Syvä kurkkukin oli pornoelokuvien saralla uniikki tapauksensa.

  1. Yksi lensi yli käenpesän
  2. Monty Python And The Holy Grail
  3. Alien
  4. Kauriinmetsästäjä
  5. Ilmestyskirja. Nyt.
  6. Tappajahai
  7. Manaaja
  8. Rocky
  9. Tähtien Sota
  10. Aguirre - Jumalan viha
Kauhealta tuntuu jättää Taksikuskin kaltaisia mestariteoksia listalta pois, tai Lämärin kaltaisia jääkiekkoelokuvien kruunattuja kuninkaita, mutta ei auta. Perusteluita listalle:

Yksi lensi yli käenpesän - kaikessa ahdistavuudessaan oman aikakautensa kiteyttävä teos institutionaalisesta sorrosta ja byrokraattien vallasta tukahduttaa luovuus ja elämisen arvoinen elämä. Sen vastapainoksi 70-luvun hauskin komedia, Monty Pythonin teoksista paras ja oivaltavin. Kolmoseksi kauhun, tieteiselokuvien ja tieteiskauhun arkki-isä, Alien, jonka liki jokainen kohtaus on nykyisin ikoninen. Kauriinmetsästäjä ja Ilmestyskirja.Nyt eivät perusteluita enempää kaipaa, kummassakin sodan jättämät jäljet tuodaan esille unohtumattomasti. The Horror, The Horror!

Seuraavana Tappajahai, nykyisten blockbusterien pioneeri ja edelleen järkähtämättömän toimiva ja jännittävä elokuva. Manaajassa uskonnollinen kauhu vietiin tasolle, jolle se ei juuri ole sen jälkeen yltänyt. Rosemaryn painajaisen ja The Omenin epäpyhää kolminaisuutta on edelleen vaikea ylittää. Rocky taas on urheiluelokuvista ja -draamoista yksi koskettavimpia ja parhaimpia, tarina satamajätkän periksiantamattomuudesta toi sille Oscar-ehdokkuuksia ja sen käsikirjoittajasta sekä päänäyttelijästä Sylvester Stallonesta tuli maailmantähti, tosin hieman erilaisissa rooleissa.

Tähtien Sota, se oikea ja alkuperäinen on kaikessa raikkaudessaan ja poikamaisessa energiassaan edelleen se paras, scifi-viihdespektaakkelien keisari jota Lucas ei ohjaajana (tai käsikirjoittajana) koskaan enää ylittänyt. Viimeisenä listassa on Herzogin väkevä tutkielma ihmismielen romahtamisesta ja maanisesta hulluudesta, pääosassa maaninen hullu Klaus Kinski roolisuorituksessaan, joka sai Herzogin uhkaamaan jo Kinskin henkeä kuvauksissa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös