Kuuntelussa juuri nyt

[haunted shores]

Sonata Arctican uusin tuotos Pariah`s Child. Vanha vaan paranee.

Olet sikäli oikeassa, että näitä uusia Sonatan levyjä kun kuuntelee niin vanha materiaali vain paranee.

Ensimmäiset neljä levyä olivat kyllä omassa genressään helvetin kovaa kamaa. Unia oli sitten melkoinen notkahdus ja sen jälkeen ei ole tullut enää mitään mitä jaksaisi edes haukkua. Niin yhdentekevää ja keskinkertaista settiä nämä kolme viimeistä levyä vaan ovat.

Toisinsanoen siis kuuntelin itsekin uuden Sonatan. En kuuntele uudestaan.

 

[sonnychiba]

Unia oli sitten melkoinen notkahdus ja sen jälkeen ei ole tullut enää mitään mitä jaksaisi edes haukkua. Niin yhdentekevää ja keskinkertaista settiä nämä kolme viimeistä levyä vaan ovat.

Powermetallia tuo ei ole ollut enää pitkään aikaan, mutta bändi on melkeinpä ainoa, jonka uuden levyn hankin heti ja olen jokaisesta levystä pitänyt.

Liimataisen lähdön jälkeen tapahtui jotain. Soolot ainakin loppuivat kokonaan. Kakko taisi siinä kohtaa ruveta diktaattoriksi. Unialla Liimatainen taisi vielä soittaa.

 

[Pavlikovsky]

Dio - This Is Your Life. Yleensä näistä tribuuttilevyistä voi olla montaa mieltä, mutta nyt on koottu vanhalle mestarille hieno kokoelma hänen kappaleistaan vanhojen ystävien esittämänä. Anthraxin Neon Nights, Motörhead & Biff Byfordin Starstruck, Metallican Rainbow-medley ja Rob Halfordin Man On The Silver Mountain ovat nousseet jo suosikeiksi. Vielä kun vaikkapa Bruce Dickinson olisi tulkinnut Heaven And Hellin ja David Coverdale vaikkapa Long Live Rock`n Rollin, niin kiekko olisi saanut viimeisen silauksen, mutta erittäin hyvä näinkin. Vanha legenda voi hymyillä pilven reunalla, hänen perinnöstään pidetään hyvää huolta!

 

[Musta Nuoli]

Kuuntelen Creedence Clearwater Revivalin best of -tuplalevyä, 35 parasta biisiä.

Maistelen samalla Zubrowka-vodkaa, hillitysti totta kai.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Kuuntelen Creedence Clearwater Revivalin best of -tuplalevyä, 35 parasta biisiä.

Ota yhteyttä lähimpään päivystykseen. Musiikkimakusi on rikki.

Gojira paukkuu luureissa pitkästä aikaa ja voi kirosana sentään, että From Mars to Sirius potkii edelleen.

 

[MadMike]

From Mars to Sirius ja The Way of All Flesh, onko parempaa?

 

[Musta Nuoli]

Ota yhteyttä lähimpään päivystykseen. Musiikkimakusi on rikki.

Gojira paukkuu luureissa pitkästä aikaa ja voi kirosana sentään, että From Mars to Sirius potkii edelleen.

Yksikin klassikkobiisi CCR:n kynästä päihittää sata, ei vaan tuhat kaiken maailman Gojiraa ynnä muuta yltiöteknistä modernia turhaketta, joiden rumpalit voivat soittaa tuhat iskua minuutissa mutta joilla ei ole mitään käsitystä muusta. Uranuksesta nuo kaikki ovat kotoisin, eivät miltään muulta planeetalta. Gojiran olen livenä nähnyt, ja se on sentään lajityyppinsä parhaasta päästä, mutta eihän näistä pitäisi edes puhua samana päivänä, saatika samassa kappaleessa kun musiikin historiallisuudesta on kyse.

Sitä paitsi mikäpä aiheuttaisi Vietnam-flashbackeja paremmin kuin Fortunate Son? Takaumat iskevät, vaikken ollut edes syntynyt kun jenkkiarmeija hiipi häntä koipien välissä Vietnamista.

 

[aceman81]

Jos Nickelback kuuluu inhokkeihin ja ZZ Top tökkii, niin varmasti rakastat myös tätä

Nickelback - Sharp Dressed Man 2007 Live Video - YouTube

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Yksikin klassikkobiisi CCR:n kynästä päihittää sata, ei vaan tuhat kaiken maailman Gojiraa ynnä muuta yltiöteknistä modernia turhaketta, joiden rumpalit voivat soittaa tuhat iskua minuutissa mutta joilla ei ole mitään käsitystä muusta.

Ehkä vastasitkin jo valmiiksi. Pidä historiasi, minä pidättelen mielelläni tätä päivääni tämän "yltiötekniseni" kanssa. Ei siinä, etteikö Fogertyn oksennukset kuulostaneet siltä jo silloin historiassakin, mutta goodgollymissmollya vaan sinnekin.

Sopivasti soikin tuo "Toxic Garbage Island" luureista. Kuka arvannee esittävän yhtyeen?

 

[Rinksu]

Delain - The Tragedy of the Commons

Tanakan oloisen paketin pisti pihalle tämäkin Hollannin kevythevi-poppoo tällä kertaa. Arch Enemyn Alissa säestää. Kertsi on kyllä aivan upea. Floor, Anneke, Sharon, Simone ja Charlotte Wessels, aika kovia mimmilaulajia tuppaa kyllä tulppaanimaasta löytymään.

 

[Pavlikovsky]

Musiikkimakusi on rikki.

Siinäpä mielenkiintoinen näkemys tällaisessa ketjussa. Pitää toki myös muistaa, että gojiroita sekä muita synkkiä kuolonkorinoita ei milloinkaan omaksi musiikkityylikseen kehittynyt ilman 70-luvun alun rock-musiikin kehittymistä varhaiseksi heviksi jne, joihin osittain Fogertyn CCR:n lasken. Mutta, kuuntele toki yltiöteknistä mättöäsi ja hauku muiden musiikkimakua, onhan sinulla oikeus siihen täällä ilmoittaa mielipiteesi.

 

[M10]

From Mars to Sirius ja The Way of All Flesh, onko parempaa?

Jäätäviä levyjä molemmat.

np. Iiro Rantala - Lost Heroes

 

[Jaws]

Pendulum - The Island (part 1 & 2)
Pendulum - Tarantula
Pendulum - Witchcraft
Pendulum - Watercolour
Pendulum - Self vs. Self (feat. In Flames)

 

[M10]

Ei muuten pöllömpi tämä uusi The Mars Voltan jätkien ja Flean kollaboraatio

Antemasque

Menty isolla loikalla takaisin At The Drive-In-soundiin ja hyvä niin.

 

[Leon]

Motorpsycho. Tiesin kyllä, että Ruotsissa tehdään paljon hyvää rockia, mutta Norjasta on mielikuvat enemmän tuolla kirkonpolton puolella, mikä ei meikäläisen musiikkimakuun sovi sitten ollenkaan. Mutta tämä sopii.

 

[clayman]

Ei muuten pöllömpi tämä uusi The Mars Voltan jätkien ja Flean kollaboraatio

Antemasque

Menty isolla loikalla takaisin At The Drive-In-soundiin ja hyvä niin.

Vahvasti samaa mieltä. 4AM ollut tehokuuntelussa jo muutaman päivän. Ja kaikki kolme biisiä, jotka ovat julkaisseet, ovat hyviä.

Kyllähän Omar ja Cedric osaavat tämän homman. Aivan loistavaa materiaalia jälleen. Pidän myös äänimaailmasta - mukavan pelkistettyä ja tanakkaa (Flea!).

EDIT:
Tässä vielä ääninäytteitä:

Hanging In The Lurch
4AM
People Forget

 

[Girardi #5]

Täällä revitellään Lost Societyn Fast Loud Death ja Terror Hungry -levyillä. Kerrankin voi soittaa vähän kovemmalla Jamon pylväskaiuttimista kun perheen naisväki on ulkona. \,,/

 

[Action Bronson]

Action Bronson - Dr Lecter / Full Album - HIP HOP NEW YORK - YouTube

Onhan tämä ihan täydellinen levy vaikka itse sanonkin.

 

[sinikettu]

Porcupine Tree - Fear of a blank planet

Löysin tämän kultakimpaleen pari kuukautta sitten. Siis Porcupine Treen. Bändin 2000-luvun albumit ovat aivan perkeleen kovaa tavaraa. In Absentia, Deadwing, FOABP ja The Incident on sellainen neljän suora että oksat pois. Tulee Pink Floyd ja 70-luku mieleen. Siis albumien tasosta. Eipä tule muita bändejä mieleen, jotka ovat noin kovan suoran yhdellä vuosikymmenellä rakentaneet. Tai ehkä se pieni bändi nimeltä Zeppelin. Ehkä.

Parin kuukauden kuuntelun jälkeen olen valmis kastamaan Fear of a Blank Planetin 2000-luvun parhaimmaksi albumiksi.

Seuraavaksi olis tarkotus syventyä 90-luvun tarjontaan. Ensikuulemalta ei niin kovaa settiä, mutta menettelee.

 

[Ted Raikas]

Seuraavaksi olis tarkotus syventyä 90-luvun tarjontaan. Ensikuulemalta ei niin kovaa settiä, mutta menettelee.

Kannattaa tosiaan antaa mahdollisuus sillekin puolelle. Totta kai se on vähän enemmän sellaista pitkien instrumentaalisten tunnelmointien ja tietyllä tapaa progressiivisemman ja psykedeelisemmän rokin sävyttämää, mutta erittäin toimivaa sellaista.

Täällä jatkoajassa on jossain aikoinaan aloittamani Porcupine Treelle omistettu ketju. Sinne voipi tunnelmiaan ladata jos se löytyy.

Tuossahan se: Porcupine Tree

 

[Rinksu]

Porcupine Tree - Fear of a blank planet
Seuraavaksi olis tarkotus syventyä 90-luvun tarjontaan. Ensikuulemalta ei niin kovaa settiä, mutta menettelee.

Signify nyt vaikka ensimmäiseksi työn alle. On se sen verran hieno levy. Tosiaan niinkuin Ted tuossa kirjoittelikin, niin on psykedeelisempää menoa kuin "hevimmät" 2000-luvun levyt, mutta hienoa meininkiä silti. Tässä yksi hieno makupala:
Waiting, Phase One

Minullekin tuo 2000-luvun tuotanto on se tärkeämpi, itsellä alkoi Wilsonin tekemisten seuraaminen Deadwingin ilmestymisen aikoihin ja Deadwing/FoBP ovat ne tärkeimmät levyt.

Ja tekisi mieli mainita Anathema tuohon 2000-luvun ekan vuosikymmenen tasaisimpien bändien listaan mukaan. Vaikka sen verran fuskata täytyykin, että Judgement julkaistiin vuonna -99 ja viimeisin Weather Systems 2012. Mutta ko. viiden suora on kyllä melkoisen kovaa tavaraa sekin.

 

[Leon]

Jos Porcupine Treen hienointa levyä etsitään, minulla tulee ensimmäisenä mieleen Stupid Dream. Noita muita tosin yhtään väheksymättä.

 

[Ted Raikas]

Jos Porcupine Treen hienointa levyä etsitään, minulla tulee ensimmäisenä mieleen Stupid Dream. Noita muita tosin yhtään väheksymättä.

Taitaa olla se bändin kaikkein onnistunein levy tuo minunkin mielestäni. Toki hiukan aina vaihtelee, mutta on pitänyt kyllä pintansa. Ei ihan helpoiten avautuvia albumeja, mutta sitten kun avautuu... no se on vaan todella timanttia sisällöllisesti.

 

[Kaiuni Alen]

Kuuntelussa juuri nyt on Bushidon Sonny Black -albumi. Kyseessä siis länsiberliiniläinen rap-artisti. Viime aikoina etenkin saksalainen ja tšekkiläinen rap on uponnut aika hyvin, tosin vain saksalaisesta ymmärrän n. 1/3 kappaleesta ja tšekkiläisestä ei ole mitään hajua mitä niissä puhutaan. Itse asiassa löysin tämän artistin täältä, kun joku kirjoittaja mainitsi kuuntelevansa myös tätä kyseistä artistia.

Kyseinen albumi kokonaisuudessaan YouTubessa. Kappaleiden lyriikoiden sisältöhän on varsin köyhä, lähinnä wnb-gangstailua ja Saksan päättäjien haukkumista maan rakoon, mutta kyllä tätä kuuntelee.

 

[nummenkallio]

Mustasch: The Challenger

Loistavaa stonervaikutteista hard rockia. Mustaschin tuotantoon kannattaa tutustua, jos vaikkapa Black Sabbath tai Kyuss kolisevat. Sitä paitsi Ralf Gyllenhammar on armoton äijä!

Suomessa usein väitetään, ettei länsinaapurissa osata tehdä muuta kuin imelää ja laskelmoitua roskapoppia, mutta oikeasti Ruotsista on tullut suuri määrä mainioita rockyhtyeitä viimeisen 15-20 vuoden aikana. Yksi maailman johtavia rockmaita ehdottomasti.