Kaikkien aikojen Olympialaiset?

  • 4 543
  • 32

Dave

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Tässä on mielestäni päivän huumoriannos. Huolella esiin kaivettu linkki vuoden 1956 olympialaisista, jakamisen selityksineen päivineen ja sitten kuitenkin omasta päästä heitetty varma tieto hevoslajien siirtämisestä:

Viestin lähetti Txjokeri
Hevoslajit pidettiin etukäteen Tukholmassa, kun olisi tullut silloin liian kalliiksi rahdata eläimiä Australiaan.

Linkissä olevan tekstin alku: "Melbourne won the right to host the 1956 Olympics by one vote over Buenos Aires. Australian quarantine laws were too severe to allow the entry of foreign horses, so the equestrian events were held separately in Stockholm in June."

Lukemalla vaivaiset kaksi riviä olisi löytynyt todellinen syy hevoslajien siirtämiseen.


Kyllä Calgaryn talvikisat olivat pikkuskloddina tosi jees ollen samalla ensimmäiset noteeraamani olympiakisat. Nykäsen Matti nöyryytti muita mäessä, Eddie The Eagle lähinnä itseään, legendoja molemmat. Yömyöhällä odoteltiin, josko tuuli laantuisi vai siirtyykö kisa jälleen. Lähellä oli etteikö kumpaakin ison mäen kisaa olisi jouduttu kokonaan perumaan. Mäkihyppy oli silloin vielä muutenkin miesten urheilua, nykyäänhän siellä anorektiset teinipojat liitelee lepakkopuvuissaan kuin leijat. Jääkiekossa hieno Kanada-voitto, loistava nousu kuilun partaalta Ruotsia vastaan, "yllätys"voitto Neuvostoliitosta. Aamutuimaan töllön ääreen. Ei tämä nyt ihan Mexico 86:n asemassa ole, mutta lähellä kumminkin. Pojat puistossa, paidat maalitolppina, rush goalie... isn't it?
 

scholl

Jäsen
Viestin lähetti Dave

Lukemalla vaivaiset kaksi riviä olisi löytynyt todellinen syy hevoslajien siirtämiseen.

Lätkäpelaaja vastaisi tuohon, että lukeminen on homojen hommaa. No onneksi me jatkoaikalaiset teoreetikot emme ole kuten lätkäpelaajat. Itse olin mm. luistimilla viimeksi parikymmentä vuotta sitten, enkä ole nuuskaa koskaan kokeillut, mutta epäilen sen lukematta jättäneen olleen lätkäpelaaja :)
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Ensimmäiset huteran varhaiset muistikuvani minulla on Moskovan olympialaisten Misha-karhusta, jonka julistekin minulla oli seinällä monta vuotta. Itkin, kun Misha-karhukin itki olympialaisten päättäjäisissä 1980. Olin tuolloin kolmevuotias.

Calgaryn kisat jäivät tarunhohtoisina mieleen. Tuolloin vähän yli kymmenvuotiaana kisoissa oli vielä hohtoa ja urheilijoilla sankarillinen aura. Nykäsen Matti hyppäsi sumussa, olympiajoukkue repi ihkaensimmäisen jääkiekkomitalin ja Matikaisen Marjo sivakoi.

Naganon kisoista 1998 on myös oikein lämpimät muistot, systeemit toimivat ja menestystä tuli. Jani Soininen voitti pikkumäessä kultaa ja suurmäessä hopeaa, Myllylän Mika hiihdossa. Eikä Myllyläkään ollut tuolloin vielä doping-antisankari eikä kuoleva juoppo.

Muitakin mitaleita tuli mukavasti, kirkkaimpana kruununa pronssimitali miesten jääkiekosta kun kaikki parhaat olivat ensimmäistä kertaa mukana ja Jari Kurri kruunasi uransa tekemällä pronssipelissä maalin. Siinä jäi Gretzky ja muu Kanada lehdellä soittelemaan tippa silmäkulmassa, eikä kukaan tuon matsin nähnyt voi vakavissaan väittää, etteikö Väinöä, Yzermania yms. olisi kiinnostanut tuota mitalia ottaa. Mutta kun eivät vaan osanneet eivätkä pärjänneet.

Kesäkisat ovat aina jättäneet vähän hajanaisemmat muistikuvat johtuen lajien määrän järjettömästä paisumisesta. Enemmän on muistikuvia yksittäisistä lajeista. Silti vuoden 1996 Ateenan kisoista jäi oikein hyvä mielikuva, olivathan olympialaiset kotimaassaan ja kisojen kehdossa, ja olympialehdossa Arsi Harju pukkasi miehekkään kultamitalin. Seppo Räty kiskoi perkeleen suoman mahdin voimin pronssia, ja Heli Rantanen heitti kultaa niin, että vittu repesi. Tähän päälle Sievisen hopea sekauinnista sekä Suomen kenties kovimman modernin ajan painijan Marko Yli-Hannukselan hopea, niin tässä on ainekset kaikkien aikojen olympialaisiin.

Historiallisiin olympialaisiin en jaksa lähteä, niitä on hankala verrata ja koska ei omia muistikuvia ole, niin ei se tunnu mielekkäältäkään. Totta kai Helsingin olympialaiset olivat "viimeiset aidot olympialaiset" jne jne, ja esimerkiksi isäni muistaa ne oikein hyvin, hän oli Turussa katsomassakin olympiajalkapalloa pikkupoikana.

Toki Berliinin olympialaiset 1936 ovat omassa kategoriassaan kaikkien aikojen olympialaiset, propagandan mahti oli voimissaan ja Aatu katsomossa kärvistelemässä vittuuntuneena kun Jesse Owens repi neljä kultamitalia ohi arjalaisten atleettien.
 

Espen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Old time hockey like Eddie Shore
Silti vuoden 1996 Ateenan kisoista jäi oikein hyvä mielikuva, olivathan olympialaiset kotimaassaan ja kisojen kehdossa,

1996 kisat olivat Atlantassa.

ja olympialehdossa Arsi Harju pukkasi miehekkään kultamitalin.

Arsi voitti Sydneyssä 2000.
Seppo Räty kiskoi perkeleen suoman mahdin voimin pronssia, ja Heli Rantanen heitti kultaa niin, että vittu repesi. Tähän päälle Sievisen hopea sekauinnista

Nämä siis Atlantassa 1996.

sekä Suomen kenties kovimman modernin ajan painijan Marko Yli-Hannukselan hopea, niin tässä on ainekset kaikkien aikojen olympialaisiin.

Yli-Hannuksela otti mitalin Ateenassa 2004. Atlantassa 1996 Marko Asell otti painissa yllätyshopean ja finaalin perusteella hälle olisi voinut antaa kultaakin, mutta tuomarit eivät antaneet yhdestä heitosta pisteitä. Asell lähti kisoihin pienellä valmistautumisajalla, koska alunperin hänen olisi pitänyt olla vain varamies.


Nämä kekkerit ovat kiinnostaneet vuoden 1988 jälkeen kokoajan vähemmän. Tuohon aikaan hiihdot, mäkihyppy ja yleisurheilu olivat vielä kovia juttuja. Jääkiekkopuolella taas Neuvostoliiton ja Tsekkoslovakian huippujoukkueet vs. koko kauden yhdessä harjoitellut Team Canada.

1992 Tuli myös runsaasti seurattua ja hienoja tapahtumia etenkin kesäkisoissa (Jousiampujien joukkuehopea, Meloja-Kolehmaiset, Jyri Kjäll). 1996 maha oli jo urheilun suhteen aika täynnä. Nagano 1998 kuitenkin poikkeus, eikä vähiten NL-pelaajien takia.

Sarajevon 1984 suomalaista ylivoimaa on ollut mukava katsoa jälkeenpäin.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Ilmankos muistikuvat näin äkkiseltään olivat kovin hajanaiset kesäkisoista, olen yhdistellyt mielikuvissani useita eri kesäolympialaisia. No, pääasia että Seppo Räty heitti ja joku Marko paini. Ja Helin vittu repesi.

Talviolympialaiset ovat minulle selvästi tärkeämmät kisat muutenkin, ja niitä odotan innolla pidempään. Kesäkisat eivät samanlaista hohtoa herätä yksittäisiä lajeja lukuun ottamatta, ja nekin muistan näköjään miten sattuu.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Nuo Sotshin kisat menivät jotenkin ohi enkä päässyt kunnon tunnelmaan kuin parin hiihtokisan ja miesten jääkiekkoilun parissa. Niitä tuulikerroinkisoja en jaksanut edes katsella, ennen kyllä mäkihypyt katselin. Ja eikö siellä hypänneet naisetkin. En todellakaan katsonut. Kaunoluistelua hieman katsoin, siis naisten yksilökilpailun. Carolina Kostneria olen fanittanut jo toistakymmentä vuotta. Siinäpä vasta urheilijasuku.

Soulin olympialaisten keihäänheiton katsoin suorana lähetyksenä. Kisahan oli joskus kolmen ja viiden välillä aamuyöllä. Siinähän suomalaiset mukavasti pärjäsivät.

Barcelonan olympialaisten miesten 10 000 metrin juoksu on jäänyt hyvin mieleeni sen vuoksi, etten nähnyt sitä. Olin silloin erään tytön kanssa yhdessä ja menin sitten hänen kanssaan jonnekin. Sentään VHS-kasetti oli asetettu nauhoittamaan tuo juoksu. Sitten kun aamuyön hämärässä palasin kotiini, aloin katsella kisaa. Ei ollut nettejä ja hässäköitä. Katsoin kisaa, ja kun 22 minuuttia ja 7 sekuntia oli juostu, nauha loppui kesken! Mikä menetys! Enpä siis ole koskaan nähnyt Barcelonan kympin loppuratkaisua. Taidanpa sen nyt YouTubesta katsoa!

Siitä Barcelonan kympistä tuli sitten eräänlainen parisuhteemme meemi. "Barcelonan kymppi, ja tämäkin vielä".
 

Giba

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kainalniemen Hiki
Calgaryn kisat jäivät tarunhohtoisina mieleen. Tuolloin vähän yli kymmenvuotiaana kisoissa oli vielä hohtoa ja urheilijoilla sankarillinen aura. Nykäsen Matti hyppäsi sumussa, olympiajoukkue repi ihkaensimmäisen jääkiekkomitalin ja Matikaisen Marjo sivakoi.

Nykäsen Matti voitti sumun keskellä MM-kultaa Oslossa 1982. En tosin tiedä mitä "sumua" tarkoitat.

Itselle aina olympialaiset on tarkan seurannnan alla. Tulee seurattua sellaisia lajeja mitä ei muuten juurikaaan näe, riippumatta on suomalaista mukana vai ei.

Kuulun Jatkoajan senioriosastoon, joten tunteikkammat hetket teininä koettiin Calgaryssä 1988. Matin 3 kultaa ja ensimmäinen arvokisamitali kiekossa edelleen kirkkaana mielessä. Toni Niemisen esitykset Albertvillessä myös näistä menee korkealle. Pertti Karppisen 3. peräkkäinen soutukulta 1984 Los Angelesissä oli huikeaa, Kolbe jäi aina taakse. Aika kultaa muistot. Meinasi uhohtua Sarajevo ja Marja-Liisan 3 kultaa. Olihan se huikeaa aikaa maastohiihdossa. Siellä myös muuan Kühnhackel nöyryytti Suomea kiekossa, katkeraa.

Salt Lake Cityn Samppa Lajunen-näytös Bubin selostamana oli huikeaa. Näitähän riittää.

Mutta omassa asteikossa värilasien takaa Calgary 1988 ajaa ykköseksi.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Kärpät
Nostalgia-asteikolla vuoden 1984 molemmat kisat menevät kärkipaikalle. Suomalaista jääkiekkoa ajatellen tietenkin Calgaryn kisat olivat ne ikimuistoisimmat. Vuoden 1980 kisoista en muista oikein muuta kuin Mietaa Jussin tappion sille hurrille ja kesäkisoissa Virenin keskeytys maratonilla. Niihin aikoihin jokainen menetetty (kulta)mitali oli katastrofi. Kummallista.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös