Vähän kyllä harmittaa USA:n tippuminen. Joukkue oli mielestäni tasapainoinen, taktinen ja Donovanin johdolla olin näkeväni siinä tiettyä "Miracle on grass" meininkiä. Mutta ei niin ei.
Joukkue kärsi muutamista lapsentaudeista. En sitten tiedä, miksi Onyewu ei pelannut, kuin kaksi peliä. Jotain selostaja eilen sanoi, mutta meni ohi. Mutta USA olisi kaivannut huippuiskuista Onyewua, kuten Englanti-peli osoitti. Jay DeMerit oli katastrofi eilen ja ihmettelen, että Jonathan Spector istui penkillä.
Pahin kipupiste oli kuitenkin keskikenttä. Bradley oli toki hyvä, mutta joutui raatamaan liikaa. Clark, Edu ja varsinkaan Torres eivät pystyneet antamaan Bradleylle mitään apuja. Ja Clarkin virheestähän tuo ensimmäinen maali syntyi, vaikka siinä oli kyllä Howardin perseilyäkin mukana.
Tim Howard oli myös pettymys Englanti-pelin jälkeen. En sitten tiedä miehen kylkiluiden kunnosta, mutta jos oli kipeä, niin Bradleyn olisi pitänyt pistää Guzan tai Hahnemann ehdottomasti maaliin. Ihmeen epävarma oli ja ensimmäinen maali olisi pitänyt ehdottomasti torjua.
Myös kärjet eivät saaneet mistään sisään. Altidore ja Findley törsäilivät taas ja se kostautui nyt. Keskikentälle kun olisi heittää pari kunnon ukkoa, niin Dempsey ja Donovan olisivat päässeet ylemmäksi ja olisi varmaan reppu heilunut enemmän.
Mutta kaikki kunnia Ghanalle, hyvin oli USA:n kipupisteet skoutattu ja ne käytettiin hyväksi.