Edellisen Ilveksen pelin jäljiltä ei oltu tiettyjen Ilvesläisten kanssa ihan yhtä mieltä Nickersonin esityksistä, niin piti mennä katsomaan kaveria sitten uudestaan, varsinkin kun vastassa oli mielenkiintoinen Blues. Pistetäänpä vähän puolueetonta rapsaa kehiin.
Blues hyvä vai Ilves huono? Sanoisin, että vähän molempia. Ilves oli selvästi huonommalla jalalla kuin Tapparaa vastaan, mutta toisaalta Blues iski aivan loistavasti Ilveksen akilleenkantapäähän - raskasjalkaiseen puolustukseen. Bluesilla on aika isoja, mutta myös aika luisteluvoimaisia hyökkääjiä. Siinä missä Tappara jostain prkleen käsittämättömästä syystä styr spelaa 1-2-2, Blues ajoi syvälle Ilveksen pakkien perään. Nelosen maalikoosteestakin näkee useamman hetken, kun Espoon hyökkääjä ajaa Ilveksen pakin kiinni, voittaa kamppailun ja kääntää tilanteen Bluesille. Osalalla, Niemisellä, Rajamäellä ja kumppaneilla oli sekä vauhtia, että voimaa selvästi Ilveksen pakistoa enemmän.
Silmiinpistävää oli myös Ilveksen hyökkäyspelisuunnitelman puute. Vikaa oli varmasti myös toteuttamisessa, mutta kyllä ylivoimalle pitäisi olla joku muukin ratkaisu kuin Koivisto kuljettelemassa yksistään muiden seisoessa, tai huonosti ajoitettu päätykiekko. Alueelle kun lopulta pääsivät, niin jokunen paikkakin syntyi. Maalit sinällään olivat varsinaisia persemaaleja ( copyright Viitakoski) ja kokonaisuutena numerot mairittelevat Ilvestä.
Sitten kaikkia kiinnostavaan Matt Nickersoniin. Saldo jäi valitettavasti Ilveksen kannalta jälleen pakkasen puolelle. Ekassa erässä Nickella oli pahoja ongelmia lähes kaikessa, mutta ilmeisesti iso mies tarvii minuutteja, että pääsee lämppön. Pidemmälle edetessä alkoi näkyä sitä kiekollisen vastuun ottamista, jota häneltä kuulemma odotettiin, mutta parin näyttävän kuljetuksen vastapainoksi tuli edelleen myös virheitä. Nickerson näytti pelaavan taitojensa ylärajoilla, eikä ratkaisu useinkaan ollut se helppo syöttö - tosin vikaa oli myös muun viisikon tarjontapelissä. Yhtä maalia mies katseli jäältä, valuttuaan jälleen Nickersonille tyypillisesti pois omalta paikaltaan, ja koko maalin edusta oli yksin Viitaluoman (Raipen ilme maalin jälkeen kertoi paljon). Yhtä maalia mies katseli jäähyaitiosta.
Ottelun lopussa sitten nähtiin jälleen millainen "joukkuepelaaja" tämä Nickerson on. Ilveksen viimeinen mahdollisuus lyödä "6 pisteen" peli tasoihin ja pienen tönimisen päätteeksi hyökkäyspään aloitus. Tässä vaihdossa Nickersonia ei kiinnosta pätkääkään maalin tekeminen vaan ihan muut asiat.Heti aloituksesta Matt kamppaa Santeri Heiskasen nurin ja muksii tätä muutaman kerran jäässä. Siitä kiinnostuksen kohteeksi löytyykin sitten Öhman, kunnes Rajamäki tulee ja hakee pojan pois. Ykkös ylivoiman viivapelaaja suihkun puolelle, hassunhauskoja käsimerkkejä heilutellen ja Ilves askelta lähemäs säälipelejä.
Vielä yksittäisiä huomioita:
- Osala sai hemmetisti peliaikaa ja pelasi hyvin. Kovuutta, taitoa ja isoksi mieheksi jaksaa painaa
- Rajamäki painoi korkealla työmoraalilla
- Niko Niemistä tuli jo ikävä - ainakin 5 mojovaa taklausta ja röyhkeä maali.
- Swzez vaikutti mielenkiintoiselta kaverilta. Ihan ei varmaan ole vielä parhaimmillaan, mutta sen verran sai pitää kiekkoakin, että mikään ihan kädetön tapaus ei ole kyseessä. Vähän ilkeilikin pariin otteeseen. Odottelin hieman, että jos peli olisi mennyt selvemmin Bluesille, niin Nickerson olisi kilahtanut jo aikasemmin, niin nyt olisi ollut kova jamppa vastassa, mutta Matikainen tiivisti 3. erään ja penkitti Szwezin.
- Jos Blues tulee Tapparaa vastaan playoffeissa, niin se on moro vaan ja Tappara kesälomille...sen verran vahvan oloinen hyökkäysryhmä on kyseessä, että Tapparan pakisto tulisi olemaan kusessa. Puolustus on Bluesilla hieman kyseenalainen - minkäs takia se Pikkarainen tuolta päästettiin pois?