Pakko nostaa hattua millä tavalla KooKoo hallitsi eilen kiekkoa. Pelinopeus, syöttönopeus, syöttöjen laatu ja ihan raaka luistelunopeuskin. Ihan Liigan huippua. Samaa settiä kuin Kalpalla, Ilveksellä ja vaikka Lukolla. Liigan ihan kovimmat jengit syöttävät hurjalla temmolla, paljon ja lavasta lapaan. Niihin kun ynnätään kevytjalkaisia, dynaamisia ja hyvin ympäri kenttää liikkuvia pakkeja niin voilá, vastustaja on kusessa. Siellä menee silloin seassa muutama vähän verkkaisempi tai suoraviivaisempikin pelaaja, kuten vaikkapa Paajanen. Tai vaikka Kalpan Lappalainen ja Rissanen. Pärjäävät hienosti tuossa tempo- / luistelulätkässä mukana kun suurin osa muusta joukkuueesta on nopeita ja laadukkaaseen syöttämiseen kykeneviä. Ja siis joku Max Lindroth ja vaikkapa Jimi Suomi on ihan monstereita tuossa pelissä. Ihan helvetin hyviä ja moderneja pakkeja.
Kerholla on muutamia erittäin nopeita pelaajia, kuten Ossi Ikonen ja Ruokonen, mutta eivät osaa syöttää. Sitten taas esim. Nikkilä ja Ketola hallitsevat syöttöpelin ja kiekolla operoimisen, mutta jalka ei tahdo riittää. Vähän joko tai, tai ei sitten ollenkaan. Siksi esim. Huttunen sai Mambalta heti syksystä lähtien isoa roolia, kun on Kerhon harvoja, jotka pystyvät perustamaan peliään vahvaan luisteluun JA syöttämiseen. Kuten tuo koko Huttusen ketju.
Kerhon rosterin pelaajatyyppi kun on mitä on niin sen tulee pelata hieman eri tavalla. Ja hienosti Kerho pyrki vastaamaan tuohon KooKoo:n vauhti-syöttö-lätkään. Toisen erän vaiheet ennen Huttusen kavennusmaalia antoi esimerkin, kuinka sitä KooKoo- lätkää vastaan voi hyökätä, etenkin toisessa erässä. Kerho päästi pidäkkeistä irti, osin ehkä turhautuen KooKoo:n hieman halpoihin maaleihin. Mentiin surutta joka irtokiekkoon vastustajan päädyssä kiinni. Mailapaine oli aivan sääntöjen rajoilla ja maalille ajettiin surutta, useammalla miehellä. Pakit piti viivan ja vyörytti kiekkoa takaisin vastustajan selustaan. Kiekollisena ja kiekottomana ajettiin suoraviivaisesti vastustajaa päin matkalla kohti maalia. KooKoo oli kusessa, eikä enää omissa pyörimisen jälkeen löytynyt totutusti sitä jalkaa ja päähänkin kun kertyy riittävästi piimää niin se syöttötyöskentely ei tule enää niin selkäytimestä.
Se toinen juttu millä näitä Liigan parhaita vauhtikoneita voi pysäyttää on se Kerholle tuttu oman maalin edustan muuraaminen. Kerho teki sitä älyttömän hyvin vielä pari viikkoa sitten. Liigan totutun sallivaksi muuttunut linja mahdollistaa sen, että sinne maalin eteen ei pääse kiekko, eikä miehet kun se viisikkona pistetään tukkoon. Siihen nupiksi sitten loistava maalivahtipeli, mitä rehellisyyden nimissä ei Kerholla ole ollut sitten Sport-pelin. Opetusmateriaalia tämän tyylin lätkästä tarjoilee viime vuoden välieräsarja Tappara-Kalpa, missä maalinedustapelaaminen ja maalivahtipeli vei voiton vauhdista ja syöttötaidosta.
Kerho tarvitsee perjantaiksi ja viikoiksi siitä eteenpäin hyvää maalivahtipeliä, muuratun maalinedustan, sitä nopeaa suorahyökkäyspeliä ja jatkopaineeksi sitä eilen pari minuuttia nähtyä helvetillistä hyökkäysalueen jatkopaine-vyöryttelyä. Sitä mistä Kerho on nyt 2025 voittavan nahkansa luonut. Sillä kaatuu perjantaina Saipa ja siitä eteenpäin joku muukin ehkä.