Ehkä kyseessä on varmassyndrooma, eli (osan) pelaajien taito ei riitä toteuttamaan valmentajan liian vaikeaa pelitaktiikkaa.
Ei kyse ole siitä, etteikö olisi taitoa toteuttaa valmennuksen haluamaa pelitapaa, sillä onhan välillä nähty pelejä, joissa pelitapaa on toteutettu lähes täydellisesti. Ennemminkin kyse on siitä, onko asennepuoli kunnossa ja eilen se ei ollut kuin osalla pelaajista ja se riittää siihen, että koko joukkueen pelaaminen ja tekeminen jää vajaaksi. Positiivista oli sentään, että ajoittain saatiin peliä kuntoon ja pysyttiin Ketterän vauhdissa mukana. Toki ehkäpä Ketteräkin löysäsi välillä tahtia. Meriläisen pelaamista on kyllä kiva katsoa. Siinä on asenne kohdillaan, äijä yrittää täysillä jokaisessa vaihdossa. Karjalainen tiivisti peliä osuvasti muutamalla lauseella.
– Nyt oli jääkiekkojoukkue vastassa. Meillä on aika paljon pelaajia, jotka valikoivat tilanteita. Odotetaan, että joku muu tekee hommat, ja itse ollaan taitopelaajia. Emme ansainneet tänään voitosta pelata. Pystyimme kuitenkin kasvamaan pelinopeuteen.
Taisteluilme kateissa, johtuuko siitä että monilla avainpelaajilla jo ensi kauden sopimukset muualle?
Kauden tässä vaiheessa jokaisessa joukkueessa on pelaajia, joilla on jo ensi kauden joukkue tiedossa, mutta eihän se saisi vaikuttaa tekemiseen, enkä usko, että näin onkaan ainakaan kovin monen pelaajan kohdalla. Toki pelaajatkin ovat ihmisiä ja jonkun puseroon voi hiipiä mukavuuden tunne, jos seuraavan kauden työantaja on jo selvillä, eikä sinänsä tarvitse sitä varten antaa näyttöjä. Mutta kyllähän jokaisella pelaajalla pitäisi olla sen verran ammattiylpeyttä ihan jo luonnostaan, vaikka olisi jatkosopimus tai uusi sopimus muualle takataskussa, että pelaa kauden loppuun kunnialla ja tekee parhaansa auttaakseen työnantajaansa eli seuraansa sekä joukkuetta ja pelikavereita. Sitä vartenhan pelaajat ovat alun perin aloittaneet junnuna kiekon harrastamisen, että opitaan lajitaitoja ja pelaamaan, palkintona voitetaan pelejä ja mahdollisia mestaruuksia. Osasta tulee sitten ammattilaisia, mutta paljon on kuitenkin pelaajia, jotka eivät ikinä pääse pelaamaan ammatikseen saati, että voittaisi joukkueessa vielä jotain isompaakin. Jos joku pelaaja löysää tekemistään aina uuden sopimuksen saatuaan, niin se kyllä huomataan seuroissa sekä valmentajien ja agenttien keskuudessa. Kiekkopiirit ovat kuitenkin pienet, jossa lähes kaikki tuntevat jollain tapaa toisensa ja yhteyksiä pidetään yllä.