@aurora borealis
Itse olen koko ajan ollut sitä mieltä ja pyrkinyt omissa viesteissäni tuomaan sitä esille, että periaatteessa se Kärppien peli tai ne kuuluisat pelin 'raamit ja 'rakenteet' ovat kyllä hyvällä tolalla. On pelin suht hyvää rytmitystä, maximaalista puolustuspelivalmiutta, kohtalaista hyökkäyspelivalmiutta (liian arkaa ja varmistelevaa toki usein), tilan tekemistä ja voittamista tarpeen vaatiessa, hidastuksia ja vaadittuja palautuksia, lähituki kiekolliselle, kolmelta kaistalta hyökkäämistä, pyrkimys välttää alivoimaisia hyökkäyksiä eli palautellaan silloin, mutta voitetaan tilaa ja edetään nopeasti pystyy, jos paikka on (tätä on nähty liian vähän ja liian varovaista on ollut) jne. jne. Sen takia en itse ole ostanut näitä kirjoituksia, joissa Kärppien peli hakutaan ihan suorilta pystyyn "täydeksi paskaksi". Kyllä siinä pelissä ideaa on (ja paljonkin), ja raameja ja rakenteita, mutta ne ovat kenties liian tiukat, kurinalaiset ja ahtaat sekä ennalta sovitut raamit, joista kukaan ei tuumaakaan luista tai kokeile toisin.
Mutta kuten Sihvonen ja itsekin olen tosiaan tuonut mielupidettäni esille, tämä kaikki on vain jotenkin liian sellaista kankeaa, liian oppikirjamaista ja mekaanista. Tuli avattua jossain toisessa eräässä viestissä joku aika sitten, että miten se Kärppien liian mekaaninen hyökkäysalueenpeli ja rännin rännitys on varmasti jotain joka jossain Vierumäellä on juuri kuin siitä jostain oppikirjasta.
Siinä Kärppien HAHP:issahan on periaatteessa ihan ok rakenteet, tuki yms. Mutta siitä puuttuu se vaistoilla pelaaminen, yllätyksellisyys, pelaajien luovuus ja sen perusrakenteiden jalostaminen pidemmälle, kuin vain se perus oppikirjamainen rännitys. Se on tosiaan liian mekaanista ja ennalta-arvattavaa sekä alkeellista rakenteeltaan. Se Kärppien HAHP ei siis mielestäni ole (siitä 'perus rakenteista') pidemmälle jalostettua ja vietyä, johon jokainen valmentaja tuo sitä omaa maustetta, vivahdetta ja luovuutta sekä yllätyksellisyyttä (antamalla myös pelaajille jotain vapaita käsiä).
Maintisi myös joskus kauan aikaa sitten, että mielestäni siinä Kärppien prässi tai trap pelaamisessa, niin liian usein valitaan se safety ja riskien minimointi eli trap, jos on sellainen 50/50 tilanne. Okei, nyt tähän on sentään saatu parannusta ja aktiivisuutta on lisätty ja enää ei valita sitä pelkkää safetya ja vetäydytä sellaisissa 50/50 tilanteissa trappiin, jossa se yksittäinen pelaaja voi valita joko kovan prässin tai vetäytyvän trapin.
Mieleeni muistuu myös se yksi lauantainen marraskuinen KalPa-peli, kun KalPa kävi launtaina hakemassa Raksilasta 1-4 voiton. Siinä 3.erän n. puolivälin tienoilla KalPan pakki vähän on heikossa peliasennossa ja sörtsäö kiekon kanssa maalin takana ja samalla Turunen liukuu kohti KalPa-maalia ja olisi samantien viinut iskeä kiinni ja antaa paineen haparoivaan KalPa-pakkiin. Mutta sen sijaan, että Turunen antaisi paineen, liukuu hän puolivaloilla taakseen vilkuillen ja oikein varautuen vetäytymään trappiin. Ainoastaan silloin, kun tv-kameroihinkin - vaikka hallissa on porukkaa - kuuluu Laten todella kova karjaisu ja käsky "Paine!", niin Turunen tajuaa laittaa jalat käymään ja lähtee antamaan painetta. Toki siinä vaiheessa on jo 3 sekuntia myöhässä ja KalPa purkaa Turusem ja Kärppien myöhäisen prässin helposti.
Tuossa tilanteessa jotenkin kiteytyi se, että pelaajat eivät pelaa vaistoillaan, miettivät siellä kentällä liikaa "että mitäs jos mä nyt menen tohon, niin olenko 20 senttiä liian oikealla, ja ehdinkö miten sitten tuohon paikkaa" jne. ja pelaaminen ei tule selkärangasta. Pyritään pelaamaan liian (=täysin) oppikirjamaisesti ja konemaisesti, ja liian Laten haluamalla tavalla ja pelikuri, toisteisuus sekä ne pelin 'raamit' ovat maximaalisella tasolla kurinalaisuudeltaan. Kaikki luovuus ja reagointi sekä yllätyksellisyys ja sellainen "annetaan välillä tapahtua, mitä tapahtuu ja mitä peli tuo tullessaan, ei ihan koko ajan tarvitse vetää ihan millintarkasti sillä Laten piirtämällä linjalla" -ajattelu loistaa kokonaan poissaolollaan.
Välillä pitää jopa ns. poiketa niistä raameista ja "hurjastella" sekä antaa pelaajille vapaita käsiä. Esim. Leskinen on iskenyt tällä kaudella parikin sellaista huimaa soolomaalia, jossa poikkeaa normistanja rakenteista ja hyvinhän se päättyi. Yhden 2-1 pelin jopa ratkaisi vähän aika sitten kahdella soolomaalilla, jossa hieman poikkesi niistä tiukoista raameista, eli ei ollutkaan se kolmen kaistan 'mekaaninen' hyökkäys, jossa jokainen vetää omalla kaistallaan, vaan Lese vähän kurkkasi vieruskaverin kaistalle ja käytti omaa henk.kohtaista taitoaan ja vaistoaan pelitilanteen mukaan ja vaatimalla tasolla ja pum! Niitä vapaita käsiä pitää vain annötaa myös niille pelaajille ja saumaa käyttää omia aivoja luovuutta sekä tilanteiden tunnistamisen kykyä.
Nyt on niin-niin toisteista pelaamista ja kaikki vetävät justiinsa niillä Laten ennalta piirretyillä viivoilla ja linjoilla koko ajan. Mutta pelikään ei voi olla liian toisteista, koska tällöin se kaikki yllätyksellisyys ja reagointi ja ennen muuta se pelaajien henk.kohtaisen luovuuden ja taidon käyttäminen loistaa poissaolollaan. Pelaajat eivät voi ylittää itseään tai tuoda sitä omaa luovaa panostaan pelille Laten ääri-tiukassa sapluunassa, jolloin jää kokonaan yksi resurssi ja kapasiteetti hyödyntämättä voimavaroista, kun ei pelaajien omaa henk.kohtaista luovuutta, taitoa sekä omien aivojen käyttämistä hyödynnetä, jolloin se itsensä ylittäminen on myös mahdollista. Eli vahvasti myös henkisen puolen juttuja asioita, mihin nämäkin pelitavalliset aspektit vaikuttavat.