Miksiköhän kirjoitin tämän? No, ainakin viesti on täynnä turhaa tietoa, joten sopii ketjun aiheeseen.
Yksi ehkä tunnetuimmista ranskalaisista pop-hiteistä, Joe Dassinin
Les Champs Élysées on alun perin englantilaisen Jason Crestin
Waterloo Road. Yksi tunnetuimmista amerikkalaisista kevyen musiikin biiseistä, Frank Sinatran My Way, on alun perin ranskalainen
Comme d'habitude. Nämä nyt kaikki tietää (tietääkö?).
Mutta kaikkein peri-brittiläisistä peri-brittiläisin laulu, For He's a Jolly Good Fellow, on sekin alun perin... ranskalainen! Laulu on todennäköisesti 1700-luvun alusta, mutta se oli erityisen suosittu saman vuosisadan lopulla. Marie Antoinette kuuli lastenhoitajan laulavan sitä, ja tykästyi siihen. Sittemmin Ludvig XVI:lla oli tapana hyräillä sitä. Ja kun La Grande Armée ylitti Niemen-jokea 24.6. 1812, Napoleon tiettävästi vihelteli sitä. Alkuperäiset sanat eivät kuitenkaan kerro kenestäkään mukavasta hepusta, vaan "Malbrouckista" tai "Malbroughista", eli John Churchillistä, Marlborough'n herttuasta (ja Winstonin esi-isästä), joka oli kuuluisa kenraali, ja ranskalaiset laulussa fantasioivat kenraalin kuolemasta.
Nykyään suosittu
lastenlaulu, luonnollisesti.
Tästä päästänkin toiseen asiaan, mikä sekin ehdottomasti mahtuu turhan tiedon alle. Ranskalaiset lastenlaulut. Ja niiden sisältö:
La mère Michel: Rouva Michel ihmettelee, mihin kissa on hävinnyt, ja saa kuulla, että se on myyty kaniinina. Siis ruuaksi, jos ei ollut selvää.
Il était une bergère qui gardait ses moutons: kissa syö lammaspaimenessa olevan tytön juuston, joten tyttö tappaa kissan.
Il était un petit navire: Laiva lähtee merelle. Kuuden viikon jälkeen ruoka loppuu, joten merimiehet vetävät pitkää tikkua, kenet syödään.
Jos pohditte, että kun lapset laulavat tällaisia, niin mitä sitten ranskalaiset sotilaat laulavat, niin ehkä kaksi tunnetuinta marssia:
Chanson de l'oignon eli sipulilaulu* siitä, kuinka hyvää paistettu sipuli on (ja että itävaltalaiset eivät sitä saa), sekä
Le Boudin, muukalaislegioonan marssi verimakkarasta, ja siitä, että sitä ei riitä belgialaisille.
Ei voi muuta sanoa, kuin että ranskalaiset ottavat ruuan (ja ruuan niukkuuden) tosissaan. (Ja juu, tiedän toki, että viimeisen näistä lauluista "verimakkara" on oikeasti huopakäärö repun päällä, mutta se nyt sopii teemaan...)
*: Chanson de l'oignon palautuu myös viestin alkuosan teemaan, koska me tunnemme laulun nimellä "Små grodorna" eli "Pienet sammakot". Tähän päättyköön tämä asteriski†.
†: Tarkemmat ehkä huomasivat, että mainitessani yllä asteriskin, laitoin sen perään obeliskin. Typografisesti nimittäin, kun olet käyttänyt sivulla kertaalleen asteriskia (*), seuraava huomio tehdään obeliskilla (†). Eli iso obeliski seuraa aina pientä asteriskia, joka on se tähti. Get it?
