No kyllä ainakin Rinnekankaalle karsiutuminen finaalista oli suuri pettymys, jos yhtään luki lehdestä kisan jälkeisiä tapahtumia, tai toimittaja luki oikein Renen kehonkieltä hänen kasatessa syrjässä itseään kuin Mieto, tai Häkkinen ikään.
Juurikin näin. Maanantain Ylen Jälkihiki ohjelmassa keskusteltiin siitä, kuinka lumilautailu on ollut olympialaisissa sellainen laji, jossa tärkeää on "nauttia ja lautailla vaan rennosti". Tuohan on ihan urheilun irvikuva. Menisivät päiväkotiin urheilemaan, jos tärkeintä on nuorisuomi-henkiset "kaikille hauskaa ja yhtä paljon peliaikaa".Totta Rinnekangas oli pettyneen oloinen. Pitääkin olla jos ei onnistu niin kuin on ajatellut.
Juurikin näin. Maanantain Ylen Jälkihiki ohjelmassa keskusteltiin siitä, kuinka lumilautailu on ollut olympialaisissa sellainen laji, jossa tärkeää on "nauttia ja lautailla vaan rennosti". Tuohan on ihan urheilun irvikuva. Menisivät päiväkotiin urheilemaan, jos tärkeintä on nuorisuomi-henkiset "kaikille hauskaa ja yhtä paljon peliaikaa".
Ehdottomasti pitää olla Rinnekankaan pettynyt. Jos ei ole, niin hänen paikkaansa ei olisi olympialaisissa.
En nyt ihan ymmärrä, että mitä tässä oikein haetaan. Onko olemassa joku urheilijan prototyyppi, mikä määrittelee myös sen, että miten mahdollisen tappion kohdalla pitää käyttäytyä? Jos puhutaan panostamisesta lajiin, niin veikkaan, että tämäkin porukka on viettänyt hyvin paljon aikaa sen lautansa päällä. Ja sen verta tuossakin lienee rahaa ja mainetta otettavissa, että ihmetellä täytyy, että missä on ne, jotka pistävät vain vähän tiukemman mutrun naamalle voittaen sitten kaikki mennen, tullen ja palatessaan. Sellaista ei vain vielä ole tainnut löytyä, eli varmaan kyse on edelleen siitä, että paljon sen välineen kanssa viettää mäessä aikaa, vaikkei sitä heittelekään sitten pieleen mennen "runin" jälkeen pitkin monttua.Juurikin näin. Maanantain Ylen Jälkihiki ohjelmassa keskusteltiin siitä, kuinka lumilautailu on ollut olympialaisissa sellainen laji, jossa tärkeää on "nauttia ja lautailla vaan rennosti". Tuohan on ihan urheilun irvikuva. Menisivät päiväkotiin urheilemaan, jos tärkeintä on nuorisuomi-henkiset "kaikille hauskaa ja yhtä paljon peliaikaa".
Ehdottomasti pitää olla Rinnekankaan pettynyt. Jos ei ole, niin hänen paikkaansa ei olisi olympialaisissa.
Osin syynä on varmasti se että näissä lajipiireissä monesti olympialaisia ei pidetä ykköskisoina. Monessa näistä lajeista kisajärjestelmä on vähän outo olympialaisissa ja jotenkin vähän vaikuttanut ettei KOK myöskään tuppaa saamaan parhaita tuomareita hommiin.Voi olla hieman kaukaa haettua mutuilua, mutta kirjoitan silti näin.
Itseä ehkä aavistuksen harmittaa lautailussa ja kumpareissa yms. osin arvostelulajeissa suomalaisten asenne. Onko vähän 90-lukua naureskella olympialaisissa että lasketaan nyt ja ja pidetään hauskaa, katsotaan mitä tulee? Kumpareissa Salonen oli ainoa joka selvästi oli haastattelujen ja tekemisen puolesta hakemassa menestystä ja oli aidosti tyytymätön kun ei mennyt niin kuin toivoi. Muuten haastattelut, kehonkieli yms. viittaa siihen että ihan sama mitä tulee tultiin vähän laskettelemaan. Kumpareissa oli ainakin havaittavissa ruotsalaisten ja kanadalaisten osalta sellaista asennetta että sinne on menty voittamaan eikä naureskelemaan. En tiedä onko asia näin mutta tällainen vaikutelma tullut itselle. Ehkä siihen vähän vaikuttaa historiakin. Ja ehkä ite oon liian tosikko.
Sitä hain tässä, että kun lumilautailussa isoimmat nimet eivät aluksi edes tulleet mukaan olympialaisiin, koska lajipiiri oli kokenut, että lumilautailu ei saa olla näin vakavaa urheilua. Siksi vierastan ajatusta, jossa lumilautailijat tulisivat olympialaisiin vain pelkästään nauttimaan. Olympialaiset eivät siis ole paikka, jossa höntsäillään.En nyt ihan ymmärrä, että mitä tässä oikein haetaan. Onko olemassa joku urheilijan prototyyppi, mikä määrittelee myös sen, että miten mahdollisen tappion kohdalla pitää käyttäytyä? Jos puhutaan panostamisesta lajiin, niin veikkaan, että tämäkin porukka on viettänyt hyvin paljon aikaa sen lautansa päällä. Ja sen verta tuossakin lienee rahaa ja mainetta otettavissa, että ihmetellä täytyy, että missä on ne, jotka pistävät vain vähän tiukemman mutrun naamalle voittaen sitten kaikki mennen, tullen ja palatessaan. Sellaista ei vain vielä ole tainnut löytyä, eli varmaan kyse on edelleen siitä, että paljon sen välineen kanssa viettää mäessä aikaa, vaikkei sitä heittelekään sitten pieleen mennen "runin" jälkeen pitkin monttua.
No kyllä siellä niitä höntsäilijöitä, "parhaani teen ja katson mihin se riittää"-porukkaa ja kisakokemusten hakijoita on ihan nokko ilman lökapöksyjäkin. Varmasti lumilautailijat suhtautuvat lajiinsa edelleen jonkinlaisena alakulttuurina. Ja onko siinä katsantokannassa sitten tilaa sille, että romahtaa kuin Kasvio, kun häviää paraatilajinsa Sieviselle, tai kuten Juha Tiainen, joka enemmän kai häpesi olympiakultaansa kuin iloitsi siitä, niin tuskin läheskään samassa mitassa. Mutta tätä tämä on. Eräänlainen urheiluromantiikka saa väistyä, kun meidän Sarajevosta asti seuranneiden tilalle pitää löytää uusia katsojia. Ja mobiilin tiktok-nuorison keksittymiskyvyn ollessa mikä se on, niin 50km kävely, tai väliaikalähdöt hiihdossa saavat väistyä (no viimeinen toivottasti ei nyt vielä) sellaisten lajien tieltä, missä pysyy paremmin kärryillä. Onko sitten kisojen myöntäminen pärssereikävaltioihin sen kannalta mikään hyvä juttu? Voi olla kaikki lajit vaikka snoukkaa, tai 200 metrin pikahiihtoja, mutta tiedostavat nuoret eivät syty, koska ihmisoikeusrikkomukset.Sitä hain tässä, että kun lumilautailussa isoimmat nimet eivät aluksi edes tulleet mukaan olympialaisiin, koska lajipiiri oli kokenut, että lumilautailu ei saa olla näin vakavaa urheilua. Siksi vierastan ajatusta, jossa lumilautailijat tulisivat olympialaisiin vain pelkästään nauttimaan. Olympialaiset eivät siis ole paikka, jossa höntsäillään.
Ja toinen Niskanen toisen, ja hiihtoviestistä yks, ja parisprintistä yks. 7 mitalia. Toki jos niistä ei yksikään ole kultainen niin se harmittaisi.Edelleen ollaan neljän olympiamitalin tahdissa. Jääkiekosta 2 mitalia ja Niskanen ottaa vielä yhden mitalin.
Tuon skenaarion toteutuessa jok'ikisen lajin kuuluu mennä täysin nappiin tästä eteenpäin. Varmin mitali mikä on vielä tulossa lienee naisten jääkiekkopronssi, uskon että Iivo Niskanen ottaa päämatkaltaan kullan tai hopean, Kerttu Niskaselle en ole henkilökohtaista mitalia budjetoinut, mutta kaiken osuessa hänellä nappiin se on toki mahdollista. Pärmäkoski ei liene entisessä kunnossaan enää. Parisprinteistä ja hiihtoviesteistä voi toki tulla mitali, samoin jääkiekossa mahdollisuudet on ihan kultaan asti.Ja toinen Niskanen toisen, ja hiihtoviestistä yks, ja parisprintistä yks. 7 mitalia. Toki jos niistä ei yksikään ole kultainen niin se harmittaisi.
Ja niinhän ne myös menee! Itse asiassa omissa amatöörimäisissä kaavailuissani tällä hetkellä Suomella ei pitäisi olla vielä yhtään mitalia, Iivon pronssi oli ylimääräinen yllätys. Eihän tuolla nyt oikeasti ole kai kukaan OIKEA mitalisuosikki vielä mitenkään flopannut, näistä lautailija-suksi-pomppijoista en tiedä hevon vittua mutta kai ne mitalit sielläkin oli muille kuin suomalaisille korvamerkittyjä. Yhdistelmäkisoista ei ois pitänyt tulla mitään, Kerttu toi melkein jo yhden mitalin, ja Iivo toi oikeasti yhden. Joni Mäkikin saatana jostain sprintistä oli lähellä tuoda mitalin, ja Herolakin parempana päivänä ois voinut tuoda tänään. Neljä suomalaista ollut lähellä mitalia, lajeista joista Suomelta ei kyllä lähtökohtaisesti mitaleita odotettu, ja näistä siis jopa yksi mitalikin on saatu.Tuon skenaarion toteutuessa jok'ikisen lajin kuuluu mennä täysin nappiin tästä eteenpäin.
Suomi on nykyään ihan samassa korissa jonkun Viron kanssa. Paitsi että tietyissä hiihtolajeissa ja jääkiekossa menestys on tietenkin ihan eri tasolla. Mutta noissa mainitsemissasi lajeissa, ei oikeastaan mitään eroa. Norja ja Ruotsi valovuoden edellä, heillä löytyy kovia tekijöitä ihan joka lajiin (tai no Ruotsissa ei mäkihyppyyn tai yhdistettyyn). No Tanska ja Islanti sekä Baltian maat on sentään meidän takana tukevasti.Vielä ei ole siis aikaa muuhun kuin todeta, että Suomi on sangen keskinkertainen talviurheilumaa. Ei ole alppihiihtoa, ei ampumahiihtoa, ei vapaan tyylin sukseilua, ei curlingia, ei lumilautailua, ei pikaluistelua, ei kaukalopikaa, ei kelkkailua, ei mäkihyppyä, ei taitoluistelua, ei oikeastaan juuri mitään, jos huipuista puhutaan. On tultu rajusti alaspäin Torinon monipuolisuudesta.
Mitenköhän vaikka Ruotsissa tuo urheilijoiden taloudellinen ja valmennuksellinen tuki on järjestetty? Onko heillä samantapainen systeemi kuin Suomessa vai jotain ihan muuta. Tuntuu kuitenkin siltä että ruotsalaisia on mukana melkein kaikissa lajeissa (pl. tosiaan kaikki mäkihyppyyn liittyvä) ja vieläpä menestyvät niissä. Mutta millaisilla resursseilla ja kenen tukemana ruotsalaiset treenaavat vaikkapa curlingia. Siinäkin heillä joukkueet kaikissa sarjoissa mukana kisoissa. Onko Ruotsissa parempi ja tehokkaampi liittotason organisaatio tms.Suomi on nykyään ihan samassa korissa jonkun Viron kanssa. Paitsi että tietyissä hiihtolajeissa ja jääkiekossa menestys on tietenkin ihan eri tasolla. Mutta noissa mainitsemissasi lajeissa, ei oikeastaan mitään eroa. Norja ja Ruotsi valovuoden edellä, heillä löytyy kovia tekijöitä ihan joka lajiin (tai no Ruotsissa ei mäkihyppyyn tai yhdistettyyn). No Tanska ja Islanti sekä Baltian maat on sentään meidän takana tukevasti.
Kyllähän sen jostain täytyy johtua, että Norja ja Ruotsi ovat karanneet kauas edelle sekä kesä- että talviolympialaissa Suomeen verrattuna. Eikä nyt oikein voi asukasluvullakaan selittää noita eroja.Mitenköhän vaikka Ruotsissa tuo urheilijoiden taloudellinen ja valmennuksellinen tuki on järjestetty? Onko heillä samantapainen systeemi kuin Suomessa vai jotain ihan muuta. Tuntuu kuitenkin siltä että ruotsalaisia on mukana melkein kaikissa lajeissa (pl. tosiaan kaikki mäkihyppyyn liittyvä) ja vieläpä menestyvät niissä. Mutta millaisilla resursseilla ja kenen tukemana ruotsalaiset treenaavat vaikkapa curlingia. Siinäkin heillä joukkueet kaikissa sarjoissa mukana kisoissa. Onko Ruotsissa parempi ja tehokkaampi liittotason organisaatio tms.
Hmm, tuohon en kyllä täysin osaa vastata. Norjassa ainakin on huippu-urheilijoille tuo mikä Olympiatoppen onkaan. Ja resursseja riittää. Mutta täysin samaa olen miettinyt kauan ja jotain olennaistahan tuolla tehdään paljon, paljon paremmin kuin meillä. Myös mentaalisesti ihan eri meininkiä urheilijoilla kuin meillä. Siellä oikeasti lähdetään kisoihin onnistumaan ja menestymään eikä vain "tekemään parhaansa". Noilla käsitteillä on iso ero, ja se näkyy myös tulostaululla.Mitenköhän vaikka Ruotsissa tuo urheilijoiden taloudellinen ja valmennuksellinen tuki on järjestetty? Onko heillä samantapainen systeemi kuin Suomessa vai jotain ihan muuta. Tuntuu kuitenkin siltä että ruotsalaisia on mukana melkein kaikissa lajeissa (pl. tosiaan kaikki mäkihyppyyn liittyvä) ja vieläpä menestyvät niissä. Mutta millaisilla resursseilla ja kenen tukemana ruotsalaiset treenaavat vaikkapa curlingia. Siinäkin heillä joukkueet kaikissa sarjoissa mukana kisoissa. Onko Ruotsissa parempi ja tehokkaampi liittotason organisaatio tms.
No en nyt tiedä, ei oikeastaan. Siihen nähden tietysti että joskus Sarajevossa tuli 13 mitalia, ja nyt ei ole niin montaa edes etäisesti kuviteltavissa vaikka kaikki urheilijat onnistuisi 110 prosenttisesti.Tässä vaiheessa 1 pronssi on häpeällinen, paska suoritus Suomen kaltaiselta talviurheilumaalta. Herolankin suurimmat kilpakumppanit viedään koronan tieltä pois ja parempaan tulokseen ei päästä.
Mennään sillä materiaalilla, kun käytettävissä on. Maastohiihdossa tekeminen on ammattimaista ja lahjakkuuksiakin on, mutta muissa lajeissa vaadittaisiin jonkun huippulahjakkuuden nousua: eipä sellaisia ole tarjolla. Mäkihyppy on ainoa laji, jossa oli kaikki olemassa, kulttuuria, menestystä, lahjakkuuksia, mutta onnistuttiin tärvelemään sekin laji täysin. Jonnet ei muista, että joskus Suomen kaikilla hyppääjillä oli realistiset mahkut kymppisakkiin! Yhdistetty on potentiaalisesti seuraava mäkihyppy, mutta ei nyt vielä haudata sitäkin lajia.Suomi on nykyään ihan samassa korissa jonkun Viron kanssa. Paitsi että tietyissä hiihtolajeissa ja jääkiekossa menestys on tietenkin ihan eri tasolla. Mutta noissa mainitsemissasi lajeissa, ei oikeastaan mitään eroa. Norja ja Ruotsi valovuoden edellä, heillä löytyy kovia tekijöitä ihan joka lajiin (tai no Ruotsissa ei mäkihyppyyn tai yhdistettyyn). No Tanska ja Islanti sekä Baltian maat on sentään meidän takana tukevasti.
Vapaan tyylin sukseilu on nyt tuonut neljällä matkalla parhaina sijoituksina 3, 4, 4 ja 7. Enkä sanoisi ettei lumilautailua ole vaikka Rinnekangas ei slopessa onnistunutkaan, lumilautailu on ollut kyllä ihan asiallisissa kantimissa llähivuosina. Muuten toki totta.Vielä ei ole siis aikaa muuhun kuin todeta, että Suomi on sangen keskinkertainen talviurheilumaa. Ei ole alppihiihtoa, ei ampumahiihtoa, ei vapaan tyylin sukseilua, ei curlingia, ei lumilautailua, ei pikaluistelua, ei kaukalopikaa, ei kelkkailua, ei mäkihyppyä, ei taitoluistelua, ei oikeastaan juuri mitään, jos huipuista puhutaan. On tultu rajusti alaspäin Torinon monipuolisuudesta.
Aika rohkeasti sanottu Pärmäkoskesta suhteellisen vähillä näytöillä. Tosiasia on että maastohiihdon parhaat matkat on vasta tulossa, toki naisissa yhdistelmäkisassakin oli pientä mahdollisuutta ennakkoon. Miehissähän se oli ennakkoon olematon sauma.Varmin mitali mikä on vielä tulossa lienee naisten jääkiekkopronssi, uskon että Iivo Niskanen ottaa päämatkaltaan kullan tai hopean, Kerttu Niskaselle en ole henkilökohtaista mitalia budjetoinut, mutta kaiken osuessa hänellä nappiin se on toki mahdollista. Pärmäkoski ei liene entisessä kunnossaan enää. Parisprinteistä ja hiihtoviesteistä voi toki tulla mitali, samoin jääkiekossa mahdollisuudet on ihan kultaan asti.
On kyllä valtava ero nykypäivään, kun muistelee esim. vaikka vielä vuosia 2007-2011, jolloin aloin itse pikkupoikana katsomaan talviurheilua tv:stä. Hiihdossa Kuitunen ja Saarinen dominoi naisten hiihtoa lähes täysin, mäkihypyssä Ahonen, Hautamäki, Olli, Larinto, Happonen to name a few... nakuttivat tasaisia huippusijoituksia kisa toisensa perään, yhdistetyssä Koivuranta mm. voitti maailmancupin 2008-09, Manninen, Ryynänen & co. omasivat mahkut mitaleille joka arvokisoissa, alppihiihdossa Palander ja Poutiainen taistelivat voitoista tekniikkalajeissa, no ampumahiihdossa oli hiukan hiljaisempaa ennen Kaisan nousua huipulle. Taitoluistelussakin Lepistö ja Korpi olivat kärjessä silloin. Mitä nykyään on jäljellä? Maastohiihto ja varauksella yhdistetty ehkä näistä, samoin ampumahiihdossa Seppälä on nyt piristynyt.Mäkihyppy on ainoa laji, jossa oli kaikki olemassa, kulttuuria, menestystä, lahjakkuuksia, mutta onnistuttiin tärvelemään sekin laji täysin. Jonnet ei muista, että joskus Suomen kaikilla hyppääjillä oli realistiset mahkut kymppisakkiin!