Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, että valtaosan mielestä velkaantuminen pitää saada kuriin, mutta se ei saa näkyä minun eikä muidenkaan elämässä. Paitsi rikkailta saa ottaa.
Eikös se kanta nyt ole, että vain köyhiltä saa leikata. Heillähän siihen on eniten varaa kuitenkin. Ainakin niinhän tämän toiminnan ydin on, joten ei kai ainakaan sinulla tai edes niillä rikkailla nyt niin huonosti ole asiat. Toiset haluaa köyhää kurnuutettavan, ja toiset ei.
Itse en elä uskossa, että köyhyys olisi valinta, jonka ihminen on tehnyt tarkoituksenmukaisesti. Osalla toki voi olla, mutta uskoisin sen olevan vähemmistönä kuitenkin. Ja ainakaan itsellä ei ole kyllä sellaista valtaa ja kykyä, että voisin oikeasti osoitella ihmistä sormella, ja sanoa hänelle, että kaikki paska on omaa syytäsi ja laiskuuttasi, ja miksi et tee niin, näin tai noin. Niin erilaisia ovat elämäntilanteet ihmissuhteineen kaikkineen, että en suin surmikaan koe olevani oikeutettu arvostelemaan ihmistä siitä, että on köyhä omaa syytään.
Kuten myöskään rikkaita olla äärimmäisen harvoin vain sillä omalla työllään, ylivertaisella älyllään tai edes ahkeruudellaan, sillä täältä kyllä löytyy ihan hitosti kovempaa duunia tehneitä ihmisiä, jotka eivät todellakaan sillä työllään rikastu, ja osa ei edes vaurastu, koska palkanmaksajan käyrtä hänen kohdallaan osoittavat aina tilannetta, jossa palkanmaksaja on jo hengityskoneessa sillä hetkellä.
Mielenkiintoista kuitenkin tosiaankin nähdä, kuinka joku edellen uskottelee itselleen ja muille, että kaikenlainen rikastuminen on vain sen oman rankan duunin seurausta. No ei ole.
Yksikään ei ole rikastunut vain sillä omalla työllään, vaan ihan aina on tarvittu hitosti onnea, kontakteja sekä ennen kaikkea monen muun todella kovaa duunia sen eteen, että joku on voinut rikastua.
Ja tietenkin pitää mainita sellaiset henkilökohtaiset riskit -joissakin tapauksissa- joissa oma hyvä idea tai juurikin ne kontaktit auttavat luomaan liiketoiminnan joka kantaa sinne rikkauksiin, mutta sittenkin taas tarvitaan muita ihmisiä tekemään se työkin, joka sille rikastumislle luo jatkuvuutta. Joten aina on hyvä tunnustaa se muiden, sattuman sekä sen onnekin osuus siinä, että on rikastumaan päässyt, joten ei kai se hirveän epäoikeudenmukaista voi olla, että sitten vaikeana aikana siellä uhrataan omasta, kun ei kuitenkaan vaaraa ole, että sinne leipäjonoon joutuisi.
Näen sisi enemmänkin nolona senkitinän, jossa ihminen ajautuu kuvittelemaan olevansa nin ylivertainen muihin nähden, että hän sitten jossakin piilossa muiden kaltaistensa kanssa kiukuttelee, kun joutuu elättelemän muita, joista moni on ihan ilman muuta kuitenkin olleet sen taustalla, että hän voi nyt siellä kavereidien kanssa kikkeleitä mittailla; tai no mitä vaan elimiä, ettei kukaan nyt loukkaannu.
Aikamme ongelma onkin siis itseasiassa se kyvyttömyys tunnustaa muiden ihmisten merkitys oman elämänsä fasiliteettien suhteen, sekä kiitollisuus siitä, että on käynyt omalla kohdalla hyvin. Heti kun päästää sinne "olen rikas" moodiin, heitetään kaikki muutovista ja ikkunoista, ja sairastutaan luulotautiin, jossa ajatellaan olevansa elämää suurempia, ja että hänen -ja siis vain hänen- kovalla työllään kaikki muut elelevät hänen rahoillaan, hyi hittolainen sentään.