Minäkin inspiroiduin näistä analogioista ja pyysinkin tekoälyltä pizzeriaan sijoittuvan eläketarinan:
Että sen pituinen se. Ihmetyttää, että miksi signore Rossi käski nuoria olemaan hiljaa, kun he olivat jo valmiiksi hiljaisina silkasta epäoikeudenmukaisuuden tunteesta. Ehkä Rossi halusi ennakoivasti tukkia epäileväisten nuorten suut. Muutenkin tuntuu siltä, ett Rossi vaikuttaa pyörittävän jonkinlaista demaripizzeriaa. Kyllä tässä jäi paljon lukijan mielikuvituksen ja tulkinnan varaan, mikä on tietysti myös hyvän kirjailijan merkki. Ei päästetä lukijaa liian helpolla.Ravintolan ovi avautui, ja seurue astui sisään vilkkaaseen pizzeriaan. Heidän joukossaan oli nuoria, vanhoja ja kaikenikäisiä siltä väliltä. Vaikka he olivat tulleet yhteen nauttimaan yhteisestä hetkestä, jokaisella oli mielessään oma huolensa, joka varjosti heidän iloista ilmettään.
Pizzerian omistaja, vanha ja kunnioitettu signore Rossi, tervehti heitä leveä hymy kasvoillaan. Hänen katseensa kiersi seurueen yli, ja hän huomasi eron heidän kasvoillaan. Toisilla oli huoli, toisilla levollisuus.
Seurue istuutui pöytään, mutta ilo ei ollut täydellistä. Pöydän toisella puolella istui ryhmä eläkeläisiä, jotka nauroivat ja juttelivat äänekkäästi. Heillä oli aikaa ja rahaa nauttia elämästä, heidän eläkkeensä olivat turvattuja ja antoivat heille vapauden valita.
Toisella puolella istui nuorempia, jotka vasta aloittelivat työelämää. Heidän huolensa heijastuivat heidän kasvoiltaan, sillä he tiesivät, että heidän on tehtävä töitä paljon kauemmin saavuttaakseen saman lepohetken, jonka eläkeläiset jo nauttivat.
Nuoremman ryhmän katseet kääntyivät kateellisina vanhempaan joukkoon. He huomasivat, miten eläkeläiset nauttivat etuoikeuksista, joita he eivät koskaan tulisi kokemaan. Heidän eläkkeensä olivat suurempia, ja he pääsivät eläkkeelle monta vuotta aiemmin. Tämä epäoikeudenmukaisuus painoi nuorten mieltä raskaana.
Signore Rossi, pizzerian omistaja, huomasi nuorten hiljaisuuden ja astui esiin selventääkseen tilannetta.
"Hiljaa, hiljaa," hän sanoi rauhoittavalla äänellä. "Jokaisella on oma taipaleensa. Nämä eläkeläiset ovat tehneet vuosikymmenten työn ja ansainneet leponsa. Heidän eläkkeensä ovat suurempia, koska he ovat maksaneet eläkemaksuja koko elämänsä ja päässeet eläkkeelle nuorempina. Teillä nuoremmilla on edessänne pidempi työura ja suuremmat eläkemaksut, mutta myös mahdollisuus nauttia hyvin ansaitusta lepohetkestä tulevaisuudessa."
Nuoret kuuntelivat Signore Rossin sanoja ja ymmärsivät, että jokaisella oli oma taakkansa ja oma reittinsä kohti eläkepäiviä. Heidän katkeruutensa vaihtui ymmärrykseksi, ja he päättivät tehdä parhaansa oman tulevaisuutensa turvaamiseksi.
Seurue jatkoi illallistaan, mutta tällä kertaa he näkivät toisensa eri valossa. Heidän välilleen syntyi ymmärrystä ja kunnioitusta toistensa valintoja kohtaan. Ja kun aika kului, nuorempi joukko päätti tehdä omasta tulevaisuudestaan vielä paremman, hyödyntäen oppia ja ymmärrystä, jonka olivat saaneet tästä odottamattomasta kohtaamisesta pizzeriassa.