Matkustelu - aurinkoa ja halpaa viinaa vai kulttuuria?

[J.Petke]

Tuosta OneBigRedin viestistä mikä koski länkkäreitä ja turistipaikkoja tuli mieleeni, että mitä haen lomakohteesta? Haenko tutustumista paikalliseen kulttuuriin ja ihmisiin vaiko halpaa viinaa ja aurinkoista keliä? Suomalaisten yksi lempikohde on Kanarian saaret sekä Thaimaan turistirysät. Thaimaa sentään on hieman erilaisempi paikka noin elämältään sekä kulttuuriltaan mutta Kanarian saaret ovat muuttuneet ajan saatossa melkein "lämpimäksi Tampereeksi". Sinne mennään vetämään pää täyteen ja viikon päästä kehutaan kuinka hyvä reissu oli kun viinakin oli niin halpaa. Toiset taas matkustavat omasta mielestään mielenkiintoisiin paikkoihin ja ottavat ilon irti paikallisessa elämässä elämisestä. Minun mielestäni on sääli, että paikallinen kulttuuri väistyy aina turismin tieltä ja tilalle tulee "special price just for you sir"-meno sekä feikkirolexien myyjät.

Itse olen vakaasti sitä mieltä etten tule ikinä lähtemään viikon tai kahden lomamatkoille lomarysiin. Mieluummin menen sitten kaupunkilomalle missä oikeasti on jotain nähtävääkin. Haluan saada paikasta enemmän irti kuin pelkät baarit ja kivan rannan. Ryypätä voi Suomessakin ja tulee jopa halvemmaksi kuin reissu lomakohteeseen. Jos lähden matkalle niin lähden vähintään kuukaudeksi. Haluan matkustaa kyseisessä kohteessa ja nähdä miltä elämä oikeasti siellä näyttää. Haluan löytää ne paikat missä räätälit eivät huutele "moi moi, mita kuluu, soumi soumi". Haluankin siis panostaa enemmän laatuun kuin määrään. Omat matkani olen tehnyt Malesiaan 6kk sekä Usaan 6vko. Reissuihin olen ollut erittäin tyytyväinen. Kummassakin kerkesi näkemään oikeaa elämää sekä ehti tutustumaan muuhunkin kuin baarimikkoon ja kauniisiin tyttöihin rannalla.

Kumpaa tapaa sinä suosit? Onko rentoutuminen sinulle sitä että vedetään pää täyteen ja sammutaan rannalle vai haetko lomiltasi jotain enemmän? Pidätkö reppumatkailusta vai haluatko että Samsonitellesi on kantaja kun astut terminaalista ulos? Itse en tyrmää kumpaakaan tapaa vaan ihmettelen mitä ihmiset oikeasti haluavat lomiltaan?

 

[girlzilla]

Olen aina ollut ja tulen aina olemaan sitä mieltä, että molemmille lomille on silloin tällöin tilauksensa. On mahtavaa lähteä johonkin uuteen paikkaan, suureen kaupunkiin tutustumaan sen nähtävyyksiin ja kulttuuriin, mutta silloin tällöin täältä kylmästä haluaa vain jonnekin lämpimään hakemaan irtiottea arjen huolista ja murheista ilman sen suurempia kulttuurielämyksiä.

Viime syksynä kävin viikon reissulla New Yorkissa ja melkein perään viikon reissulla Mallorcalla. Näiden matkojen funktiot olivat hyvin erilaiset tottakai. Oli mahtavaa kierrellä suurkaupungissa viikko ja aivan mahtavaa lokoilla 30 asteen lämmössä ja nauttia hyvästä ruuasta ja auringosta. En ikinä suostuisi luopumaan täysin etelän löhölomista, enkä myöskään kulttuuria täynnä olevista kaupunkilomista.

 

[-OO-]

Ryypätä ja rentoutua voi kotonakin, ja paljon halvemmalla, joten minä lähden siitä että jos matkalle lähden niin pyrin tutustumaan ko. kohteeseen mahdollisimman tarkkaan ja pysymään aika pitkälti selvin päin. Jo matkakohteen valinta on tässä tapauksessa tärkeää että ei lähde ihan minne sattuu lämpimään aurinkorantakohteeseen vaan oikeasti miettii mikä paikka olisi kiinnostava ja mihin haluaisi tutustua paremmin. Itse en voisi kuvitellakaan meneväni jonnekin näihin turistirysiin ja aurinkorannoille, ei vaan jaksa kiinnostaa.

 

[Evil]

Aina välillä tekee mieli ihan minne tahansa missä ei ole pakkasta. Olkoot kulttuuriloma tai rannoilla rälläämistä, se ja sama. Kunhan ei tarvitse palella.

Suomen ilmasto on tunnetusti ahterista. Kolme kuukautta kylmää ja yhdeksän aivan he-le-ve-tin kylmää. Vielä toistaiseksi muuttaminen Välimeren rannalle ei ole ajankohtaista, mutta vanhoja luita pitää lämmittää välillä. Olkoot siis vaikka joku Ibiza, mutta kun säätiedotus sanoo että pian tulee 30 asteen pakkaset pariksi viikoksi, suhaa Evil viipymättä Seutulaan.

 

[Turder]

Itse olen viime vuosina hakenut lomilta jotain tekemistä ja ns. löhölomat ovat jääneet pois. Alpeilla laskettelua, tapahtumia Euroopassa, kaupunkilomaa jne. Toki rantalomakin tekisi poikaa. Ehkä seuraava uudentyyppinen matka voisi olla purjehdusmatka. Muutama viikko merillä tropiikissa, yes please.

Tuosta "länkkäriavautumisesta" olen vähän samaa mieltä. Jotenkin on jäänyt sellainen kuva, että nämä pienen budjetin reppureissaajat, jotka kiertävät esim. juuri Aasian "koskemattomia" paikkoja, pitävät itseään jotenkin parhaina ja oikeina matkailijoina. Ei toki kaikki mutta muutamien kommentit tuntuvat välillä tältä. Toisaalta mulle ihan sama, jokainen ottakoon sellaisen loman kuin haluaa. Pääasia, että saa sitä mitä lomalta lähti hakemaan.

 

[Valkohuulikyy]

Itse tykkän kyllä huomattavasti enemmän kaupunkilomista. Ei tulisi mieleenkään lähteä mihinkään Thaimaahan seksilomalle, kun samalla rahalla pääsee melkeinpä mihin päin maailmaa tahansa. Tällä hetkellä olen vaihto-opiskelijana Japanissa ja tämä on mielestäni loistava tapa tutustua maahan ja kaupan päälle saa vielä paikallisia kavereita. Harmi vain, että ainakin meidän koulussa vaihtoon pääsee vain kerran opiskeluaikana. Seuraava matkakohde tulee ehkäpä olemaan sivistyksen kehto Yhdysvallat ja ehkäpä vielä sinne keskiosiin Kansas jne. Pitäisihän sitä redneck menoa päästä todistamaan ihan livenä.

Samaa mieltä Turderin kanssa noista "minibudjettireissaajista". Ollaan niin "aitoa" seikkailijaa ja kommentteja "länkkärien tuhooma paikka" satelee, vaikka he itsekin käsittääkseni ovat niitä länkkäreitä. Muutenkin tuntuu, että noi Kaakkois-Aasian reppuretkeilijät ovat sen 5-10 vuotta myöhässä jos haluaisivat oikeasti jotain ainutlaatuista löytää. Tuntuu olevan oikein nykypäivän trendi lähteä tuollaiselle reppumatkalle Kaakkois-Aasian, pistää blogi pystyyn ja viljellä vielä vähän Madventures termistöä. Naurettavaa.

 

[Alamummo]

Jos otsikon kahdesta vaihtoehdosta pitää valita, niin kulttuuria. Kaikkein mieluiten lähden kuitenkin aktiivilomalle eli patikoimaan, laskettelemaan, melomaan, safarille jne. Laitesukeltamisesta tropiikissa haaveilen... En jaksa maata päivää pidempään paikallani vaan mieluiten liikun ja nautin hienoista maisemista ja luonnonihmeistä. Olen valmis sietämään aika primitiivisiä olosuhteita, jos palkkiona on jokin sykähdyttävä luontoelämys. Nykyisin reissuihin tuo lisämausteen valokuvaaminen, jota on meidän perheessä alettu kunnon välineillä harrastamaan vuosi sitten.

Turistirysät ovat out, mutta joskus niihin tosin täytyy matkustaa päästäkseen sitten jatkamaan johonkin komeaan luontokohteeseen. Ja lapsiperhekohteisiin minua ei saa kirveelläkään.

 

[ervatsalo]

Niin, itse suosin futispaitavapaita lämpimiä kohteita, joissa pääsee mereen uimaan ja tarjolla on runsaasti merenantimia. Merivesiuimalakin käy.

Tämän lisäksi voidaan vielä kirjata vaatimus-sarakkeeseen hyvät maisemat ja / tai muuten vaan hieno ja suht rauhallinen ympäristö, jossa on muutakin nähtävää kuin punottavat kaljamahat.

Esimerkkeinä ja omakohtaisina suosikkeina voitaneen mainita vaikkapa Kroatia, Malta ja Azorit.

Alla kuohuu Islanti, Madeira, Japani.

Kaupunkilomailusta mainittakoon Itä-Euroopan kohteet, joihin on hyvä mennä kevään korvilla, ennen suurinta sesonkia. Vilna oli ainakin mitä suositeltavin kohde. Pietari oli myös aika päräyttävä.

Tällä saralla alla kuohuu mm. Krakova, Tirana, Bratislava, Lubljana, sekä ex-olumppiakaupunki Mynckkeni. Toisaalta, kun asiaa tarkemmin miettii, niin paikkoja olisi vaikka kuinka paljon joissa olisi kiva käydä, esimerkiksi Kazan tahi Odessa.

Täältä tähän

 

[retro]

Harmi vain, että ainakin meidän koulussa vaihtoon pääsee vain kerran opiskeluaikana.

Ihan off-topiccina kysyn, että missäs koulussa opiskelet. Kuulostaa todella oudolta säännöltä.

 

[Sonny Burnett]

Kysymyksen asettelu on aika jyrkkä ja ennakkoluuloinen. Olen tehnyt monta matkaa, joiden joukossa on kosteita bailureissuja kaveriporukassa Kanarialle. Silloin ollaan käyty tissibaarissa, maattu rannalla ja löhötty altaalla jne.

Muksujen kanssa matkustaessa rantalomakohteista löytyy omat mukavat aktiviteettinsa, jotka sopii koko perheelle.

Kaupunkilomat ovat sitten oma juttunsa. Euroopan suurkaupungit ovat mielestäni hyviä kohteita aina silloin tällöin.

Mukavaa on aina ollut. Vaihtelu virkistää.

 

[Miguel]

Vuosia jatkuneen lähes jokavuotisen rantalomailun jälkeen heräsin parinkympin korvilla himoitsemaan näitä ns. kulttuurimatkoja ja kuvittelin, että eiköhän meikäläinen palaa etelän turistirysiin vasta sitten joskus kun omiakin muksuja on. Äskettäin olen herännyt pohtimaan, että kulttuurimatkojen suunnitteluun liittyy paljon näkemisen pakkoa. Ei sillä, että se raskaalta tuntuisi, mutta joskus pitää osata pitää myös ihan täydellistä löhölomaa. Pitää pystyä katkaisemaan kontakti kaikkiin arjen rutiineihin eli mielellään lähteä kauemmas kotoa kuin perheen kesämökille naapurikuntaan. Arjesta vieroittuminen onnistuisi varmaan jossain Lapin mökeissäkin, mutta lomasta runsaasti maksaessani lähden mieluummin lämpimään kuin kylmään. Ei siihen välttämättä halpaa viinaa litrakaupalla tarvita.

Seuraava matka on jo varattu ja se edustaa enemmän kulttuuripuolta, mutta luultavasti ennen vuosikymmenen vaihtumista olen käynyt myös grillaamassa itseäni jollakin aurinkorannalla.

 

[ms.qvist]

Tietenkään minun ei pitäisi tuomita aurinkorantoja lomakohteina kun en ole koskaan sellaisella ollut (itseasiassa en ole koskaan ollut etelässä) mutta jotenkin minun on vaikea mieltää itseäni lomailemaan seudulle jossa myyjät puhuvat hoono soomea, jossa on tarjolla lihapullia ja perunamuussia tms. Eli suosiolla jättäisin kyllä Kanarian saaret ja muutamat muutkin kohteet väliin. Eipä sillä, kyllä minäkin lämmöstä nautin mutta jos lähtisin lomailemaan lämpimille seuduille niin paikan olisi oltava joko sellainen ettei se ole kauhea turistirysä tai ei ainakaan sellainen paikka jonka suomalaiset ovat jo vallanneet, tai vaihtoehtoisesti paikka voisi olla jokin suurkaupunki tms. jossa voisi nauttia lämmöstä samalla kun tutustuu maisemiin ja paikalliseen kulttuuriin. Mielummin nimittäin valitsen lomapaikakseni sellaisen paikan jossa pääsee tutustumaan paikalliseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Eurooppalaiset kaupungit viehättävät siinä missä maailman metropolitkin ja miksei niiden kautta sitten tutustuminen lähemmin paikalliseen yhteisöön.

Kyllähän sitten todella eksoottiset lomakohteet, kuten vaikkapa safarit tai lomamatka Etelämantereelle tuntuvat kiehtovilta tai jokin muu yhtä eksoottiselta tuntuva paikka mutta sellaisten reissujen aika lienee joskus tulevaisuudessa - kunhan pienimuotoisempia suunnitelmia saa toteutettua (vaikkapa ensin käytyä Lemillä).

vlad.

 

[Dynamo]

Kukin tyylillään. Jossain vaiheessa maineeltaan about kaikkein pahin turistirysä oli Mallorca. Kyllä, on siellä ne turistikorttelit hotelleineen, rantoineen ja diskoineen. Se, mikä saaressa on viehättävää, on se, että kulttuurin ystäville siellä on paikkoja joita ihmetellä - ja huom. ilman noin sataa muuta turistia siinä vieressä. Toki Palman katedraali on turistirysä samoin kuin tippukiviluolat, mutta on siellä paljon muutakin. Saari on valloitettu eri kulttuurien toimesta moneen kertaan, ja kulttuurien jäljet näkyvät, jos vain on viitseliäisyyttä ennen lomaa ottaa selvää mihin menee.

Esimerkkini pätee kaikkialla. Kyllä niistä turistipaikoistakin löytää jos haluaa. Varmasti näin myös Kanarialla. Usein löytäjä vielä palkitaan siten, että samaa vanhaa monumenttia, linnoitusta, kirkkoa, tms. nähtävyyttä ei ole ruuhkaksi asti pällistelemässä muita turisteja. Tällöin myös "special price for you -kauppiaat loistavat poissaolollaan. Esim. Helsingistä seurasaari voisi olla tällainen kohde, toisin kuin tuomiokirkko tai taivallahden kirkko.

Mulle kelpaa kaikkiruokaisesti melko lailla kaikki kohteet. Rantalomailukin on jees. Ei tässä tarvitse, eikä ole syytäkään, olla turhan mustavalkoinen.

 

[Nahkaparturi]

Matkani saisi mieluummin pitää sisällä vähän kaikkea; liikuntaa, kulttuuria, paikallisia ruokia, rantaelämää, unohtamatta muutamaa oluttuopposta. Jos matkalle lähden, niin ajankohta on ollut melkein aina marraskuu. Tuona kaikkein synkimpänä aikana tekee hyvää päästä täältä pimeydestä pois ja vähintään pariksi viikoksi. Viimeksi kävin Thaimaassa, mutta vältin ne turistirysät, ja valitisn kohteeksi rauhallisemman kylän Rayongista.

Olenkin monesti miettinyt, että kesällä en kyllä lähde Suomesta mihinkään. Olipa se sitten kuinka sateinen tahansa, niin onpahan kuitenkin valoisaa. Joillekin kesä on tietysti se ainoa ajankohta tehdä matka.

 

[kakkonen]

Juuri kolme viikkoa Kaliforniaa takana...

Yleensä mulla on tarkoituksena rentoutua. Eli levätä, ottaa arskaa ja pitää kaikinpuolin hauskaa, sen kummemmin miettimättä. Nyt kun ensimmäistä kertaa tuonne kauas tuli mentyä niin aika paljon oli sitä "järkevää" ohjelmaa myös. Mutta noinkin pitkä lomareissu niin kyllä siinä ehti myös rentoutua :) Matkakohdetta voin suositella jos on aikaa (ja rahaa).

Kai nämä lomahommat on jokaisella oman makunsa mukaan. Joku tykkää katsella kulttuuria ja joku istuu altaalla tuoppi kädessä. Makunsa kullakin.

 

[Erik Loka]

Auringolla, halvalla viinalla ja kulttuurilla on kaikilla sijaa ainakin meikämandoliinon reissuissa. Yleensä tosin niitä kaikkia ei saa mahtumaan samalle retkelle, mutta etenkin Ryan Airia voi hyödyntää täsmäiskuihin, ja keskittyä vain tiettyyn osastoon. Tenulomiin nuo halvat lennot sopivat loistavasti, kun määränpää ei ole niin olennainen. Riika istuu tuohon tarkoitukseen hienosti, ja sopivaan vuodenaikaan siihen saa kaupanpäälle myös aurinkoa ja rantaa.

Tosin pidemmälle matkalla jos lähtee, niin maksaa mielellään lennoista enemmän, ja menee juuri sinne minne haluaakin.

 

[Pavlikovsky]

Pääasia, että saa sitä mitä lomalta lähti hakemaan.

Pitää hyvin pitkälle paikkansa. Jokainen on itse oma matkansuunnittelijansa ja minusta on todellista spedeilyä näiltä yksin pitkin Aasiaa reissaavilta janareilta hokea, että heidän matkailunsa on sitä ainoaa oikeata matkailua jne jargonia. Joku voi vieroksua rannalla makaamista, kun sitä voi Yyterilläkin tehdä, mutta voihan sitä yhtä lailla Lapissakin vaeltaa ja kiikaroida.

Alkuperäiseen kysymykseen viitaten itse kuulun siihen vanhan liiton jo ehkäpä 1970-luvulta alkaneeseen perisuomalaiseen matkailubuumi-ryhmään, joiden varustus on seuraava:
Päähänsä me laitamme suoralippaisen aurinkolippiksen merkkiä Reebok, blues brother-aurinkolasit (myös kyttälasit kelpaavat), liian pieni keltainen Teneriffa-merkkinen t-paita päälle, 10 vuotta vanhat Speedo-urheilushorsit narulla sidoten jalkaan, vyölaukku roikkumaan löysästi karttoineen vyölle, timmit nike-sukat vedettynä mahdollisimman ylös ja mukavat rantasandaalit jalkaan. Mielellään myös jonkinlainen Fujitsu digikamera kaulalle roikkumaan, mutta tässä on vaarana sotkeutua paikallisten silmissä japanilaisiksi, jotka ottavat jokaisesta skootteristakin 1000 kuvaa niin, että salama räiskyy. Olen mm. nähnyt Reetun tässä varustuksessa kerran lentokentällä.
Lomalta olen aina hakenut hauskanpitoa, äijäporukalla tai ilman. Matkakohde on tuo Kahden Markan Mansesteri Kanaria ollut aina. Sangria on uponnut ja hauskaa on ollut. Jokaista päivää nyt ei tietenkään ihan seipäässä olla eikä missään nimessä pidäkään. On sitä joskus lähdetty kiertelemään ihan sitä jylhempääkin maastoa kuin ne uudet ostoskeskukset, mutta Kanarialla maasto on sen verran karua, että ne on nopeasti nähty. Matkailuun mielestäni myös kuuluu ralli-englannilla sönkkääminen ja uusien ruokalajien maistelu. Paikallisetkin osaavat varsinkin eri rafloissa jo suomea mikä on aina ilahduttavaa, jatkokysymykselle "Erottaako suomalaiset täällä helposti" en ole antanut mahdollisuutta itselleni kysyä ,vaikka haluaisin. Näin nuorella iällä vielä nämä Kanariat ja Rivierat kiehtovat ja tuskin mikään kulttuuria/eksotiikka haluava lähteekään Sunny Beachille mitään historiikkia bongaamaan vaan onneksi nykyään matkatoimistot kertovat hyvin mitä siellä paikanpäällä odottaa jne. Eli yksi ääni Viihde-elämä/Ravitsemusliike/shoppailu/rantalöhöily matkoille.

 

[Sistis]

Itse pidän matkustelusta suuresti. Varsinaisia aurinkorantoja olen pyrkinyt viimeiseen asti välttämään näin aikuisiällä. Myöskään valmismatkoilla en ole ollut aikoihin. Tai no, ei edellisestä sellaisesta kyllä ole kuin kolme ja puoli vuotta, mutta oikeastaan matkusteluvimmani alkoi vasta tuon reissun jälkeen. Tuossa vaiheessa näkemieni maiden määrä oli vasta kahdeksan. Nyt niitä on yhtä vaille kolmekymmentä.

Minulla on selkeät syyni, miksi pyrin välttämään valmismatkoja. Internetin aikakaudella on hyvin helppo hoitaa lentojen ja hotellien varaukset itse. Jossain määrin kielitaitoisena ihmisenä en tarvitse matkaopasta selvitäkseni maailmalla. Tällä säästää helposti suuren summan. Tärkeimmät syyt ovat kuitenkin siinä, että itse suunnittelemalla saa aina omanlaisensa loman, eli kohdevalikoima on huomattavasti laajempi, kuin valmiilla pakettimatkoilla.

Moni perustelee pakettimatkailua sillä, että se on vaivatonta. On se varmasti sitäkin. Mutta minä taas kuulun niihin ihmisiin, joista on kiva hankkia tietoa eri kaupungeista ja puntaroida sopivia reittivaihtoehtoja, joita matkallaan voisi kulkea. Ja toisaalta aika moni pakettimatkailijakin uskoakseni lueskelee ennen matkaansa matkatoimistojen esitteitä ja päättää vasta sitten, mihin reissu suuntautuu. Ja senkin jälkeen keskiverto-pakettimatkailija tutustuu vielä tarkemmin tulevan kohteensa tarjontaan. Tässä mielessä eroa ei matkailijaprofiilien välillä ole mitenkään valtavasti.

Omatoimimatkailua on monenlaista. Pahimmat "friikit" kulkevat useita kuukausia maailmalla vain reppu varusteenaan. Tällaiseen en itse ole koskaan ryhtynyt, enkä usko ryhtyvänikään. Toistaiseksi pisin ulkomaanreissuni on ollut kahden ja puolen viikon mittainen interrail-vetäisy, josta on nyt kolmisen vuotta aikaa. Enkä välttämättä ikinä ainakaan paljoa tätä pidempiä reissuja tule tekemään. Työelämästä on kuitenkin aina hankala ottaa pidempiä irtiottoja.

Omatoimimatkailun vastustajat/halveksijat ajattelevat aika usein, että koko touhu on vain jotain oman erikoisuuden osoittamista. Tämä on kyllä aika naurettava asenne. Toisaalta yhtä naurettavaa on minusta myös monien reppureissaajien ylimielinen "tämä on ainoa oikea tapa matkustaa"-tyyppinen asennoituminen. Molemmat ovat minusta junttiuden ilmentymiä.

Yksi yleinen harhaluulo on, että "pienen budjetin" reissuilla joutuu majoittumaan rähjäisiin murjuihin ja syömään huonosti. Omien vähäisten kokemuksieni perusteella voin sanoa, että olen esimerkiksi majoittunut hostelleissa, joissa siisteys on ollut parempi, kuin matkatoimiston kautta varatussa työmatkallani käyttämässäni saksalaisessa neljän tähden hotellissa. Mikäli matkailijalla on rohkeutta mennä syömään turistialueiden ulkopuolelle, saa hän usein huomattavasti parempia ruokia ja halvemmalla hinnalla. Tiukasti turistialueilla pysyvä matkailija taas joutuu usein maksamaan ns. "turistilisää", mikä on hinta siitä, että palvelua saadaan englanniksi (tai jopa suomeksi).

En kuitenkaan edellisellä ruokailuesimerkillä tarkoita sitä, että näissä turistipaikoissa ruokaileva olisi jotenkin tyhmä. Tietyissä tilanteissa se on sopivakin vaihtoehto. Jos vierasta kieltä ei osaa, tai on pahasti allerginen ja haluaa oikeasti tietää, mitä ruokaa saa, turistialue on aina turvallinen ja rentouttava vaihtoehto. Esimerkkinä voisin tosin mainita, että itse japania osaamattomana ja pahasti kala-allergisena selvisin hiroshimalaisen papparaisen isännöimässä ravintolassa elekielen ja "suomi-japani-allergiasanasto"-lappusen kanssa oikein hyvin ja söin yhden elämäni parhaista aterioista suhteellisen halvalla.

Yhtä kaikki, jokainen matkustakoon kuten haluaa. Suokoon jokainen minibudjettireissaaja pakettimatkailijalle oikeuden nauttia lomastaan Teneriffalla vyölaukku vyötäröllä. Samaten jokainen pakettimatkailija suokoon minibudjettireissaajalle oikeuden hörppiä teetä jurtassa mongolialaisen paimenen kanssa. Pääasia, että matkustajalla on hauskaa.

 

[Hyytiäinen]

Kukin tavallaan, mielipidekysymyksiähän nämä ovat ja blaa blaa. Mutta tässä sitä henkilökohtaista pohdintaa.

Itse olen innostunut eniten omatoimimatkailusta. Perusteluja on monia mutta oma vapaa tahti, maksat mistä haluat (ei välistävetäjiä) ja mahdollisuus päästä turistinähtävyyksiä syvemmälle kulttuuriin ovat tärkeimpiä syitä. Matkakohteeseen olen usein päätynyt Ryanairilla, mutta viime kesänä menin junalla Ruotsin ja Tanskan halki Eurooppaan.

Matkakohde voi hetkestä ja fiiliksestä riippuen olla kaupunkikohde, historiaa tai toiminnallisempi kohde. Reilauksen kautta voi löytyä kohteita joissa haluaa viettää myöhemmin (toisella reissulla) enemmänkin aikaa ja toisilta matkaajilta/ natiiveilta voi saada hyviä vinkkejä seuraavista kohteista.

Olen oikeastaan matkustanut Euroopassa ja pääsääntöisesti lyhyiden etäisyyksien takia. Yhdelle reissulle voi siis mahduttaa kaupunkikohdetta, historiaa, toiminnallisuutta ja hiukan juhlintaakin. Euroopan ulkopuolisiin matkoihin suurin ongelma kohdallani on etten tiedä mistäpäin maailmaa aloittaisin.

Rantalomasta oikeastaan ainoa aikuisiän kokemukseni on pakettimatkasta keväällä -06 Egyptiin. Ei tarvinnut paljoa aikatauluista murehtia ja lämmintäkin oli kivasti. Hyvä reissu, ei mitään valittamista, mahatautia lukuunottamatta.

Ainoa, ehkä jyrkkäkin rajaukseni matkailuun on etten lähde ulkomaille ryyppäämään. Sitä voin tehdä Suomessakin kuten tässä ketjussa on jo aiemminkin todettu. Kännäävät turistit ovat jo saaneet riittävästi huonoa mainetta aikaan.

Kohteita joista mm. olen tykännyt: Krakova, Praha-Dresden, Liverpool, Bratislava-Wien, Hampuri, Köln ja Amsterdam.