Ihan ymmärrettävää, että 53:n NHL-pelin Puustinen hyväksyy tuollaisen kahden vuoden yksisuuntaisen sopiumuksen NHL:n minimipalkalla. Se on kuitenkin 775 k vuodessa varmaa bruttotuloa. Tälläkin kaudella AHL-palkka oli jo 385 tuhatta, kun kahdella ensimmäisellä ammattilaiskaudella AHL:ssä oli 70 tuhatta kaudesta. Hyvä palkka sekin tavalliseen varastomieheen verrattuna, mutta Puustisen tasoinen pelaaja kyllä tienaisi sen 300-400 tuhatta Sveitsissäkin.
NHL-sopimusten AHL-palkat ovat kyllä pennosia verratuna NHL:ssä maksettuihin rahoihin. Minimipalkka AHL:ssa on 52 725 dollaria kaudesta. Esim. kaksi kautta Palm Springsissä melko vaatimattomin tehoin pelanneet Peetro Seppälä ja Ville Petman tienaavat AHL-kaudesta 80 000 taalaa. Molemmilla on sopimuksessaan 92 500 allekirjoitusbonus, joten kauden tulot ovat käsittääkseni sitten tuo 92 500 + 80 000= 172 500 dollaria.
Toronton farmissa Mikko Kokkonen tienaa peruspalkkaa 70 000. Joka kesä maksetaan 80 000 allekirjoitusbonus, joten kausipalkka on 150 000. Kokonaisbruttotulot NHL-sopimuksesta pelkästään farmissa pelatessa kolmen vuoden ajalta 450 000 dollaria. Noista sitten verot ja elämisen kulut pois, niin eihän tilille jäävillä rahoilla osta edes kerrostalokaksiota Tampereen Ratinasta. Mikkelistä, Lappeenrannasta tai Kouvolasta saa varmaan remontoidun rivarikämpän.
Luin taannoin netistä jostain kun reilu parikymppisellä kanadalaisella AHL-pelaajalla oli matkassaan isänsä kakkosauto ja puhelinlaskutkin menivät vanhempien piikkiin. Seurat toki tarjoavat asunnon ja lähes poikkeuksetta pelaajat asuvat kimppakämpissä.
Kyllä se kymmenkertainen palkka on varmasti ihan kiva motivaatio pyristellä NHL-rosteriin ja varsinkin yrittää pysyä siellä - vaikka sitten minimipalkalla. Hyvin ymmärtää näitä 25+ ikäisiä pelaajia, jotka tulevat takaisin Eurooppaan yhden AHL-kauden jälkeen, kun huomaavat että kynnys NHL:ään on liian korkea. Ruotsissa tai Sveitsissä voi tienata helposti viisinkertaisen määrän AHL:ään verratuna.