Onhan tässä taas yksi toivotaan-kausi edessä. Toivotaan, että moni pelaaja ottaa askeleen eteenpäin - kuten nuoret saattavat hyvinkin tehdä - ja että peli loksahtaa nopeammin kohdalleen kuin niillä oletettavasti pahimmilla kilpailijoilla, joista moni muukin on kokenut joko suuria uudistumisia tai ainakin merkittäviä yksittäisiä muutoksia tulevalle kaudelle.
Viime kaudella joukkueen suoritus vastasi kokonaisuutena sitä mitä odotinkin - vuoden vaihteeseen asti. Jonkinlaista kehitystä tuntui siihen asti tapahtuvan, toki kauteen lähtö oli huono ja koko alkukausi oli erikoisen epätasainen pitkine putkineen. Lopun mahalasku - tai oikeastaan syöksylasku - oli kuitenkin sellainen, mitä en välittäisi nähdä uudelleen. Vaikea oli nähdä sen kovinkaan paljon palvelevan valmistautumista tulevaan kauteen. Toki muutamat nuoret pääsivät tutustumaan liigavauhtiin ja Masokin sai varmasti paljon oppia ja motivaatiota parantaa tulevalla kaudella. Positiivista oli, että yleisömäärät eivät sentään romahtaneet samassa suhteessa pistekertymän kanssa.
Kuitenkin, nyt kun moni uusista nuorten sopimuksista on vähintään parivuotisia, pakko on lähteä siitä, että ensi vuosi ensisijaisesti kehitytään ja seuraavalla kaudella odotetaan jo kohtalaista tulosta. Ja sen kehityksen pitää olla todellista eikä vain näennäistä - sekä yksilö-, joukkue- että organisaatiotasolla.