Yleisurheiluvuosi 2014

[Jack of Spades]

Suomessa on välillä ollut todellisia lahjakkuuksia, mutta loukkaantumiset muun muassa ovat repineet uran palasiksi.

Nämä ovat pelkkiä tekosyitä! Henkilökuva Tuhansien heittojen tarina valottaa Seppo Ràdystä sitä totuutta, että hänkin oli låhes aina kropastaan hajalla ennen arvokisoja, mutta siitä huolimatta lähes aina tuli mitali kaulassa kotiìn. Hän ei selitellyt epäonnistumisiaan loukkaantumisilla, vaikka oli rikki lähes jokaisessa heittämässään arvokisassa. Onhan noita kohujunioreja ollut miehissäkin kautta aikain, (kuten esim. H. Haatainen,) joiden ura jäi lopulta vaatimattomaksi. Mikä oli sitten Rädyn salaisuus, jolla hän pystyi ottamaan mitalin mm. kolmista olympialaisista? Usko itseensä ja kova tyònteko, peruskunto & voimataso muihin nähden. Tekninen heittäjä hän ei ollut.

 

[MustatKortit]

Nämä ovat pelkkiä tekosyitä! Henkilökuva Tuhansien heittojen tarina valottaa Seppo Ràdystä sitä totuutta, että hänkin oli låhes aina kropastaan hajalla ennen arvokisoja, mutta siitä huolimatta lähes aina tuli mitali kaulassa kotiìn. Hän ei selitellyt epäonnistumisiaan loukkaantumisilla, vaikka oli rikki lähes jokaisessa heittämässään arvokisassa. ...

Itse asiassa Räty on varsin paljon kerskaillut uransa jälkeen, että oli koko ajan rikki kropaltaan (=silti menestystä).

En ymmärrä tätä kerskumista, Rädyn omien puheiden mukaan suurin osa vammoista oli itseaiheutettua ja huonon treenin tulosta. Miksi Räty kerskailee tällä?

Myös tuo on myytti ja klisee, etteikö Räty olisi ollut tekninen heittäjä, samoin kuin se, etteikö Zelezny olisi ollut myös helvetin vahva.

Seppo on joskus itse todennut, että "teknisenä ihmeenä" pidetty Zelezny kun tuli salille, niin ainoana nosti samoja painoja, kuin Räty.

 

[Jack of Spades]

Itse asiassa Räty on varsin paljon kerskaillut uransa jälkeen, että oli koko ajan rikki kropaltaan (=silti menestystä).

En ymmärrä tätä kerskumista, Rädyn omien puheiden mukaan suurin osa vammoista oli itseaiheutettua ja huonon treenin tulosta. Miksi Räty kerskailee tällä?

Myös tuo on myytti ja klisee, etteikö Räty olisi ollut tekninen heittäjä, samoin kuin se, etteikö Zelezny olisi ollut myös helvetin vahva.

Seppo on joskus itse todennut, että "teknisenä ihmeenä" pidetty Zelezny kun tuli salille, niin ainoana nosti samoja painoja, kuin Räty.

Uran jälkeen on kyllä tuonut nämä julki, mutta uransa aikana ei ottanut näitä esille, siinä on hienoìnen ero.. Kyllähän Rätykin parhaimmillaan heitti teknisesti hyvin ja hänellä oli nopea veto, mutta ei Zeleznyn tasoisesti. Esim. Atlantan pronssiheitossa keppi lähtee vinoon ja väräjää kuin rautakanki, silti niin paljon voimaa takana, että tulee yli 86m. Zeleznyllä on kyllä kropassa paukkuja, sen näkee jo miestä katsomalla.

 

[erku]

Sormusen mestaruudet ovat kovia juttuja, mutta hyvin kaukana ollaan niistä tavoitteista, joista vuosia sitten hänen kohdallaan puhuttiin, mukaan luettuna olympiavoitto.

Aika helvetin moni suomalainen yksilöurheilija ilmoittaa siinä 15-20-vuotiaana nuorukaisena tavoittelevansa olympiavoittoa. Iso osa näistä ei edes koskaan pääse olympialaisiin. Olympiavoittoa ei saavuta juuri kukaan. Tässä mielessä on naurettavaa alkaa jälkeenpäin ihmettelemään, että eihän tuo olekaan saavuttanut niitä tuloksia, mitä tavoitteli. Etenkin, kun kyseessä on vasta 24-vuotias urheilija. Vastaavassa iässä muuan Antti Ruuskanen ei ollut koskaan edes päässyt aikuisten arvokisoihin. Sittemmin hän on kai menestynyt ihan kohtalaisesti jopa sinun arvoasteikollasi.

Haluaisin kuulla tarkemmin Seppo Rädyn metodeista valmentaa, toivottavasti ne eivät muistuta hänen omia metodejaan. Rädystä on jäänyt vahvasti se mielikuva, että kyseessä oli huippulahjakas heittäjä, joka myös heitti pitkälle, mutta kuinka pitkälle hän olisikaan heittänyt, jos treeni olisi ollut vähemmän paikkoja rikkovaa?

Ainakin Kimmo Kinnunen dokumentissa Tuhansien heittojen tarina epäili, että Räty ei ollut edes lahjakas, mutta siitä huolimatta voitti kolme olympiamitalia. Totta kai Rädyn kohdalla voi jossitella harjoitusmetodeista, mutta toisaalta jos hän kutakuinkin menestynein suomalainen kesäolympiaurheilija viimeisen 30 vuoden aikana, niin määräänsä enempää en lähtisi kritisoimaan. Ehkä enemmän kuitenkin olisi opittavaa hänen sisustaan ja asenteestaan kuin kritisoitavaa.

Toivoisin myös Sormuselle enemmän tämäntyyppistä treeniä, jossa korostuu kehonhallinta, hyvä tasapaino jne, hän näyttää erittäin epätasaiselta heittäjältä, joka kiskoo keppiä "voimalla".

Sormunen heitti viime kesänä 15 kisaa. Heikoimmassa kisassa lensi tasan 56 metriä ja parhaimmassa 60,56. Minusta tuo on ennemmin tasaisen kuin epätasaisen heittäjän saldo. Se täytyy tässä kohdin myös todeta, että puheesi jostain 53-57 metrin perustasosta ovat täyttä paskaa, jos tosiaan viime kesän tuloksia kisa kisalta katsoo.

Vertailun vuoksi Utriaisen paras tulos viime kesänä oli 59.35 ja heikoin 52.89. Jenni Kankaan kohdalla paras tulos oli 55.62 ja heikoin 50.29. Toisin sanoen Sormusen voi sanoa olleen tasaisin ja suoritusvarmin naisheittäjämme viime kesänä. Tässä mielessä on vähän tyhmää puhua juuri hänen kohdallaan jostain epätasaisuudesta ja vaatia treenimetodien muuttamista.

 

[Taitopelaaja]

Nämä ovat pelkkiä tekosyitä! Henkilökuva Tuhansien heittojen tarina valottaa Seppo Ràdystä sitä totuutta, että hänkin oli låhes aina kropastaan hajalla ennen arvokisoja, mutta siitä huolimatta lähes aina tuli mitali kaulassa kotiìn. Hän ei selitellyt epäonnistumisiaan loukkaantumisilla, vaikka oli rikki lähes jokaisessa heittämässään arvokisassa. Onhan noita kohujunioreja ollut miehissäkin kautta aikain, (kuten esim. H. Haatainen,) joiden ura jäi lopulta vaatimattomaksi. Mikä oli sitten Rädyn salaisuus, jolla hän pystyi ottamaan mitalin mm. kolmista olympialaisista? Usko itseensä ja kova tyònteko, peruskunto & voimataso muihin nähden. Tekninen heittäjä hän ei ollut.

No ei nyt aivan näinkään. On sanomattakin selvää, että Seppo Räty liioittelee joitain loukkaantumisiaan jälkikäteen ja puhuu nykyään ikään kuin olisi heittänyt joka vuosi käsi kipsissä. Ehkä tuo sinun tekstisi oli pelkkää provosointia, mutta vastataan nyt silti.

Onhan näitä superlahjakkuuksia ollut säännöllisin väliajoin, eikä menestys esim. 17-vuotiaana takaa loistavaa tulevaisuutta aikuisten sarjoissa. Jelena Jaakkolan otin esille sen vuoksi, että monen vuoden tauon jälkeen hän alkaa päästä taas kuntoon. Hallissa heitetty rapia 53 metrinen on paras suomalaistulos viiteen vuoteen. Jaakkolan käsi oli vielä pari vuotta sitten siinä kunnossa, että sillä hädin tuskin pystyi lainkaan heittämään. 19-vuotiaana hän kuitenkin heitti komeasti ~59 metriä, mikä kertoo hänen potentiaalista aika paljon. Ikää Jelenalla on tällä hetkellä 25 vuotta, joten vielä on mahdollisuus palata noille metreille, mikäli kroppa pysyy ehjänä.

 

[Taitopelaaja]

Sormunen heitti viime kesänä 15 kisaa. Heikoimmassa kisassa lensi tasan 56 metriä ja parhaimmassa 60,56. Minusta tuo on ennemmin tasaisen kuin epätasaisen heittäjän saldo. Se täytyy tässä kohdin myös todeta, että puheesi jostain 53-57 metrin perustasosta ovat täyttä paskaa, jos tosiaan viime kesän tuloksia kisa kisalta katsoo.

Vertailun vuoksi Utriaisen paras tulos viime kesänä oli 59.35 ja heikoin 52.89. Jenni Kankaan kohdalla paras tulos oli 55.62 ja heikoin 50.29. Toisin sanoen Sormusen voi sanoa olleen tasaisin ja suoritusvarmin naisheittäjämme viime kesänä. Tässä mielessä on vähän tyhmää puhua juuri hänen kohdallaan jostain epätasaisuudesta ja vaatia treenimetodien muuttamista.

Ottamatta sen kummemmin kantaa Sormusen (tai muiden heittäjien) tasaisuuteen, niin ehkä mielikuva ailahtelevista heitoista johtuu siitä, että Sormusella on ollut usein tapana ailahdella kilpailujen sisällä. Ensimmäinen heitto saattaa kantaa 58 metriä, seuraava 51 metriä ja seuraava taas 56 metriä. Ja ellei muistini pahasti petä, niin aiempina vuosina kisojen välillä on ollut myös huomattavasti suurempaa ailahtelevuutta kuin viime vuonna. Siinä mielessä näyttää siltä, että Sormunen on pikkuhiljaa lunastamassa häneen kohdistuvia odotuksia, että tasaisuutta on tullut lisää.

Toivotaan, että tänä vuonna tulee useampi yli 60 metrin kiskaisu ja mieluusti siten, että Utriainen olisi myös tuon rajapyykin paremmalla puolella. Saataisiin kunnon kilpailua EM-paikoista ja Zürichista voisi tavoitella oikeasti loppukilpailupaikkaa.

 

[MustatKortit]

Kellään ei ilmeisesti ole kuitenkaan sen yksityiskohtaisempaa kuvaa siitä, miten Sormunen on treenannut. Edelleen toki odottelen nimimerkki TKH:n mahdollista reportaasia asiasta.

erku veti tapansa mukaan ihan ansiokkaan tilastoanalyysin, mutta se fakta on ja pysyy, että tuskinpa Sormunen itsekään on hirveän tyytyväinen tuloksiinsa. Ainakaan kisojen jälkeiset ilmeet ja eleet eivät hirveästi jätä tulkinnalle varaa, sama pätee valmentaja Rätyyn.

Vittua ja perkelettä vauhtiradan päässä on kuultu enenevissä määrin, paremman tiedon puutteessa olen sitä mieltä, että jotain on mennyt vikaan kun tulokset pysyvät tasaisesti alle 60 metrin, vaikka yhden kerran on päästy ylikin tuon rajan.

Toinen vaihtoehto - jota samaten tiedustelin, kun en asiasta tarkemmin tiedä - on tietty se, ettei Sormunen alun alkaenkaan ole ollut niin lahjakas, kuin mitä ehkä joistain takavuosien kommenteista voi päätellä.

Tietysti toivotaan, että keppi lentää tänä kesänä pitkälle.

 

[Taitopelaaja]

Toinen vaihtoehto - jota samaten tiedustelin, kun en asiasta tarkemmin tiedä - on tietty se, ettei Sormunen alun alkaenkaan ole ollut niin lahjakas, kuin mitä ehkä joistain takavuosien kommenteista voi päätellä.

Älä nyt epäröi tuollaista hyvä mies. Ei aikaakaan kun erku kaivaa tilastot jostain 10-15 vuoden takaa, jotka eittämättä osoittavat Sormusen lahjakkuuden. :) Nooh, huumoria huumoria.

Minulla on ainakin ollut sellainen käsitys, että hyvin "rätymäisillä" opeilla Sormusta on valmennettu ja valmennetaan edelleen. Siitä kertoo pitkälti suhteellisen kovat voimatulokset ja ulkonäkö. Joskin parina viime vuonna on huomannut selkeästi, että Sormunen on laihtunut ja on huomattavasti urheilullisemman näköinen kuin joskus 3-4 vuotta sitten. Voihan olla, että Sormusen kaltaiselle persoonalle tuollainen valmentaja sopii hyvin. Hyvin samanlaisia elkeitähän Oonalla on kuin Sepolla aikanaan, vaikka voihan se olla että elkeet ovat opittuja vuosien varrella valmentajalta.

 

[Rautapönikkä]

Tuli näistä keihäänheitto-jutuista ja valmennuksellisista asioista mieleen, että tietääkö joku tarkemmin Oona Sormusen historiaa?

Meinaan vaan, että kuinka kovana lupauksena häntä oikeasti nuorena flikkana pidettiin, nähtiinkö hänessä oikeasti potentiaalia vai mikä oli homman nimi?

Sormusen tarina kiinnostaa, sillä kylmä faktahan on se, että kyllä sen keihään jo pitäisi lentää ihan eri metriluvuille, kuin vakioksi muodostunut 53-57,5m/kisa.

Rädyn valmennustaidoista en olisi ihan varma, vaikka Seppoa arvostankin, taannoin Hesarsin Kuukausiliitteen juttu Rädyn treenausmetodeista ei antanut hirveän luotettavaa kuvaa tästä toiminnasta.

Kyllä Oonaa oikein lupaavana heittäjänä pidettiin jo nuorena tyttönä, ja nimenomaan heittäjänä, sillä lajivalinta ei ollut tuolloin alle 15-kesäisenä mikään selviö. Moukarissa menestyi nimittäin nuorena jopa paremmin kuin keihäässä. Moni Oonan kanssa tuohon aikaan mm. alueleirillä harjoitellut tai Oonaa siellä valmentanut on sanonut, että nopeus- ja räjähtävyysominaisuudet olivat silmiinpistävät jo tuolloin ja ominaisuustesteissä teki poikkeuksellisen hyviä tuloksia sen ikäiselle ja kokoiselle tytölle. Pieni koko oli siihen aikaan lähinnä vitsailun kohde, mutta ei sitä ilmeisesti siinä vaiheessa osattu pitää minään tulevaisuuden menestystä rajoittavana tekijänä. Siinä vaiheessa kun Oona alkoi murtautua lähelle kansallista kärkeä myös yleisessä sarjassa ja yleinen kiinnostus alkoi kasvoi, alkoi epäilijöitäkin toki löytyä.

Vaikka Seppo Rätyyn valmentajana yleensä liitetäänkin lähinnä vain Sormunen, niin kannattaa muistaa, että on niitä valmennettavia ollut muitakin. Mm. Seppo Hirvonen (ennätys 78,64), Mikko Löppönen (ennätys 76,19) ja Ari Kareinen (ennätys 73,44). Hirvosen osalta en ihan tarkkaan osaa sanoa, että minkälainen hänen ja Sepon suhde on ollut ja millainen vaikutus sillä on ollut heittämisen tasoon. Löppöstä valmensi vuoteen 2005 asti Jarmo Hirvonen, jolloin hänen ennätyksensä oli 74,36 ja Rädyn myötä ennätys siis koheni muutamassa vuodessa tuon vajaan pari metriä. Kareista puolestaan valmensi vuoteen 2002 asti Aulis Tamminen, jolloin hänen ennätyksensä oli mainittu 73,44. Sen jälkeen Räty valmensi häntä vuoden verran ja tulos seuraavana kesänä oli surullinen 59,51 ja ura loppui siihen kauteen.

Löppösen Mikko on kertonut melko yksityiskohtaisesti ja varsin neutraalisti tuosta Rädyn valmennuskauden harjoittelusta. Harjoittelu oli suhteellisen brutaalia verrattuna moneen muuhun suomalaiseen. Viikossa oli tyypillisesti kolme punttiharjoitusta ja 2-3 heittoharjoitusta. Heittomäärät olivat nykymittapuulla todella korkeita ja ne painottuivat paljon ylipainoisten kuulien heittämiseen paikaltaan ja lyhyellä vauhdilla. Löppönen on antanut varauksetta kehuja Rädyn analyyttisyydelle keihäänheiton suhteen. Harjoitteet ja harjoitusrytmit olivat tarkkaan mietittyjä, perusteltuja ja Sepon omien kokeilujen tuloksia. Harjoittelu oli tarkasti rytmitetty viikkotasolla, koviin ja helppoihin viikkoihin sekä pidemmällä aikavälillä muutaman kuukauden harjoitusjaksoihin. Löppönen kertoi kehittyneensä etenkin ominaisuuksien osalta tuona aikana hyvin ja heittoihinkin tuli selkeästi mittaa ja etenkin harjoituskentällä liikuttiin jo hyvissä lukemissa. Kääntöpuolena Mikko on todennut, että keho ei kestänyt tuota jatkuvaa kovaa rääkkiä ja vammat estivät todellisen tuloskehityksen.

Näistä voi sitten jokainen vetää omat johtopäätöksensä, että millainen Seppo on valmentajana. Tuloksia löytyy aikalailla laidasta laitaan: on tehnyt lupaavasta juniorista Suomen parhaan naiskeihäänheittäjän ja toisaalta "tuhonnut" suhteellisen lupavan 22-vuotiaan heittouran kokonaan. Oma näkemykseni on, että Sepolla keihäänheitolle omistautuneena ja analyyttisenä ihmisenä on paljon annettavaa suomalaiselle keihäänheitolle, mutta valmennusmetodit pohjautuvat liikaa omaan kokemukseen ja eivät jousta tarpeeksi erilaisten yksilöiden kohdalla, mikä tekee Sepon valmennuksen tuloksellisuudesta melkolailla sattuman kauppaa. Jos sopiva tyyppi osuu Sepolle käsiin, en nää mitään syytä, ettei sieltä voisi kasvaa vaikka olympiavoittaja, mutta myös mahdollisuus todelliseen katastrofiin on olemassa.

 

[MustatKortit]

...koko teksti...

Kiitos tästä erittäin kattavasta analyysista, oli mielenkiintoista lukea, juuri tämän tapaista viestiä olin odottanutkin.

Kuulostaa kokonaisuudessaan varsin rätymäiseltä valmennukselta, varmasti on tilausta myös tällaiselle jutulle.

Tosin jos Sormunen on voima- ja räjähtävyys-ominaisuuksiltaan nimenomaan osoittanut jo nuorena flikkana potentiaalia, niin on mielestäni syytä kysyä onko Räty valmentajana juuri hänelle se paras vaihtoehto.

 

[erku]

Älä nyt epäröi tuollaista hyvä mies. Ei aikaakaan kun erku kaivaa tilastot jostain 10-15 vuoden takaa, jotka eittämättä osoittavat Sormusen lahjakkuuden. :) Nooh, huumoria huumoria.

Missä kohtaa piti nauraa?

Voittehan te MK:n kanssa naureskella tilastoille, mutta ennemmin nyt kyselisin MK:lta niitä perusteita väitteelle Sormusen epätasaisuudesta. Jenni Kangasta valmentaa sama mies kuin Tero Pitkämäkeä, joten hänen harjoittelumetodit luulisi olevan hyvät. Siitä huolimatta Sormusen tasaisuus oli kovempi kuin Kankaalla viime kesänä. Eli olisiko sittenkin se Kangas, jonka harjoitusmetodeja olisi muutettava, jotta tasaisuutta löytyisi? Vai onko vain niin, että tilastoilla voi pyyhkiä persettä, jos ne ei sovi omaan mutuun ja agendaan?

Kokonaisuudessaan ei voi kuin nauraa näille taitopelaajille ja mustillekorteille, jotka puolivillaisesti heittelee juttuja ja sitten kun ne kumotaan tilastoja apuna käyttäen, niin sitten lyödään keskustelu läskiksi. Kovin väsynyttä.

 

[MustatKortit]

...
Kokonaisuudessaan ei voi kuin nauraa näille taitopelaajille ja mustillekorteille, jotka puolivillaisesti heittelee juttuja ja sitten kun ne kumotaan tilastoja apuna käyttäen, niin sitten lyödään keskustelu läskiksi. Kovin väsynyttä.

Olin jo kirjoittamassa, että missä on käyttämäsi adjektiivi "uninen", mutta lopusta löytyikin termi "väsynyt", näin tällä kertaa.

Mielihyvin myönnän, että Sormunen ei ole niin epätasainen heittäjä, kuin mitä olin kuvitellut, sen tilastot näyttävät kertovan. Olin siis asian suhteen väärässä ja kirjoitin turhan kärjekkäästi. Sinunkin muuten kannattaisi harkita samanlaista lähestymistapaa omiin kirjoituksiisi tällä palstalla.

Mutta itse asiaan -eli siihen, miksei Sormusesta ole tullut edes arvokisojen finaaliin 60-61 metrin tuloksella pääsevää heittäjää - vastasi nimimerkki Rautapönikkä jo varsin hyvin ja mielenkiintoisesti, Sormusen (=Rädyn) harjoitusmetodeita esitellen.

On hienoa voittaa Suomen mestaruus missä tahansa yleisurheilulajissa, mutta mielestäni on tietyn tyyppistä älyllistä epärehellisyyttä piiloutua Suomen kansallisten kisojen tulosten taakse, kun urheilijan omat tavoitteet ovat olleet muualla ja ilmeisesti potentiaaliakin (viitaten Rautapönikän kirjoitukseen) parempaan olisi löytynyt.

 

[Taitopelaaja]

Missä kohtaa piti nauraa?

Kokonaisuudessaan ei voi kuin nauraa näille taitopelaajille ja mustillekorteille, jotka puolivillaisesti heittelee juttuja ja sitten kun ne kumotaan tilastoja apuna käyttäen, niin sitten lyödään keskustelu läskiksi. Kovin väsynyttä.

Pahoittelut, jos otit nokkiisi heitostani. Tuo heittoni oli humoristinen, mutta toisaalta myös erittäin totta, sillä tilastot ovat sinulla hyvin hallussa. Enkä tarkoita tätä minkäänlaisena vittuiluna, vaan oikeasti usein myös hyvänä juttuna.

Mutta mitä juttuja minä olen puolivillaisesti heittänyt? En ole lyönyt läskiksi keskustelua missään vaiheessa, vaan heitin tuollaisen pienen välikevennyksen, joka näköjään meni sinulta niin pahasti ohi kuin vain voi olla.

 

[siffa]

Erkun tilastot muuttivat alkuperäisen keskustelun sävyn oikeille raiteille. Lisäksi Rautapönikän maininta siitä, että Seppo Räty on valmentanut lupaavasta juniorista Suomen parhaan naiskeihäänheittäjän, kertoo kaiken parivaljakon Sormunen/Räty ammattitaidosta.

Mielenkiinnolla odotan kesää ja sitä, kuka on Suomen menestynein naisyleisurheilija EM-kisoissa. Tällä hetkellä Oona Sormunen on vahva ehdokas tuohon saavutukseen, mutta kaikkea voi sattua kesän mittaan.

 

[MustatKortit]

Erkun tilastot muuttivat alkuperäisen keskustelun sävyn oikeille raiteille...

Aika mielenkiintoista, miten niin?

Jos "alkuperäiseksi keskusteluksi" haluaa katsoa minun kysymykseni siitä, että miksei Sormusesta ole tullut kansainvälisen tason heittäjää, niin erkun tilastot eivät tähän asiaan vaikuttaneet millään lailla, vaan olivat perus erkumaista vänkäämistä asian vierestä.

Toki erku sai korjattua virheellisen heittoni siitä, että Sormusen taso olisi joku 53-57m, kun se tosiasiassa on siis inan parempi, mutta silti kaukana kv.vaatimuksista, jolla taisteltaisiin vaikkapa paikasta kolmelle viimeiselle kierrokselle arvokisoissa. erku varmasti nyt nauttii tilanteesta, mutta mitään asiasisältöä Sormus-kysymykseeni hän ei tuonut.

Sen sijaan Rautapönikän viesti oli hyvä ja mielenkiintoinen ja toi paljon uutta tietoa Rädyn valmentamisesta: voi olla jollekin hyvä, voi olla jollekin toiselle huonokin asia.

Mielenkiintoisinta Rautapönikän viestissä oli se, että Sormunen totta tosiaan oli lupaava ja hänen potentiaaliaan pidettiin takavuosina isona.

--> Rädyn valmennuksessa hänestä on kehittynyt kerran 60m urallaan heittänyt nainen, voi mielestäni kysyä, josko joku toinen olisi saanut ulosmitattua hänestä enemmän.

Kielenkäyttöhän Oonalla on Rädyn kanssa ihan tismalleen samaa radan päässä, siinä valmennus on onnistunut täydellisesti.

 

[McTorso]

Nämä ovat pelkkiä tekosyitä! Henkilökuva Tuhansien heittojen tarina valottaa Seppo Ràdystä sitä totuutta, että hänkin oli låhes aina kropastaan hajalla ennen arvokisoja, mutta siitä huolimatta lähes aina tuli mitali kaulassa kotiìn. Hän ei selitellyt epäonnistumisiaan loukkaantumisilla, vaikka oli rikki lähes jokaisessa heittämässään arvokisassa. Onhan noita kohujunioreja ollut miehissäkin kautta aikain, (kuten esim. H. Haatainen,) joiden ura jäi lopulta vaatimattomaksi. Mikä oli sitten Rädyn salaisuus, jolla hän pystyi ottamaan mitalin mm. kolmista olympialaisista? Usko itseensä ja kova tyònteko, peruskunto & voimataso muihin nähden. Tekninen heittäjä hän ei ollut.

Huhheijaa, mitä kirjoittelet. Loukkaantumiset ovat pelkkiä tekosyitä? Voin kertoa omakohtaisen kokemuksen sinulle. En toki väitä olleeni koskaan mikään huippulupaus, mutta nuorten maajoukkuevalmennettava kuitenkin. Urani yleisurheilun parissa loppui 19-vuotiaana kolmen ison polvileikkauksen ja lukuisien muiden pienempien vammojen jälkeen. Eivät olleet loukkaantumiset tekosyy lopettamiselle, vaan aivan puhdas tosisyy. Johtuivatko loukkaantumiset geneettisistä syistä, epäonnesta vai vääränlaisesta harjoittelusta? Väitän syynä olleen jälkimmäisen. Liikaa voimaharjoittelua, liikaa harjoittelua maksimitehoilla ja liian vähän lajinomaista treeniä ja lajitekniikkaa. Seurauksena oli erinomaisilla fyysillä ominaisuuksilla ja huonolla tekniikalla suorittamista. Tästä seuraus olikin sitten loukkaantumisalttius. Nyt nelikymppisenä syön kolme tablettia päivässä nivelrikon vuoksi. Voin sanoa sinulle hyvä, Jack of Spades, ettei hommani jäänyt sisusta kiinni, eivätkä loukkaantumiset olleet tekosyy. Enkä ole todellakaan ainoa suomalainen, jolle näin on käynyt.

Seppo Rädyn menetelmät sopivat aikanaan hyvin hänelle itselleen. Sen kertovat tulokset. Suurimmalle osalle ne eivät kuitenkaan sovi. Olen yllättynyt, että Sormunen on pysynyt näin hyvin kasassa. Ehkä juuri hänen pieni kokonsa on varjellut häntä. Uskon, että Seppo on saanut ulosmitattua Sormusesta tuloksia kohtuullisen hyvin. Yleiseksi ohjenuoraksi Sepon menetelmistä ei kuitenkaan ole.

Aktiiviurallaan Räty pysyi juuri ja juuri kasassa, muttei hän jänne poikki yhtään mitalia ole heittänyt. Kun napsahtaa niin silloin napsahtaa, eikä se ole silloin tahdonvoimasta kiinni.

Mitä tulee yleisurheilukesään 2014, niin en usko Sormusen EM-kisoissa finaaliin pääsevän. Jos fysiikka kestää, niin psyyke pettää.

 

[MustatKortit]

...
Seppo Rädyn menetelmät sopivat aikanaan hyvin hänelle itselleen. Sen kertovat tulokset. Suurimmalle osalle ne eivät kuitenkaan sovi. Olen yllättynyt, että Sormunen on pysynyt näin hyvin kasassa. Ehkä juuri hänen pieni kokonsa on varjellut häntä. Uskon, että Seppo on saanut ulosmitattua Sormusesta tuloksia kohtuullisen hyvin. Yleiseksi ohjenuoraksi Sepon menetelmistä ei kuitenkaan ole...

Ihan ensi alkuun vaan pahoittelut siitä, että sinulle kävi kuvaamallasi tavalla ja ura jäi loukkaantumisten takia kesken. Puhumattakaan sitten aikuisiällä jatkuneista vaivoista, todella valitettavaa!

Olen suurimmilta osin kanssasi samaa mieltä, mutta kyllä mielestäni vähän pidemmälle voi spekuleerata sen asian kanssa, että olisiko Räty voinut olla jopa parempi keihäänheittäjä, mikäli olisi treenannut eri tavoin, entä ravinto, palautuminen jne jne??

Minulle Seppo tulee aina olemaan yksi suurimpia suosikkejani ja hänen tuloksiaan tulen aina ihailemaan.

Valitettavasti olen kuitenkin huomannut, että hänen viime vuosien kannanottonsa ja kerskumisensa omista harjoitteistaan ja siitä, miten "aina oli paikat paskana" ei ole omiaan toimimaan hyvänä esimerkkinä nuorille heittäjille. Sanon tämän jonkun verran keihäsnuoria nähneenä entisenä (vaatimattoman tason) heittäjänä itsekin.

Aiemmin laajalti - ja mielestäni vähän harhaanjohtavastikin - esitellyistä Sormusen tilastoista tuli myös mieleen, että Oonahan on jo kaksvitonen, eli hänen ikäisenään samaten lupaavina pidetyt Ingeberg ja Rantanen olivat heitelleet ihan eri metriluvuille.

Toki vaikea sanoa, miten kovana lupauksena esim Rantasta aikanaan pidettiin, kun kyseessä on '70 syntynyt heittäjä ja en luonnollisesti tuolloin ollut maisemissa.

Rantanen on olympiavoittaja ja tuo voittoheitto on sellainen, jolla mitsku, mahdollisesti jopa kulta olisi otettavissa tänäkin päivänä. Mielestäni Sormusen pitäisi saada rutiinitaso yli 60m ja tuohon sitten piikiksi kuusvitosia, silloin hänen tavoitteensa näyttäisivät hieman realistisemmilta.

Eli aivan valtava vuori on kiivettävä 25v heittäjällä, valitettavasti.

Vielä on kuitenkin toivoa, odotellaan tämän kesän tuloksia jännityksellä.

Mielenkiinnolla odotan kesää ja sitä, kuka on Suomen menestynein naisyleisurheilija EM-kisoissa. Tällä hetkellä Oona Sormunen on vahva ehdokas tuohon saavutukseen, mutta kaikkea voi sattua kesän mittaan.

Eikös Latvala ole juossut erittäinkin lupaavasti?

Jos oletetaan, että Sormunen karsiutuu keihään finaalista, niin Latvalalle riittää tyyliin välieräpaikka Oonan lyömiseen..

Samoin tulee mieleen Neziri, joka nyt voi mennä em-tasolla pitkällekin, nappijuoksulla jopa finaaliin.

 

[MustatKortit]

Mainitaan muuten toinen, todella valitettava uutinen, että Eero Haapalan kausi on ohi, ehkä jopa ura. Takareisivamma Raaseporin kisoissa sunnuntaina...

Harmin paikka, oli kovat odotukset hänen suhteensa ja kausihan alkoi lupaavasti sillä tuloksella 789..

 

[siffa]

Seppo Rädyn menetelmät sopivat aikanaan hyvin hänelle itselleen. Sen kertovat tulokset. Suurimmalle osalle ne eivät kuitenkaan sovi. Olen yllättynyt, että Sormunen on pysynyt näin hyvin kasassa. Ehkä juuri hänen pieni kokonsa on varjellut häntä. Uskon, että Seppo on saanut ulosmitattua Sormusesta tuloksia kohtuullisen hyvin. Yleiseksi ohjenuoraksi Sepon menetelmistä ei kuitenkaan ole.

Kukaan ei ole vielä pystynyt kertomaan Seppo Rädyn valmennusmetodeja Oona Sormusen suhteen. Rautapönikkä kertoi Rädyn valmentamista miesheittäjistä, joiden menestys ei ole ollut erityisen hyvä. Oona Sormusen kohdalla on katsottava erkun tilastojen taakse sekä sinun toteamukseen, että Sormunen on pysynyt hyvin kasassa.

Olen ollut täällä samaa mieltä kanssasi siitä, että Räty on pystynyt ulosmittaamaan Sormusesta tuloksia kohtuullisen hyvin. Näihin johtopäätöksiin voi tulla jokainen, joka tutustuu Suomen naiskeihäänheiton kärkeen Ingberg/Korjus kaksikon menestysajan jälkeen.

Minä uskon lujasti Sormusen loppukilpailupaikkaan EM-kisoissa. Sen verran olen suomalaisen perinteisen menestyslajin kannattaja, että toivon sille uutta nousua Euroopan kärjen uhkaajaksi. Ei meillä näitä loppukilpailutoivoja naisten puolella ole monia, joten hieman ihmettelen tätä yleisurheiluihmisten negatiivis-sävyistä keskustelua kaksikosta Sormunen/Räty.

 

[MustatKortit]

...Sen verran olen suomalaisen perinteisen menestyslajin kannattaja, että toivon sille uutta nousua Euroopan kärjen uhkaajaksi...

Minä toivon luonnollisesti ihan samaa, oli kyseessä sitten Sormunen tai kuka tahansa.

Tiettyä turhautumistahan tässä on puolin ja toisin, tosiasiassa suomalaisessa naiskeihäänheitossa ei ole vuosiin juuri positiivisia juttuja tapahtunut, ellei Sormusen viime kesän yhtä kuusikymppistä nyt väkisin halua sellaisena nähdä.

 

[siffa]

Eikös Latvala ole juossut erittäinkin lupaavasti?

Jos oletetaan, että Sormunen karsiutuu keihään finaalista, niin Latvalalle riittää tyyliin välieräpaikka Oonan lyömiseen..

Samoin tulee mieleen Neziri, joka nyt voi mennä em-tasolla pitkällekin, nappijuoksulla jopa finaaliin.

Siinä ne Suomen naisten finaalitoivot EM-kisoissa ovat. Toivon finaalimenestystä heille jokaiselle. Tiukassa finaalipaikka on jokaisella. Sormuselle riittänee 59 metrin metrin ylitys, mutta Latvalan ja Nezirin on juostava ennätyslukemiin finaaliin päästäkseen.

 

[Ostoskassi]

Siinä ne Suomen naisten finaalitoivot EM-kisoissa ovat. Toivon finaalimenestystä heille jokaiselle. Tiukassa finaalipaikka on jokaisella. Sormuselle riittänee 59 metrin metrin ylitys, mutta Latvalan ja Nezirin on juostava ennätyslukemiin finaaliin päästäkseen.

Itse en kyllä laskisi Sandra Erikssonia pois laskuista. MM-kisoissa Moskovassa taisi olla 18. jääden juuri finaalin ulkopuolelle. Nyt EM-kisoissa finaalipaikan on oltava Sandran ainoa tavoite.

 

[McTorso]

Ihan ensi alkuun vaan pahoittelut siitä, että sinulle kävi kuvaamallasi tavalla ja ura jäi loukkaantumisten takia kesken. Puhumattakaan sitten aikuisiällä jatkuneista vaivoista, todella valitettavaa!

Ei siinä mitään, huoli pois. Huolestuttavaa on se, miten moni tosissaan yleisurheilua kilpaa aikanaan harrastanut painii erilaisten aikuisiän harrasteliikkumista vaikeuttavien vaivojen kanssa. Onko yleisurheilu niin juoksulajien, heittojen kuin hyppyjenkin osalta niin raaka laji, että sen harrastamisen arvet näkyvät useimmilla vielä vuosikymmenten päästä? Uskon, että viisaammalla harjoittelulla tällaista voitaisiin välttää. Tosin en tiedä, yleisurheiluvalmennuksen nykytrendejä. Toivottavasti tavat ovat muuttuneet ja varmasti ovatkin.

Olen suurimmilta osin kanssasi samaa mieltä, mutta kyllä mielestäni vähän pidemmälle voi spekuleerata sen asian kanssa, että olisiko Räty voinut olla jopa parempi keihäänheittäjä, mikäli olisi treenannut eri tavoin, entä ravinto, palautuminen jne jne??

Räty treenasi kuten treenasi, enkä usko, että hänen mentaliteetilla olisi voinut asiota juuri toisin tehdä. Suomalainen, itsepäinen sisupussi, joka teki asiat niin kuin halusi. Heitti keihästä pakkasella Suomessa, mutta toki leireili myös ulkomailla. Satuin kerran yhtä aikaa Sepon kanssa samaan harjoituskeskukseen Lanzarotelle. Kyllähän Seppo siellä harjotteli, mutta myös poltti ja joi. Täysin poikkeuksellinen maailmanluokan urheilija. Hankala kuvitellla, mitä Seposta olisi tullut toisenlaisella toimintamallilla. Veikkaan, ettei yhtään parempi.

Valitettavasti olen kuitenkin huomannut, että hänen viime vuosien kannanottonsa ja kerskumisensa omista harjoitteistaan ja siitä, miten "aina oli paikat paskana" ei ole omiaan toimimaan hyvänä esimerkkinä nuorille heittäjille. Sanon tämän jonkun verran keihäsnuoria nähneenä entisenä (vaatimattoman tason) heittäjänä itsekin.

Onneksi Suomessa on toisenlaisiakin roolimalleja asiallisen Pitkämäen ja Rätyä pari astetta positiivisemman "hullun" Ruuskasen muodossa. Rädyn kerskumiselta pohjaa vie pois se, miten rikkinäisessä kunnossa mies on vieläkin. Kuka sellaista haluaa?

Eikös Latvala ole juossut erittäinkin lupaavasti?

Jos oletetaan, että Sormunen karsiutuu keihään finaalista, niin Latvalalle riittää tyyliin välieräpaikka Oonan lyömiseen..

Samoin tulee mieleen Neziri, joka nyt voi mennä em-tasolla pitkällekin, nappijuoksulla jopa finaaliin.

Minä en luovutaisi vielä Nikkasenkaan kohdalla. Mielestäni hänkin on todennäköisempi finalisti kuin Sormunen.

 

[MustatKortit]

Ei siinä mitään, huoli pois. Huolestuttavaa on se, miten moni tosissaan yleisurheilua kilpaa aikanaan harrastanut painii erilaisten aikuisiän harrasteliikkumista vaikeuttavien vaivojen kanssa. Onko yleisurheilu niin juoksulajien, heittojen kuin hyppyjenkin osalta niin raaka laji, että sen harrastamisen arvet näkyvät useimmilla vielä vuosikymmenten päästä? Uskon, että viisaammalla harjoittelulla tällaista voitaisiin välttää. Tosin en tiedä, yleisurheiluvalmennuksen nykytrendejä. Toivottavasti tavat ovat muuttuneet ja varmasti ovatkin...

Tuli tästä mieleen, että uusimmassa Urheilusanomien numerossa oli juuri juttua arvostetusta fysiikkavalmentajasta (nimi unohtunut), joka totesi, etteivät maailman futistähdet - varmaan ihan sama pätee jääkiekkoilijoihin - edes tiedä mitä oikeasti kova yksilötreeni on, se rääkki mihin yleisurheilija itsensä altistaa.

Taisi myös mainita, etteivät maailman isot pallolulajien starbat pysyisi perässä, mikäli treeniin lähtisivät mukaan.

Minä olen saanut maistaa tuota rääkkiä hieman, sinä varmasti enemmän ja kovemmin seurauksin. Olen tavallaan kuitenkin ylpeä omasta taustastani, yu on upea urheilulaji, kovempi kuin valtaosa muista lajeista.

 

[Ostoskassi]

Tuo treenamiseen jos mennään vielä ihan ylipäätään. Itse olen ollut huomaavinani, että Suomessa harjoitellaan monesti liikaa. Eli siis treenin määrä itsessään on ihan hyvällä tasolla, mutta se hajoittelun laatu on se ongelma. Suomessa on muutenkin vahva työnteon kulttuuri ja samaa on nähtävissä urheilussa. "Jos et treenaa enemmän kuin vastustaja, niin et voi voittaa". Harjoitteet ja harjoittelu ei ole se itse tarkoitus ja Suomessa on nyt menty siihen suuntaan, että harjoittelun laatu on tärkeämpää kuin sen määrä. Se nyt on melkein ihan sama kuinka paljon harjoittelet, jos harjoitteet itsessään suoritetaan päin seiniä ja laatu ei ole riittävää.

Toki yleisurheilussa on niin paljon täysin erilaisia lajeja, että eri asiat korostuvat. Kestävyysjuoksijan harjoitteet ovat varmasti aivan erilaisia kuin kuulantyöntäjän. Tällöin myös harjoitteet ovat ovat erilaisia ja eripituisia.

Omakohtaisena kokemuksena voin kertoa, että jotkut urheilijat treenavat liian kovaa ihan vain siitä syystä, että se on ainoa tapa päästä huipulle. Treenaaminen on jatkuvasti niin kovaa ja keho niin kovalla ylikuormituksella, että loukkaantumisen todennäköisyys kasvaa. Itse harrastin jääkiekkoa ja teini-iässä aloin huomata, että jos haluan huipulle on minun tehtävä aika paljon töitä, sillä pelkästään oman joukkueen kärkipelaajiin oli matkaa. Oli äärimmäisen palkitsevaa huomata kuinka treenaaminen tuotti tulosta ja kuinka helppoa oli huomata oma kehitys. Tässä vaiheessa joku voisi antaa itselleen luvan huilata ja kropan palautua, mutta meikäläinen oli sen verran idiootti, että treenimäärät vain lisääntyivät, ja valmentaja vieläpä kannusti tähän. " Ei sitä loikoilemalla kehitytä..". Niinpä se kaunis päivä tuli, kun kroppa sanoi sopimuksensa irti. Osittain huonoa tuuria, osittain geenien takia ja osittain myös harjoittelun määrän takia. Polvi meni niin pahasti rikki, että kuljin melkein puoli vuotta kepeillä. Tämän jälkeen yritin paluuta jääkiekon pariin, mutta ei siitä mitään tullut enää. Harjoituksissa polvi meni vielä kertaalleen sijoiltaan ja lääkäri totesi, että kiekkoilut on kiekkoiltu. Edes luistellakaan en enää lääkärin määräyksestä saisi, mutta onneksi kuitenkaan sen pahempaa ei käynyt. Kävellä ja juosta pystyy ihan normaalista, vaikka välillä vielä jalassa kipuja onkin. En tiedä kuinka paljon tälläistä enää tapahtuu, toivottavasti ei hirveästi sillä omalla terveydellä ei tulisi leikkiä.