Harmittavaahan se on ettei arvokisoissa oikein samanlaista venymistä, lukuunottamatta yhtä maailmanmestaruutta, ole osunut kohdalle kuin vaikka näissä muutamissa kisoissa tänä vuonna. En muista tuota maailmanmestaruuttakaan että miten kovassa kunnossa Tero ennen niitä kisoja oli, ja oliko ennakkosuosikki vai ei mutta kyllähän sitä tahtoisi nähdä nimenomaan kovempaa arvokisasuorittamista. Ihan varmasti jokainen muukin niin toivoisi, eikä sitä niin vain voi edes oppia. Paineet vaikuttavat joillakin enemmän kuin toisilla. Näistä huolimatta pidän Teroa tämän hetken parhaana suomalaisena keihäänheittäjänä.
Tuo taitaa olla pienoinen myytti, että Tero Pitkämäki olisi jotenkin huono arvokisaheittäjä. Tarkoittaen siis sitä, että hänen tulostasonsa jotenkin muihin nähden laskisi enemmän.
Pitkämäen arvokisaurahan alkaa vuodesta 2004, jolloin hän sijoittui Ateenassa hienosti kahdeksanneksi heittäen silloiseen kuntoonsa nähden upeasti 83,01m. Ateenan suoritus ansaitsee ehdottomasti plussan arvokisasuorituksena. Ehkä suurin epäonnistuminen Pitkämäelle tapahtui kotikisoissa 2005, jolloin hän jäi niukasti mitalien ulkopuolelle neljänneksi. Vaikeat olosuhteet ja kotikisojen paineet olivat tuolloin vielä liikaa nuorelle Pitkämäelle.
2006 vuonna Pitkämäen oli tarkoitus karistaa edellisvuoden arvet kotikisoista pois ja napata EM-kultaa. Keväällä Pitkämäki puhui avoimesti SE:n rikkomisesta ja heitti läpi kesän tasaisesti pitkiä kaaria. Arvokisoissa Pitkämäki ei pystynyt kesään parhaimpaansa, mutta toisaalta kyseisenä kautena ennätyksensä heittänyt Andreas Thorkildsen oli vaikea lyötävä EM-kisoissa. Osakassa 2007 Pitkämäki vihdoin onnistui nappaamaan ykköspaikan ja oli koko kauden ehdoton ykkösheittäjä maailmassa. Täyskymppi arvokisaonnistumisena.
2008 vuodesta alkoikin vuosi vuodelta Pitkämäen alamäki keihäänheittäjänä. Pekingin vuotena keihäs lensi vielä parhaimmillaan lähes 88 metriä, mutta lähellekään samanlaista varmuutta Teron heitoissa ei ollut kuin kolmena edellisenä vuotena. SM-kisoissa kunto näytti epävarmalta, mutta kauden tuloksiin nähden kuitekin hyvä onnistuminen Pekingissä toi hänelle ensimmäisen olympiamitalin. Olympiafinaalissa Andreas Thorkildsen oli ylivoimainen kiskaistuaan päälle 90 metriä. Berliinin vuosi jatkui Pitkämäen osalta samanlaisissa merkeissä kuin edellisvuosi. Kultaisessa liigassa onnistumisia tuli vielä ihan mukavasti, mutta sairastelut veivät MM-kisoista parhaan terän. Toipilaana hän kuitenkin venyi upeasti kisoissa viidenneksi.
2010 vuonna tulostaso oli edellisistäkin vuosista laskenut, eikä vanhasta Terosta ollut enää merkkiäkään. Heittorutiini oli kuitenkin vielä 83-86 metrin tienoilla, mikä siivitti hänet hyviin sijoituksiin Timanttiliigan kilpailuissa. Barcelonan EM-kisoissa Pitkämäki heitti lähes kauden parhaansa 86,67m ja nappasi upeasti pronssia. Daegun MM-vuonna 2011 kausi alkoi lupaavasti toukokuussa, mutta kesäkuussa alkanut sairasteluputki pilasi hänen loppukautensa lähes täydellisesti. Ensimmäistä kertaa urallaan hän karsiutui arvokisojen finaalista Daegussa.
Tänä vuonna Pitkämäen kausi alkoi siitä, mihin se viime vuonna jäi. Aneemisia ylikorkeita heittoja, jotka eivät hätyytelleet edes 80 metrin rajaa. Keihäskarnevaaleilla hän osoitti kuitenkin venymistä heittämällä lähes 84 metriä ja ansaitsi näin paikkansa EM-kisoissa Helsingissä. Siellä hän läpäisi karsinnan, mutta finaalissa esitys oli vaisu. Heinäkuussa kunto alkoi pikkuhiljaa kohentua ja tulokset vakiintuivat päälle 80 metrin. Kuortaneen Eliittikisoissa hyvissä oloissa hän heitti 84,90m ja paikka Lontoossa sai ikään kuin viimeisen sinetin, vaikka hänet sinne oli jo valittu. Lontoossa Pitkämäki taisteli itsensä viidenneksi ihan hyvällä tuloksella kauden aiempiin suorituksiin nähden. Tero itse oli pettynyt, sillä reservissä olisi ollut vieläkin pidempiä heittoja, joista esimerkkinä Tukholman lähes 87 metrinen ja maaottelun 86,86m.
Näin ollen yhteenvetona edellisestä voisin tehdä taulukon Pitkämäen onnistumisista arvokisoissa. Onnistumisen olen merkinnyt plussalla, epäonnistumisen miinuksella ja molemmat merkit tarkoittavat sitä, että suoritus on ollut siltä väliltä.
Ateena 2004: Sijoitus 8. (83,01m) +
Helsinki 2005: Sijoitus 4. (81,27m) -
Göteborg 2006: Sijoitus 2. (86,44m) +-
Osaka 2007: Sijoitus 1. (90,33m) +
Peking 2008: Sijoitus 3. (86,16m) +
Berliini 2009: Sijoitus 5. (81,90m) +
Barcelona 2010: Sijoitus 3. (86,67m) +
Daegu 2011: Karsiutui finaalista. -
Helsinki 2012: Sijoitus 11. (74,89m) -
Lontoo 2012: Sijoitus 5. (82,80m) +
Kymmenet arvokisat, joista kuudessa hyvä onnistuminen kauden kuntoon nähden. Varsinainen epäonnistuminen tapahtunut ainoastaan Daegussa ja Helsingissä 2012. Etenkin Daegussa suoritukseen vaikuttivat selvästi kesän sairastelut, joten siitäkin täytyy antaa ainakin pieni osa anteeksi. Jos Teron suorituksia katsoo tältä kantilta, niin kyllä Pitkämäki on varma arvokisaurheilija ollut.