Yleisurheilukausi 2022

  • 169 182
  • 1 223

Kuuukko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Toinen asia, mitä voi ihmetellä on se, miksi suomalaiset pärjäävät vielä nuorten sarjoissa, mutta eivät aikuisten sarjoissa. Se myös tähän liittyen ihmetyttää, miksi niin monella lupaavalla suomalaisurheilijalla kehitys loppuu ja ura kääntyy kohti alamäkeä jo hyvin nuorena.
Alkuviikosta jossain mediassa tuli vastaan artikkeli Viivi Lehikoisesta, jolla oli samaa haastetta muutama vuosi takaperin. Suurena tekijänä oli lukiosta valmistumisen jälkeen tapahtunut "tyhjän päälle" jääminen, kun arjesta putosi rytmittävät tekijät pois ja jäljelle jäi oikeastaan vain treenaaminen. Käytännössä yhtäkkiä pitäisi olla ammattiyksilöurheilija (Suomessa hyvin haastavaa) tai alkaa pohtia osa-aikatöitä urheilun oheen (vähemmän aikaa treenaamiselle), joten kentän ulkopuoliset asiat ovat varmasti suuressa roolissa. Lehikoisen tapauksessa vaihtui valmentaja samoihin aikoihin, jonka jälkeen muutamaan vuoteen ei kehitystä tapahtunut ennen uutta valmentajan vaihtoa. Onko Suomessa siis riittävästi valmennusosaamista viedä nuoria lupauksia kohti maailmanhuippua, vai tulisiko valmennusapua lähteä hakemaan mielummin ulkomailta jo aikaisessa vaiheessa?

Mutta vielä syyhyn miksi tähän ketjuun eksyin, olipahan näytös Wilma Murrolta eilen! Jotenkin 465:en jälkeen huokui itsevarmuutta ja aistittavissa oli lähes joelarmiamainen asenne, että tänne mistään osallistumismitaleista tultu pelaamaan. Arvokisafinaaliin kolme Suomen ennätystä ja kisaennätys päälle, mistä näitä urheilijoita saa lisää?
 

tombraider

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Tappara
Murtohan hyppäsi 475 tilanteessa, jossa Stefanidi oli sen jo mennyt. Toki sen jälkeen vasta alkoi tykitys, josta pystyi vain haaveilemaan ennen finaalia. Onneksi Murto ei jäänyt haaveilemaan. Suorastaan huikea mitali. Ei voi edes suomalaisittain selitellä tai jossitella, että pahimmat kilpakumppanit epäonnistuivat tai kävi hyvä tuuri. Ei ollut taktikointia, vaan puhdasta dominointia, kun kultaa alettiin ratkomaan.

Stefanidi ja Sutej hyppäsivät omat kauden parhaansa, silti Vilma meni yli vielä 10cm korkeammalta. Teki Suomen ja kisaennätykset. Edelleen todella iloisella tavalla hölmistynyt olo. Nyt on Murrolla putki auki ja kokemusta korkeuksista, jossa lajissa aletaan ratkomaan MM- ja olympiamitaleita.

Upeaa Vilma Murto!
ja tuo 485 kertoi sen, että kullan varmistuminen ei vienyt fokusta pois vaan halusi näyttää, että miten tehdään ylikävely. Hermojen hallinta oli uskomatonta.
 

Jules W.

Jäsen
Suosikkijoukkue
MLSE
Kuinkahan usein omaa ennätystä on paranneltu tällaisissa korkeuksissa arvokisoissa. Murto vei omaa ennätystään 13cm ylöspäin ja kuitenkin puhutaan lajin kannalta isoista korkeuksista. Voiko naisten puolella jotain 485 - 490cm verrata miesten puolella kuuden metrin ylitykseen? Lajit ovat eri ikäisiä ja suoraa vertailua on hankala tehdä, mutta kun katsoo tuota kaikkien aikojen listasijaa, eli tuolla mentiin sijalle 12. Niin kyllähän tuo noissa korkeuksissa on huikea ennätysparannus.

Kaikki kunnia hyppääjälle, joka menee tasolta 417-430, mutta onhan tuo 13cm tuolla yli 470 korkeuksissa ihan huima parannus.
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Tällaisena suht innokkaana yleisurheilun seuraajana, ei tällaisten hetkien kohdalla osaa muuta kuin hymyillä ja nauttia. Vähän epätodelliselta ne hetket eilen illalla tuntuivat kun Wilma liiteli yli noista SE-korkeuksista, sillä eihän suomalaisen urheilijan pitäisi tuolla tavalla kyetä onnistumaan ja venymään parhaimpaansa arvokisoissa. Ja onhan sekin kun sitä menestystä ei juuri viime vuosina ja vuosikymmenenikään ole juuri tullut niin nämä tällaiset hetket tuntuvat käsittämättömän hyvältä. Jos joka kisoista tulisi kultaa ja mitaleita ovista ja ikkunoista niin eihän sitä pystyisi samalla tavalla nauttimaan. Tämä on vähän niinkuin takaisinmaksu niistä monista pettymyksen hetkistä.

Ja vähän epäilen että ei se vielä tähän jää näissäkään kisoissa.
 

tombraider

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Tappara
T

Ja vähän epäilen että ei se vielä tähän jää näissäkään kisoissa.
Mikäli Suomi tarvitsi hieman boostia suorituksiin, niin Wilma se eilen illalla tarjoili.
 
Suosikkijoukkue
Two Degrees of Mike Sillinger
Kuinkahan usein omaa ennätystä on paranneltu tällaisissa korkeuksissa arvokisoissa. Murto vei omaa ennätystään 13cm ylöspäin ja kuitenkin puhutaan lajin kannalta isoista korkeuksista. Voiko naisten puolella jotain 485 - 490cm verrata miesten puolella kuuden metrin ylitykseen? Lajit ovat eri ikäisiä ja suoraa vertailua on hankala tehdä, mutta kun katsoo tuota kaikkien aikojen listasijaa, eli tuolla mentiin sijalle 12. Niin kyllähän tuo noissa korkeuksissa on huikea ennätysparannus.

Kaikki kunnia hyppääjälle, joka menee tasolta 417-430, mutta onhan tuo 13cm tuolla yli 470 korkeuksissa ihan huima parannus.

Kun ulko- ja hallitulokset laskee yhteen Murto on sijalla 13. Demi Payne on hypännyt hallissa paremmin kuin Murron eilinen suoritus, siinä missä ulkoennätys on huonompi kuin Murrolla.

Miehissä ennätys 6.02 vastaa samaa listasijoitusta, ja tuohon ovat parhaimmillaan yltäneet Piotr Lisek ja Radion Gataullin.
 

Harzan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joe DeLoach
Kun ulko- ja hallitulokset laskee yhteen Murto on sijalla 13. Demi Payne on hypännyt hallissa paremmin kuin Murron eilinen suoritus, siinä missä ulkoennätys on huonompi kuin Murrolla.

Miehissä ennätys 6.02 vastaa samaa listasijoitusta, ja tuohon ovat parhaimmillaan yltäneet Piotr Lisek ja Radion Gataullin.
Naisten kaikkien aikojen listan kohdalla pitää tosin muistaa, että ME on noteerattu vasta vuodesta 1994 lähtien.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
Aikaisemmin ihmettelin sitä, miksi suomalaisilla urheilijoilla on niin paljon vaivoja ja loukkaantumisia. Toinen asia, mitä voi ihmetellä on se, miksi suomalaiset pärjäävät vielä nuorten sarjoissa, mutta eivät aikuisten sarjoissa. Se myös tähän liittyen ihmetyttää, miksi niin monella lupaavalla suomalaisurheilijalla kehitys loppuu ja ura kääntyy kohti alamäkeä jo hyvin nuorena. Aron Kangas on hyvä esimerkki. Pari vuotta sitten kaikki näytti hyvältä, mutta nyt jää 7-10 metriä omasta ennätyksestään ja viitisen metriä parhaimman kauden heittojen keskiarvosta. Tietääkseni hänellä ei ole ollut terveysongelmia, niin jotain on harjoittelun suhteen tehty päin seiniä. Mitään muuta syytä en keksi, että tulostaso romahtaa. Pitäisiköhän Suomeen hankkia valmennusosaamista muualla, jos sitä ei omasta takaa ole. Jotenkin tuntuu, ettei Suomessa valmennusosaaminen ole kovin korkealla tasolla.
...

Alkuviikosta jossain mediassa tuli vastaan artikkeli Viivi Lehikoisesta, jolla oli samaa haastetta muutama vuosi takaperin. Suurena tekijänä oli lukiosta valmistumisen jälkeen tapahtunut "tyhjän päälle" jääminen, kun arjesta putosi rytmittävät tekijät pois ja jäljelle jäi oikeastaan vain treenaaminen. Käytännössä yhtäkkiä pitäisi olla ammattiyksilöurheilija (Suomessa hyvin haastavaa) tai alkaa pohtia osa-aikatöitä urheilun oheen (vähemmän aikaa treenaamiselle), joten kentän ulkopuoliset asiat ovat varmasti suuressa roolissa. Lehikoisen tapauksessa vaihtui valmentaja samoihin aikoihin, jonka jälkeen muutamaan vuoteen ei kehitystä tapahtunut ennen uutta valmentajan vaihtoa. Onko Suomessa siis riittävästi valmennusosaamista viedä nuoria lupauksia kohti maailmanhuippua, vai tulisiko valmennusapua lähteä hakemaan mielummin ulkomailta jo aikaisessa vaiheessa?
...
Yksi ongelma valmennuksen suhteen lienee nämä isä-poika -valmennusparit, joita yleisurheilussa(-kin) Suomessa on paljon, mm. Kangas ja Pulli. En nyt välttämättä näe, että isä olisi se paras ratkaisu (huippu-)valmentajaksi, kun poika alkaa tehdä tulosta aikuisten tasolla valitsemassaan lajissa. Alle parikymppiselle urheilijalle tuollainen toimii jo pelkän logistiikankin takia, vaikka esim. tekniikkalajeissa koko koordinaatiopaketti rakennetaan pääosin silloin.
Lisäksi, voin kuvitella, kuinka vaikeata on, puolin jos toisinkin, luopua yhteistyöstä urheilijan kehittymisen hyväksi, kun sellainen paikka tulee joskus väistämättä eteen.


PS. Ai niin - Wilmalle onnea aivan huikeasta näytöksestä niin, että piisaa!!!
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Holmen, Keskisalo ja jossain määrin Harjukin ovat olleet tässä 2000-luvulla semmoisia pommeja, jotka ovat tulleet aika tavalla puskista.

Mutta ehkä tämä Murron pommi on jopa kaikkein suurin näistä. Kolme kertaa parantaa Suomen ennätystä ja hinaa sitä 13(!) senttiä yhdessä kisassa ylöspäin. Tuo on seiväshypyn kaltaisessa lajissa ihan käsittämätön suoritus. Kaiken kruununa tietysti vielä se, että pystyy arvokisafinaalissa tämän tekemään.
 
Suosikkijoukkue
Steelborn, Ich bin ein mouhijärveläinen
Arto Bryggaresta on kyllä kuoriutunut varsin osaava ja ehkä paras asiantuntija. Artsi Iltalehdessä: "Arto Bryggare tiesi Wilma Murron saavutuksen etukäteen: ”Kireämmässä kunnossa kuin koskaan”." Artsi näki, miten Wilman juoksu kulki karsinnassa hyvin. Lisäksi Artsi kertoo, että Wilman rajat eivät ole tässä.

 

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Mutta ehkä tämä Murron pommi on jopa kaikkein suurin näistä. Kolme kertaa parantaa Suomen ennätystä ja hinaa sitä 13(!) senttiä yhdessä kisassa ylöspäin. Tuo on seiväshypyn kaltaisessa lajissa ihan käsittämätön suoritus. Kaiken kruununa tietysti vielä se, että pystyy arvokisafinaalissa tämän tekemään.
Tämä on totta. Yksi pöljä hyppy ja sillä iso ennätysparannus olisi vielä jotenkin "normaalia", mutta se että arvokisafinaalin kultataistossa parantaa ennätystä kolmeen otteeseen on aika äärimmäinen suoritus.
Seiväshyppyfolkloressa lähes samaa osastoa Hookerin 2009 maailmanmestaruuden tai Brazin 2016 (vaikka vähän hapan maku tässä onkin) olympiakullan kanssa.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Kun en ole yleisurheilua erityisen aktiivisesti ehtinyt seurata viime vuosina, mulle tuli yllätyksenä, että Murto on vasta 24-vuotias. Olin siinä käsityksessä, että sen täytyy olla jo lähes 30-vuotias "entinen lupaus", koska ura aikuisten tasolla alkoi jo nuorena. Ehkä asia johtuu siitäkin, että korona-aikana arvokisoja on jäänyt väliin tai siirretty ja muutenkin ajantaju on välillä hämärtynyt, Nythän Wilmalla on toivottavasti pitkä ura vielä edessä. Viimeinen ylitys näytti maallikon silmiin niin ilmavalta, että ennätystä on varaa parantaa vielä paljon. Olisikohan mahdollista, että jonain päivänä Wilmalta nähtäisiin viiden metrin ylitys? Toivottavasti urheilija saisi ainakin jatkossa harjoitella ja kilpailla terveenä.
 

Iker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Oli kyllä hieno kisa seurata, tunnetta mukana ja uskomattomalla tasolla Murto tuon kisan lopun dominoi.

Kuten täälläkin on sanottu, tuntuu että Wilma Murto olisi voinut ottaa kisan lopussa vielä vaan jäykempää seivästä ja varmaan olisi sillä sitten mennyt 490 tai vaikka vitosen rikki.

No, ehkä ei sentään ja alkoihan parhaat paukut ehkä olla syöty siihen nähden että olisi koko ajan korkeutta lisätäkseen täytynyt vauhdin ja voimantuoton vaan lisääntyä, mutta oli kyllä sellainen flow ja meno päällä että huhhuh ja kylmt väreet. Noilla eväillä ja fiiliskillä mitä kisasta heti jäi, tuntuu tuoreeltaan että nyt on esim. noihin eilen laudalta lyötyihin muihin mitalisteihin jo saavutettu tietty pesäero ihan vaan noita viimeisiä yrityksiä verraten, ja jos vaan treeni Wilmalla puree ja voisi kuvitella treenimotivaation tästä eteenpäin olevan aivan huipussaan kun maailmankin huippu on käsillä, niin Murtohan saattaa olla vuosiksi lajiin jopa ihan kestomenestyjä ja painella jatkossa 10 cm korkeammalle kuin vaikka just nämä muut eiliset mitalistit.

No, tämä puhtaasti tällainen maallikon mielipide eikä asioiden edelle nyt passaa mennä ja tulevia menestyksiä vielä maalailla, mahtava homma ja tuli kyllä elettyä joka solulla mukana kisaa katsellessa.

Mahtavaa!
 

MegaForce

Jäsen
Iso paukku Wilma Murrolta. Kovin suomalaissuoritus näissä kisoissa. Harmi ettei kuntopiikki sattunut kuukautta aiemmaksi, olisi silloin ollut vielä isompi paukku. Wilma Murto on kuitenkin viimeistään nyt murtuatunut naisseiväshyppääjien maailman eliittiin.
 

Hexa

Jäsen
Iso paukku Wilma Murrolta. Kovin suomalaissuoritus näissä kisoissa. Harmi ettei kuntopiikki sattunut kuukautta aiemmaksi, olisi silloin ollut vielä isompi paukku. Wilma Murto on kuitenkin viimeistään nyt murtuatunut naisseiväshyppääjien maailman eliittiin.
Katie Nageotte ja Sandi Morris saavat nyt kovan haastajan jatkossa. Kaikki kolme hieman samankaltaisia tyyppejä seiväshyppääjinä.
 

Kyle

Jäsen
Tyhmä kysymys, mutta sivistäkää.

Onko seiväshypyssä muita lajeja helpompi (älkää käsittäkö että helppoa)pitää saavutettua tuloskuntoa yllä? Unohdetaan tässä spekulaatiossa loukkaantumiset. Seiväshypyssä kun on sekä miehissä, että naisissa ollut nämä tietyn aikakauden mestarit pidempiä ajanjaksoja pinnalla.

Murtohan on nyt käytännössä niissä senteissä joilla oltaisiin napsittu mitali jokaisessa kisassa viimeisen viiden vuoden ajalta. Jos pystyy pitämään 485 tasonsa, ehkä parantamaan 5-15cm niin voisi kuvitella että on mitalisuosikki seuraavat neljä vuotta.
 

Iker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ja nyt sitten vielä tuo Viivi Lehikoisen Suomen ennätys matkalla EM-finaaliin!

Myös nuori kovan nosteen jo teini-iässä kokenut ja nähnyt yleisurheilija, joka tuskastui kun tulokset laahasivat sen jälkeen pitkään paikallaan ja mietti koko homman mielekkyyttä niin voi vaan iloiten miettiä, miten palkitseva ja hyvä fiilis on nyt ponnistella urallaan eteenpäin kun samana kesänä on lyöty pariin kertaan uutta Suomen ennätystä pöytään ja nyt edessä on arvokisafinaali.

Hienoa toimintaa nuorilta naisilta ja yleisestikin Suomen yleisurheilukentällä nyt.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
Nyt olisi Purolan Samuelilla ainakin radan puolesta, 8., mahdollisuuksia rustata Suomen ennätystä uusiksi, kun ei kaarre isoa miestä kampea - sinne lähelle tasalukua ja katsoa, mihin riittää...
 

Jules W.

Jäsen
Suosikkijoukkue
MLSE
Oli kyllä hieno kisa seurata, tunnetta mukana ja uskomattomalla tasolla Murto tuon kisan lopun dominoi.

Kuten täälläkin on sanottu, tuntuu että Wilma Murto olisi voinut ottaa kisan lopussa vielä vaan jäykempää seivästä ja varmaan olisi sillä sitten mennyt 490 tai vaikka vitosen rikki.

No, ehkä ei sentään ja alkoihan parhaat paukut ehkä olla syöty siihen nähden että olisi koko ajan korkeutta lisätäkseen täytynyt vauhdin ja voimantuoton vaan lisääntyä, mutta oli kyllä sellainen flow ja meno päällä että huhhuh ja kylmt väreet. Noilla eväillä ja fiiliskillä mitä kisasta heti jäi, tuntuu tuoreeltaan että nyt on esim. noihin eilen laudalta lyötyihin muihin mitalisteihin jo saavutettu tietty pesäero ihan vaan noita viimeisiä yrityksiä verraten, ja jos vaan treeni Wilmalla puree ja voisi kuvitella treenimotivaation tästä eteenpäin olevan aivan huipussaan kun maailmankin huippu on käsillä, niin Murtohan saattaa olla vuosiksi lajiin jopa ihan kestomenestyjä ja painella jatkossa 10 cm korkeammalle kuin vaikka just nämä muut eiliset mitalistit.

No, tämä puhtaasti tällainen maallikon mielipide eikä asioiden edelle nyt passaa mennä ja tulevia menestyksiä vielä maalailla, mahtava homma ja tuli kyllä elettyä joka solulla mukana kisaa katsellessa.

Mahtavaa!
Eikös valmentaja sanonut, että käytännössä Murto käytti kaikkia seipäitä, joilla on harjoitellut, eli oliko siellä edes reservissä enää jäykempää. Seuraavaksi sitten taas jäykempien seipäiden kimppuun ja kohti uusia korkeuksia. Toivottavasti saadaan nauttia näistä Murron suorituksista vielä pitkään.

Edelleen hymyilyttää tuo kisa. Murron suoritus on kyllä omalla listalla top1, kun mietitään suomalaisten kilpailuja yleisurheilukentillä, jos pitäisi ulkomaisista valita, niin Steve Hooker ja Berliini 2009. Seiväshyppy on kyllä upea laji.
 
Suosikkijoukkue
Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Tässä kun on tullut youtubesta vielä herkuteltua Wilman eilisellä kullalla, niin kyllä vetää edelleen herkäksi ja hykerryttää. Aivan uskomattoman lahjakas atleetti ja tulee aivan satavarmasti voittamaan urallaan vielä paljon lisää arvokisamitaleita - tämä oli vasta alkusoittoa.

Muistatte varmaan kun Murto pudotti ensimmäisellä yrityksellään 4.70 ja mitä teki Wilma tämän jälkeen? Siirtyi suoraan seuraavaan korkeuteen ja pudotti sen ekalla. Murto osoitti eilen ennen kaikkea henkistä kovuutta paineiden alla ja tämä Stefanidi jonka Wilma päihitti matkalla kultaan on ihan MM-tasollakin huippuluokan seiväshyppääjä.

Oma Suomen ennätys kolmesti uusiksi samassa kisassa ja jakamaan EM-kisaennätystä Stefanidin kanssa tuolla viimeisellä ylityksellä. Huusin jo kurkku suorana kun Wilma ylitti 4.80 ja 4.85 jälkeen ei löytynyt enää sanoja. Huikea kisa, huikea nuori urheilija, joka kuten sanoin, tulee voittamaan vielä paljon arvokisamitaleja urallaan. Harvoin tulee fiilisteltyä näin paljon yleisurheilun takia. Kiitos Wilma Murto! Vuoden sykähdyttävin urheiluhetki!
 
Viimeksi muokattu:

Majoneesi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki voijjaan tuhota
Viivin tulos välierässä oli kolmanneksi paras.
Vain 25 sadasosaa huonompi kuin kakkosaika.
Mitalin käryä ilmassa?
Mitali ei ole mahdottomuus ja ajan uskon ainakin parantuvan pari-kolme kymmenystä.

Sinänsä sanavalintasi mitalin ”kärystä” on lähes vainiomainen. Tähän sellainen virnuileva hymiö.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös