Oikeastaan näen liberaaleja vapaakauppa-imperiumeja ja sitten ei-liberaaleja perinteisempiä vaihtoehtoja - USA tosiaan aika portaattomasti jatkoi Britannian perinteitä meriteiden auki pitämisessä, vieläpä niin ettei juuri hankkinut muodollisia siirtomaita.
Käytännössä Yhdysvallat kuitenkin teki näin, sillä se pystytti kymmeniin eri valtioihin sotilastukikohtiaan, joiden muodostama sotilaallinen voima oli usein suurempi kuin valtion oman armeijan.
Tällä hetkellä Yhdysvalloilla on sotilastukikohtia yli sadassa(!) eri valtiossa. Vaikka kyse ei ole virallisesti siirtomaista, on sotilastukikohtien yksi tehtävä valvoa valtion sisällä toimivien amerikkalaisten yritysten etuja. Näin on ennenmuuta Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja tietysti Lähi-Idässä.
Ne maat jotka USA miehitti kuten Japani, Länsi-Saksa ja Etelä-Korea ovat sittemmin omasta tahdostaan halunneet säilyttää läheisen liittosuhteen USA:han koska se on nähty hyödylliseksi kummallekin osapuolelle.
Mainitset vain kolme esimerkkiä, vaikka USA miehittää tällä hetkellä yli sataa valtiota maailmassa. Miksi valitsit juuri Japanin, Saksan ja Etelä-Korean? Tavallisten kansalaisten keskuudessa Yhdysvaltojen sotilastukikohtien vastustus on erittäin suurta sekä Japanissa että Etelä-Koreassa. Näin mm. siksi, että USA:n sotilailla on syytesuoja kyseisissä maissa eikä esimerkiksi paikallisten asukkaiden murhiin syyllistyneitä amerikkalaisia ole saatu siksi tuomiolle.
Näiden lisäksi löytyy joukko valtioita, joissa amerikkalaisten tai yleensä anglosaksien sotilaallinen läsnäolo tuskin on vaikuttanut ainakaan positiivisesti maiden asioihin. Esimerkkeinä voisi mainita Irakin, Iranin, Saudi-Arabian, Kolumbian, Haitin, Kuuban, Chilen, Nigerian, Kiinan, Intian, Egyptin, Indonesian, Vietnamin, Kamputsean, Etelä-Afrikan, Panaman, Nicaraquan, Kenian, Tansanian, Kongon jne. jne.
Ne maat jotka ei-liberaalit imperiumit ovat miehittäneet ovatkin käyttäytyneet vähän eri lailla, eikä niiden kansoilla ole juuri ollut sanansijaa omista asioistaan päätettäessä.
Kirjoitin tuossa yllä listan maista, jotka ovat joutuneet anglosaksien miehittämiksi ja useimmiten muusta kuin omasta tahdostaan. Voisin jopa väittää, että elintaso esimerkiksi kommunistisessa Tshekkoslovakiassa, Puolassa tai Virossa oli selvästi parempi kuin edellämainituissa anglojen miehittämissä valtioissa.
Nykyisin Irak tarjoaa hyvän esimerkin siitä, mitä tapahtuu valtiolle joka joutuu tämän "liberaalin" imperiumin miehittämäksi. Mutta kenties irakilaiset vain
vihaavat vapautta.
Toki nämä liberaalitkin imperiumit ovat usein toimineet häikäilemättömästi ja tietysti itsekkäästi eikä maailma ole ollut kovinkaan hyvä paikka heidän johdollaan.
Sanot että liberaalit
kin imperimit, vaikka juuri nämä "liberaaleiksi" mainitsemasi anglosaksiset valtiot ovat ne, jotka käyttävät eniten rajoittamatonta väkivaltaa maailmassa tällä hetkellä.
Ongelma on vain siinä, että ellei USA pidä liittolaisineen nykyistä maailmanjärjestystä yllä, sitä ei pitäisi YK tai EU tai vaikka Amnesty International vaan perinteiltään syvästi anti-liberaalit, jopa arkaaisesti ajattelevat ja toimivat maat kuten Kiina ja Venäjä.
Mikä nykyisessä maailmanjärjestyksessä on erityisen kannatettavaa? Nykyinen maailmanjärjestys on suunniteltu ja rakennettu ylläpitämään valmiiksi rikkaiden maiden elintasoa ja myös varmistamaan se, ettei ns. kolmannen maailman kulutus ja elintaso kasva.
Yksikään,
ei yksikään, kolmannen maailman valtio ole noussut viimeisen 30 vuoden aikana ylös köyhyydestä anglosaksien johtamien talousjärjestöjen kuten IMF ja Maailmanpankki ohjauksessa. Ei yksikään. Pikemminkin päinvastoin. Venäjän ja Argentiinan kaltaiset valtiot kokivat taloudellisen romahduksen IMF:n talutusnuorassa köyhästä Afrikasta puhumattakaan, joka on korviaan myöten veloissa Maailmanpankille ja IMF:lle. Joissakin tapauksessa nämä valtiot eivät suoriudu edes lainojensa (erittäin korkeista) koroista. IMF sanelee näiden valtioiden talouspolitiikan suunnan, mikä tarkoittaa samalla köyhyyden jatkumista.
Ne valtiot, jotka ovat onnistuneet kasvattamaan talouttaan viime vuosina todella merkittävästi (Kiina, Intia, Venäjä, Brasilia, Vietnam, Kazakstan jne.) ovat tehneet sen muilla tavoilla kuin anglosaksien talousjärjestöjen lainoituksilla ja niiden talutusnuorassa.
Niiden viime vuosien menestys on ollut jopa sitä luokkaa, että puhutaan jo uudesta vaihtoehdosta länsimaiselle kapitalismille. Enkä ihmettele tätä ollenkaan, sillä länsimaisen kapitalismin tarkoitus on ennenkaikkea rikastuttaa länsimaita itseään. Ei ole siksi ihme, että muu maailma etsii vaihtoehtoja.
Mitä tapahtuisi näiden maiden lähipiirissä ja muualla maailmassa ilman USA:n sotavoimia ja lännen taloudellista vaikutusvaltaa? Kysy vaikka Taiwanilta ja Baltian mailta.
Vai kysytäänkö Irakilta tai saudeilta?
Etelä-Korea, Taiwan ja Japani lienevät ainoat esimerkit Euroopan ulkopuolisista maista, jotka ovat oikeasti vaurastuneet Yhdysvaltojen miehityksestä huolimatta (ei toki sen ansiosta!). Näissäkin vaurastuminen on tapahtunut jo 1950- ja 1960 -luvuilla.
Viimeisten kolmen vuosikymmenen ajalta ei ole olemassa yhtään esimerkkiä maasta, joka Yhdysvaltojen tai Britannian miehittämäksi tulonsa jälkeen olisi vaurastunut taloudellisesti. Näyttäisi päinvastoin siltä, että anglosaksien miehitys on omiaan tuomaan kansalaisille vain köyhyyttä ja epävakautta.
Toki USA on itse nopeasti rappeutumassa sekä moraalisesti että taloudellisesti ja maailmassa on epäilemättä vähitellen alkamassa Aasian valta-aika
Näin tulee tapahtumaan. Minua kuitenkin pelottaa se, että suostuvatko anglosaksit luopumaan hegemoniastaan ilman seuraavan maailmansodan aloittamista. Pelkään pahoin, ettei Yhdysvaltojen imperiumin luhistuminen suju yhtä rauhanomaisesti kuin Neuvostoliiton vastaava luhistuminen.
Ilman sotia anglosaksien hegemonia ei voi säilyä, koska anglosaksit eivät voi nykyisellä kulutuksellaan ja elintavoillaan kilpailla nousevan Idän kanssa maailman raaka-aineista ja energiasta, jos kilpailu tapahtuu vapailla markkinoilla. Kiinalaiset voivat aina ostaa energiaa ja raaka-aineita halvemmalla kuin anglosaksit, koska kiinalaiset kuluttavat paljon vähemmän, mutta tekevät silti vähintään yhtä paljon töitä kuin anglosaksit.
Ihmiskunnan normaali tila imperiumin ja hegemonian suhteen on ollut nollasumma-peli: kaikki mikä on toiselta pois on itselle. Jos nyt luovumme näistä toki epätäydellisistä rakenteista niin en usko että vaihtoehto on jokin vielä parempi
Venäjän presidentti Vladimir Putin piti puheen Pietarin viime kevään talouskonfferenssissa, joka keräsi yli 200 globaalin suuryrityksen toimitusjohtajat vieraakseen, jossa Putin painotti uuden taloudellisen maailmanjärjestyksen luomisen tärkeyttä. Putinin mukaan nykyinen taloudellinen maailmanjärjestys on vanhanaikainen, vanhentunut ja suunniteltu vain ylläpitämään rikkaiden maiden elintasoa suhteessa köyhiin maihin.
Yhdysvalloissa Putinin puhe tulkittiin vihamieliseksi ilmaukseksi Yhdysvaltojen suuntaan, koska Yhdysvallat on hyötynyt nykyisestä taloudellisesta maailmanjärjestyksestä kaikista eniten.
Suomen kannalta nykyinen järjestys lienee kohtalaisen hyvä, koska Suomi on globaalin kaupan nettovoittajia, mutta näin ei ole valtaosan maailman ihmisistä tapauksessa. On helppo kiitellä täydellä vatsalla nykyistä järjestystä ja pelätä vaihtoehtoisia malleja, mutta pitäisi jaksaa ymmärtää myös niitä, jotka kuuluvat nykyisen järjestyksen puitteissa globaalin kaupan häviäjiin, ja heidän motiivejansa muuttaa nykyinen järjestys.
Kiinan ja Venäjän kaltaiset valtiot ovat onnistuneet nousemaan ennätystahtia luopumalla IMF:n ja Maailmanpankin niille "suosittelemasta" talouspolitiikasta ja kehittämällä oman vaihtoehtoisen mallinsa. Länsimaisen hegemonian kannalta on olemassa vaara, että yhä useampi valtio seuraa Kiinan ja Venäjän esimerkkiä, mikä olisi omiaan vähentämään IMF:n, Maailmanpankin ja yleensä länsimaiden painoarvoa maailmankaupassa. On mahdollisuus, että syntyy 2000-luvun versio 1960- ja 1970 -lukujen kommunismin dominoilmiöstä sillä erotuksella, että nyt kilpaileva järjestys on myös kapitalistinen.
1960-luvulla Yhdysvallat aloitti brutaalin Vietnamin sodan estääkseen kommunismin dominoilmiön leviämisen. Mihin se on valmis 2000-luvulla? Ja ennenkaikkea, mihin sen voimavarat riittävät?
Venäjän ja Kiinan edustama kapitalismi on joka tapauksessa paljon pahempi kilpailija lännen kapitalismille kuin mitä kommunismi koskaan oli. Näin siksi, että päinvastoin kuin kommunismi se tuottaa oikeasti paljon vaurautta kansalaisille.