Mites se nyt meni, että näillä kisoilla ei ole mitään arvoa, kun mukana on kaksi kokoelmajoukkuetta joilla ei ole mitään jakoa, kun ei kuulemma ole motivaatiota pelata, koska eihän kukaan pelaaja nyt syty pelaamaan ellei pelaa maalleen. Näköjään. Tänä yönä sitten lisää mietittävää karjala-lakeille, kun Pohjois-Amerikan nuoret pistää leijonia kuokkaan.
Ei kait se nyt mikään ihme ole, jos nämä kasatut joukkueet voittavat, kun heillä ei ainakaan ole mitään hävittävää turnauksessa. Sen kuin painavat täysillä menemään. Mun mielestä on kaksi eri asiaa, halutaanko pelata maiden välinen turnaus vai halutaan nähdä turnaus, jossa on mahdollisimman paljon parhaita pelaajia mukana ja mahdollisimman kovatasoiset ottelut.
Turnaus koostuu juuri niistä voimasuhteista, mitkä milloinkin on käytössä. Aina on loukkaantumisia (kuten Suomella Sotsissa), sukupolvenvaihdoksia yms. mutta silti lähdetään taistelemaan oman maan väreissä. Kyseessä on maiden välinen turnaus, jossa Kanada on kuitenkin aina se suosikki, mutta alle 70%:n varmuudella voittaja. MM-kisat on oma lukunsa, mutta jokainen turnaus on omanlaisensa ja niillä mennään ketä on paikalla. Voiton arvon voi sitten laskea Olympia-mitalin rinnalla kukin oman mielensä mukaan.
On eri asia kun pelataan muusta syystä, esim. seurajoukkueina tms. Silloin tunnesiteet seuraan syntyy sen pelivuoden aikana sille seuralle jossa pelaat, seuraavan vuonna voi sydän sykkiä taas jollekin toiselle. En mä vain tiedä miksi nämä kaksi asiaa on sotkettu tässä turnauksessa, kansalaisuuteen/kotimaanhan liittyvä tunneside ja ylpeys (tms) sekä tää tällainen turnausside ja rakkaus ylipäätään jääkiekkoon. Mun mielestä Suomen ja muiden pienten maiden vahvuus on ollut siinä yhteisessä siteessä kotimaahan ja monet ovat maajoukkueessa suorituneet paremmin kuin esim. NHL-joukkueessaan. Ei suomalaisia paperilla valittaisi moniakaan näihin yhdistelmäjoukkueisiin.
Jos aivan absoluuttisen parasta jääkiekkoa haluttaisiin nähdä, pitäisi varmaan koko Euroopan maat yhdistää ja tehdä joukkue Kanadaa vastaan, jotta voitaisiin paperilla olla samalla viivalla. Mitä järkeä siinä on? Pitääkö sille Kanadalle väkisin saada joku saman tasoinen vastus paperilla? Vielä kun finaali on kahdesta voitosta, on todennäköisyys Kanadan voitolle kuitenkin tosi iso, koska se voittaminen kaksi kertaa on huomattavasti vaikeampaa kuin kerran. Sama kenelle. Miksi tasapäistämistä ei olisi tehty yhdellä finaalilla? Miksi se yritetään tehdä lisäämällä jotain kokoelmajoukkueita?
Mietin vain miten sairas tilanne olisi tehdä jalkapallossa samanlaisia jämäjoukkueita MM-kisoihin, jossa mestarisuosikkeina on kuitenkin max. 8 joukkuetta niistä 32:sta joukkueesta (vrt. jääkiekossa 4-6 suosikkia 16:sta). Jos viimeisen 50-vuoden aikana finaalissa olleille futismaille (Italia, Englanti, Ranska, Saksa, Espanja, Brasilia, Argentiina, Hollanti) haluttaisiin selkeää vastusta, voitaisiinhan tietysti tehdä joukkueita esim. Kroatian, Uruguayn, Meksikon ja Ruotsin kaltaisista maista, jotta taso olis kovempi, mutta mitä tuo hyödyttäisi. Minä muistan esim. viime EM-kisoista Walesin välieräpaikan (mestaruus olisi ollut aika mahdoton) ja Islannin puolivälieräpaikan (välieräpaikka oli jo aika mahdoton tehtävä).
Mutta eipä siinä, harvoin tällaista herkkua on tarjolla ja kaikki pelit pyritään katsomaan. Ainakin jälkilähetyksinä, jos ei muuten. Hienoa, että me saamme ainakin Suomesta vielä toistaiseksi jalkeille oman joukkueen. Kiitos meidän tämänvuotisen ykkösketjun, Rantasen, Puljun ja Juolevin yms. saamme armon ehkä vielä kanadalaisten silmissä pelata heitä vastaan sinivalkoisissa peliasuissa tulevaisuudessakin menee tämä turnaus miten menee.
E: typoja