Näissä karkeloissa näki hyvin sen, että Laine ei ole vielä läheskään valmis pelaamaan näin korkealla tasolla. Tavallaan Marjamäki onnistui tekemään yksiuloitteisesta pelaajasta entistäkin yksiuloitteisemman. Laineen rooliksi jäi nyt odotella syöttöjä ylivoimalla, 5v5 -pelihän häneltä meni täysin penkin alle. Kun ei voita kulmavääntöjä, pääse vastustajasta ohi luistelemalla tai syöttämällä eikä pysty pitämään kiekkoa hallussaan kahta sekuntia pidempään, on maalinteko aikamoista tuskaa. Toivoin monien muiden joukossa, että Laineen tykki puhuisi, mutta nyt kävi näin. Karu faktahan on se, että nuorukaisen valinta kisakoneeseen oli alun alkujaankin kyseenalainen liike.
Pakisto saa kantaa suurta vastuuta tästä farssista. Kiekkoa roiskittiin päättömästi sinne sun tänne, tuli ihan naisten jalkapallo mieleen tuosta pelivälineen käsittelystä. Jatkuvasti paniikki päällä, ei saada niitä tärkeitä peliä avaavia syöttöjä toimitettua, saatikka kiekkoa vastustajan maalille ylipäätään. Pakkien esiintymisestä jäi päälimmäisenä mieleen se, että kommunikointi ei tainnut pojilla ihan toimia. Vatasen epäonnistunut rännitys ennen Venäjän toista maalia, ja Pokan käsittämättömät otteet koko turnauksen ajalta tukevat tuota ajatusta. Ihmeellistä koohotusta. Lepistöä ja Määttää lukuunottamatta saavat kaikki sapiskaa.
Hyökkäyksestä vielä sen verran, että Granlundin pelaaminen sai ainakin itselleni virneen kasvoille. Kaveri yrittää tosissaan, haluaa voittaa ja hakee niitä ratkaisuja. Miken pelistä on tullut suoraviivaisempaa ja kyllähän se kehityskin näkyy otteissa. Hieno homma, että on noussut ottamaan roolia.
Näin muutenhan hyökkääjät pelasivat päin persettä. 180 minuuttia ja 1 maali, tuota ei selitellä enää edes vastustajien Vezina-tason mokeilla tai huippupakeilla. Muutama pelaaja tsemppasi hyvin, Teräväinen, Aho ja Granlund näkyvimmin. Sitten siellä hiihteli näitä Korpedoja, Laineita ja Donkkareita, jotka eivät saaneet mitään aikaan. Kun kiekko tuli lapaan, se pääsääntöisesti joko menetettiin vastustajalle tai dumpattiin päätyyn. Donskoi on hyvä esimerkki pelaajasta, joka laukomisen sijaan luistelee mieluummin kahta vastustajaa päin ja käytännössä antaa kiekon heille lahjaksi. Kun materiaali on tälläistä ja kirkkain tähtemme Barkovkin veteli puolivaloilla koko turnauksen, ei lopputulosta kannata edes jäädä märehtimään. Paskaa purkissa, ei sen enempää. Moket hoitivat kaiken minkä pystyivät, ei jäänyt ainakaan Raskista kiinni tämä turnaus.