Staalin paluu taisi jäädä yhden pelin mittaiseksi. Ei ollut jäällä tänään joukkueen harjoituksissa. Ei vielä tosin tarkempaa tietoa. Näytti game 3 ihan hyvältä, mutta ilmeisesti jotain takapakkia on tullut. Jos jokainen pakki ottaisi mallia Strålmanin tason nostosta, varsinkin viime pelissä, ei Staalin paluuta tarvitsisi odotella.
Todellakin tarvitsee odotella Staalin paluuta. Mielestäni viime pelissä Caps päästettiin tasoihin suoraan puolustajien virheiden takia.
Ensimmäisessä maalissa Eminger sählää viivalla ja paikatessaan virhettä ylipelaa itsensä keskialueella ulos josta seuraa Capsin 2-1 hyökkäys. Tässä taas Del Zotto "myy" itsensä kun liukumalla pyrkii peittämään syöttöä liian aikaisin niin, että Ward ehtii hänet kiertää ennen päätyä. Toisekseen jo koko päätös peittää syöttölinja noin korostetusti oli huono, koska Richards olisi ehtinyt luistella toisen hyökkääjän kiinni.
Toisessa maalissa sinänsä ihan mukavasti pelaava Strålman lähtee hakemaan irtokiekkoa laiskasti ja joutuu näin ollen yllättävän paineen alle eikä onnistu toimittamaan kiekkoa omille/pois alueelta. Kiekko vastustajalle, ja sama Strålman puolustaa laiskasti kiekollista joka lopulta tekee tasoitusmaalin aivan erän loppuun.
Väitän, että Marc Staal olisi hoitanut nämä tilanteet eri tavalla, paremmin, ja Rangers olisi mennyt vikaan 2-0 johdossa. Toki nyt myös tuli voitto, mutta pitkässä sarjassa näitä virheitä ei vain saisi tulla.
John Moore puolestaan on ollut erittäin hyvä, samoin tietenkin Girardi & McD. Paljon on kaksikon onnistumisesta Ovechkiniä vastaan kiinni saadaanko ryöstö tehtyä.
Pakko vielä lopuksi haukkua Rangersin ylivoimaa ja sitä kautta Nashia.
5 vs 5 pelissä Rangers pärjäsi toissa yönä mainiosti, mutta ylivoimalla joukkue menee ihmeelliseen lukkoon. Samanlainen ilmiö oli omilla valmennettavilla tällä kaudella: ylivoimalla pelitempo laskee, ja muuten hyvin pärjäävät yksilöt välttelevät kiekon viemistä alueelle ja siirtelevät vastuuta. Rangersilla on suuria vaikeuksia saada peliä edes aluelle koska kukaan ei ota ohjaksia käsiinsä. Sitten kun peli vihdoin jossain vaiheessa saadaan pyörimään, stressi ja paine saavat pelaajat tekemään hätäisiä ratkaisuja tai jatkamaan vastuun siirtelyä turhien ja epätarkkojen syöttöjen muodossa.
Erityisesti tällaisessa pelissä mielestäni on kunnostautunut Nash. Kamalan näköistä neppailua ja tsippailua, sokkoja ja mikkegranlundmaisia pikkunättejä läpilaittoja. Sitten kun lähtee haastamaan, menettää liian usein kiekon, kaatuu ja jää sekunniksi liian pitkään jäähän makaan turhautuneena. En tiedä onko jännitystä tai mitä, mutta Nashin on osoitettava olevansa ratkaisupelaaja. Nyt jäänyt sellaisten suuruuksien kuin Hagelin, Zuccarello ja Brassard varjoon. Yksi hyvä spin-o-rama nähtiin, muuten todella vaisu.
Clowe väläytteli tässä neljännessä hyvin, häntä tarvitaan pitkään runiin.
Washingtonista jäi mieleen Chimeran kuumentuminen Callahaniin, Ovechkinin vaisu peli, Greenin ison roolin peli sekä toisessa erässä kannatellut Holtby.