Silky_hands
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lahden Pelicans, Washington Capitals
Näin kirjoitin kolme peliä sitten. Kaikki loput olikin lopulta oikeasti pakko voittaa, ei enempää eikä vähempää. Muuten ei olisi riittänyt. Tampa Bay, Boston ja Philadelphia vieraissa. Kaikki kovia työvoittoja hyvistä joukkueista ja meidän porukka näytti luonnetta viimeisellä mahdollisella hetkellä. Näin yhtenäisenä en ollut Capitalsia koko kauden aikana vielä nähnyt, vaikka tiedossa oli, että joukkuehenki on poikkeuksellisen hyvä. Veikkaanpa myös, että se Jensenin tapaus yhdisti joukkuetta entisestään.
Carberyn pitäisi olla kärkiehdokkaiden joukossa voittamaan Jack Adamsin. Täysin mielipuolisen hyvää työtä tulokaskoutsilta. Tulee vähän viboja Hölö Niemelän filosofiasta, sellainen raikas tuulahdus uuden aikakauden valmentajuutta. Työnteko ja hymyily rakkaan asian parissa jatkuu päivittäin tuloksesta huolimatta eikä seuraavan päivän tarvitse olla paska, jos edellinen on sitä ollut. Uskotaan omaan juttuun ja peli sekä suoritus kerrallaan kohti omaa maksimia, edellinen työnäyte ei määritä seuraavaa. Mielestäni tämä kuvastaa melko hyvin tämän kauden Capsia, sillä mukaan mahtuu niitä totaalisia rimanalituksia, joita on kuitenkin useimmiten seurannut tiivis ja yhtenäinen esitys.
Carbery on selkeästi pystynyt myös tunnistamaan, missä tämän joukkueen rajat tulevat vastaan ja mistä taas pystytään hakemaan etua. Tämä on myös iskotettu todella hyvin pelaajille, jokainen tuolla kentällä tietää, mihin pystyy ja mihin ei. Täten myös kahden kerroksen väkeä ei tästä porukasta juuri löydy. Sellainen turha koohottaminen ja puskeminen on jäänyt pois ja peliä rauhoitetaan välillä jopa ärsyttävyyteen asti. Se on kuitenkin ollut ainoa keino kohdata itseä paljon jalkavampia porukoita, maalintekokisoihin ollut aivan turha lähteä (pl. se yksi Carolina-matsi). Myönnän, että toisinaan Capsin pelit ovat olleet melko puuduttavaa seurattavaa juuri tästä syystä, mutta tulosta tämä tapa kuitenkin tuotti juuri riittävästi ja sillä kaavalla mentiin luonnollisesti loppuun saakka. Ennemmin katson voittoja nihilistisellä pelillä kuin runsasmaalisia tappioita vauhtilätkällä, johon omat rahkeet eivät riitä vastaamaan.
Näkisin, että nyt vastaan asettuva runkosarjan voittaja Rangers on just se oikea vastus meille. Vaikka vastaan tuleekin selkeästi meitä laadukkaampi ja taitavampi joukkue, näkisin silti jotenkin sairaalla tavalla, että meillä on henkinen yliote tämän saavutuksen myötä. Lisäksi ihan jokainen viime kauden nipusta tahtoo varmasti näyttää Laviolettelle, että katso Petri nyt meitä. Lisäksi meillä on edelleen se Wilson aiheuttamassa kauhua Blueshirtsin tähtipelaajien keskuudessa. Mutta joo, mennään tulevaan sarjaan tarkemmin myöhemmin.
Nyt voi vaan nauttia. Mestaruudesta tuskin pelataan, mutta ainakin tehtiin ihan helkkarin kova suoritus ja vaiennettiin kaikki epäilijät. Etenkin näin suomalaisena maistuu erityisen hyvältä, sillä Capitals on täällä (syystä tai toisesta...) se porukka, johon kukaan ei ole edes halunnut uskoa ja jonka epäonnistumista kapteeninsa johdolla kaikki toivoivat. Omakin usko ollut koetuksella tämän vuoristoradan myötä, mutta nyt lyötiin kuitenkin Pens ja pari muuta porukkaa vikalla kierroksella lauluun nimenomaan oman erinomaisen suorittamisen kautta, ei muiden tappioiden ansiosta.
Playoffs baby!!!