Osmo Rapeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kuusijuhla - Sex Festival
Täytyypä purkaa märkää ruutiaan tässä jo alustamalla tulevan kauden toimintoja pienellä alkupuheella. George McPhee on juuri antanut Bruce Boudreaulle luottamuslauseen ja kaikesta huolimatta pidän sitä hyvänä juttuna. Boudreau ansaitsee oman osansa tämän kevään pyllähdyksestä, mutta itse näen että vielä siellä muutakin annettavaa on kuin hyvänä jätkänä oleminen ja hallille ajoissa saapuminen. Capsien pelitapa sopii ja toimii, ongelma on enemmänkin siinä, pystyykö siihen pelitapaa saamaan mukautumista, hienosäätöä ja muokkausta, kun vastustaja niin vaatii. Pelitapaa ei pidä vaihtaa, mutta senkin pitää mukautua. Kausi vielä, ja jos ensi vuonna mennään eteenpäin ongelma-alueilla, jatkoa. Siis oikeaan suuntaan eteenpäin.
Peluutuksen suhteen myös Sergei Fedorov vihjailee kevyesti rivien välissä, että kenties Bruce antaa joskus liikaa siimaa suosikeilleen, ja olen tästä samaa mieltä. Samaan aikaan tosin nuorten pelaajien kohdalla se ei voi olla täysin sama juttu kuin pitkän uran puurtaneiden veteraanien kanssa, ilman uusia mahdollisuuksia ei voi nimittäin korjata virheitään.
Hieno kapteenimme Aleksander Ovetshkin syyttää itseään siitä, ettei pistänyt paikoista sisään. Se on totta että Ovie ei onnistunut maalinteossa kahdessa viimeisessä pelissä, mutta tulipa sieltä kuitenkin saldoksi 5+5 seitsemässä pelissä. Toisinsanoen Ovetshkin oli yksi suurimpia syitä miksi Caps nousi ottelusarjassa 3-1-johtoon, mutta oli muiden mukana yksi niistä joka ei vastustajan kaulaa onnistunut katkaisemaan. On älytöntä, että joukkueessa, jossa oli niin monta 20 maalin miestä runkosarjassa, voidaan pleijarisarjan jälkeen syyttää sen eniten sarjassa pisteitä tehnyttä kaveria, mutta suuri rooli, suuret kengät, suuri vastuu. Enemmän kritisoisin Ovien kohdalla sitä, että koko ketjun (kuten koko joukkueenkin) keinot loppuivat ja jäivät yksiulotteisiksi. Myös pelaajien pitää löytää mielikuvitusta yrityksiinsä, ja malttia kokeilla muutakin kuin trademark-pyrähdyksiä ja nopeita laukauksia. Voittopeleissä näin näytti olevankin, mutta vire katosi?
Mistä me saisimme kakkossentterin? Fedorovin haastattelua katsoessa voi miettiä, mitä Feds olisi viime kauden joukkueessa saanut aikaan. Kauden alussa vain en itsekään olisi olemassa olevalla budjetilla laittanut neljää miljoonaa Fedorovin jatkoon. Valitettavasti vain kyseisellä rahalla ei täyttä onnea löydetty, Brendan Morrison nousi haudasta pelaamaan mukiinmenevän kauden, sekä myös Flashilta löytyi tuolle paikalle tehoja, mutta kumpikaan ei enää loppupeleissä ollut se mitä olisimme tarvinneet. Kahteen suuntaan onnistuvalle, sopivasti peliä rauhoittavalle pelintekijälle olisi käyttöä. Sellaiselle, joka ei hiivu heti kun otteet kovenevat. Meillä on nyt iso kasa hienoja, erilaisia kolmossenttereitä, muttei vielä yhtään kakkosta. Noh, vaikka puhun fyysisyydestä, antaisin ainakin Mathieu Perreaultin yrittää tuota paikkaa valloittaa. Perreault väläytteli maagisia käsiä peleissään ylhäällä, vaikka onkin pieni ja vielä raakile suoritustensa tasaisuuden suhteen.
Muuten meillä on hieno hyökkäys joka kaipaa enemmän hienosäätöä kuin minkäänlaista remonttia. Mike Knuble ja Jason Chimera tarjoilivat ajoittain joukkueen parasta viihdettä pelityylillään. Sopimusten suhteen on luonnollista poistumaa ja pelipaikoille riittää tunkua etenkin laituriosastolla. Suurin murhe lienee se, miten kaikille riittää peliaikaa. Olemme nähneet jo, että Eric Fehr ainakin ansaitsee selkeästi enemmän kuin nyt saa. Peliaikaa ja varsinkin ylivoima-aikaa. Hauska myös nähdä, miten leiriltä nousee noita tulokkaita haastelemaan jo ennestää leveää kaartia.
Pakisto on mielenkiintoinen. Joe Corvo nosti tasoaan pleijareita kohti ja pelasi silmiini asialliset pudotuspelit, mutta ok ei riitä kun samantyyppistä pelaajaa on omasta takaa. Maksoimme Corvosta kohtalaisen paljon, mutta ne rahat tulee käyttää mieluummin ilkeämpään ja fyysisempään pakkiin, joka tasapainottaa hyökkäävien pakkiemme höntyilyjä. Ei tässäkään paniikkihankintoja, mutta pari-kolme viime kautta ovat näyttäneet sen, että pakisto kaipaa kokemusta ja malttia.
Niin, malttia. Tajusin tuota viime yön Pens-Habs-peliä katsellessa ainakin sen, että Mike Greenin pelissä mättää toistaiseksi ehkä näitä haukuttuja keskittymisen aivopieruja enemmän joskus se, että peliä pitäisi osata myös rauhoittaa paremmin. Pelitapamme on äärimmäisen aktiivinen, mutta ainakin ylivoimapelissä pitää osata myös joskus katsoa josko pieni maltti saisi vastustajan pelitavan ja ohjaamisen sekoamaan. Katsokaa ex-Caps Sergei Gontsharia viivapelissä. Pens ehti lukea Habsien neliötä ja repi sen kappaleiksi.
John Carlsonilta tuli muuten joku yksittäinen komea suoritus Habs-sarjassa hieman samaan tyyliin. Carlsonille ehdottomasti paikka ensi kauden joukkueessa. Jenkki maksoi myös oppirahojaan, mutta olihan se upside jotain käsittämättömän kylmäpäistä, kypsää ja kaunista.
George McPheen tulee olla kylmäpäinen jatkossakin. Seminiä en laittaisi kauppalistalle, tahi ulostaisi niinkään siksi, että plejarit menivät nollalla maalilla. Tai siksi, että pelissä on joskus asennevamma. Enemmän Seminin kohdalla pitää miettiä kuinka tuo ase sopii kokonaispalettiimme. Onko meillä lähitulevaisuudessa enemmän tarvetta dominoivalle kakkossentterille vai taitolaiturille? Tai niiden rahojen sijoittamiselle omaa aluetta dominoivaan pakkiin? Kovan hinnan Seministä voisi saada kyllä, joukkueelta joka kaipaa tuollaista hyökkäyspään rakettia.
Palaan sopimustilanteisiin ja muihin jatkoihin myöhemmin. Nyt katsellaan miten pleijareita oikeasti pelataan ja palataan aikanaan tulevan kauden visioihin. Ovien lisäksi en ole nähnyt keitä muita Capsiläisiä pelaa MM-kisoissa. Kieltämättä kiinnostaisi hieman enemmän sekin mittelö, jos esim. Ruotsi saisi Eriksson-Bäckström-Alfredsson-vitjan johtamaan hyökkäystä. Tai etenkin jos siellä on Caps-varauksia kehissä.
Peluutuksen suhteen myös Sergei Fedorov vihjailee kevyesti rivien välissä, että kenties Bruce antaa joskus liikaa siimaa suosikeilleen, ja olen tästä samaa mieltä. Samaan aikaan tosin nuorten pelaajien kohdalla se ei voi olla täysin sama juttu kuin pitkän uran puurtaneiden veteraanien kanssa, ilman uusia mahdollisuuksia ei voi nimittäin korjata virheitään.
Hieno kapteenimme Aleksander Ovetshkin syyttää itseään siitä, ettei pistänyt paikoista sisään. Se on totta että Ovie ei onnistunut maalinteossa kahdessa viimeisessä pelissä, mutta tulipa sieltä kuitenkin saldoksi 5+5 seitsemässä pelissä. Toisinsanoen Ovetshkin oli yksi suurimpia syitä miksi Caps nousi ottelusarjassa 3-1-johtoon, mutta oli muiden mukana yksi niistä joka ei vastustajan kaulaa onnistunut katkaisemaan. On älytöntä, että joukkueessa, jossa oli niin monta 20 maalin miestä runkosarjassa, voidaan pleijarisarjan jälkeen syyttää sen eniten sarjassa pisteitä tehnyttä kaveria, mutta suuri rooli, suuret kengät, suuri vastuu. Enemmän kritisoisin Ovien kohdalla sitä, että koko ketjun (kuten koko joukkueenkin) keinot loppuivat ja jäivät yksiulotteisiksi. Myös pelaajien pitää löytää mielikuvitusta yrityksiinsä, ja malttia kokeilla muutakin kuin trademark-pyrähdyksiä ja nopeita laukauksia. Voittopeleissä näin näytti olevankin, mutta vire katosi?
Mistä me saisimme kakkossentterin? Fedorovin haastattelua katsoessa voi miettiä, mitä Feds olisi viime kauden joukkueessa saanut aikaan. Kauden alussa vain en itsekään olisi olemassa olevalla budjetilla laittanut neljää miljoonaa Fedorovin jatkoon. Valitettavasti vain kyseisellä rahalla ei täyttä onnea löydetty, Brendan Morrison nousi haudasta pelaamaan mukiinmenevän kauden, sekä myös Flashilta löytyi tuolle paikalle tehoja, mutta kumpikaan ei enää loppupeleissä ollut se mitä olisimme tarvinneet. Kahteen suuntaan onnistuvalle, sopivasti peliä rauhoittavalle pelintekijälle olisi käyttöä. Sellaiselle, joka ei hiivu heti kun otteet kovenevat. Meillä on nyt iso kasa hienoja, erilaisia kolmossenttereitä, muttei vielä yhtään kakkosta. Noh, vaikka puhun fyysisyydestä, antaisin ainakin Mathieu Perreaultin yrittää tuota paikkaa valloittaa. Perreault väläytteli maagisia käsiä peleissään ylhäällä, vaikka onkin pieni ja vielä raakile suoritustensa tasaisuuden suhteen.
Muuten meillä on hieno hyökkäys joka kaipaa enemmän hienosäätöä kuin minkäänlaista remonttia. Mike Knuble ja Jason Chimera tarjoilivat ajoittain joukkueen parasta viihdettä pelityylillään. Sopimusten suhteen on luonnollista poistumaa ja pelipaikoille riittää tunkua etenkin laituriosastolla. Suurin murhe lienee se, miten kaikille riittää peliaikaa. Olemme nähneet jo, että Eric Fehr ainakin ansaitsee selkeästi enemmän kuin nyt saa. Peliaikaa ja varsinkin ylivoima-aikaa. Hauska myös nähdä, miten leiriltä nousee noita tulokkaita haastelemaan jo ennestää leveää kaartia.
Pakisto on mielenkiintoinen. Joe Corvo nosti tasoaan pleijareita kohti ja pelasi silmiini asialliset pudotuspelit, mutta ok ei riitä kun samantyyppistä pelaajaa on omasta takaa. Maksoimme Corvosta kohtalaisen paljon, mutta ne rahat tulee käyttää mieluummin ilkeämpään ja fyysisempään pakkiin, joka tasapainottaa hyökkäävien pakkiemme höntyilyjä. Ei tässäkään paniikkihankintoja, mutta pari-kolme viime kautta ovat näyttäneet sen, että pakisto kaipaa kokemusta ja malttia.
Niin, malttia. Tajusin tuota viime yön Pens-Habs-peliä katsellessa ainakin sen, että Mike Greenin pelissä mättää toistaiseksi ehkä näitä haukuttuja keskittymisen aivopieruja enemmän joskus se, että peliä pitäisi osata myös rauhoittaa paremmin. Pelitapamme on äärimmäisen aktiivinen, mutta ainakin ylivoimapelissä pitää osata myös joskus katsoa josko pieni maltti saisi vastustajan pelitavan ja ohjaamisen sekoamaan. Katsokaa ex-Caps Sergei Gontsharia viivapelissä. Pens ehti lukea Habsien neliötä ja repi sen kappaleiksi.
John Carlsonilta tuli muuten joku yksittäinen komea suoritus Habs-sarjassa hieman samaan tyyliin. Carlsonille ehdottomasti paikka ensi kauden joukkueessa. Jenkki maksoi myös oppirahojaan, mutta olihan se upside jotain käsittämättömän kylmäpäistä, kypsää ja kaunista.
George McPheen tulee olla kylmäpäinen jatkossakin. Seminiä en laittaisi kauppalistalle, tahi ulostaisi niinkään siksi, että plejarit menivät nollalla maalilla. Tai siksi, että pelissä on joskus asennevamma. Enemmän Seminin kohdalla pitää miettiä kuinka tuo ase sopii kokonaispalettiimme. Onko meillä lähitulevaisuudessa enemmän tarvetta dominoivalle kakkossentterille vai taitolaiturille? Tai niiden rahojen sijoittamiselle omaa aluetta dominoivaan pakkiin? Kovan hinnan Seministä voisi saada kyllä, joukkueelta joka kaipaa tuollaista hyökkäyspään rakettia.
Palaan sopimustilanteisiin ja muihin jatkoihin myöhemmin. Nyt katsellaan miten pleijareita oikeasti pelataan ja palataan aikanaan tulevan kauden visioihin. Ovien lisäksi en ole nähnyt keitä muita Capsiläisiä pelaa MM-kisoissa. Kieltämättä kiinnostaisi hieman enemmän sekin mittelö, jos esim. Ruotsi saisi Eriksson-Bäckström-Alfredsson-vitjan johtamaan hyökkäystä. Tai etenkin jos siellä on Caps-varauksia kehissä.
Viimeksi muokattu: