Vuokra- tai omistusasunto

[expertti]

Minkä kokoiseksi muodostuu kustannukset omakoti-, rivi- ja kerrostalossa? Siis kun ottaa huomioon kaikki lämmitykset, sähköt, jätemaksut, tontin vuokrat, yhtiövastikkeet sun muut kulut. Onko isoja eroja? Mitä muuta olisi hyvä ottaa huomioon? Onko omakoti- ja paritalosta koituvat kustannukset samaa luokkaa vai onko eroja? Lähinnä tasapainottelen rivi- ja omakotitalon välillä. Kerrostalossa oon asunu nyt 6 vuotta ja tämä alkaa riittää.

Jos jollain löytyy tietoa ja viitsisi jakaa niin olisin kiitollinen.

Paritalosta voin sanoa, koska itse sellaisessa asustelen.
Meidän "yhtiössä" kaikki hoidetaan itse. Eli tuo kevyt kirjanpito ja laskujen maksu. Tilin kun käyttää vielä kuiviin joulukuussa, niin ei tarvitse tehdä veroilmoituta, mikä tosin on aika helppo sekin.

Maksamme vastiketta 100,- kk, mutta yleensä loka marras joulu ei mitään. Silloin kun ei sellaisia laskuja eräänny, johon ei rahaa olisi. Jos tulee jotain yllättävää tai hankittavaa niin ne vaan hoidetaan puoliksi, ei ruveta muutteeleen tuota vastike käytäntöä. Tuo vastike kattaa siis meillä: Tontin vuokran, Jätehuollon, Taloyhtiön vakuutuksen ja Taloyhtiön sähkön (ulkovarasto) ja vesimaksun.

Eli vähän niinkuin omakotiasumista mutta kulut puoliksi. Niin kauan kun naapuri on noin loistava kuin nyt.

 

[Yläpesä]

Minkä kokoiseksi muodostuu kustannukset omakoti-, rivi- ja kerrostalossa? Siis kun ottaa huomioon kaikki lämmitykset, sähköt, jätemaksut, tontin vuokrat, yhtiövastikkeet sun muut kulut.

Eipä noissa kiinteissä pakollisissa kuluissa hirveän suuria eroja taida olla, varsinkin jos lämmityksen suhteen puhutaan perinteisistä vaihtoehdoista öljy/kaukolämpö/sähkö. Omakotitalon omistaja voi siirtyä maalämmön ja ilmalämpöpumpun käyttäjäksi, jolloin vuosien kuluttua lämmitykseen käytetyt kulut pienenevät merkittävästi. Sähkö (muu kuin lämmitys) taas riippunee valaistuksen ja laitteiden määrästä, mikä kasvaa asuinpinta-alan mukana (yleensä omakotitalo). Yhtiöissä osa asukkaista joutuu maksamaan toisten vedenkäyttöä, mutta ei tuo yleensä euroissa mikään suuri summa ole. Ehkä merkittävin ero tulee (osasta) huoltokustannuksista: mitä enemmän maksajia, sitä kevyempi kuorma kannettavana (esim. lämmitysjärjestelmän uusiminen/huolto).

Edit: omakotitaloasumisen jonkinlainen edullisuus syntyy omien havaintojeni mukaan enemmän siitä, että kustannukset tulevat vain omasta kulutuksesta, jota pystyy säätelemään. Siispä lämmitystä alemmalle tasolle säätämällä säästää pennosia, kun taas yhtiössä oma säästäminen ei kannata, koska kulut määräytyvät koko yhtiön kulutuksen mukaan. Myös veden kulutus on aivan oleellisesti vähäisempää silloin kun laskutus on suoraan oman kulutuksen mukaista. Lämmitys, vesi, sähkö ja jätehuolto muodostaa kuitenkin sen suurimman kuluerän.

 

[Yläpesä]

Eli vähän niinkuin omakotiasumista mutta kulut puoliksi.

Eikö tämä kuitenkin koske vain osaa kuluista? Eihän lämmitys sentään puolta halvemmaksi tule. Kiinteistöverossakin paritalo lienee huomioitu eri tavalla kuin omakotitalo? Jätemaksuissakin hintaluokat nousevat tasaisesti säiliöiden tilavuuden ja käyntikertojen mukaan, joten tuskin kahden asunnon jätteet ihan yhden hinnalla menevät?

 

[Väsyneet Kädet]

Edit: omakotitaloasumisen jonkinlainen edullisuus syntyy omien havaintojeni mukaan enemmän siitä, että kustannukset tulevat vain omasta kulutuksesta, jota pystyy säätelemään. Siispä lämmitystä alemmalle tasolle säätämällä säästää pennosia, kun taas yhtiössä oma säästäminen ei kannata, koska kulut määräytyvät koko yhtiön kulutuksen mukaan. Myös veden kulutus on aivan oleellisesti vähäisempää silloin kun laskutus on suoraan oman kulutuksen mukaista. Lämmitys, vesi, sähkö ja jätehuolto muodostaa kuitenkin sen suurimman kuluerän.

Toisaalta uusissa kämpissä (ainakin omassa rivarissani) on asuntokohtaiset vesimittarit ja sähkölämmitys, sekä oma lämminvesivaraajakin, jolloin nämä "yhteiset" kulut menevätkin oman säätelyn mukaan.
En tiedä kuinka yleinen käytäntö tuo on kerrostaloissa ja rivareissa, mutta uutta kämppää katsellessani jäi mielikuva, että nykyään uusissa asunnoissa ainakin tuo oma vesimittari on. Mikä on tietysti ihan hyvä juttu näin yksin asuvalle.

 

[expertti]

Eikö tämä kuitenkin koske vain osaa kuluista? Eihän lämmitys sentään puolta halvemmaksi tule. Kiinteistöverossakin paritalo lienee huomioitu eri tavalla kuin omakotitalo? Jätemaksuissakin hintaluokat nousevat tasaisesti säiliöiden tilavuuden ja käyntikertojen mukaan, joten tuskin kahden asunnon jätteet ihan yhden hinnalla menevät?

Juu, eli juuri noilta osin puoliksi mitä mainitsin. Meillä päin jätehuolto menee säiliön koon ja tyhjennys välin mukaan. Ei sen, onko kyseessä pari- vai omakotitalo. Ollaan pitkään menty tuollaisella pikkusäiliöllä, mikä on käytännössä yhden perheen säiliö, mutta kun riittää niin mikäs siinä.

Tontin vuokra on samaa tasoa kun omakotitaloissa tällä seudulla eli reilu 700 ekiä vuodessa. Omat sähköt ja omat vakuutukset ovat kummallakin tietenkin. Sisältyy tuohon vastikkeeseen muuten vielä kaapelitv maksu.

 

[Yläpesä]

En tiedä kuinka yleinen käytäntö tuo on kerrostaloissa ja rivareissa, mutta uutta kämppää katsellessani jäi mielikuva, että nykyään uusissa asunnoissa ainakin tuo oma vesimittari on. Mikä on tietysti ihan hyvä juttu näin yksin asuvalle.

Totta, että uusissa kohteissa tähän on siirrytty. Vanhoihin asuntoihinhan noita ei kannata asentaa, koska asennustyöstä (itse mittarit ovat aika edulliset) aiheutuu vajaa parin tonnin lasku per asunto. Uutta rakennettaessa tai putkiremontin yhteydessä asennus taitaa olla vain pienehkö lisäkulu.
Omasta kulutuksesta "vastaaminen" olisi erittäin hyvä periaate myös muille, kuten vanhuksille, joista pääosa ei kuluta paljoa ja ympäristö/säästönäkökulmaa opettamaan myös lapsiperheille, joissa vettä meneekin sitten melkoisesti. Jonkin näkemäni selvityksen mukaan talous, jossa on teini-ikäisiä tyttöjä, kuluttaa todella paljon (lämmintä) vettä.
Mökillä, kun kaikki vesi on kannettava, sitä käytetään erikoisen vähän... ja silti ollaan tyytyväisiä.

Yläpesälässä eletään lähipäivät jännityskakkapäiviä, sillä pitkäaikaiset keskustelut naapurin leskirouvan kanssa ovat loppusuoralla hänen löydettyä vihdoin itselleen kerrostaloluukun jonne siirtyä. Meille tarjolla oleva omakotitalo on jo vienyt sydämeni joten ilmeisesti tältä tieltä ei ole paluuta. Pankki vain jurnuttaa vakuuksista, joissa on vajetta, kun emme myy vanhaa ensin alta pois ja nykyisen asunnon yli jäävä vakuus ei aivan riitä uuden asunnon puuttuvaa 30% osuutta ja remonttilainan osuutta täyttämään. On se kumma, että lainanantajan ei enää pitäisi ottaa mitään riskiä, vaan kaikki sälytetään lainanottajan harteille. Vain varma raha kelpaa. No, sitoutumattomuuden aika on täällä ja sitä sovelletaan molemminpuolin niin työpaikoilla kuin pankkitiskilläkin. Ellei pitkäaikainen moitteeton asiakkuus paina astiassa tämän enempää niin eipä tuo vaihtokaan ole kovin kivulias.

Miten hemmetissä valtaosa ihmisistä sitten asuntokauppojaan toteuttaa (poislukien "ongelmattomat" ensiasunnonostajat)? Olisin luullut että valtaosa myy omansa pois vasta sitten kun uusi on ostettu, ilmeisesti näin ei ole, vaan enemmistö myy ensin omansa ja vasta sitten alkaa hieroa kauppoja uudesta (?).

 

[Kyylä]

Minkä kokoiseksi muodostuu kustannukset omakoti-, rivi- ja kerrostalossa? Siis kun ottaa huomioon kaikki lämmitykset, sähköt, jätemaksut, tontin vuokrat, yhtiövastikkeet sun muut kulut. Onko isoja eroja? Mitä muuta olisi hyvä ottaa huomioon?

Muutin muutama vuosi sitten isosta rivariasunnosta omakotitaloon ja pidin tarkkaa kirjanpitoa omakotitalon asumiskuluista. Laitoin vuoden ajalta yhteen kaikki kulut, joita asumisesta tuli; siis lämmön, veden, jätehuollon, vakuutukset jne. Kun vuoden kuluttua ynnäsin kaikki, oli omakotitalossa asumisessa ollut etua noin 400€ verran. Luku on todennäköisesti vielä isompi, sillä laskin asumiskustannuksiin mukaan kaiken sähkönkulutuksen - siis ei vain lämmityksen.

Toki omakotitalossa tehdään itse paljon, mutta minusta se on vaan mukavaa. Nurmikon leikkely tai kattotiilien vaihtaminen on ihan mukavaa ja rentouttavaa touhua. Välillä rivarissa tympäisi maksaa siitä, että joku ajoi nurmikon vaikka oisisn sen ihan mielelläni itse ajanut.

Uudet omakotitalot on yleensä varustettu lämmön talteenotolla ym. säästävillä ratkaisuilla. Rivareihin nämä ovat vasta tulossa, sillä niiden rakennuttajat haluavat säästää kuluja viimeiseen saakka ja jättävät kohteista pois kaiken mahdollisen.

 

[Yläpesä]

Muutin muutama vuosi sitten isosta rivariasunnosta omakotitaloon ja pidin tarkkaa kirjanpitoa omakotitalon asumiskuluista. Laitoin vuoden ajalta yhteen kaikki kulut, joita asumisesta tuli; siis lämmön, veden, jätehuollon, vakuutukset jne. Kun vuoden kuluttua ynnäsin kaikki, oli omakotitalossa asumisessa ollut etua noin 400€ verran. Luku on todennäköisesti vielä isompi, sillä laskin asumiskustannuksiin mukaan kaiken sähkönkulutuksen - siis ei vain lämmityksen.

Toki omakotitalossa tehdään itse paljon, mutta minusta se on vaan mukavaa. Nurmikon leikkely tai kattotiilien vaihtaminen on ihan mukavaa ja rentouttavaa touhua. Välillä rivarissa tympäisi maksaa siitä, että joku ajoi nurmikon vaikka oisisn sen ihan mielelläni itse ajanut.

Uudet omakotitalot on yleensä varustettu lämmön talteenotolla ym. säästävillä ratkaisuilla. Rivareihin nämä ovat vasta tulossa, sillä niiden rakennuttajat haluavat säästää kuluja viimeiseen saakka ja jättävät kohteista pois kaiken mahdollisen.

Tuo on varmaan oikeansuuntainen kokoluokka erolle. Se tekee kuukaudessa vain kolmisen kymppiä, mutta toisaalta 20 vuodessa 8000e.
Pienissä yhtiöissähän ei juurikaan käytetä huoltoyhtiötä lumenluomiseen tai nurmikon leikkuuseen, joten se muistuttaa paljolti omakotitaloasumista, vaikka talkoohenki onkin rapistumassa ja vapaamatkustaminen yleistynyt raivostuttavasti. Isännöitsijän kulut ja tilintarkastus taitavat olla ne selkeät yhtiöiden kulurakenteeseen kuuluvat menot, joista omakotitaloasukkaan ei tarvitse huolta kantaa. Meidän rivariyhteisössä tuo tarkoittaa noin 30e kuukausikustannusta per asunto, eli jo sen säästämällä päästään noihin Kyylän mainitsemiin lukuihin.

 

[solamnic76]

Kaikki riippuu mitä se maksaa ja mitä sillä rahalla saa. Koska asunnot yleensä rahoitetaan meidän tavallisten kuolevaisten keskuudessa lainarahalla, on pelkästään korkomäärän suuruus melko huimaava.

Nykyään saa laskea perheasunnoksi riittävän kämpän maksavan 100-300 Kiloeuroa, paikasta riippuen. Jos ottaa laskennalliseksi hinnaksi 200 ja laina-ajaksi 25 vuotta, tasaerä ja korkomääräksi keskimäärin 6% tälle ajanjaksolle (joka on mielestäni vieläpä positiivinen arvaus);

Kuukausierä: 1288,60
Keskimääräinen korkosumma / kk: 621,93

Verovähennys pois korosta, kyllä siitä vielä melkein puoli tonnia jää kuussa pelkkää kustannusta - pelkästä pääomasta. Päälle asunnon vastike/hoitokulut, vakuutukset, sähköt, remontit sun muut. Melkoisen lukaalin sillä rahalla vuokraisi, ei puhuta pienestä summasta nimittäin.

Sen lisäksi täytyy muistaa että melkein puolitoista tonnia nettopalkkaa on joka kuussa laitettava kiinni kämppään. Vaikka kuinka ajattelisi että se menee omaan pussiin, tosiasiana säilyy että eipä se sinne pussiin realisoidu euronkaan vertaa ennen kun myyt koko hoidon. Ja asua kun on pakko edelleenkin, niin et edes välttämättä koskaan myy!

Silloin taas jos voitkin myydä, seuraava kysymys on että olisiko kyseisen summan investoimalla johonkin muuhun voinut suojata rahansa paremmin inflaation vaikutuksilta ja saada paremman koron sijoitukselleen.

Jos katsotaan miten hinnat ja palkat ovat kohonneet esim. kuluneiden 25 vuoden aikana, asunnon arvon olisi moninkertaistuttava että tuossa ei haukkaisi persnettoa simppeliin pankkitiliin verrattuna - sijoittamisesta puhumattakaan. Plus että rahat olisi voinut tarvittaessa ottaa pois ennenkin jos tarvitsee, puuttumatta asuntoonsa.

Eli kuka maksaa mitäkin ja kelle...ei ole helppo sanoa edes suuntaa!

 

[Crapbag]

..Eli kuka maksaa mitäkin ja kelle...ei ole helppo sanoa edes suuntaa!

Hyvä kirjoitus kaikkineen yllä, ei tää tosiaan helppoa ole!

Itse olen pidemmän aikaa painiskellut asuntoasioiden kanssa, nyt tilanne pukkaa päälle lopulta aika lyhyellä varoitusajalla.

Tuli tosiaan majailtua hetkonen asumiskuluitta (kotona), mutta nyt pitää painaa taas eteenpäin. On tässä pitkään tullut leikittyä lainalaskureilla ja todettua, että jos yksin ostan sellaisen kämpän minkä todella haluan, missä tykkään asua, on kuukausierä nykyisillä tuloilla ja vaikka 15v maksuajalla melko sietämätön. Kun siihen kuukausittaiseen pottiin tulee päälle kuitenkin kaikki muutkin elämisen kulut.

Joskus on paljon kuullut viljeltävän ajatusta, että pitää ostaa oma heti kuin mahdollista. Ei tunnu enää omissa laskuissani välttämättä miltään oikealta ratkaisulta, ainakaan ainoalta. Tai varmasti pidemmän päälle kyllä, mutta esim. asumalla keskustan unelmayksiössä muutaman vuoden vuokralla, ei lopulta häviä näkemykseni mukaan yhtään mitään. Ehkä jonkun euron jos tarkkaan pystyy laskemaan, mutta se elämisen helppous ja keveys, pienemmät kuukausimenot, mahdollisuus touhuta kaikkea kivaa (koska ollaan vielä "nuoria" jne.)

Heitän tähän vielä esimerkin, eli jos tahdon sen keskustan siistin parvekkeellisen osakkeen, vaikkapa 40-50 neliön pikkukaksion, maksaa se täällä n. 90-110k. Uusista taloista 30-50 neliötä n. 90k-140k. 15 vuoden maksuajalla tasalyhennyksellä, olettaen että korot pysyy kutakuinkin samana, kk-erä tulisi olemaan n. 700-850€. Tuohon päälle vielä vastike ja sähköt niin huh huh.. Siis näillä "keskituloilla".

Ja sitten se vuokraus. Yksiö (30-35 neliötä) uusista taloista, parvekkeella ja saunalla, vuokra sellaista 420-470€/kk. Jos hajoaa vaikka jääkaappi, no problemo. Ei painetta persiissä korkojen nousuista ym., mahdollisuus jopa saada rahaa säästöön kuukausittain, järkätä matkoja ja kaikkea.

Tämä esimerkki on nyt tilanne omalla kohdallani ja täytyy sanoa, että alkaa tuo vuokran maksaminen tuntumaan taas ihan mielekkäältä ajatukselta. Jos siis siinä asuilee jokusen vuoden, niin näkisin ettei tilanne sen oman ostamisen kannalta ole vielä menetetty..xD

Toisaalta yksi vaihtoehto on etsiä sopivaa remontoitavaa kohdetta halvalla, laittaa se kuntoon, asua jonkun aikaa ja pistää sitten vuokralle ja jättää maksamaan itse itseään. Jos siis tulee eteen pätevä syy vaihtaa asuntoa/asumismuotoa.

On tää vaan aika vaikea asia pähkäillä, varmaan jokaiselle löytyy tapauskohtaisesti se oma oikea vaihtoehto. Faktaa on kuitenkin se, että siltojen alle tuskin saa kiinteää laajakaistaa, joten johonkin mun pitää asettua, todella pian.

 

[Leon]

Joskus on paljon kuullut viljeltävän ajatusta, että pitää ostaa oma heti kuin mahdollista. Ei tunnu enää omissa laskuissani välttämättä miltään oikealta ratkaisulta, ainakaan ainoalta. Tai varmasti pidemmän päälle kyllä, mutta esim. asumalla keskustan unelmayksiössä muutaman vuoden vuokralla, ei lopulta häviä näkemykseni mukaan yhtään mitään.

En ymmärrä tätä logiikkaa, että ollaan ostamassa, ainakin kuvitelmissaan, sitä unelmakaksiota tai vielä isompaa. Sitten kuitenkin verrataan asumiskustannuksia pieneen yksiöön. Mikset osta sitä yksiötä, maksat pari vuotta, laitat lihoiksi ja sijoitat lihat kaksioon? Siinä ajassa yksiösi arvo on noussut, pienet asunnot menevät helpohkosti kaupaksi ja sijoitat kuitenkin koko ajan siihen omaan asuntoon. Ei sen ensiasunnon ole pakko olla se 25 seuraavaa vuotta se asuinpaikka.

 

[Väsyneet Kädet]

Ja voihan sen tehdä niinkin, että ottaa pidemmän laina-ajan alkuun, jolloin kk-erä + yhtiövastike saadaan lähelle samaa mitä olisi vuokra vastaavasta kämpästä. Sitten kun joskus löytyy se toinen rahaa talouteen tuova, niin voi maksella lainaa takaisin vauhdikkaammin.

 

[jussi_j]

solamnic76:n kirjoituksessa ei otettu lainkaan huomioon omistusasumisen taloudellisesti parhaita puolia (naapurithan on muuten parempaa väkeä omistusasunnoissa).

Kun lyhentelet sitä lainaa x-euroa kuussa, niin se lyhennysosa pysyy euromääräisesti tasan samana koko laina-ajan. Toisin sanoen, inflaatio syö koko ajan sitä maksuerää. Samaan aikaan asunnon arvo kasvaa about inflaation verran. Myös samaan aikaan, tuon vuokrakämpän vuokra nousee about saman verran. Laske huviksesi mitä tämä tarkoittaa vaikka vain 5 vuoden aikavälillä.

Alkuviikon uutisen mukaan asuntojen hinnat ovat nousseet noin 5% vuoden aikana. Tämä käytännössä tarkoittaa esimerkkilskussa sitä, että koko korko-osuus on katettu asunnon arvonnousulla. Sokerina pohjalla, valtio maksaa osan koroista.

Usein tuntuu myös unohtuvan, että kun sitä asuntolainaa ottaa, niin ei varmaan kovinkaan moni maksa sitä ikinä takaisin alkuperäisen suunnitelman mukaan, vaan vaihtaa kämppää jossain vaiheessa.

Vuokra-asumista ei millään järkiperusteella voi pitää taloudellisesti järkevämpänä lukuunottamatta joitain lyhyitä ajanjaksoja. Jos aikoo asua pidempään samalla paikkakunnalla, niin omistusasunto on ehdottomasti fiksumpi vaihtoehto.

 

[Sininen Lanka]

Minulle omistusasunnon ostaminen oli yhtä paljon psykologinen asia kuin sijoitus. Suurin osa vuokralla asuvista ihmisistä eivät pidä asuntoaan kotina. Eli eivät sisusta sitä kunnolla, eivät laita uusia tapetteja jne. Se on vain väliaikainen asunto, jossa asutaan muutama vuosi. Itselle ainakin kävi niin. Jossain vaiheessa sitten alkaa vituttamaan, kun vuokrakämpän keittiön muovimatto on mitä on ja uusia verhoja ei ole tullut ostettua kuuteen vuoteen.

 

[AnaMasa]

..

Ei ole noin yksinkertaista, koska esim. omalla kohdalla,

- Säästäminen on tämmöiselle mielijohdetempoilijalle helpompaa omistusasumisen kautta. En voisi kuvitellakaan asuvani vuokralla ja sijoittavani/säästäväni samalla satoja euroja kuussa. Todennäköisesti vuokrakämppä olisi täynnä turhaa viihde-elektroniikkaa, ajelisin auton lisäksi moottoripyörällä ja muutenkin ylimääräinen raha vaan katoaisi jonnekin. Tämä on se tärkein syy omaan omistusasumiseen.
- Riippuen vähän tulevista tulotasoista, olisi nykyinen luukku maksettu joskus 40-50 vuotiaana. Tuskin olen tuolloin enää samassa kämpässä, vaan se on vaihtunut sopivampaan tai ehkä olen ottanut uuden lainan kesämökkiin tai vaikka molempiin. Ehkä nykyinen asunto on laitettu vuokralle. Eli vaikka omaisuus on kiinni asunnossa, niin ei se estä omaisuuden hyödyntämistä tuleviin hankintoihin.
- Oma on aina oma ja oma on kiva, osakekin. Pintamateriaalit, värit, pistorasiat ja vaikka väliseinät vaihtuu tarpeen mukaan mieleiseksi.
- Omistusyhtiössä asuminen on keskimäärin tasokkaampaa ja rauhallisempaa vs. vuokrayhtiössä asuminen.

En kuitenkaan täysin kiellä, etteikö jossain tilanteessa olisi taloudellisesti kannattavaa asua vuokralla ja sijoittaa erotus verrattuna asuntolainaan, mutta useimmat vuokralaiset eivät vaan tee niin, vaan löysä raha katoaa jonnekin.

 

[lapa78]

Ja voihan sen tehdä niinkin, että ottaa pidemmän laina-ajan alkuun, jolloin kk-erä + yhtiövastike saadaan lähelle samaa mitä olisi vuokra vastaavasta kämpästä. Sitten kun joskus löytyy se toinen rahaa talouteen tuova, niin voi maksella lainaa takaisin vauhdikkaammin.

Näin ainakin me tehtiin. Ostettiin suosiolla kaksio (50m2) ja odotellaan, että hinta vähän nousee ja sit jossain vaiheessa etsitään isompaa. Tällä hetkellä meidän lyhennykset yms. yhteensä n. 800e/kk ja kaksistaan pystyy maksamaan sen enemmän kuin hyvin. Vaikka täällä päin vuokraaminen tulisikin kuussa n. 150e halvemmaksi, kyllä minä ainakin maksan ns omaa asuntoa. Nytkin jo omistan vessan ja puolet vaatehuoneesta ;) Mutta eihän nämä asiat ikinään helppoja ole, varsinkin jos elelee yksin eikä ole mitkään megatulot.

 

[AnaMasa]

Nytkin jo omistan vessan ja puolet vaatehuoneesta ;)

Vaikka läpällä heititkin, niin toi on ihan hyvä tapa konkretisoida omistusasunnon lyhentämistä itselleen verrattuna itse lainan tylsiin numeroihin. Mulla on jo kiuas ja lauteet. Parin viikon päästä nappaan puoli neliötä jääkapin oven kohdalta.

 

[Veijari]

Näin ainakin me tehtiin. Ostettiin suosiolla kaksio (50m2) ja odotellaan, että hinta vähän nousee ja sit jossain vaiheessa etsitään isompaa.

Ymmärsinköhän viestisi oikein? Odottelette, että nykyisen asuntonne arvo nousee, jotta voitte sitten siirtyä suurempaan asuntoon arvon nousun myötä?

 

[Leon]

En kuitenkaan täysin kiellä, etteikö jossain tilanteessa olisi taloudellisesti kannattavaa asua vuokralla ja sijoittaa erotus verrattuna asuntolainaan, mutta useimmat vuokralaiset eivät vaan tee niin, vaan löysä raha katoaa jonnekin.

Toivottavasti minulle ei käy noin. Olen juuri hyväksynyt tarjouksen asunnostani ja parantumattomana numeronpyörittelijänä laitoin tietenkin asumiskustannukset exceliin. Tämänhetkisen ja tulevan tilanteen erotus on useita satoja euroja kuukaudessa, laski sen miten päin tahansa. Vakaa aikomukseni on sijoittaa suurin osa "säästöstä" johonkin muuhun kuin henkiseen pääomaan ja vatsanseutuville. Sijoittamisen pesämunaksi laitetaan toki omistusasumisesta kertyneet myyntivoitot.

Mitenköhän sitä tottuu velattomaan tilanteeseen?

 

[varjo]

Näin ainakin me tehtiin. Ostettiin suosiolla kaksio (50m2) ja odotellaan, että hinta vähän nousee ja sit jossain vaiheessa etsitään isompaa. Tällä hetkellä meidän lyhennykset yms. yhteensä n. 800e/kk ja kaksistaan pystyy maksamaan sen enemmän kuin hyvin. Vaikka täällä päin vuokraaminen tulisikin kuussa n. 150e halvemmaksi, kyllä minä ainakin maksan ns omaa asuntoa. Nytkin jo omistan vessan ja puolet vaatehuoneesta ;) Mutta eihän nämä asiat ikinään helppoja ole, varsinkin jos elelee yksin eikä ole mitkään megatulot.

Hmm, niin siis mä ostin itselleni kaksion siinä oletuksessa että jos ja kun asuntojen hinnat kääntyvät laskuun, lasku on suurempaa siinä "seuraavan kokoluokan" asunnoissa ja oman kämppäni arvon lasku lienee pienempää koska tuollaiset hieman alta 50 neliöiset kaksiot ovat pk-seudulla ihan hyvällä sijainnilla aika suosittuja. Eli loppujen lopuksi kävi miten tahansa, sellainen skenaario missä "perheasuntojen" hinnat jatkaisivat nousuaan pienasuntojen hintojen laskiessa tuntuisi hyvin epärealistiselta.

Ja kun Nordea ei ole vieläkään nostanut Primeään, niin tässähän lähes tekee voittoa kun ei ottanutkaan euribor-pohjaista korkoa :)
Seuraavaa asunnonostoa, "sitten joskus", odotellessa...

 

[Crapbag]

No joo, kuten koitin selvittää, oma tilanteeni on pitkälle kiinni elämäntilanteestani. Olen aika paljon ynnäillyt näitä ja aina ollut itse sitä mieltä, että kun koulu on käyty ja asumistuet ym. katkeaa, käytetään se palkka ilmanmuuta oman maksamiseen, eikä "tyhjään" vuokraan.

Sitä vaan koitin tossa viestissäni tuoda esiin, että ei se lyhyellä aikavälillä kai ole kuitenkaan niin suunnaton menetys, ja pohdiskeltuani asioita en menetä just mitään. Toinen seikka on tuo ensiasunto ja siihen otettava laina. Vaikka se koroista lähtevä verohelpotus on lopulta aika mitätön, niin kai sitä ekan asuntoon otettavan läskin kohdetta kannattaa hiukan miettiä?

Ja tosiaan, kun itselläni on nyt pakka leväällään pahemman kerran, niin..

Noh, rahojen laskeminen on aina mukavaa ja niiden riittämättömyyden toteaminen epämukavaa.

 

[Sininen Lanka]

Ja kun Nordea ei ole vieläkään nostanut Primeään, niin tässähän lähes tekee voittoa kun ei ottanutkaan euribor-pohjaista korkoa :)
Seuraavaa asunnonostoa, "sitten joskus", odotellessa...

Minulle Nordea antoi pankeista huonoimman lainatarjouksen. Ihmetyttää oikein, että Nordealla on toiseksi suurin markkinaosuus asuntolainoista Pirkanmaalla OP:n jälkeen.

 

[Tommy]

http://asuntojen.hintatiedot.fi/

Tämä on, jos ei kätevä niin ainakin hauska sivu.
Itse ostimme uuden kerrostalokämpän joskus 2005, valmistui 2006. Nyt tästä on juuri myyty yksi käytetty vastaava kolmio samasta kerroksesta ja siitä saatu tasan 50 000 euroa enemmän kuin mitä me maksettiin.

 

[pernaveikko]

Voi olla, että olen ennenkin sanonut asiasta, mutta kyllä uuden asunnon (sellaisen siis, mikä on vastavalmistunut) ostaminen on melkoinen soppa.

Viime aikoina ei olekaan mitään lappuja tullut, että sitä ja tätä korjataan. Eilen sitten taas tuli. Niin kuin aina, kissoista johtuen, joutuu muuttamaan omia aikataulujaan, että saa odotella huoltomiestä kohta saapuvaksi. Ei siinäkään niin mitään, mutta hieman aikaisemmin voisivat ilmoitella, koska ovat aivan varmasti tarpeen jo jonkin aikaa tienneet.

On se vain kumma asia, että ei kerralla voi rakentaa ehjää taloa. Aluksi korjauskäyntejä oli todellakin paljon, kai niistä alkaa kolmen vuoden jälkeen pääsemään pikku hiljaa kokonaan eroon. Vai onkohan tämä sitä jo, että talo on niin vanha joten pitää hieman korjata?

Mielummin tietysti näin, kuin jonkun epärehellisen myyjän kanssa vääntää oikeudessa tai korjaa itse omakotitaloa.

 

[Tommy]

On se vain kumma asia, että ei kerralla voi rakentaa ehjää taloa. Aluksi korjauskäyntejä oli todellakin paljon, kai niistä alkaa kolmen vuoden jälkeen pääsemään pikku hiljaa kokonaan eroon. Vai onkohan tämä sitä jo, että talo on niin vanha joten pitää hieman korjata?

Kukas korjaukset tekee? Rakennusyhtiö vai huoltoyhtiö?
Meilläkin vuosi tullut täyteen ja ilmeisesti kohta vuositarkastuksen paikka, vähän maalia voi tulla laittamaan. Muuta vikaa ei ole.

Teillä on selkeästi kirjoitusten perusteella NCC rakentajana.