Yleisesti ottaen sanoisin, että ylihintaa ei useinkaan kannata maksaa. Mikä tästä asunnosta tekee sellaisen, että edes harkitsette noin ison ylihinnan maksamista?
Minkä ikäisiä lapsia perheessänne on? Onko lapsilla jo nyt joku ympäristö, missä on kaverit ja harrastukset ja hommat toimivat? Kuinka paljon teillä on ylimääräistä aikaa käytössänne? Kun perhe vaihtaa asuinympäristöä usein kaikki alkaa ikään kuin alusta. Uudet kaverit, uusi koulu, koko arki muuttuu usein merkittävästi. Mitä vanhempia lapset ovat, sitä suurempi muutos on edessä. Joskus kaikki käy kivuttomasti, mutta ei aina.
Ja lapsia ajatellen on ihan viisasta etukäteen miettiä, miten uudesta ympäristöstä pääsee itsenäisesti liikkumaan? Jos julkiset yhteydet ovat huonot, se vaatii vanhemmiltakin enemmän, koska pitää olla aikaa ja halua kuskata lapsia pitkin kyliä. Ja mitä isommaksi lapset kasvavat, sitä laajemmaksi heidän elinpiirinsä usein muuttuu. Se on normaalia ja niin sen pitääkin mennä. Itse siis miettisin tästä näkökulmasta, onko potentiaalinen uusi asuinympäristö sellainen, joka "palvelee" kaikkien tarpeita muutaman vuoden kuluttua.
Itse en myöskään olisi valmis maksamaan ylihintaa kuin korkeintaan sellaisesta ainutlaatuisesta kodista, jossa kaikki unelmat täyttyvät. Käytännössä se siis tarkoittaisi ainakin minun kohdallani sitä, että toinen vaihtoehto olisi rakentaa itse vastaava. Itselleni kaikenlaiset rakennusprojektit ovat ihan nou-nou. Olen saanut esimakua siitä, millaista se voisi olla remontoimalla kaksi omistusasuntoa. Teoriassa kivaa, käytännössä ihan perseestä ja todella uuvuttavaa. On ihan eri asia valita materiaaleja omaksi ilokseen kuin oikeasti pakon edessä. Syö kummasti mielenkiintoa, kun on ihan oikeasti laskettava budjetteja ja seinien pituuksia ja kattojen korkeutta. Siihen sitten vielä joku odottamaton duuni- tai muu siviilikuvio ja elämä muuttuu yhtäkkiä helvetin raskaaksi. Esimerkkejä siitä, miten perheen rakennusprojekti on aiheuttanut aviokriisin ja lopulta avioeron, löytyy paljon. Siksi en edes halua altistaa itseäni sellaiseen. Tätä taustaa vasten voisin ollakin halukas maksamaan vähän extraa siitä, että kaikki toiveet asunnossa toteutuu, mutta en kyllä merkittävästi yli markkinahinnan.
Jos asunnosta pitäisi päästä nopeasti eroon, onko se mahdollista ja pitäisikö hintaa tiputtaa siitä, mitä itse maksoimme? Riippuu tietysti alueesta, mutta yleisesti ottaen voisi ajatella, että "hyvillä" alueilla olevista asunnoista pääsee kyllä nopeasti eroon, kunhan hinta on riittävän matala. Kestäisikö oma perse sen, että asunto jouduttaisiin myymään esim. 50-60k€ alhaisemmalla hinnalla kuin mitä siitä itse maksettiin? Tohon hintaan saa aika monta kuukautta asua vuokralla. Näitä asioita kannattaa miettiä aina etukäteen ja mahdollisimman inhorealistisesti, koska elämästä ei koskaan tiedä.