Asennetta puuttuu jätkiltä. Tekemisestä huokuu todella monelta "tiistaipäivä töissä"-henkinen touhu, eikä sellaista paloa näy tekemisessä. Peli-iloksikin sitä joskus nimitetään, toisaalta taas sellaiseksi "tappavaksi katseeksi", josta Antsa aina hehkuttaa Mikko Koivua, kun mies sattuu maajoukkueessa pyörähtämään.
Meidän porukasta tappamisen meininki näkyy ehdottomasti Turkulaisesta, Tomasekista, ajoittain Jakesta ja Ekistä. Se on se, mikä nostaa tekemisen 90% työpäivästä oikeaan taisteluun ja kaksinkamppailujen voittoon, luoviin ratkaisuihin, siihen että omalla tekemisellä helpotetaan muiden peliä ja yhdessä tekemisellä saadaan tulosta.
J-P on ollut aikaisemmin urallaan aina hyvä esimerkki tästä, siihen saattoi luottaa, että kun J-P menee laitojen läheisyyteen sähisemään niin tulee myös kiekon kanssa pois. Nyt menee vähän sinne päin. Allullakin oli joskus asennetta, ei näy enää. Louhivaara on myös aina ollut asennepelaaja, nyt hiihtelee aivan pelin ulkopuolella, ei tule enää edes Ossi^TM maalille ajoja, mutta meneekin maalin taakse samalla liu'ulla.
Hännikäinen oli aivan jumalattoman hyvä esimerkki täysillä painamisesta, joka jumalan ilta. Suomelakin oli tässä hyvä, ei aivan yhtä näkyvästi, mutta asenteellisesti tekeminen oli mielestäni lähes aina helvetin hyvää. Näihin jätkiin verrattuna tällainen hiihtely on kyllä paskaa katsottavaa ja tulos on sen mukaista.
Junnuosasto koittaa paikata koohottamisella, joka on parempaa kuin fleguilu, mutta omissa kolisee kahta kauheammin. Voi Jeesus. Pitäiskö ottaa RD:n temppukirjasta mallia ja käydä loskasäillä seisoskelemassa hetken aikaa Kolmikulman edessä katselemassa, että tyhjää on, niin kuin näillä näytöillä hallissakin.