Jaa no ei sit mitään! My bad!Yksi peli ollaan menty ilman johdossa olemista.
Todella toivon, että kaikki loput 9 peliä jokainen vetää kuin viimeistä päivää kentällä ja pelejä kohdellaan kuin oltaisiin veitsi kurkulla. Valitettavasti tuollainen 20min kunnolla pelaaminen mikä Kärpät pelissä nähtiin ei riitä yhtään mihinkään.
Valmennukselta toivoisi myös tähän jotain muuta reagointia, kuin munien kaivelua ja naureskelua Aalloilla pelien jälkeen.
V tuttaa, ettei Turussa olla tajuttu, että menestys jääkiekossa syntyy vain ja ainoastaan nöyrää työtä tekemällä. Tapparassa se on tajuttu ja nyt joukkue on CHL-mestari. Viime kauden hopeasija pystyttiin kirkastamaan mestaruuteen. Pakko ottaa hattu pois päästä ja onnitella vilpittömästi tämän iltaisesta CHL-mestaruudesta. Valitettavan pitkä matka TPS:llä on tänä päivänä Tapparan tavoittamiseksi.
Perustuu siihen että täällä puhutaan mestaruuksista ja muutoksesta eikä mitään tapahtu. Sammutetaan valot ja vedetään verho eteen. Kaverit puuhastelee ja palkataan kaikenmaailman Ahokkaita ja Uramia ja jäädään hopealle eikä voiteta mestaruuksia. Etkö sä tämän ole jo kuullut? Mä olen, ja useasti olenkin, lukenut.Ja mihin tämä taas perustuu?
Vähä hymyilytti tämä viesti. Pikkujoelta hyvää kuittia isoveljelle.Itse veikkaan että Tampereella alkoi tapahtua hyviä asioita n. kymmenen vuotta sitten, kun Leino ja kumppanit vihdoinkin tajusivat avata interwebsin, jossa paikalliselta keskustelupalstalta tuttu nimimerkki 'näsijärvi' opasti kuinka vitun helppoa jääkiekkodynastian luominen on, kunhan tekee nöyrää työtä ja muita asioita joita kaikki jääkiekosta mitään ymmärtävät tekevät. Tämä asia oli valitettavasti Tampereen herroilta päässyt 80-luvun jälkeen yhtä säkämestaruutta lukuun ottamatta unohtumaan. Vaikka alku muutamine hopeineen olikin hankalaa, loppu on suomalaista jääkiekkohistoriaa.
Olisipa meillä Turussakin vastaava tietä valaiseva oraakkeli.
Juurikin näin.V tuttaa, ettei Turussa olla tajuttu, että menestys jääkiekossa syntyy vain ja ainoastaan nöyrää työtä tekemällä. Tapparassa se on tajuttu ja nyt joukkue on CHL-mestari. Viime kauden hopeasija pystyttiin kirkastamaan mestaruuteen. Pakko ottaa hattu pois päästä ja onnitella vilpittömästi tämän iltaisesta CHL-mestaruudesta. Valitettavan pitkä matka TPS:llä on tänä päivänä Tapparan tavoittamiseksi.
Osaatko vielä tarkemmin eritellä tuota prosessia Tampereella esim. vuosina 2013-2015, jolloin tuloksena heillä oli kolme hopeaa. (Ei kuulemma juhlimisen arvoinen suoritus). Eikös nämä Leinoset ja Rautakorvet ym. näennäisen raudanlujat ammattilaiset olisi pitänyt laittaa vaihtoon ja korvata alansa todellisilla huipuilla kun tuloksena oli vuodesta toiseen pelkkää paskaa?Juurikin näin.
Täällä uutta tulemista yritetään Kallion rakentaessa toivotaan toivotaan joukkueita vuoden periodeilla.
Siinä tulee jo ensimmäinen ero Tapparaan ja myöskin siihen Tepsiin joka aikanaan hallitsi Liiga -ja Euroopan kaukaloita eli juuri niin miten Tappara tällä hetkellä.
Joukkuetta kehitetään ja rakennetaan pitkäjänteisesti katseen ollessa nykyhetken lisäksi jo selkeästi kauempanakin.
Tapparassa on selkeästi päätetty että heille ei riitä mikään muu kuin olla paras ja joukkue rakennetaan sen mukaisesti ettei mitään jätetä sattuman varaan. Joukkueen tähtäin oli viime kauden hävityn CHL mestaruuden kääntäminen voitoksi ja ottaa tänä vuonna tuplamestaruus. Joukkuetta on kuulema tarkoituksella vahvistettu pitkin kautta jotta tämä olisi mahdollista.
Näinhän se oli aikanaan Tepsinkin kohdalla.
Toinen iso ero siellä on että Tapparassa on noin kymmenen vuoden aikana olleet sellaiset henkilöt jotka ymmärtäneet miten luoda menestyvä ja taloudellisesti kannattava kiekko-organisaatio.
Isoimmaksi tekijäksi Tapparassa lasken Mikko Leinosen ja ei häntä turhaan pyydetty eläkkeeltä takaisin sorvin ääreen. Kaveri taitaa talouden pidon ja myöskin urheilullisen puolen niin hyvin että ovat pystyneet luomaan melkoisen dynastian jo pidemmän aikaa eikä loppua näy.
Tässäkin asiassa vertauskohta kääntyy Tepsin dynastia aikoihin sillä silloin Tepsiä johti Hannu Ansas ja siihen kun lisätään Hannu Jortikka ja Vladimir Jursinov niin eipä ihme Tepsinkin dynastia kesti 1989-2001 välisen ajanjakson.
Tämä osoittaa sen että organisaatiossa pitäisi olla raudanlujia ammattilaisia niin talouden kuin urheilullisuudenkin puolesta ja sopivasti hullun rohkeutta sekä röyhkeyttä päälle jotta tuollainen menestystarina olisi mahdollista.
Vaikka Tepsin johdossa on näennäisesti kiekko ymmärrystä enemmän kuin yhdessäkään muussa seurassa niin selkeitä tuollaisia menestystarinan luojia sieltä ei löydy vaan ovat enemmän tälläisiä kiekkoliiton puuhastelijoita.
Tämä on Tepsin linja nykyään että edaria ei rakenneta pitkäjänteisesti ja joukkue kootaan ulkomaalaisista arvoista, muutamasta Liigassa vähän kovemman tason pelaajasta ja pyritään nostamaan joka vuosi omista nuorista Liigaan 1-3 pelaajaa mukaan.
En sano että tämä on huono strategia mutta mestaruuksia tällä touhulla ei juurikaan tulla voittamaan kuin satunnaisesti kerran 20 vuodessa ja jos silloinkaan ja puhumattakaan mistään TPS:n dynastioista on turha enää haaveilla seuran linjan ollessa tämä.
Juuri näin! Samaa olisi odottanut Palloseuralta, eli parin viime kauden hopeat oltaisiin kirkastettu. Tai edes yritetty. Ei kai kukaan täysjärkinen uskonut, että tälla kaudella taistellaan mestaruudesta, vaikka Ahokas on jo kauden alkupuolella sanonut, ettei se mikään salaisuus ole - mestaruuden tavoittelu nimittäin.V tuttaa, ettei Turussa olla tajuttu, että menestys jääkiekossa syntyy vain ja ainoastaan nöyrää työtä tekemällä. Tapparassa se on tajuttu ja nyt joukkue on CHL-mestari. Viime kauden hopeasija pystyttiin kirkastamaan mestaruuteen. Pakko ottaa hattu pois päästä ja onnitella vilpittömästi tämän iltaisesta CHL-mestaruudesta. Valitettavan pitkä matka TPS:llä on tänä päivänä Tapparan tavoittamiseksi.
Kieltämättä mielenkiintoisesti Tapparassa sisäsiittoisuus, opiston opit (Rautakorpi), ”hyvä arki” ja vahvan rungon pitkäjänteisesti rakentaminen omasta pelaajatuotannosta on nähty hyveenä ja näiden ympärille on rakennettu Pohjoisen Puhuriakin kovempi dynastia.Osaatko vielä tarkemmin eritellä tuota prosessia Tampereella esim. vuosina 2013-2015, jolloin tuloksena heillä oli kolme hopeaa. (Ei kuulemma juhlimisen arvoinen suoritus). Eikös nämä Leinoset ja Rautakorvet ym. näennäisen raudanlujat ammattilaiset olisi pitänyt laittaa vaihtoon ja korvata alansa todellisilla huipuilla kun tuloksena oli vuodesta toiseen pelkkää paskaa?
Pari edellistä peliä Lukkoa vastaan TPS kyllä taisteli ajoittain mallikkaasti eli ilmeisesti jonkinmoista kapasiteettia on?Juuri näin! Samaa olisi odottanut Palloseuralta, eli parin viime kauden hopeat oltaisiin kirkastettu. Tai edes yritetty. Ei kai kukaan täysjärkinen uskonut, että tälla kaudella taistellaan mestaruudesta, vaikka Ahokas on jo kauden alkupuolella sanonut, ettei se mikään salaisuus ole - mestaruuden tavoittelu nimittäin.
Helminen antoi pelaajille aika vapaat kädet toteuttaa sitä luomu/vauhtilätkää ja yksilöt saivat hyvää aikaan. Ekalla kaudella Ahokas lupasi olla muuttamatta toimivaa ja hyväksi todettua ja jälleen huippuyksilöt saivat finaalipaikan aikaan. Tällä kaudella ei noita huippuyksilöitä enää ollut ja värväykset eivät korvanneet edes lähtijöitä - saati vahvistanut joukkuetta. Millä muulla tavalla ajateltiin tuo kirkastaminen hoitaa?
Joo, ollaan saatu alkukaudella nauttia hyvistäkin peleistä, mutta kun kausi eteni niin muutkin saavat homman toimimaan, kuten kaudella on yleensäkin tapana. Sen sijaan meillä trendi on toisinpäin, eikä sitä kyllä enää tässä vaiheessa kehitetä... Pelkään, että juhlakaudesta ei jää mieleen kuin nuo sinänsä hienot juhlallisuudet ja muistamiset, mutta kyllä se peli vaan siinä keskiössä on. Ei kukaan seuraa jääkiekkoa muistelemalla... paitsi ehkä nyt täällä Turussa kun ei muutakaan ole tarjolla.
Hattu päästä Tapparalle - siellä ei tulevina vuosina tarvitse miettiä raha-asioita joukkuetta rakennettaessa.
TPS on pelaajamarkkinoilla kuin köyhä mies raviis. Yrittää pienellä rahalla ylläreitä pelaamalla saada iso kertoimisen voiton. Mutta hyvin harvoin se sitten onnistuu ja hankinnat on, mitä on.Juurikin näin.
Täällä uutta tulemista yritetään Kallion rakentaessa toivotaan toivotaan joukkueita vuoden periodeilla.
Siinä tulee jo ensimmäinen ero Tapparaan ja myöskin siihen Tepsiin joka aikanaan hallitsi Liiga -ja Euroopan kaukaloita eli juuri niin miten Tappara tällä hetkellä.
Joukkuetta kehitetään ja rakennetaan pitkäjänteisesti katseen ollessa nykyhetken lisäksi jo selkeästi kauempanakin.
Tapparassa on selkeästi päätetty että heille ei riitä mikään muu kuin olla paras ja joukkue rakennetaan sen mukaisesti ettei mitään jätetä sattuman varaan. Joukkueen tähtäin oli viime kauden hävityn CHL mestaruuden kääntäminen voitoksi ja ottaa tänä vuonna tuplamestaruus. Joukkuetta on kuulema tarkoituksella vahvistettu pitkin kautta jotta tämä olisi mahdollista.
Näinhän se oli aikanaan Tepsinkin kohdalla.
Toinen iso ero siellä on että Tapparassa on noin kymmenen vuoden aikana olleet sellaiset henkilöt jotka ymmärtäneet miten luoda menestyvä ja taloudellisesti kannattava kiekko-organisaatio.
Isoimmaksi tekijäksi Tapparassa lasken Mikko Leinosen ja ei häntä turhaan pyydetty eläkkeeltä takaisin sorvin ääreen. Kaveri taitaa talouden pidon ja myöskin urheilullisen puolen niin hyvin että ovat pystyneet luomaan melkoisen dynastian jo pidemmän aikaa eikä loppua näy.
Tässäkin asiassa vertauskohta kääntyy Tepsin dynastia aikoihin sillä silloin Tepsiä johti Hannu Ansas ja siihen kun lisätään Hannu Jortikka ja Vladimir Jursinov niin eipä ihme Tepsinkin dynastia kesti 1989-2001 välisen ajanjakson.
Tämä osoittaa sen että organisaatiossa pitäisi olla raudanlujia ammattilaisia niin talouden kuin urheilullisuudenkin puolesta ja sopivasti hullun rohkeutta sekä röyhkeyttä päälle jotta tuollainen menestystarina olisi mahdollista.
Vaikka Tepsin johdossa on näennäisesti kiekko ymmärrystä enemmän kuin yhdessäkään muussa seurassa niin selkeitä tuollaisia menestystarinan luojia sieltä ei löydy vaan ovat enemmän tälläisiä kiekkoliiton puuhastelijoita.
Tämä on Tepsin linja nykyään että edaria ei rakenneta pitkäjänteisesti ja joukkue kootaan ulkomaalaisista arvoista, muutamasta Liigassa vähän kovemman tason pelaajasta ja pyritään nostamaan joka vuosi omista nuorista Liigaan 1-3 pelaajaa mukaan.
En sano että tämä on huono strategia mutta mestaruuksia tällä touhulla ei juurikaan tulla voittamaan kuin satunnaisesti kerran 20 vuodessa ja jos silloinkaan ja puhumattakaan mistään TPS:n dynastioista on turha enää haaveilla seuran linjan ollessa tämä.
Juurikin näin.
Täällä uutta tulemista yritetään Kallion rakentaessa toivotaan toivotaan joukkueita vuoden periodeilla.
Siinä tulee jo ensimmäinen ero Tapparaan ja myöskin siihen Tepsiin joka aikanaan hallitsi Liiga -ja Euroopan kaukaloita eli juuri niin miten Tappara tällä hetkellä.
Joukkuetta kehitetään ja rakennetaan pitkäjänteisesti katseen ollessa nykyhetken lisäksi jo selkeästi kauempanakin.
Tapparassa on selkeästi päätetty että heille ei riitä mikään muu kuin olla paras ja joukkue rakennetaan sen mukaisesti ettei mitään jätetä sattuman varaan. Joukkueen tähtäin oli viime kauden hävityn CHL mestaruuden kääntäminen voitoksi ja ottaa tänä vuonna tuplamestaruus. Joukkuetta on kuulema tarkoituksella vahvistettu pitkin kautta jotta tämä olisi mahdollista.
Näinhän se oli aikanaan Tepsinkin kohdalla.
Toinen iso ero siellä on että Tapparassa on noin kymmenen vuoden aikana olleet sellaiset henkilöt jotka ymmärtäneet miten luoda menestyvä ja taloudellisesti kannattava kiekko-organisaatio.
Isoimmaksi tekijäksi Tapparassa lasken Mikko Leinosen ja ei häntä turhaan pyydetty eläkkeeltä takaisin sorvin ääreen. Kaveri taitaa talouden pidon ja myöskin urheilullisen puolen niin hyvin että ovat pystyneet luomaan melkoisen dynastian jo pidemmän aikaa eikä loppua näy.
Tässäkin asiassa vertauskohta kääntyy Tepsin dynastia aikoihin sillä silloin Tepsiä johti Hannu Ansas ja siihen kun lisätään Hannu Jortikka ja Vladimir Jursinov niin eipä ihme Tepsinkin dynastia kesti 1989-2001 välisen ajanjakson.
Tämä osoittaa sen että organisaatiossa pitäisi olla raudanlujia ammattilaisia niin talouden kuin urheilullisuudenkin puolesta ja sopivasti hullun rohkeutta sekä röyhkeyttä päälle jotta tuollainen menestystarina olisi mahdollista.
Vaikka Tepsin johdossa on näennäisesti kiekko ymmärrystä enemmän kuin yhdessäkään muussa seurassa niin selkeitä tuollaisia menestystarinan luojia sieltä ei löydy vaan ovat enemmän tälläisiä kiekkoliiton puuhastelijoita.
Tämä on Tepsin linja nykyään että edaria ei rakenneta pitkäjänteisesti ja joukkue kootaan ulkomaalaisista arvoista, muutamasta Liigassa vähän kovemman tason pelaajasta ja pyritään nostamaan joka vuosi omista nuorista Liigaan 1-3 pelaajaa mukaan.
En sano että tämä on huono strategia mutta mestaruuksia tällä touhulla ei juurikaan tulla voittamaan kuin satunnaisesti kerran 20 vuodessa ja jos silloinkaan ja puhumattakaan mistään TPS:n dynastioista on turha enää haaveilla seuran linjan ollessa tämä.
Pieni ero mm. siinä että kokoajan näki mikä suunta heillä oli sekä joukkueen materiaaliin pyrittiin tuolloinkin panostamaan niin että olisi niin laadukas ja tasapainoinen jolla mestaruudesta todella voi taistella, tavoitteet asetettu jo tuolloin pitkäjänteisesti eteenpäin ja eipä Tappara kaukana ollut hopea vuosinakaan mestaruudesta toisin kuin Tepsi jolla ei ollut mitään palaa kumpanakaan finaali vuotena.Osaatko vielä tarkemmin eritellä tuota prosessia Tampereella esim. vuosina 2013-2015, jolloin tuloksena heillä oli kolme hopeaa. (Ei kuulemma juhlimisen arvoinen suoritus). Eikös nämä Leinoset ja Rautakorvet ym. näennäisen raudanlujat ammattilaiset olisi pitänyt laittaa vaihtoon ja korvata alansa todellisilla huipuilla kun tuloksena oli vuodesta toiseen pelkkää paskaa?
No mutta, hyvä että koko ajan näki mihin suuntaan siellä oltiin menossa eikä kyse vain ole jälkiviisaudesta, tuo varma tieto tulevasta dynastiasta varmasti lohdutti Tampereella paljon katkeran tappion hetkellä. Tapparan kannalta varsin onnekasta myös että melko lailla penkin alle mennyt edellisen mestaruuden jälkeinen 2000-luku ja vielä kolme (huom! tässä tapauksessa ilmeisen voitettua koska eteenpäin menevä pitkäjänteistä työtä tekevä seura) hopeaa jaksettiin kärsivällisesti midas Leinosen ja veljien komennossa. Tuulisemmissa rannikkokaupungeissa kun oltaisiin varmasti strategian hienosäätämisen sijaan oltu vaihtamassa porukkaa n:ttä kertaa 15 vuoden sisään ja ihmetelty että mikä on.Pieni ero mm. siinä että kokoajan näki mikä suunta heillä oli sekä joukkueen materiaaliin pyrittiin tuolloinkin panostamaan niin että olisi niin laadukas ja tasapainoinen jolla mestaruudesta todella voi taistella ja eipä Tappara kaukana ollut hopea vuosinakaan mestaruudesta toisin kuin Tepsi jolla ei ollut mitään palaa kumpanakaan vuotena.
Mutta kaikki hyvin Tepsissä ja tyydytään siihen että päästiin edes finaaleihin sillä saattaa hyvinkin olla mahdollista että seuraavaa joutuupi hetken taas odottamaan.