Mitä yhteistä on suomalaisilla ja venäläisllä?
molemmat tykkäävät käydä naapurimaassa tankilla
Aissaaatana, nyt oli oikeesti kova.Mitä yhteistä on suomalaisilla ja venäläisllä?
molemmat tykkäävät käydä naapurimaassa tankilla
Ja vanha, löytyy jo sivulta 384.Aissaaatana, nyt oli oikeesti kova.
Ja vanha, löytyy jo sivulta 384.
Ei ainakaan jonnet. Otan takkini....Kuka enää muistaa "sivua 384"?
Tähän menee se vanha kasku vitsinkertojien seurasta. Kaikki vitsit tiedetään ja kun ne tiedetään niin riittää pelkän vitsin numeron sanominen. Noh, sitten kaskuja kerrotaan sanomalla "yksi" ja kaikki nauraa. Sitten "neljäkymmentäviisi" ja kaikki nauraa taas. Sitten kun mainitaan "kymmenen" niin kaikki nauraa, mutta yksi ei osaa lopettaa nauramista. Muut ihmettelee mikä nyt noin naurattaa niin kaveri vastaa "en ollut kuullut tuota aikaisemmin".Ja vanha, löytyy jo sivulta 384.
Tähän menee se vanha kasku vitsinkertojien seurasta. Kaikki vitsit tiedetään ja kun ne tiedetään niin riittää pelkän vitsin numeron sanominen. Noh, sitten kaskuja kerrotaan sanomalla "yksi" ja kaikki nauraa. Sitten "neljäkymmentäviisi" ja kaikki nauraa taas. Sitten kun mainitaan "kymmenen" niin kaikki nauraa, mutta yksi ei osaa lopettaa nauramista. Muut ihmettelee mikä nyt noin naurattaa niin kaveri vastaa "en ollut kuullut tuota aikaisemmin".
siten siis sivu 384 on ihan toimiva ilmaisumuoto!
Taisi olla vähän hupsu tämä leskirouva, kun oli kuitenkin Rupiseen laittanut yhteen i:hin pisteen.Yhden pienen maalaiskylän verotoimistoon oli palautettu ilmoitus, jossa oli omituinen allekirjoitus:
Kaunokirjoituksella kirjoitettu ja siinä luki Rupinen Muna.
Virkailija oletti jonkun kyläläisen vittuilevan hänelle, joten asiasta tehtiin tutkimuspyyntö.
Melkein viikko meni ennen kuin poliisit saivat asian selvitetyksi ja syyllinen löytyi.
Veroilmoituksen oli täyttänyt eräs vanha leskirouva nimeltään Riipinen Miina ja tämä oli kokonaan unohtanut i:n pisteet…
Merkillisiä sattumuksia avioelämässä vol1.
Vaimoni tuli naama punaisena huutamaan minulle, että ”etkö sinä kuunnellut yhtään minua äsken?”
Mietin hiljaa mielessäni, että olipa erikoinen tapa aloittaa keskustelu.