Villen suurista peliminuuteista on puhuttu täälläkin paljon, ihan aiheesta. Eilenkin kiinnitin huomiota siihen, että Ville itse pitkittää vaihtojaan ja voisi melkein sanoa, että "kaivaa itse verta nenästään". Siinä, missä esim. Haataja pelaa alivoimalla lyhyttä vaihtoa, Ville jää vielä kentälle pyörimään, vaikka vaihtomahdollisuuksia olisi ollut jo useita. Mun silmiini tämä on Villeltä turhaa itsensä väsyttämistä, mutta toisaalta Villen tuntien, voi olla myös keino yrittää saada itse itsensä pelaamaan paremmin "kärsimyksen kautta".
Päävalmentaja sanoo tietenkin aina viimeisen sanan, mutta käsi ylös, kuinka moni teistä haluaisi kieltää Villeltä kentälle menon, jos hän on itse valmis menemään? Ja muistakaa, että nyt ei puhuta mistään turojärvisestä tai maxwärnistä, vaan Villestä. Villestä, joka pelaa kentässä, missä kaksi muuta jannua ovat olleet todella liekeissä. Vaikka Villen peli on ollut väsyneen näköistä ja pistesaldo ja tehotilasto ovat huonompia kuin kukaan varmasti osasi odottaa, Ville on silti tehnyt helvetisti oikeita asioita kentällä. Jatkuvasti on tilanteita, missä suurin kiitos kuuluu väsyneelle Villelle, tavalla tai toisella. Ja esim. alivoimalla Ville on joukkueelle niin hyödyllinen, että se hyöty, mikä hyvällä pelinlukemisella saavutetaan voisi olla menetetty, jos tilalla olisi ne tuoreemmat jalat, mutta huonompi pelinluku. Tavallaan Villen tehot uhrataan suurilla peliminuuteilla. Mutta uskon, että Ville ja Kojo ovat asioista yhdessä puhuneet jo hyvissä ajoin ja tilanne on kaikille ok.
Vaikka Ville on ylivoimaisesti joukkueen tärkein pelaaja, mä uskallan olla sitä mieltä, että Ville on kuitenkin "vain" yksi osa joukkuetta. Kiitos menneisyytemme perseilyn, Ville rooli on henkisellä puolella hieman ylikorostunut. Jossain JYPissä Villen arvo tunnettaisiin myös ihan varmasti, mutta tuskin kukaan sanoisi, että mestaruuden tullessa JYPin voittaneen sen Villen takia. En halua missään nimessä aliarvioida Villen merkitystä joukkueelle ja joukkueessa, mutta jokainen jätkä on itse tehnyt ihan mielettömän duunin menestyksen eteen. Ja se duuni on tehty yhdessä. Yhdessä valmennuksen ja koko muun joukkueen kanssa. Siksi mulle särähtää aika pahasti korvaan, kun vieläkin kuulee puhuttavan, että IFK ei olisi mitään ilman Villeä.
Lätkä on joukkuepeli, missä yksittäinen pelaaja voi onnistumisillaan ja epäonnistumisillaan vaikuttaa pelin tulokseen, jopa ratkaisevasti. Ville on vaikuttanut omalla panoksellaan valtaosaan IFK:n tämän kauden otteluista todella vahvasti positiivisesti. Mutta yksin hän ei tuota jengiä ole kantanut. Sieltä on noussut koko kauden aikana myös muita ratkaisijoita. Eli tavallaan nyt ollaan ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan pelattu aidosti joukkueena. Joukkueena, missä jokainen on saanut tehdä virheitä ja onnistua. Jokainen joukkue tarvitsee johtajia. Niin henkisellä puolella kuin kentälläkin. IFK tarvitsi molempia. Ei siksi, että pelaajat olisivat taidollisesti huonompia kuin muissa jengeissä, vaan siksi, että epäonnistumisen pelko oli paljon suurempaa kuin uskaltaminen onnistua. Virheiden pelkääminen on kuin syöpä. Sen kanssa voi elää vaikka se leviäisikin, mutta et voi sanoa olevasi terve ennen kuin se viimeinenkin sairas solu on kuollut. En ole kuullut, että joku olisi parantunut syövästä yhden kemosession jälkeen, vaan kyllä siihen käsittääkseni aina tarvitaan pitkäaikaisempi hoitojakso. Ehkä voidaan sanoa, että Ville tulon myötä saatiin uusimmat lääkkeet käyttöön taistelussa tautia vastaan, mutta aikaisemmilla hoidoilla on myös suuri merkitys.
Ville Peltosen merkitys IFK:lle on todella suuri. Ja se on sitä ennen kaikkea henkisellä puolella. Villen on pitänyt omalla esimerkillään havainnollistaa, mitä voittamiseen todella tarvitaan. Keskity olennaiseen, keskity voittamiseen. Keskity siihen, ettet toistaisi samoja virheitä. Ja hyväksy se, että vaikka tekisitkin samoja virheitä, missään ei ole sanottu, että niiden toistaminen jatkuisi ikuisesti. Keskity. Tee kaikki mahdollinen, jotta olisit joka päivä parempi kuin edellisenä päivänä. Tämän kauden jengissä todella moni jätkä on ottanut suuria harppauksia eteenpäin. Joukkue on osoittanut pystyvänsä nousemaan sillasta, voittamaan tappion jälkeen, väsymyksestä huolimatta taistelemaan ja antamaan kentällä kaikkensa. Joskus se ei riitä, mutta seuraavaan kamppailuun ollaan lähdetty puhtaalta pöydältä. Tehty sitä, mihin ei olla aiempina vuosina pystytty. Puhutaan suurista asioista, joissa Villellä on suuri rooli. Mutta kaikki on lähtenyt jokaisesta jätkästä itsestään, mukaanlukien valmennus. Ville ei voi taistella yhdenkään toisen jätkän puolesta, vaan jokaisen on tehtävä se ihan itse. Ja niin on tapahtunutkin.
Mä olen niin ylpeä tuosta jengistä. Ja kiitollinen Villelle, että halusi tulla himaan. Himaan, missä häntä rakastetaan. Miinussaldosta huolimatta ;).