Meinaatko että valmennustiimilla on esim. ylivoimapeli ja taktinen osaaminen (game plan kulloistakin vastustajaa vastaan, pelaaminen johtoasemassa pelien lopussa, hyökkäyksiin lähdöt träppiä vastaan, tasainen 60min, just to name few) sen verran mintissä, että ei vieläkään 2.5 vuoden jälkeen ole tarvetta saada noita kuntoon?
Hämmentävää tosiaan jos näin.
Meinaatko sinä, että meiltä tosiaan aidosti puuttuu
osaaminen näiden asioiden kuntoon laittamisesta? Kaikki muut valmentajat osaavat ne laittaa kuntoon, mutta HIFK:ssa ei osata? Oletko katsonut valikoivasti otteluita, jos sinulta on mennyt ohi, että HIFK osaa kyllä purkaa träpin, jos pelaajat liikkuvat riittävästi ja syötöt ovat riittävän laadukkaita. Vai onko sinun katsomissasi otteluissa kaikissa käynyt niin, että HIFK ei ole kertaakaan onnistunut purkamaan vastustajan träppiä? Jos olette yhtään kiinnittäneet huomiota avauspelaamiseen, HIFK:n senttereiden pelaaminen on liian usein jäänyt hyökkäyksiinl ähdöissä vajaaksi. Sentterit ikään kuin varastavat ja odottavat, että pakit hoitaa, vaikka heidän tehtävänään olisi tehdä itsensä pelattavaksi paremmin. Tässä kohtaa ei kannata tuijottaa meidän senttereiden pistesaraketta, vaan sitä
miten he pelaavat. Tätäkään ei esiinny vain yhdellä sentterillä joka vaihdossa, vaan kaikilla senttereillä välillä useammin, välillä harvemmin. Tästä olen itse vetänyt sellaiset johtopäätökset, että kyseessä ei ole pelitavallinen asia, vaan pelaajien henkilökohtaiset valinnat.
Johtoasemassa pelaaminen on mitä suurimmassa määrin henkimaailman juttuja. Yhtään ei saa ajatus karata olennaisesta tai seuraa virheitä, joista vastustaja voi rokottaa. Ovatko kaikissa lopun mokissa kämmätty joka kerta samoissa asioissa? Onko ollut sellaisia otteluita, missä vastustaja on tullut tasoihin ottelun loppuhetkillä esim. kuudella pelaajalla viittä, tai jopa neljää vastaan?
Missä ottelussa HIFK:n valmennusjohto on valinnut
väärän game planin? Ja kuka sen määrittelee, mikä on väärä? Sinä? Fanit yleisesti? Se, että ottelun lopputulos ei ole odotetunlainen, ei kerro kyseisen ottelun taktiikasta välttämättä yhtään mitään, vaan siitä, että joukkue ei ole suorittanut riittävän korkealla tasolla. Joskus ottelun väärään lopputulokseen riittää vain yksi huono ratkaisu. Tasainen 60 min. kestänyt erinomainen ottelu olisi myös mun toiveissani ja onhan niitäkin muutama ollut. Loppupeleissä kuitenkin vain sillä, kuka keväällä nostaa kannua, on merkitystä. Ja vain sillä on mulle henkilökohtaista merkitystä, mikäli sen nostaa HIFK. Muut ovat yhdentekeviä.
Ylivoimapelissä on yksi perustavanlaatuinen ongelma. Siis Lehterän ylivoimassa: pelaajat eivät liiku riittävästi. Myös kiekottomien pelaajien pitää pysyä liikkeessä ihan koko ajan. Kakkos-yv:ssä tätä ongelmaa ei juurikaan ole esiintynyt, mutta sen ongelma on se, että se taas pelaa yleensä ylivoimasta vain sen, mitä ykköseltä jää jäljelle. Kysymys kuuluukin: uskooko joku, että valmennus olisi ohjeistanut pelaajia seisomaan tumput suorana ja kehottanut kollektiivisesti ihailemaan, kun Lehterällä on kiekko? Että valmennus ei olisi sanonut muille pelaajille, että pysykää pienessä liikkeessä jatkuvasti, olkaa kentällä itse aloitteellisia ja tehkää teitä vastaan pelaaminen vaikeaksi? Ville Peltosen jengissä ei olisi käyty näitä asioita läpi? Villen, joka itse oli ylivoimat alusta loppuun pienessä liikkeessä? Valmennus ei kuitenkaan voi sieltä vaihtopenkin takaa mitenkään liikutella niitä pelaajia kentällä, kun pelaajat eivät ole mitään käsinukkeja. Usein toivoisin, että olisivat, koska se voisi olla ainakin viihdyttävää.
Runkosarjan tarkoitus on laittaa peli kuntoon pleijareita varten. HIFK:n tapauksessa järjetön määrä loukkaantumisia on hidastanut tätä prosessia, mutta silti joukkue on sijalla kolme. Joo, sarja on tasainen ja takaa hengitellään niskaan, mutta joukkueen ensisijainen tarkoitus ei varmaankaan ole tavoitella jotain tiettyä sijoitusta runkosarjassa. Ei edes runkosarjan voittoa, vaan se on seurausta voitetuista peleistä. Se runkosarjan voiton tavoittelu tulee tavoitteeksi sitten myöhemmin, jos siihen on saumaa. Jokaisen jengin tarkoitus on pelata mahdollisimman hyvin, mutta jokainen jengi myös tietää, että runkosarjaan mahtuu eri vaiheita. Kun heikompia vaiheita tulee, niiden soisi olevan mahdollisimman lyhyitä. Pienten kauden aikaisten tavoitteiden pitää myös olla sellaisia, mitkä voidaan saavuttaa. Jos kaikki tavoitteet ovat kovin kunnianhimoisia ja niiden saavuttaminen näyttää epätodennäköiseltä, ei niistä mitään apua ole, päinvastoin.
Ville Peltonen apureineen tietää myös, että yksikään joukkue ei tule pelaamaan runkosarjaa läpi ilman vaikeuksia tai haasteita. Ville Peltonen odottaa myös pelaajilta itseohjautuvuutta ja vastuuta omasta tekemisestään. Tietyt asiat on yhteisesti sovittu, mutta pelaajat saavat myös paljon vapauksia. Peltonen on psykologisesti erittäin älykäs. Hän tietää, että joukkueeseen kohdistuu suuria odotuksia ja hän tietää, että tämän kauden joukkue on laadukas ja nimekäs. Ja kokenut. HIFK:ssa on paineita aina, mutta tällä kaudella odotukset ovat sattuneista syistä paljon korkeammat kuin aikaisemmin. Esim. loppuhetkien sulamisia on varmasti katsottu videoilta ja käyty läpi, mitä tehtiin väärin ja miten ko. tilanteet olisi kuulunut pelata, jonka jälkeen niitä harjoitellaan pelaamaann oikein. Pelaajien tehtävä oppia pelaamaan näitä haastavia hetkiä ihan itse niissä paineisissa tilanteissa, koska valmennus ei voi viheltää pilliin ja keskeyttää peliä ohjeita antaakseen. Ne ohjeet annetaan harjoituksissa ja erätauoilla. Ongelmalliseksi nämä lopun sulamiset tekee usein se, että ei ole mitään vain yhtä ainutta pelaajaa tai aina samaa mokaa, mitä kentällä tehdään, vaan tilanteet ovat erilaisia. Pelaajien pitää itse tunnistaa ne ja jokaisen pitää henkilökohtaisesti itse pelata ne oikein. Silloin, kun siinä onnistutaan, takaiskumaaleja ei tule. Mutta, jos yksikin pelaaja häviää oman kaksinkamppailunsa tai tekee muuten nopeassa vauhdissa ratkaisun, joka osoittautuu vääräksi, se on lopulta sitten siitä vastustajan ratkaisusta ja viime kädessä oman veskarin onnistumisesta kiinni, meneekö kiekko maaliin vai ei. Ja se taas ratkaisee koko ottelun lopputuloksen. Joukkueen pelaajien pitää kollektiivisesti itse oppia pelaamaan nykyistä paremmin lopun painetilanteissa. Toisten vain pitää hakata päätään useammin seinään kuin toisten.
Tähän loppuun totean vielä, että psykologisesti HIFK:n olisi kaikkein järkevintä lähteä pleijareihin hyvistä kyttäysasemista, esim. sijalta 3. Jos HIFK on esim. molempien tamperelaisten jengien takana runkosarjan päättyessä, suurimmat paineet on heillä. Jos Tappara ja Ilves ovat 1. ja 2., mikä sekään ei ole kirkossa kuulutettua, heidän paineensa kasvavat, koska kumpikin jengi on myös lähtenyt isoin panoksin kauteen. Voisiko HIFK:n pelaajat hyötyä tällaisesta asetelmasta jollakin tavalla? Ei välttämättä vähennä omia paineita, mutta lisää vastustajan paineita. Keväällä kokemus, henkinen kantti ja pettymysten sietokyky nousevat isoon rooliin. Jos koko runkosarja olisi mennyt rallatellen, HIFK:n paineet pleijareissa olisivat aivan infernaaliset. Ja nimenomaan ulkopuolelta. Tokihan HIFK-yhteisössä on aina omat sisäiset ja ulkoiset paineet ja niin kuuluu ollakin.
Ilman muuta pelin pitää olla keväällä kunnossa. Mutta fakta on se, että jokaisessa pelissä riittää lopulta se, että toinen joukkue on parempi niistä kahdesta paikalle saapuneesta joukkueesta. Eikä tarvitse voittaa isosti, vaikka olisihan se hienoa, jos voitettaisiin kaikki pelit 6-0. Kovin realistista se vain ei ole.
Olen itse aivan varma, että myös HIFK:n ykkös-yv tulee monipuolistumaan viimeistään, kun pleijarit alkaa. Niitä kortteja ei vain paljasteta vielä. Ehkä tätä samaa kohtuullisen staattista ylivoimaa on pelattu siksi, että fokus on juuri kulloisellakin hetkellä joissain muissa asioissa ja nykyinenkin ylivoima tuottaa paikkoja ihan riittävästi, jotta maaleja voitaisiin ylipäätään tehdä? En tiedä, mutta pidän mahdollisena. Ylivoimassa auttaisi myös aivan olennaisesti se, että niistä paikoista tehtäisiin nykyistä paremmalla prosentilla maaleja. Koska niitä paikkoja kyllä tulee, jos HIFK:n pelaajat vain keskittyvät riittävästi ja laittavat itsensä ihan oikeasti likoon.