Ville Nieminen, Rauman Lukko

[asyouwere]

Villesta on hieno juttu iltasanomien sisapiirissa (eli urheilusanomissa). "Ville Nieminen, SM-liigan Jeesus".

Joku voisi kopioida sen jutun sieltä meille köyhille ja piheille.

 

[psychodad]

Joku voisi kopioida sen jutun sieltä meille köyhille ja piheille.

Jääkiekkoilija Ville Nieminen on SM-liigan tunnetuin hahmo, tunteita herättävä saarnamies. Hän on onnistunut luomaan imagon, jossa yhdistyvät perinteiset suomalaiset ihanteet, pohjoisamerikkalainen esiintymistaito ja stereotypia jääkiekosta. Mikä Niemisessä oikein vetoaa? Sitä pohtivat tässä jutussa tutkijat – ja sanansa roolistaan sanoo myös Nieminen itse.
Ville Nieminen on tämän ajan jeesus.

Kun hän puhuu, ihmiset kuuntelevat. Kun hän kutsuu, ihmiset seuraavat.

Nieminen on heeros. SM-liigan pyhimys. Ihminen järjestelmää vastaan.

Hän on vastakohta sille kaikelle, jota kotimaisessa jääkiekossa nykyään inhotaan. Pöhöttyneelle kattojärjestölle, pukumiehille, vastuun pakoilulle, valmentajakeskeisyydelle ja ylianalyyttisiksi mielletyille puheille. Hän on toive siitä, että ehkä laji sittenkin perustuu yhä edelleen maalineduspainin, pudotuspeliparran ja mieskunnon jykevälle kolmiyhteydelle.

Mielikuvissa Nieminen on se, mitä jääkiekon ikään kuin kuuluu olla. Kanadalaisen havumetsien lajin suomalainen ruumiillistuma.

Stanley Cup -voittajalla on kunniaa vielä mainettakin enemmän. Se perustuu saavutuksille ja suorituksille, mutta myös julkiseen minään. Rakennettuun tai rakentuneeseen imagoon.

Mistä rakentuu fiktiivinen roolihenkilö nimeltä jääkiekkoilija Ville Nieminen?


KUN NIEMINEN oli pikkupoika, hänen isänsä – niin ikään Tampereen Tapparassa aikanaan pelannut Esa – antoi jälkikasvulleen ohjeen: jos et tee maalia, pelaa niin, että jäät mieleen.

Kun lupaava nuorukainen pääsi vuonna 1997 ensimmäiseen A-maaotteluunsa Mikkeliin Valko-Venäjää vastaan, hän lensi suihkuun ensimmäisessä vaihdossa. Isä istui katsomossa.

»En oikein vieläkään tiedä, mitä tein. Mielestäni en taklannut erityisen kovaa, mutta mailaan löin kyllä rajusti. Jostain syystä valkovenäläinen putosi kuin markan raha», Nieminen muistelee.

»Yrittäminen lipsahti varsin railakkaasti yli. Isä kommentoi ottelun jälkeen, että matkailu avartaa. Mutta sitä hänen ohjettaan olen pyrkinyt noudattamaan koko urani ajan.»

Tie vei lopulta pitkälle. Reitti oli mutkitteleva, mutta vuoren huipulla kohosi maailman tavoitelluin jääkiekkopalkinto. Nieminen voitti Stanley Cupin keväällä 2001 Colorado Avalanchessa.

Nieminen lähti Pohjois-Amerikkaan vuonna 1997 vain yhden kokonaisen SM-liigakauden jälkeen. Ensimmäiset kolme kautta kuluivat farmisarja AHL:ssä, jossa suomalainen oppi villin jääkiekkolännen tavoille. Jokainen oli itse vastuussa omasta urastaan, ja joukkuetoverit olivat ankarimpia kilpailijoita, kun tavoiteltiin pelipaikkaa maailman parhaassa liigassa. Nieminen ei ole koskaan voinut koreilla erityisellä lahjakkuudella, joten hän opetteli pelaamaan paikallisiakin pohjoisamerikkalaisemmin. Hänestä kouliintui röyhkeä, työteliäs, energinen ja fyysinen taistelija. Voimalaitahyökkääjä, joka antaa ja ottaa iskuja omiensa puolesta.

Internetin videopalveluista löytyy vuoden 2004 pudotuspeleistä ote, jossa Calgary Flamesin hyökkääjä numero 24 luistelee tahallisesti ja voimalla päin Detroit Red Wingsin maalivahtia Curtis Josephia. Torjuja kaatuu rajusti maalinsa sisään, alkaa joukkorähinä. Teko on vastoin kaikkia jääkiekon kunniakoodeja, mutta Josephin hämmentäminen kuului joukkueen intresseihin.

»Se hävettää edelleen. Miten sellainen on edes mahdollista», Nieminen punastelee.

»Kyllä on uran aikana melkoisia kikkakakkosia tullut tehtyä.»

Jo edesmennyt puolustaja Esa Nieminen oli omalla pelaajaurallaan hämmentäjä ja ärsyttäjä. Hän tiesi, että on monia tapoja tehdä itsestään merkittävä.


KUIN OLISI pellon äestänyt.

Olemus on uskottava. Kaikki on annettu. Eikä vain tänään, vaan aina. Koska niin kuuluu tehdä. Mies huokuu Suomi-Filmin sankaruutta. Ryhti on kumara, mutta ei hatara tai ammoinen, vaan jämerä ja luotettava. Ylävartalo nousee rautavaaramaisesti tiimalasiin. Silmät ammottavat suurina syvällä kulmikkaassa kallossa. Niiden palo osuu kohteeseen.

Työläästi etenevästä askeleesta näkee, että keho on elänyt ja tehnyt. Mutta tuo keho ei ole kulunut, se on kulutettu.

Näky on tuttu jäähallien käytäviltä. Erityisesti kasvattajaseura Tapparan kotiluolasta Hakametsästä ja nykyään Rauman Lukon Äijänsuolta.

Ja kun Ville Nieminen puhuu, hän ei vain puhu. Hän saarnaa.

Imago- ja merkitystutkija Vaula Norrenan mukaan Niemisessä tiivistyvät kaikki perinteisen sankarimyytin ominaisuudet. On vaatimaton lähtökohta, on nopea nousu huipulle, on sankarilliset otteet maskuliinisessa ympäristössä ja on ulkourheilullinen vetoavuus.

»Hänen kaltaisensa henkilön aura on hyvin laaja. Se lietsoo ympäriltään myös vähemmän intomieliset mukaansa voimaannuttavaan taisteluhenkeen», Norrena luonnehtii.

»Nieminen näyttelee roolinsa jääkiekkotyön sankarina luonteikkaasti. On mahdollista, että Nieminen on aidosti puolihullu tai sitten hän on oppinut käyttämään kehoaan myös sosiaalisesti edukseen. Ruumiinkieli tekee sanomattomasta totta. Se on viesti sekä omille että vieraille. Että me olemme yhdessä ja meillä on pyhä tehtävä suoritettavanamme.»

»Jääkiekossakin on muitakin henkilöitä, jotka valavat omiinsa uskoa silkalla kehonkielellään. Esimerkiksi Raimo Helminen ja Jere Karalahti. Mutta Nieminen kykenee vielä vahvistamaan viestiään sanallisesti. Ensin hän luo puheellaan yhteisölleen yhteisen asian ja uhraa sitten kehonsa sen asian eteen», Norrena havainnollistaa.

Tampereen yliopiston mediatutkija Sami Kolamo puolestaan sanoo, ettei Nieminen ole tähti, vaan nimenomaan sankari eli tähden yläpuolella.

»Aivan oleellinen osa karismaa on laskeutuminen muiden tasolle. Se on helposti lähestyttävää. Tähdissä on aina vähintään ripaus yksilöllisyyttä, kun taas Nieminen puhuu harvoin omista suorituksistaan. Puhe on yleensä yhteisöllistä – joukkueesta ja perheestä.»

Norrena kutsuu Niemistä guruksi.

»Hänenlaisiaan intomielisiä palvotaan ja seurataan. Sankarimyytin mukaan sankari kanonisoidaan pysyväksi esikuvaksi, jos hän malttaa pysyä nöyränä. Niemisessä on havaittavissa, että hän on alkanut käyttää asemaansa lajinsa, joukkueensa ja itsensäkin hyväksi, mutta hän ei silti ole sortunut luulemaan itsestään liikoja. NHL-pelaaja Olli Jokinen on nuoruusvuosiltaan päinvastainen esimerkki.»

 

[psychodad]

TUTKIJOIDEN MUKAAN yhteisöissä on sisäsyntyinen tarve löytää keskuudestaan esikuvia, jotka johtavat joukkoja. Se korostuu urheilussa sekä joukkueiden sisällä että ammattilaislajien markkinoinnissa. Siksi usein penätään värikkäitä persoonia.

Suomessa jääkiekko on ympäristönä erityisen otollinen karismaattisten ja sanavalmiiden yksilöiden erottumiseen, koska kyse on maan seuratuimmasta urheilulajista, joka vieläpä käsitetään voimakkaasti mielikuvien kautta. On taistelua, sotureita ja mieskunniaa. Verta, hikeä ja kyyneliä.

»Jääkiekko on enemmän kamppailua kuin moni muu joukkuepalloilu. Siinä palataan ihmisen muinaisiin vietteihin, viimeiseen mieheen -ajatteluun. Mitä tehokkaammin kykenet vetoamaan niihin, sitä tehokkaammin saat joukot mukaan taisteluun», Norrena tietää.


Kaikkihan tässä ovat näyttelijöitä. Olen varttuessani ymmärtänyt, ettei jääkiekko ole pelkkää pelaamista.


Hän korostaa, että oikeanlaisella puhetavalla ja terminologialla voidaan nostaa asiat myyttisiksi.

»Jääkiekon tapaisessa maskuliinisessa ja mustavalkoisessa kontekstissa ihmisillä on luontainen tarve nähdä asiat taisteluna. Samalla tavalla kuin lapset kokevat leikkinsä. Terävän ja kielellisesti lahjakkaan on siinä suhteellisen helppoa nousta saarnamiehen asemaan», Norrena sanoo.

»Mitä tehokkaammin kuvailet tekemisiäsi elämää suuremmiksi, sitä suositumpi olet. Aiemmin siinä asemassa oli kansallistunne, mutta nykyään, kun sellaiset asiat eivät enää ole niin merkityksellisiä, se on siirtynyt urheiluun, joka elää niin vahvasti tunteissa.»

Norrena vertaa Niemistä entiseen jalkapalloilijaan Aki Riihilahteen, joka kolumnoi peliuransa aikana englantilaisiin laatulehtiin. Se on ulkomaalaiselle jalkapalloilijalle erittäin epätavallista.

»Hänkään ei ollut erityisen taitava tai lahjakas, mutta loi sosiaalisilla lahjoillaan ja sivistyneisyydellään itselleen aivan erityislaatuisen aseman. Urheileminen on nykyään esiintymistä. Jääkiekkoilijat ovat esiintymisen ammattilaisia. He tuottavat show’ta ja viihdykettä yleisölleen.»

Nieminen yhtyy näkemykseen.

»Kaikkihan tässä ovat näyttelijöitä. Olen varttuessani ymmärtänyt, ettei jääkiekko ole pelkkää pelaamista, vaan on muutakin. Ja että olen tässä näytelmässä merkittävässä roolissa.»

ÄÄNI VÄRISEE. Etuhampaat pureutuvat alahuuleen.

Kun Nieminen oli viime keväänä päässyt kolmen ottelun mittaiselta vilttiketjukomennukselta takaisin tositoimiin ja ratkaissut dramaattisen Tappara–Pelicans-ottelusarjan omilleen, hän antoi Yleisradiolle sykähdyttävän haastattelun. Hetkeen tv-kameran edessä tiivistyi koko se piina, jota kirvesrintoja ikänsä kannattanut oma kasvatti oli kokenut katsoessaan pelaajauransa mahdollisesti viimeisenä keväänä rakasta seuraansa sivusta.

»On ollut raskas viikko. Olen joutunut miettimään monia asioita. Tänään tulin tähän peliin sillä asenteella, että tämä on minun elämäni tärkein peli.»

Itkuisen Niemisen katse pälyilee muulloin, paitsi hetkellä, jolloin hän sanoo »elämäni tärkein peli». Silloin hän katsoo haastattelijaa silmiin.

»Pelicans pisti meidät todella koville. Tällaisista pitkistä ottelusarjoista pitäisi nauttia matkana, mutta Pelicans pisti meidät niin koville, että matkahan tämä oli, mutta me ei pystytty nauttimaan maisemista», Nieminen maalailee lopuksi.

Tässäkin haastattelussa hän ylisti ennen kaikkea joukkuettaan ja perhettään.

»Nieminen esittää hyvin aitoa luonnetta. Tunteet ovat varmaankin aitoja, mutta silti päällä on julkinen rooli. Tiedotusvälineet ja yleisö pitävät tällaisista hahmoista», mediatutkija Kolamo toteaa.

»Muistettavat ja ylväät iskulauseet ovat erittäin tärkeitä vetoavuudessa ja sankarimyytissä. Nieminen kykenee assosioimaan. Siksi hän voi puhua spontaanisti ja silti rakentaa värikkäitä, jopa runollisia ilmauksia.»

Kolamo sanoo, että moderni sankaruus vaatii tiettyä mediapersoonaa. Sepporätymäinen kameroiden karkuun juokseminen toimii enää vain Kimi Räikkösellä, joka saattaa sosiaalisesti olla viimeinen perinteisen suomalaisen urheilijamallin edustaja.

»Ihmiset ihailevat nykyään tunteisiin vetoamista eli esiintymistaitoa», Kolamo tiivistää.

Niemisen julkinen minä on tietäjämäinen, mikä sopii miehiseen jääkiekkokontekstiin.

»Se on hyvin maskuliininen piirre. Puheenparressa on pedagogista tyyliä. Annetaan ymmärtää, että minä kyllä tiedän. Erittäin tyypillistä miehille. Ulosannissa on mukana myös kujeilua, mikä niin ikään on miehinen ominaisuus.»

»Hän on myös analyyttinen. Kykenee pohtimaan itse itseään. Sanotaan ny suoraan, ollaan ny rehellisiä», Kolamo imitoi Niemistä.

»Nuo ovat retorisia keinoja. Hän tietää olevansa seurattu.»

Nieminen ei kiellä julkisen roolin mahdollisuutta.

»Olen aina pitänyt tarinan iskemisestä. En vedä tarkoituksella roolia, mutta puheliaisuus periytyy geeneissä, Pohjois-Amerikasta tarttui runsaasti lisää sosiaalisuutta ja pikkupojasta saakka on ollut pieni tarve muiden hauskuuttamiseen.»

VAIKKA NIEMINEN on värikäs persoona, hän on aina ollut ennen kaikkea joukkueen mies.

Ja Tapparan mies.

Siksi perjantaina pelattava Tappara–Lukko on yksi SM-liigan syyskauden kohokohdista. Eripuraisesti kirvesrinnoista viime kevään jälkeen pois heitetty Tapparan ikoni luistelee ensimmäisen kerran elämässään Hakametsän kaukaloon vierasjoukkueen väreissä.

»Tiedän kyllä, miten lasteni huoneet on sisustettu. Siitä tulee hieno ilta. Olen jo odottanutkin sitä. Tosin eihän jääkiekkoilu ole koskaan jäänyt kohdallani innostumisesta kiinni», Nieminen naurahtaa.

Jos peliurani tähän päättyy, niin kyllä ilolla päättyy.


Lukon päävalmentaja Risto Dufva on sanonut halunneensa 37-vuotiaan veteraanin nimenomaan henkiseksi johtajaksi ja joukkuehengen nostattajaksi. Nimekäs hyökkääjä onkin löytänyt nopeasti tiensä raumalaisyhteisön sydämeen, vaikka pelillinen vastuu on jäänyt vähäiseksi.

»Nautin suunnattomasti. Ihmiset ovat täällä ihmisiä toisilleen. Ja meillä on aito jääkiekkojoukkue – jätkäporukalla mennään ja tehdään. Pelaamisessamme riittää kehitettävää, mutta kevääseen on vielä aikaa. Jos peliurani tähän päättyy, niin kyllä ilolla päättyy», Nieminen hymyilee.

Mediatutkija Kolamo tietää, miksi väriläiskä hurmaa kaikkialla Suomessa.

»Persoonassa on sellaisia yhteiskunnallisia perusarvoja. Koti, uskonto ja isänmaa. Vaikka hän ei suoranaisesti puhu moisista teemoista, hänen olemuksensa ja puheenpartensa kaikuu niitä. Se on suomalaisuutta – tai kuvitelma siitä, millaista suomalaisuus on.»

Nieminen tiedostaa kyllä oman erikoislaatuisuutensa.

»Tyhmähän minä muuten olisin. Mutta kun toisinaan kuulee, että on neste noussut päähän, niin kyllä se ennemminkin on aina ollut siellä.»

Urheilusanomat 43/2014​

 

[asyouwere]

Kiitokset psychodadille. Ihan mielenkiintoinen kirjoitus tosiaan.

 

[benicio]

Siksi perjantaina pelattava Tappara–Lukko on yksi SM-liigan syyskauden kohokohdista. Eripuraisesti kirvesrinnoista viime kevään jälkeen pois heitetty Tapparan ikoni luistelee ensimmäisen kerran elämässään Hakametsän kaukaloon vierasjoukkueen väreissä.

Tämä ei pidä kyllä paikkaansa*, mutta muuten mielenkiintoinen juttu, ja jo toinen henkilöpalvontaa lähentelevä niemisjuttu Urheilusanomilta tällä kaudella. Gagnonista oli tässä lehdessä juttu, sekin oli aika ylistävä.

*Pelasi jo Ilves-Lukko -pelissä ja jos saivarrellaan niin tietysti myös monessa Ilves-Tappara -pelissäkin.

 

[Bakaun Imaami]

*Pelasi jo Ilves-Lukko -pelissä ja jos saivarrellaan niin tietysti myös monessa Ilves-Tappara -pelissäkin.

Eiköhän tuossa haettu ensimmäistä peliä Tapparaa vastaan. Koska muuten Ville on Ilveksessä pelannut?

 

[MPN]

Eiköhän tuossa haettu ensimmäistä peliä Tapparaa vastaan. Koska muuten Ville on Ilveksessä pelannut?

Ilves-Tappara -pelissä Ilves on kotijoukkue. Eli missään ei väitetty että Niämine olisi pelannut myös Ilveksessä. Tappara on tuossa tapauksessa vierasjoukkue, joten eikös Niämine ole silloin pelannut Hakametsässä vierasjoukkueen väreissä?

Tuo juttukin on mielestäni pilattu näillä humanistien ja muiden piipertäjien kommenteilla. Kertoo ilmeisesti lehden tasosta kaiken oleellisen

 

[Bakaun Imaami]

No niinpä tietty. Lukijan virhe. Nostan käden ylös ja pyydän anteeksi.

 

[eriatarka]

Nieminen jälleen mediassa, hauska clippi 17 vuoden takaa Ajankohtaisessa kakkosessa:
http://yle.fi/urheilu/ujo_poika_nie..._berg_tienasi_jo_viime_vuonna_850_000/7549987

 

[Mack]

Nieminen jälleen mediassa, hauska clippi 17 vuoden takaa Ajankohtaisessa kakkosessa:
http://yle.fi/urheilu/ujo_poika_nie..._berg_tienasi_jo_viime_vuonna_850_000/7549987

Ja kukas siellä siemailee vettä omaan tuttuun tyyliinsä Niemisen olan takana? Hahmosta ei voi erehtyä. Mies, joka on mukana jokaisessa suomalaisessa kiekkokeskustelussa. Valmennuspestit ovat olleet vähän toissijaisia.

 

[Hagi]

http://www.iltasanomat.fi/sm-liiga/art-1288755305590.html

Minusta tämä Pärnäsen(Urheilusanomien) suorittama henkilöpalvonta Niämiseen alkaa menemään jo hieman yli. Onhan Niämiseltä nähty noita lämäreitä rankkareissa aiemminkin, samaa tapaan kuin Riskaltakin. Toimittajan mukaan Niämisen ratkaisu oli "miehekäs". :)

 

[psychodad]

Kylla tuo Niemistely siita rauhoittuu, nyt kun on nama kaikki tapparan kohtaamiset sun muut saatu pois paivajarjestyksesta. Ja ihan hyva se tietysti on etta joukkue nakyy mediassa, se on sponsoreille tarkea mittari. Lukko nakyy ja kuuluu.

 

[Raymond]

Nieminen pelas tänään hyvän ottelun! Syötti heti ekassa vaihdossa Sipiläisen läpi ja jatkoajalla oli paikka itsekin ratkaista. Paremmalla tuurilla olis ollut tänään Lukon sankari. Rankkariyritys nyt oli se sama ku aina enneki mut tällä kertaa veti. Maalivahdin suhteellisen helppo odottaa kun kaks mahdollista ratkaisuvaihtoehtoa.

 

[Olkku]

Kyllähän tämäniltainen oli inhimilliselle ihmiselle nimeltä Ville Nieminen, ihan huippu ottelu. Mietitääs mitä kaikkea siellä pääkopassa voi tällasen ottelun alla olla ja kaveri pelaa, normi+ ottelun. Matsi ei varmasti Ollut Villelle peli, pelien joukossa. Perhosia oli ja tunnetta oli, silti klaarasi homman kuten minkä tahansa liigamatsin. Ei ylilyöntejä, ei ylilatautumista. Tappara on keväällä jossakin vaiheessa kummiskin vastassa, sitten ei ole enää perhosia.

 

[Roku]

Olihan se Villeltä hyvä peli (rankkaria lukuunottamatta). Peeveli kun hän olis siitä jatkoajan paikastaan saanut survottua kiekon verkkoon...

 

[Bakaun Imaami]

Alkaa menee hermot tuon Niämisen pelaamiseen. Ei ehdi mihinkään kentällä ja nyt Ipas vastaan kolmannessa erässä kaksi jäähyä, kun luistin ei kulje.

Voisi tuohon paikalle laittaa vaikka Suurosen. Tulisi ainakin liikettä kentälle eikä tehot ainakaan vähene.

 

[Lone Wanderer]

Suuronen stunttasi Niemistä jo ihan hyvin pari peliä. Toki nyt Ville on kolmannessa erässä pelannut ihan jees ja sai syötönkin tohon Riskan kihaukseen. Selkeästi huonompi jakso on kuitenkin Villellä menossa. Ehkä se siitä vielä lähtee.

 

[Olkku]

Lukon voittomaalia ei olisu tullut, ainakaan tuosta tilanteesta ilman Villeä. Aivan loistava karvaus Järventien lavasta ja siirto Sipiläiselle. Sipi siirsi Friskalle ja siinä! Noi Niämiset on tärkeitä paikoissaan.

 

[Ratikka]

Aika helposti tuli Niemisen jäähyt, mutta kuitenkin. Tuntuu luistelu hieman tahmealta. Ehkä se siitä.

 

[Roku]

Mahtoiko tuo jälkimmäinen, voittomaalia edeltänyt Niämisen jäähy tulla siitä kun hän kompuroi Kyrpäisen kanssa aloituksessa, ja huusi sen jälkeen ojentamaan tulleelle tuomari Pöyhöselle että "mitä vittua sää mulle huurat!". Laaksonenhan se oli joka jäähyn vihelsi, mutta tuli vaan mieleen että olisi kyllä hyvin sopinut Laaksosen tyyliin että annetaan vähän takaisin paikan tullen. Saattoi siinä kiinnipitämistäkin olla, en vaan sellaista havainnut.

 

[Il Tempo Gigante]

Alkaa menee hermot tuon Niämisen pelaamiseen. Ei ehdi mihinkään kentällä ja nyt Ipas vastaan kolmannessa erässä kaksi jäähyä, kun luistin ei kulje.

Voisi tuohon paikalle laittaa vaikka Suurosen. Tulisi ainakin liikettä kentälle eikä tehot ainakaan vähene.

Haa

Mää luulen, että Niämis-Ville on parhaimmillaan vasta Lukon mahdollisissa pudotuspeleissä. Toki tuo voisi jo runkosarjassakin olla tehokas, mutta mää uskon ja jopa tiädän Niämisen heräävän viimeistään kevään tärkeissä otteluissa. Sen verran kokenut kettu se on kyllä. Eikä se nytkään ole huono ollut neloskentän roolissaan ja peliaikans' puitteissa.

Sanonkin, että Niäminen on keväällä tärkeä 'kortti' Lukolle.

 

[Radiopää]

Nieminen tekee keväällä jonkun todella tärkeän maalin. Olen siitä aivan varma.

 

[onoff]

Nieminen tekee keväällä jonkun todella tärkeän maalin. Olen siitä aivan varma.

Erään manselaisen kaverin kanssa on tullut ajatus: finaali, game 7, jatkoajalla tapparaa vastaan hakametsässä ja sellanen perinteinen niämisen maalinedusta maali =D

 

[Irtolapa]

Jos seurataan tilastoa omille pelaajille menevistä syötöistä, olisi Ville melko kärjessä. Vaikka liike on vähän kankeaa, pelaa Ville hemmetin järkevästi. Ja yv:n maskimiesten no.1. Hienoa että tuollainen persoona on Lukossa, näitä tarvitaan tähän harmaaseen massaan.

 

[Esteri]

Eilen tällä muutoin korrektilla herrasmiehellä pimeni taas aivan täysin, kun hän summerin jälkeen tööttäsi Ässien Viljasen pää edellä laitaan. En olisi kovin yllättynyt, mikäli Nieminen lähipäivinä löytäisi itsensä "Liusjärven Sampolla on Asiaa" -televisiolähetyksestä. Veikkaan kahden pelin mittaista kakkua, vaikuttavana asiana Niemisen "aiempi rikoshistoria".