Viertolan kouluampuminen

[DAF]

Ikävä kyllä opetushenkilöstö ja oppilashuollon porukka ei ole kovinkaan pysyvää ainakaan pk-seudulla. Luokanopettajissakin alkaa olla suuri vaihtuvuus ja jopa pulaa heistä, puhumattakaan erityisluokanopettajista. Eniten tukea tarvitsevia oppilaita opettaa usein koulun huonoimman pedagogisen koulutuksen tai kokemuksen omaava "opettaja", aika usein edellisen kevään ylioppilas tai jonkun opettajan lapsi. Ja niin kauan kuin ei ole opettajarekisteriä, kunnollisia tva-lisiä ja kunnille sanktioita tästä, tämä tulee jatkumaan.

Satun tietämään, että useassa tapauksessa erityisluokanopettajien viroissa sijaisina on esimerkiksi pk-seudulla sairaanhoitajia. Melko käsittämätöntä touhua, joka osaltaan johtaa aiemmin mainitsemiini ongelmiin HOJKSien tekemättömyytenä/toteutumattomuutena ja pienluokkien suoranaiseen väärinkäyttöön.

Erityisluokanopettajapula on ollut tiedossa pitkään, eikä sitä lähtökohtaisesti ratkaista koulutusmäärillä, mutta kummasti siitä ollaan paljon vähemmän huolissaan julkisesti kuin hoitajapulasta tai edes LTO-pulasta. Wonder why. Tuentarpeiset oppilaat eivät kiinnosta ketään, eivätkä sen myötä enemmän tuentarpeiset pääse niille luokille kun paikkoja ei ole. Tässä tilanteessa todennäköisesti se on heille tosin usein positiivista, koska siinä isossa luokassa on todennäköisemmin edes yksi pätevä aikuinen.

 

[kyykäärme]

Satun tietämään, että useassa tapauksessa erityisluokanopettajien viroissa sijaisina on esimerkiksi pk-seudulla sairaanhoitajia. Melko käsittämätöntä touhua, joka osaltaan johtaa aiemmin mainitsemiini ongelmiin HOJKSien tekemättömyytenä/toteutumattomuutena ja pienluokkien suoranaiseen väärinkäyttöön.

Erityisluokanopettajapula on ollut tiedossa pitkään, eikä sitä lähtökohtaisesti ratkaista koulutusmäärillä, mutta kummasti siitä ollaan paljon vähemmän huolissaan julkisesti kuin hoitajapulasta tai edes LTO-pulasta. Wonder why. Tuentarpeiset oppilaat eivät kiinnosta ketään, eivätkä sen myötä enemmän tuentarpeiset pääse niille luokille kun paikkoja ei ole. Tässä tilanteessa todennäköisesti se on heille tosin usein positiivista, koska siinä isossa luokassa on todennäköisemmin edes yksi pätevä aikuinen.

Siellä voi olla sijaisena ihan kuka vaan, ja usein nuo paikat saadaan täyteen syksyllä vasta koulun alettua. Siihen asti mennään lyhytaikaisilla sijaisilla. Kunnat eivät riko tässä lakia, mutta aikoinaan tehty kolmiportaisen tuen malli ja lähikouluperiaate tässä kyllä romuttuvat täysin. Tuo oli jo alusta asti sellaista ideologiaa, että sen hyvyyteen harva opettaja uskoi.

Uutisissakin viime päivinä näkynyt Vantaan perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo kertoi meille opettajille kolmiportaisesta tuesta ja lähikouluperiaatteesta yhden koulun auditoriossa: "Tämä ei ole säästökeino. Korostan: Tämä ei ole säästökeino!"

 

[D.Santon]

Niin, väärin ampumiset ovat aina. Ja sivullisten kuolemat. Koulukiusaaminen on aina hirvittävä ongelma, ja se ei millään työryhmillä valitettavasti miksikään muutu.

Olen itse kokenut koulukiusaamisen sangen runsaan kirjon. Pienet lapset ovat hyvin kekseliäitä ja ilkeitä. Minut on uhattu tappaa. Minusta on tehty ja levitelty kuvia. Minua on heitelty kivillä. On puristeltu "ihratisseistä", on suljettu kaiken ulkopuolelle. On annettu ymmärtää, miten kaikki pitämäni on perseestä, en osaa mitään, teen kaiken väärin, ihan oikein että on kiusattu. Ja vanhempien avioero nasahti samaan aikaan. Aivan järjetöntä nöyryyttämistä päivästä toiseen, ja sama paska jatkuu edelleen. Ja nämä samat paskiaiset lisääntyvät ja täyttävät maata. Hienoa.

Tarkoitan vain, miten pahasti tämä ottaa tunteisiin. Suomalainen yhteiskunta voi huonosti.

Myönnän, minulla on ollut raakojakin väkivaltafantasioita kiusaajiani kohtaan ja haluaisin heidän kärsivän. Haluaisin olla humaani, mutta en voi muuta kuin toivoa heille kaikkein pahinta kärsimystä. Kitukaa helvetissä, saatanan paskat.

 

[DAF]

Siellä voi olla sijaisena ihan kuka vaan, ja usein nuo paikat saadaan täyteen syksyllä vasta koulun alettua. Siihen asti mennään lyhytaikaisilla sijaisilla. Kunnat eivät riko tässä lakia, mutta aikoinaan tehty kolmiportaisen tuen malli ja lähikouluperiaate tässä kyllä romuttuvat täysin. Tuo oli jo alusta asti sellaista ideologiaa, että sen hyvyyteen harva opettaja uskoi.

Uutisissakin viime päivinä näkynyt Vantaan perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo kertoi meille opettajille kolmiportaisesta tuesta ja lähikouluperiaatteesta yhden koulun auditoriossa: "Tämä ei ole säästökeino. Korostan: Tämä ei ole säästökeino!"

Joo, lyhytaikaisina "erityisluokanopettajina" on näitä opettajien lapsia jne., mutta tosiaan esimerkiksi hoitajia on lukuvuoden tai ainakin lukukauden mittaisissa sijaisuuksissa kohtalaisen monta. Kaikki kunnia hoitoalan koulutukselle, mutta ei sillä kyllä näiden tehtävien kanssa ole juuri mitään tekemistä. Todella erikoinen tilanne, josta ei juurikaan julkisesti puhuta.

Oppilaskohderyhmä ei ehkä ole riittävän kiinnostava, eikä tietysti näiden uutisten myötä sellaiseksi edes välttämättä tule. Tosin tässähän oli kyse ilmeisesti tavallisesta suuresta opetusryhmästä, mutta kovasti sitä POLIKLIINISTA OPETUSTA uutisoinnissa edelleen pyöritellään.

 

[Rektor]

Nuoriso voi kokonaisuudessaan paremmin kuin menneinä vuosikymmeninä ja heitä kohtaava väkivallan uhka on pienempi, kuin vaikkapa 80- ja 90-luvuilla koulunsa käyneillä nuorilla.

En viitsinyt lainata koko viestiä, enkä toki missään nimessä kiistä tutkimustuloksia, sikäli kun niitä tulkitaan tasapuolisesti. Nuorison vointi kokonaisuutena paremmin on sekin mahdollista, mutta ei toki oppimistulosten sekä fyysisen ja psyykkisen kunnon mittareiden mukaan taida kuitenkaan aivan aukotonta olla. Selkeästi mitattavissa olevissa fyysisen puolen sekä oppimistulosten kehityksessä suunta on kiistattomasti ollut negatiivinen jo ennen vuotta 2020. Nähdäkseni liittyy myös hyvinvointiin.

Koululaisten kokemasta henkisestä hyvinvoinnista (ja sen kokemuksen muuttumisesta viime vuosikymmeninä) en nyt jaksa lähteä vääntämään. Melko realistinen kosketuspinta aiheeseen on.

Velvollisuudet ja oikeudet. Tässä järjestyksessä lähtisin jokaista yksilönä koulumaailmassa kehittämään.

 

[K.A.H]

Tietokirja | Lasten kehitys on syvästi uhattuna kännyköiden takia, varoittaa kuuluisa sosiaalipsykologi – hän esittää 4 neuvoa, kuinka sukupolvi voi pelastua

Älypuhelimiin kytketty nuoruus estää kehitystä hyvinvoivaksi ja toimintakykyiseksi aikuiseksi, sanoo Jonathan Haidt uudessa kirjassaan.

www.hs.fi

Maksumuurin takana, mutta kannattaa lukea ken pystyy. Erittäin hyvä artikkeli liittyen siihen miksi älypuhelimille ja erityisesti somelle olisi syytä saada ikärajaksi esim. K-16.

 

[Leicester]

Kiusaaminen on saanut vähän liian suuret mittasuhteet tässä tapauksessa.

Poliisi on sanonut, että kouluampujan kokemus kiusaamisesta voi olla "pojan oma tuntemus".

Poliisilla on parhaillaan lukuisia kuulusteluja käynnissä ja kaikkinensa kuultavia on kymmenittäin.
– Olemme kuulustelleet koulun opettajia ja oppilaita ja sieltä motiivia ei tahdo löytyä, Hyvärinen kertoo.

Poliisi MTV:lle: Kouluampujan kokemus kiusaamisesta voi olla "pojan oma tuntemus"

 

[BitterX]

Koululaisten kokemasta henkisestä hyvinvoinnista (ja sen kokemuksen muuttumisesta viime vuosikymmeninä) en nyt jaksa lähteä vääntämään. Melko realistinen kosketuspinta aiheeseen on.

Koululaisten ahdistus- ja masennuskokemuksia ei esimerkiksi 90-luvulla mitattu lainkaan. Niistä ei itse asiassa edes puhuttu eikä niitä juuri diagnosoitu. Kuten kirjoitin aikaisemmin, jos diagnosoitiin, kyseessä oli jo erittäin vaikea ja usein laitoshoitoa vaativa tilanne.

Silloin juuri kenellekään ei olisi tullut mieleenkään kertoa masennuksen tunteesta kotona, koulusta puhumattakaan. Kamalaa oloa ei osattu yhdistää siihen, että mieli on sairastunut. Ja vaikka olisi osattu yhdistää, ei olisi kuitenkaan myönnetty sitä itselleen muista puhumattakaan: mielenterveyden ongelmat olivat silloin täysi tabu.

Kun aikaa peilaa näin jälkikäteen, niin todellisuudessa ongelmia oli aivan valtavasti sinä aikana, kun itse kävin yläasteetta 90-luvun alkupuoliskolla. Mielestäni ao. linkissä hyvin kuvataan olosuhteita, joista ajan kouluilmapiiri ammennettiin. Ei hirveän häävit taustamuuttujat laajamittaiselle kouluhyvinvoinnille ja... kyllä, se näkyi siellä koulussa hyvin vakavana ja laajamittaisena oireiluna, joista aiemmin kirjoitin.

Nykyään mielenterveyden ongelmista puhutaan eikä ne enää ole tabu. Apua uskalletaan hakea, mikä on valtavan hieno asia. Nykypäivän ongelma on toisaalta sitten se, että terveydenhuollon resurssit ei riitä etenkään mielenterveysasioissa, kuten @Cobol aiemmin nosti esiin. Monelle kiireestikin apua tarvitsevalle on tarjolla hyvässäkin tapauksessa vain teetä ja sympatiaa.

Tähän pitää pikaisesti saada muutos.

Isä sai potkut ja alkoi juoda, asuntolainan korko nousi 20 prosenttiin… Satu ja muut laman lapset jakavat hurjat kokemuksensa

Lama vaikutti suuresti 1990-luvun lapsiin ja nuoriin. Työttömyys, velat ja alkoholismi kurittivat perheitä. Lue laman lasten hurjista kokemuksista.

duunitori.fi

 

[mjr]

Satun tietämään, että useassa tapauksessa erityisluokanopettajien viroissa sijaisina on esimerkiksi pk-seudulla sairaanhoitajia. Melko käsittämätöntä touhua, joka osaltaan johtaa aiemmin mainitsemiini ongelmiin HOJKSien tekemättömyytenä/toteutumattomuutena ja pienluokkien suoranaiseen väärinkäyttöön.

No siis tilanne on täysin absurdi erityisluokanopettajien suhteen - heitä ei vaan ole, homma kun ei todellakaan ole erityisen kiitollista. Virkoja on valtavasti auki ja niitä täyttää tilapäisesti hyvin sekalainen ja jatkuvasti vaihtuva materiaali. Mutta ihan läheltä seuraten tiedän myös tilanteesta, jossa pedagogisesti pätevä ja korkeakoulututkinnon omaava aineenopettaja on jo vuosia tehnyt samassa koulussa sangen kehutusti erityisluokanopettajan hommia, joka vuosi paikkaa sitten uudelleen hakien. Pätevöityminen yläkoulun erityisluokanopettajaksi ja viran saaminen vaatisi kuitenkin vielä kahden vuoden päätoimiset opinnot, (alakoulun) luokanopettajan sekä erityispedagogiikan. Jotenkin itselleni maalaisjärki antaisi ymmärtää, että olisi hyvä olla myös jokin mahdollisuus näyttöjen kautta pätevöityä virkaan. Tästä sitten sekä työnantaja että OAJ lienevät eri mieltä.

 

[mjr]

Oli se kyllä päivänselvää silloinkin, ettei siinä mitään lapsia suojattu tai ollut tarkoitus suojata, tai varsinkaan ajateltu heidän kokemiaan haittoja.

Yhden vahvan ammattiliiton kapinaa, jota kuunneltiin aikansa, ja tasan heidän omaan jäsenistöönsä kohdistuen. Puri hetken aikaa, kunnes silloinen vastuuministeri otti oman toimialansa näppeihin STM:ltä.

No siis en tiedä lasten erityisestä suojelemisesta - vaikutti vain rationaaliselta tuossa ennen näkemättömässä tilanteessa (modernina aikana) että parempi yli- kuin alireagoida ihan normaalin riski-analyysin puitteissa. Toki hyvin muistan että JA:ssa nämä asiat tiedettiin paremmin about jo ennen kuin näitä asioita edes oli.

 

[Individual]

Kiusaaminen on saanut vähän liian suuret mittasuhteet tässä tapauksessa.

Niin, harvemmin kiusaaja(t) myöntää kiusaavansa, tai tajuavat edes kiusaavansa. En ole myöskään opettaja, enkä tiedä mitä työkaluja heille annetaan kiusaamisen havaitsemiseksi, mutta tuskin he pystyvät olemaan kaikkialla valvomassa sitä miten oppilaat toisiaan kohtaan käyttäytyvät. Jokainenhan meistä ihmisistä kokee itseensä kohdistuvat asiat eri tavalla, ne kuuluisat "omat tuntemukset", mutta siinä missä aikuinen ehkä jollain tasolla pystyy laittamaan niitä kontekstiin, niin 12-vuotias ei varmasti. Joku tätä kiusaamisteoriaa esitutkinnassa tukee, mutta onko kyseessä sitten teosta epäillyn (en löydä parempaa termiä) kuulusteluissa antama lausunto, jolle nyt ei ole löytynyt tukea koulun henkilökunnan ja oppilaiden kuulemisissa. Jos poika kivenkovaan väittää, että on joutunut kiusaamisen kohteeksi joko tässä, tai edellisessä koulussa, tai molemmissa, niin vaikea minun on uskoa, että hän sitä jonain peitetarinanaan käyttää ja siksi onkin hyvä, että Polisii sitä kartoittaa. Noh, nyt meni ehkä jo liiallisen kyökkipsykologian puolelle.

 

[mjr]

Kiusaaminen on saanut vähän liian suuret mittasuhteet tässä tapauksessa.

Poliisi on sanonut, että kouluampujan kokemus kiusaamisesta voi olla "pojan oma tuntemus".

Poliisilla on parhaillaan lukuisia kuulusteluja käynnissä ja kaikkinensa kuultavia on kymmenittäin.
– Olemme kuulustelleet koulun opettajia ja oppilaita ja sieltä motiivia ei tahdo löytyä, Hyvärinen kertoo.

Noista aiemmista tapauksista päätellen niin voi mennä jopa vuosia ennen kuin se lopullinen kuva täydentyy. Nämä tapahtuman jälkeiset viikot ja kuukaudet ovat lähinnä huhuja, emootioita ja median vaihtelevan häikäilemätöntä saalistamista niillä.

 

[Barnes]

Valtaosan autismikirjoisista paikka ei ole pienluokalla (kuten ei toki lähtökohtaisesti muidenkaan) koko oppivelvollisuutta, ihan perusopetuslain periaatteiden mukaisesti. Heidän kohdallaan yksilölliset tarpeet jäävät käytännössä resurssipulan vuoksi arvioimatta ja HOJKSit jopa kokonaan tekemättä, mihin toki on kiinnitetty valvontapuolella huomiotakin, kun pienluokka on useimmiten samasta syystä "keräilyerä".

Autismi ei luonnollisestikaan "parane", koska ei ole mitään sairautta, joka paranisi, mutta vuorovaikutteisuus kehittyy liki kaikilla.

Minulta löytyy diagnoosi, olen siitä aikaisemminkin tainnut kirjoittaa. Olin pikkulapsena hyvin erikoinen ja pikkuvanha, joten ryhmässä toimiminen oli todella hankalaa. Tiedän faktana, että vanhempani sekä "tapaustani" hoitanut lääkäri yrittivät saada minulle avustajaa, joka katsoisi vähän perään, koska pärjäämistäni koulussa oli syytä epäillä. Kunta kuitenkin torppasi ajatuksen, mitä kuulemma pidettiin täysin käsittämättömänä, olinhan jonkinlainen Sheldon Cooperin esiaste (ihan niin pahaksi sentään koskaan en äitynyt:D): älyä löytyy mutta ihmissuhdetaidot ovat surkeat.

Ala-asteella tulin kaikesta huolimatta ihan ok toimeen n. jokaisen kanssa, mutta koin silti hyvin vaikeaksi esimerkiksi niinkin yksinkertaisen asian kuin toisten kotona vierailemisen. Se oli pelottavaa. Tästä syystä (minulla oli vuosittainen kontrollikäynti lääkärillä) ennen yläkouluun menoa piti käydä psykologilla juttelemassa, että mitenköhän se poika mahtaa pärjätä. Ihan aiheellista sinänsä, kyllähän minuakin pelotti.

En tiedä mitä yläkoulussa tapahtui, mutta siellä jotenkin klikkasi heti alusta alkaen ja pääsin vähitellen ulos kuorestani. Halusin aktiivisesti etsiä seuraa enkä tuominnut ketään. Koulun pahimmat häirikötkin vähintään moikkasivat (kiusaajia minun aikaani ei jostain hienosta syystä ollut, ennen ja jälkeen tiedän tapahtuneen hyvinkin raakoja asioita), mitä ei varmasti olisi tapahtunut alakouluaikaiselle minälleni. Siitä oli helppo jatkaa lukioon, inttiin yms. kun tiesin että osaan oikeasti pärjätä ihmisten kanssa.

Tietokoneella pelottavan paljon aikaa viettäneestä pojasta kasvoi mies, joka esimerkiksi viihtyy yökerhoissa ja kykenee toimimaan ihmisten tapaamiseen perustuvassa työssä. Tätä ei varmaan olisi tapahtunut, jos kunnalla ei olisi ollut pulaa rah... kasseja laittaa minua heti alusta lähtien inkluusion piiriin. Tottakai tietyt asiat kirjolta kulkevat aina mukana, kuten tietty ilmeettömyys jonka myötä minuun voi olla aluksi hieman hankala ottaa kontaktia tai yössä ihmiset luulevat jostain ihme syystä homoksi. Pitäisi varmaan tuijottaa tissejä ja perseitä räikeämmin, en tiedä. Mutta mitäs pienistä, sen opin koulu antoi elämää varten. Enkä siis ota mitenkään pahalla ihmisten harhaluuloja, lähinnä harmittaa että heteroudesta poikkeavaan seksuaaliseen suuntautumiseen kohdistuu edelleen paljon ennakkoluuloja. Kummelin sanoin: "vaikka minä homo olisinkin, ei sitä minulle päin naamaa kertoa tarvitse." Kukin olkoot mitä on.

En tiedä, liittyykö sepustukseni ketjun aiheeseen tai siinä edes mitään järkeä. Silti haluan sanoa: jos minä kaikista maailman ihmisistä muutuin erakosta todelliseksi kaikkien kaveriksi, jaksan uskoa aina olevan toivoa ja haluan auttaa kaikkia mahdollisimman paljon. Siinä vaiheessa kun emme enää edes usko hyvän voittavan pahaa, on peli hävitty.

 

[mjr]

Autismi ei luonnollisestikaan "parane", koska ei ole mitään sairautta, joka paranisi, mutta vuorovaikutteisuus kehittyy liki kaikilla.

Olen nähnyt oman poikani lisäksi vielä paljon vakavampiakin tapauksia, tietyllä tapaa jatkuvassa tuskassa ja kuormituksessa olevia, notta ihan kylmästi ottaisin vaan nuo lainausmerkit pois.

 

[Pottakameli]

Olen nähnyt oman poikani lisäksi vielä paljon vakavampiakin tapauksia, tietyllä tapaa jatkuvassa tuskassa ja kuormituksessa olevia, notta ihan kylmästi ottaisin vaan nuo lainausmerkit pois.

Tietysti hankalammat tapaukset ovat sitten erikseen. Omat poika on myös käynyt koulutaipaleensa autismiluokalla, ollen nyt 11 vuotias.

Kaikenlaisia tilanteita ollut tuona aikana kotona ja koulussa, johtuen autismin oikuista. Poikani ei myöskään ole haastavimpia tapauksia, vaikka autimismi ja ylivilkkaus tuovat omat haasteensa arkeen kotona ja koulussa.

Hetkittäinen impulssiivisuus ja tunteiden hallinta on ollut ajoittainen ongelma, varsinkin kun joku keksii tuota reaktiota oikein hakemalla hakea... Sytytyslanka on siis lyhyt, jos joku tahallaan ärsyttää.

Joskus pienempänä myös kovaääniset ja puhumattomat oppilaat aiheuttivat kovaa kuormitusta ja ahdistusta koulumatkoilla, jolloin aggressiivisuutta ilmeni myös ajoittain. Koulupäivinä poikani myös puhuu hiljempaa heti aamusta alkaen, kunnes sitten alkaa puhumaan normaalisti koulusta päästyään. Nuorempana hän saattoi olla puhumatta koulussa lähes täysin, johtuen noista yllä olevista syistä.

Tuolta ajalta asti mukana kulkenut myös kuulosuojaimet koulussa, mutta niistä päästiin vihdoin eroon tänä vuonna.

Kieltämättä joskus huoletti se, että jo hän joskus raivostuisi kunnolla väärässä paikassa väärään aikaan ja sattuisi jotain. Onneksi tunteiden ymmärtäminen ja niiden hallinta on kehittynyt paljon. Tietysti murrosikä on tulossa vielä ja tuo luultavasti omat mausteensa elämään.

Nojoo, se autismista ja koulusta.

 

[avatar]

Eilen itselleni selvisi että kuollut lapsi oli lähisukulaisen naisystävän parhaan ystävän poika. Kuulostaa kaukaa haetulta ja tietysti en kuolleen pojan äitiä edes tiedä, mutta tämän lähisukulaisen kumppani on edelleen hyvin poissa tolaltaan. En tiedä taustoista mitään enkä edes halua tietää.

Tämän vuoksi istuin alas ja keskustelin aiheesta tovin. Koska ennen tätä olen halunnut jättää kaiken spekuloinnin täysin pois. Miksi?

Koska tulin hyvin aikaisessa tilanteessa siihen johtopäätökseen, että jos toivomme ampujan ikinä selviytyvän yhteiskuntakelpoiseksi, hänen pitäisi päästä tekemään prosessiaan rauhassa. Ja vaikka oma pohdintani ja toreilla keskustelu tuskin olisi edes pisaraa meressä, päätin että en sitäkään tee. Töissä puhuivat aiheesta hivenen ja sanoin etten ota kantaa. Antaa pojan olla.

Tänne kirjoitin aiemmin ja sekin jo meinasi harmittaa.

Eilen siis keskustelin puolison kanssa tovin kun oli selvinnyt että asia kosketti tuntemaanne ihmistä kovin.

Sanoin lopulta että nykyajan internetmaailmassa ja somevyöryssä lapsen nimi ja valitettavasti varmaan kuvakin leviää jo jossain päin kulovalkeana.

Joten pohdin vain sitä että mitä mahdollisuuksia lapsella on enää edes selvitä? Kunhan asia realisoituu hänelle kunnolla, käveleekö vain junan alle?

Oli miten oli, kuten olen aiemminkin ollut sitä mieltä, että jos ampuja ei nyt ole tavallaan täysin syytön, niin hän ei tästä tilanteesta silti ole vastuussa. 12-vuotias ei hahmota maailmaa aikuisen tavoin.

Joten onko ainoa vaihtoehto ottaa lapsi huostaan ja sijoittaa uudella nimellä jonnekin Ouluun tai joka tapauksessa aivan jonnekin muualle päin Suomea, jotta saisi ottaa starttia elämäänsä rauhassa? Kuvakin varmasti leviää, mutta noin nuoren ulkonökö muuttuu dramaattisesti vielä. Onneksi.

Onko viranomaisilla edes oikeuksia tällaiseen? Ja vaikka olisi, onko nyyttejä? Ennakkotapauksiahan aivan tällaisesta ei ole.

En tiedä ampujan vanhempia ja toki voivat olla muuten vastuullisia ihmisiä ja aseen säilytystä ei nyt vain oltu hoidettu riittävän hyvin. En tiedä.

Mutta pohtisin kyllä tässä vaiheessa kumpi on tärkeämpää, lapsen oikeus hyvään elämään vai vanhempien oikeus lapseensa.

Ehkä vaadin liikoja, mutta onko muita vaihtoehtoja jos haluamme että tämä lapsi selviää? Kai me kuitenkin haluamme?

Enempää en itse enää asialla spekuloi, koska se ei edesauta mitään hyvää. Todennäköisesti poliisi tulee joskus julkaisemaan tiedot siitä miten ase on pojalle päätynyt. Ja haluan lukea asiasta, koska asia on merkittävä. Mutta siihen se sitten jääkin. True Crime on kivaa viihdettä mutta tässä asiassa ei ole mitään viihdyttävää.

 

[Hamu]

Minkäs tason kollektivismia siis haluaisit tilalle? Ja tämän kysymyksen kontekstina siis se, että about kaikki tilastot kertovat sukupolven takaisen menneisyyden olleen paljon karumpi lasten ja nuorten suhteen. Mutta mitä väliä empirialla.

En halua kollektivismia vaan ennen kaikkea vastuullisuutta. Pitää pystyä keskittymään. Pitää olla sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä. Pitää huolehtia omista ja jossakin määrin myös muiden asioista. Näin ei ole nyt.

Haluaisin sitä, että oppilaat tulevat ajoissa kouluun ja että heillä on koulutarvikkeet mukana. Lisäksi he ovat tehneet läksynsä. Tunneilla heidän tulisi antaa työrauha ja itsekin osallistua opetukseen aktiivisesti. Heidän tulisi tehdä open määräämät harjoitukset ja tehtävät kunnollisesti - joko yksin tai ryhmissä sen mukaan, miten ope ohjeistaa. Heidän tulisi myös valmistautua kokeisiin.

Näin oppilaat oppisivat taitoja ja valmiuksia, joilla voi pärjätä elämässä. Saman voi sitten soveltaa aikuisten maailmaan.

 

[kyykäärme]

Joo, lyhytaikaisina "erityisluokanopettajina" on näitä opettajien lapsia jne., mutta tosiaan esimerkiksi hoitajia on lukuvuoden tai ainakin lukukauden mittaisissa sijaisuuksissa kohtalaisen monta. Kaikki kunnia hoitoalan koulutukselle, mutta ei sillä kyllä näiden tehtävien kanssa ole juuri mitään tekemistä. Todella erikoinen tilanne, josta ei juurikaan julkisesti puhuta.

Oppilaskohderyhmä ei ehkä ole riittävän kiinnostava, eikä tietysti näiden uutisten myötä sellaiseksi edes välttämättä tule. Tosin tässähän oli kyse ilmeisesti tavallisesta suuresta opetusryhmästä, mutta kovasti sitä POLIKLIINISTA OPETUSTA uutisoinnissa edelleen pyöritellään.

Tämä Viertolan kuudes luokka oli 19 oppilaan luokka, jota useilla tunneilla opetetaan toisen kutosluokan kanssa yhdessä. Yhteisopettajuus on Vantaan perusopetuksen strategiassa, ja sitä työnnetään kouluihin väkisin. Kalo haastattelussa sanoi, että opettajat voivat käyttää yhteisopettajuutta halutessaan, mutta ainakin meillä hiukan pohjoisempana opettajat pakotetaan siihen kysymättä. Koulu on rakennettu niin, että tilat eivät riitä ilman yhteisopettajuutta.

Yhdysluokat toimivat hyvin niin kauan, kun siellä on tarpeeksi osaavaa pedagogia tunneilla. Tuollaiselle lähes 40 oppilaan porukalle pitäisi olla kaksi osaavaa luokanopettajaa + erityisopettaja, jotta olisi mitään toivoa saada homma toimimaan. Kun yksikin puuttuu ja korvataan sijaisella, homma alkaa kusta.

Meillä pakotettiin yläkouluun fysiikkaan ja kemiaan yhteisopettajuus ja kasvatettiin samalla ryhmäkokoa 50%. Opettajien vastaustamisella ei ollut vaikutusta. Tunnit ovat nyt yhtä hulinaa. Luokissa on liikaa oppilaita, ja he istuvat liian lähekkäin. Ohjeita ei malteta kuunnella, ja tutkimusten tekeminen on yhtä helvettiä. Toisen opettajan työpanos menee yksinomaan oppilaiden rauhoittamiseen. Toinen yrittää opettaa karjumalla oppilaiden äänen yli. Kun yhden porukan saa hiljennettyä, seuraava on jo aloittanut häirinnän. Ysit vielä pystyvät hyvään työskentelyyn, mutta seiskat ja kasit eivät.

 

[adolf]

Miettii niitä omia kouluaikoja, niin kyllähän yläasteellakin opiskelurauha lähes aina säilyi. Se oli sitten itsestä kiinni, että huvittiko opiskella, mutta kyllä se homma oikeastaan aina kuitenkin jotenkin näpeissä pysyi.

Tietysti siellä oli niitä pahoinvoiviakin nuoria. Monet varmaan sellaisia, että saattoivat kärsiä jonkinlaisesta masentuneisuudesta ja/tai ahdistuneisuudesta, mutta olivat semmoisia enemmän syrjäänvetäytyviä, eivätkä sillä aiheuttaneet muille harmia.

Ja olihan siellä sitten niitä oikeasti hankaliakin tapauksia, jotka vittuilivat opettajille, opiskelutulokset olivat surkeita, ja heitä kiinnosti dokaamisesta alkaen ihan just kaikki muu, kuin se opiskeleminen.

Mutta nämä tapaukset kuitenkin enimmiltä osin saatiin pysymään aika hyvin kurissa. Useat opettajat sanoivat vastaan, joskus lempeämmin, joskus tiukemmin. Luokasta heitettiin tarpeen vaatiessa pihalle, käytiin kuraattorin ja rehtorin kanssa keskusteluja yms. Sillä tavalla homma ainakin pysyi kurissa, että ne olivat vain nämä muutamat häiriötapaukset, jotka sitä omaa showtaan pitivät, mutta se ei levinnyt ihan hirveästi muihin oppilaisiin. Tietenkin lapset ovat tuon ikäisinä levottomia, ja se kuuluu siihen ikään, mutta suuri enemmistö kuitenkin kävi koulussa ihan normaalisti.

Muistan, että oli siellä sitten pari semmoista vähän herkempää naispuolista opettajaa, jotka nämä häiriköt saivat kiusattua muistaakseni jonkinlaisen burnoutin partaalle. Tuommoisille räkänokille pitää olla auktoriteettia sanoa vastaan, ja valitettavasti se on niin, että jos sitä ei ole, niin tämmöiset kehittymättömät typerykset käyttää hyväkseen sitä. Etenkin poikiin tämä pätee. Tytöistä en niin tiedä.

 

[Baldrick]

Niin, väärin ampumiset ovat aina. Ja sivullisten kuolemat. Koulukiusaaminen on aina hirvittävä ongelma, ja se ei millään työryhmillä valitettavasti miksikään muutu.

Olen itse kokenut koulukiusaamisen sangen runsaan kirjon. Pienet lapset ovat hyvin kekseliäitä ja ilkeitä. Minut on uhattu tappaa. Minusta on tehty ja levitelty kuvia. Minua on heitelty kivillä. On puristeltu "ihratisseistä", on suljettu kaiken ulkopuolelle. On annettu ymmärtää, miten kaikki pitämäni on perseestä, en osaa mitään, teen kaiken väärin, ihan oikein että on kiusattu. Ja vanhempien avioero nasahti samaan aikaan. Aivan järjetöntä nöyryyttämistä päivästä toiseen, ja sama paska jatkuu edelleen. Ja nämä samat paskiaiset lisääntyvät ja täyttävät maata. Hienoa.

Tarkoitan vain, miten pahasti tämä ottaa tunteisiin. Suomalainen yhteiskunta voi huonosti.

Myönnän, minulla on ollut raakojakin väkivaltafantasioita kiusaajiani kohtaan ja haluaisin heidän kärsivän. Haluaisin olla humaani, mutta en voi muuta kuin toivoa heille kaikkein pahinta kärsimystä. Kitukaa helvetissä, saatanan paskat.

Tällaiset systemaattiset kiusaamiset ovat surullisia tapauksia ja toivottavasti olet saanut tukea asian käsittelyyn. Kaiken tuollaisen jälkeen tunteesi heitä kohtaan on ymmärrettävä, mutta on silti hienoa, että pyrit/haluaisit välttää sitä vihaa, mitä heitä kohtaan tunnet — loppujen lopuksihan sinun energiaa se viha vain kuluttaa. Toivottavasti olet saanut ympäröityä itsesi ihmisillä, jotka sinua arvostavat.

 

[kyykäärme]

Miettii niitä omia kouluaikoja, niin kyllähän yläasteellakin opiskelurauha lähes aina säilyi. Se oli sitten itsestä kiinni, että huvittiko opiskella, mutta kyllä se homma oikeastaan aina kuitenkin jotenkin näpeissä pysyi.

Tietysti siellä oli niitä pahoinvoiviakin nuoria. Monet varmaan sellaisia, että saattoivat kärsiä jonkinlaisesta masentuneisuudesta ja/tai ahdistuneisuudesta, mutta olivat semmoisia enemmän syrjäänvetäytyviä, eivätkä sillä aiheuttaneet muille harmia.

Ja olihan siellä sitten niitä oikeasti hankaliakin tapauksia, jotka vittuilivat opettajille, opiskelutulokset olivat surkeita, ja heitä kiinnosti dokaamisesta alkaen ihan just kaikki muu, kuin se opiskeleminen.

Mutta nämä tapaukset kuitenkin enimmiltä osin saatiin pysymään aika hyvin kurissa. Useat opettajat sanoivat vastaan, joskus lempeämmin, joskus tiukemmin. Luokasta heitettiin tarpeen vaatiessa pihalle, käytiin kuraattorin ja rehtorin kanssa keskusteluja yms. Sillä tavalla homma ainakin pysyi kurissa, että ne olivat vain nämä muutamat häiriötapaukset, jotka sitä omaa showtaan pitivät, mutta se ei levinnyt ihan hirveästi muihin oppilaisiin. Tietenkin lapset ovat tuon ikäisinä levottomia, ja se kuuluu siihen ikään, mutta suuri enemmistö kuitenkin kävi koulussa ihan normaalisti.

Muistan, että oli siellä sitten pari semmoista vähän herkempää naispuolista opettajaa, jotka nämä häiriköt saivat kiusattua muistaakseni jonkinlaisen burnoutin partaalle. Tuommoisille räkänokille pitää olla auktoriteettia sanoa vastaan, ja valitettavasti se on niin, että jos sitä ei ole, niin tämmöiset kehittymättömät typerykset käyttää hyväkseen sitä. Etenkin poikiin tämä pätee. Tytöistä en niin tiedä.

Luokasta poistaminen on tehty jo nykyään hankalaksi. Oppilasta ei voi jättää valvomatta. Käytännössä pitää poistaa toisen opettajan tunnille. Ja kun yrittää saada poistettavan pois tunnilta, muut oppilaat eivät saa opetusta. Poistettava myös hangoittelee käytännössä aina vastaan, pitää hakea toinen opettaja paikalle. Hänenkin tuntinsa keskeytyy.

Kun oppilas tunnin lopussa palaa omaan luokkaansa, pidetään kasvatuskeskustelu. Siihen pitäisi oikeastaan huoltajalla olla mahdollisuus osallistua. Hankala huoltaja vaatii myöhemmin uuden kasvatuskeskustelun. Kasvatuskeskustelu kirjataan Wilmaan. Huoltajaa tiedotetaan tapahtuneesta Wilma-viestillä.

Tämän kun tuon toistat parikin kertaa koulupäivän aikana, niin ei siinä paljon muuta ehdi tehdäkään. Sattuneesta syystä kynnys oppilaan luokasta poistamiselle on korkea. Illalla oma aika menee toipumiseen työpäivän tapahtumista.

Ja sitten tuosta vastaansanomisesta... toimivassa työyhteisössä, missä opettaja saa tukea esimiehiltään, jaksaa pidempään. Mutta uupunut opettaja ei jaksa enää haastavia oppilaita. Uupumisesta johtuvia sairaslomia on paljon, ja ne ovat pitkiä.

Miettikää jokainen omaa työpaikkaanne. Käykää tyypillinen työpäivä mielessänne läpi. Lukekaa sitten tämä adolfin viesti uudestaan, ja yrittäkää tehdä mielikuva siitä, millaista opettajan työn sallitaan helposti olla ja millaisia vaatimuksia opettajasta ja opettajan persoonasta helposti esitetään. Tämä on ihan jatkuvaa. Omiin kouluaikoihinsa juuttuneet ihmiset tietävät, miten pitäisi toimia ja millaisia opettajien pitäisi olla. Opettajan persoonasta haetaan syytä oppilaan huonoon käytökseen. Huoltajat tulevat palavereihin sillä asenteella, että lyödään nyrkkiä pöytään ja kerrotaan, kuinka teidän pitää laittaa ne kakarat kuriin. Millä pirulla?

 

[Individual]

Alustavat tulokset paljastavat: Kiusaaminen vaikuttaa aivoihin enemmän kuin on ymmärretty

Koulukiusaamisella voi olla pitkäaikaiset seuraamukset. Väitöskirjatutkija pitää tärkeänä, että sen vaikutuksia aivoihin tutkittaisiin enemmän.

yle.fi

 

[Sanainen arkku]

Kiusaaminen on tarpeettoman mystfioitu asia.
Kiusaamiseen joskus syyllistyneet pyöristetään sataan prosenttiin. Siksi minua ällöttää rehtorit jotka julistavat ettei heidän kouluissaan kiusata koska ollaan sitouduttu Kivakouluun tai mitä paskaa. He juuri kääntävät katseensa papereihin, kun pitäisi katsoa lapsiin ja työyhteisöön.

jokaisessa koulussa kiusataan. Jokaisessa vähänkin isommassa koulussa kiusataan jokaisena joulupäivänä. Näin tapahtuu, koska siellä on ihmisiä ja jollain on aina paha olla.

Kiusaamisen tapahtuminen pitää osoittaa sekä kiusaajalle että kiusatulle jo silloin, kun lapset ovat niin pieniä että aikuisia on tiuhemmassa. Eli päiväkodissa, kodeista puhumattakaan. Jatkuvasti. Sitä asiaa pitää jaksaa hoitaa päivittäin, kuten hoidetaan ruokahuoltoa ja hygieniaa.

Samalla toki pitää olla hereillä, että kaikki fyysinen ryminä ei sisällä kiusaamista. Siihenkin voidaan sopia pelisäännöt jotka jokainen lapsi voi hyväksyä. Ja aikuisen pitää mennä lähelle, katsoa ja oppia; ymmärtää se enemmän urheiluksi kuin tappeluksi, sillä sanotaan mitä sanotaan, niin iso osa pojista ja jokunen tyttökin ovat poikia.

Aivan samalla tavalla on olemassa leikkejä, joihin nyt vaan ei voi sillä hetkellä tulla kolmatta, neljättä lasta. Aikuisen vastuu on taas opettaa, että nyt tilanne on tämä, ja auttaa "ulkopuolelle jäävä" lapsi johonkin muuhun kaveriosallisuuteen. Sillä, sori nyt, tytöt ovat tyttöjä jne.

Yksi meidän kasvattajien sokea piste on ulkonäkösyrjintä. Tämä on inhottavaa myöntää itselleen, mutta hyvin herkästi suhtaudumme "söpöjen" lasten tekoihin eri tavalla kuin "peikkolasten". Varsinkin ko. lasten sekundääriset, eli satunnaisemmin heidän kanssaan asioivat aikuiset syyllistyvät tähän.

ihminen on heikko lenkki. Sen myöntäminen on kehittymisen ehto.

 

[KVANTAA]

Asiantuntija kertoo: Tästä syystä kouluampumisen jälkeen satelee uusia uhkauksia

Poliisin mukaan kouluihin on tullut lukuisia uhkauksia ympäri Suomea.

www.iltalehti.fi

"Asia kannattaa tietysti vakavoittaa lapselle kertomalla, että kyseessä ei ole pieni asia tai vitsi, vaan uhkailu voi johtaa oikeisiin toimenpiteisiin."

Eikö nämä pitäisi johtaa oikeisiin toimenpiteisiin?

 

[zet]

jokaisessa koulussa kiusataan. Jokaisessa vähänkin isommassa koulussa kiusataan jokaisena joulupäivänä. Näin tapahtuu, koska siellä on ihmisiä ja jollain on aina paha olla.

Kiusaaminen myös muuttunut älylaitteiden myötä. Aikaisemmin loma-ajat ja viikonloput olivat enemmän "kiusaamisvapaita", mutta Whatsappien, Snapchatien ja Tiktokkien myötä kiusaaminen on nykyään läsnä 24/7 ja kiusaamiseen on entistä hankalampaa puuttua. Kiusaamistapaukset ovat myös aiempaa raadollisempia ja tavoittavat isomman joukon ihmisiä.