Koulutuksen seurantakatsaus 2021
op.europa.eu
Tuossa on ihan mielenkiintoinen huomio että Suomessa ei panostettu koulutukseen käytännössä kokonaiseen vuosikymmeneen. Ajatus siitä, että tuo ei näkyisi sitten vähitellen oppilaissa on tietysti talouskurista pitäville ikävä asia, mutta ei sitä voi jättää huomioimatta. Sen sijaan että osoitetaan vain somea, älylaitteita tai muuta ja sanotaan kaiken johtuvan siitä (sisältäen myös huomioita siitä kuinka nykyiset vanhemmat eivät osaa pitää kuria).
Keskeinen syy ei ole resursseissa vaan koulutuspolitiikan virheissä ja yhteiskunnan muutoksissa. Ensin voitaisiin keskittyä siihen, että nykyisillä resursseilla tehdään paremmin.
Individualismin ihannointi on johtanut siihen, että kaikilla koululaisilla on vain oikeuksia. Velvollisuuksia ja vastuita ei enää ole. Kukaan ei jää luokalle. Teoista tai tekemättömyyksistä ei ole todellisia seurauksia. Aina on takaportin takaportti, joka open pitää käydä ensin tekemässä. Opettaja ei tietosuojan takia saa edes olennaisia tietoja oppilaista.
Ensin mussukat opetetaan sanoittamaan tunteitaan. Sitten heille kerrotaan, että he ovat aivan erityisiä ja tärkeitä. Samalla unohdetaan opettaa, että itsellä on myös vastuita. Seuraus on se, että yhä useampi oppilas pyörittää systeemiä vinkumisillaan ja vaatimuksillaan. Oppilas osaa vaatia kaikilta muilta kuin itseltään.
Ope on aina väärässä. Ja valitettavasti jotkut umpipaskat rehtorit kuuntelevat tarkalla korvalla juuri näitä oppilaita. Lisäksi joidenkin vanhempien pikku murut eivät koskaan tee mitään väärää, joten ope löytää itsensä lukemassa perjantai-illan Wilma-viestiä vanhemmilta, monialaisista palavereista ja rehtorin puhuttelusta.
Asiaa ei paranna se, että koko yhteiskunta korostaa vain yksikön oikeuksia. Mitäpä jos aikuisetkin - ihan kaikki - miettisivät sitä, miten voivat hyödyttää oman navan lisäksi yhteiskuntaa. Mitäpä jos jokainen yrittäisi olla muille hyödyksi, tehdä työnsä kunnolla ja pitää huolta erityisesti omista läheisistä.
Nyt lapset ja nuoret opetetaan siihen, että heiltä ei saa vaatia mitään. Tähän pitää tulla muutos, ja se on jokaisen aikuisen tehtävä.
Sen sanon, että inkluusio, avoimet oppimisympäristöt ja ns. kolmiportainen tuki (10-portainen sähläys) ovat typerien ideologien keksintöä, samoin ns. positiivinen pedagogiikka. Koulu ja koko maailma kaipaavat realismia: todellisia faktoja, uskottavia syy-seuraussuhteita, etujen ja haittojen oikeaa puntarointia jne. Niiden pohjalta pitää ratkaisut tehdä ja käytänteet luoda.
Somesta ja ääriliikeidiooteista ja ideologiahörhöistä en viitsi sanoa mitään. Ehkä ei tarvitse.