Vesijuoksu

[Fordél]

Vesijuoksu, tuo huippu-urheilijoiden rakastama kuntoutusmuoto, Jari Litmasen uran loppupuolen päälaji ja mummojen suosikkiharrastus, on varsin hieno kuntoilumuoto meille kaikille. Etenkin kun pääsee vesijuoksemaan luonnonvesissä. Uimahallissahan vesijuoksua ei jaksaisi kuin aivan pakolla, mutta järvessä vesijuoksu nousee ihan uusii sfääreihin, kun siinä pääsee samalla kuntoilemaan ja nauttimaan kaikessa rauhassa luonnosta hyvinkin läheltä. Vesijuoksu on halpa kuntoilumuoto, jossa loukkaantumisriskikin on hyvin olematon.

Silläkin uhalla, että tästä tulee Jatkiksen historian lyhin ketju, kysyn, lymyääkö joukossamme muita vesijuoksijoita?

Edit. Jos vesijuoksu on liian kuuma ja tunteita herättävä keskustelunaihe yleisen puolelle, modet voivat siirtää ketjun Löylyhuoneeseen.

 

[DAF]

Aikanaan kun akillesvaivat maratontreenin myötä olivat suhteellisen kroonisia ja piti jalkaa kuntouttaa tuli vesijuostua halleissa paljonkin. Halleissa usein ongelma on mataluus - normaalipituiselle ihmisellekin hallijuoksu on hankalaa, jos allas on esimerkiksi puolentoista metrin +- jotain kymmeniä senttejä uimasyvyinen. Järvessä ei ole tullut ikinä kokeiltuakaan. HIIT-treeniinhän vesijuoksu on myös aivan loistava.

 

[kahden suunnan sentteri]

Eräs minulle hyvin läheinen henkilö on jokseenkin sairaalloinen (en sanonut tuota) läski, niin hänen on pakko vain vesijuosta kun tavallinen juoksu olisi vaikeaa ja vaarallista. Mutta eihän läski liikunnan puutteesta eikä noutoruuasta johdu, vaan vehnän gluteenista, geeneistä, ynnä muista tieteellisistä syistä, tai patriarkaatista nyt ainakin varmaan.

Minun suhteeni vesijuoksuun on schollistinen. Kaiken maailman heikommalle ainekselle varmaan ihan hyvä juttu joo, muttei tarvitse tulla sitä tuputtamaan.

 

[Malkkinen]

Vesijuoksu on maailman ainoa lihottava liikuntamuoto. Vai onko joku muka nähnyt laihan vesijuoksijan?

 

[Pavlikovsky]

Vesijuoksun maine on suotta ryvettynyt uimahalleissa keski-ikäisten ja varhaiseläkeläis-naisten joukkokokoontumis-keskusteluretriiteiksi paikkakunnasta riippumatta, jotka tukkivat vyöarsenaaleilla sun muilla nilkkapotkureilla vakavasti uintia harrastavien etenemisväylät. Onhan se sitäkin, mutta.....

a) Vesijuoksu on tehokas liikuntamuoto ja juoksun variaatio nivelrikkokipuisille ihmisille, joiden juoksu kuivalla maalla olisi sula mahdottomuus. Veden nosteen ansiosta nivelkipuinen liikkuu vedessä ketterästi painaen vain tavallaan joitakin kiloja ja fysikaalinen hydrostaattinen paine takaa sen, että verenkiertoelimistön verenkierrätys tehostuu -> sydämen pumppausvoima paranee. Itseasiassa Jyväskylässä liikuntatieteellisessä tehtiin löydöstä siitä, että vedessä tehdyt hyppelyharjoitukset jopa lisäsivät keski-ikäisten naisten polven rustomatriksia, mikä nivelrikossa vähenee. Nivelrikko koskettaa niin montaa, että tämä liikkumismuoto on syytä ottaa tosissaan.

b) Vesijuoksu on tehokas kuntoutusmuoto. Siellä altaassa/vedessä voi tehdä nopeutta, voimaa, motorikkaa, kestävyyttä jne. vyön ansiosta. Yhä moni urheilija ulisee, että tylsää, mutta oikea urheilija ei valita ja tekee kaikkensa, jotta menetetty kunto palautetaan mahd. optimaalisesti. Sama koskee tavisten liikuntavammojakin. Vesi on erittäin usein vesijuoksun kautta loistava kuntoutusmuoto tuki- ja liikuntaelinten vaivoissa. Nimenomaan siis vesijuoksu, moni ui aivan väärin ja kipeyttää sillä kuka minkäkin paikan

c) Taloudellinen liikkumismuoto lompakolle ja mahdollisuudet liikkua ulkovesissäkin. Onnistuu niin HIIT kuin ”maisemajuoksukin”

Iso suosittelu.

 

[Bruins]

Kyllä, myönnän harrastuksen. Loistava liikuntamuoto näin polvi ja lonkkavaivaiselle joka ei säbää, sulista ym voi enää hakata. Ja eritoten nyt kesällä kun voi paikallisella hiekkakuopalla painella eestaas rauhassa niin avot! Ja jos oikein haluaa tehostaa niin ottaa lasten uimisoppimis vyön ja painelee sillä niin tosissaan saa polkea että pinnalla pysyy ja eteenpäin menee.

 

[PataJaska]

Vesijuoksun maine on tosiaan samalla tavalla huono mitä sauvakävelyn maine oli 20 vuotta sitten. Mutta niin tai näin, minä myös löytänyt sen viime kesänä ja tänä kesänä, polvessa kun on ollut rustovaivaa (tosin missään kuntoutettavassa kunnossa polvi ei ole). Vesijuoksun tehohan perustuu siihen, että vesi on tuhat kertaa tiheämpää ainetta kuin ilma, eli vastus on siis tuhat kertaa suurempi. Mutta silti nivelet eivät kärsi yhtään. Ja minulle on myös tullut sama oivallus mikä edellä jo mainittiinkin: loukkaantuminen on teknisesti ottaen lähes mahdotonta

En sano sitä, jos käyt vesijuoksemassa julkisissa uimalaitoksissa, niin kyllä siellä paljon on niitä iäkkäämpiä ja tuhdimpia matameja, joista tämä lajin mainehaitta on syntynyt. Mutta on siellä enenevässä määrin myös kaikenlaisia muita ihmisiä, olen nähnyt kolmekymppistä hyvinkin timmiä mimmiä vesijuoksemassa. Ikää enemmän silmiinpistävää on ollut lajin naisvaltaisuus, koska reilusti yli 80% vesijuoksijoista on naisia. Sen harvakseltaan mitä olen itse käynyt, niin en ole antanut asian häiritä pätkääkään. Tiedä sitten kokevatko miehet jonkinlaista kynnystä lajiin, aivan samoin kuin mainitsemaani sauvakävelyyn 20 vuotta sitten

 

[fat of the land]

Juuri eilen katselin kun joku polki paikallisella maauimalalla menemään. Itselläni on vähän väheksyvä asenne tätä kohtaan, tosiaan vertaan sauvakävelyyn joka on mummoille. Itse tosin olen kuluttanut omat kävelysauvani jo käyttökelvottomiksi, joten veikkaan että vesijuoksua tulee vähintäänkin kokeiltua.