Taisin itse spekuloida tätä ensimmäistä kertaa jo viime vuoden puolella. Pitkäkestoisen maailmanrauhan kannalta itänaapurimme sotilaallisen voiman kuluttaminen pitkäkestoisessa kulutussodassa on parempi, kuin jos Ukraina olisi pystynyt tuhoamaan kerralla vaikka koko "erikoisoperaation" osallistujat kalustoineen, kun tuossa tapauksessa naapurimme olisi todennäköisesti tajunnut palata rajojensa taakse nuolemaan haavojaan ja sillä olisi kuitenkin ollut käytännössä koko arsenaalinsa vielä varastossa. Vajaa 2 vuotta kestänyt näännytys on sen sijaan tatkoittanut jo tähän mennessä reilusti suurempia tappioita naapurillemme miehistössä ja kaikessa kalustossa, kuin mitä ne toissahelmikuussa lähettivät valloitusretkelle. Lisäksi monenlaista positiivista on tapahtunut mm. wagneriittien suhteen.Jotenkin tuntuu siltä, että Länsi on hiljaisesti siirtynyt uuteen taktiikkaan. Ukrainaaa tuetaan sen verran, että se kykenee torjumaan Venäjän yritykset hakea ratkaisevia läpimurtoja ja sitä kautta selkeää sotilaallista voittoa. Ukrainan voitto halutaan saavuttaa nyt muuten kuin suoraan taistelukentällä.
Tässä lasketaan osittain sen varaan, että tämä nykyinen linja kuluttaa Venäjää lopulta sotilaallisesti paljon enemmän kuin nopea sotilaallinen Ukrainan voitto. Ja tämän seurauksena olisi lopulta se, että Venäjä romahtaisi täysin - niin sotilaallisesti, taloudellisesti kuin yhteiskunnallisesti. Ja tuossa tilanteessa Venäjä vain yksinkertaisesti joutuu lopettamaan sotimisen.
Tällä hitaalla taktiikalla Venäjän uhka Euroopalle ja Keski-Aasialle saataisiin mahdollisesti eliminoitua lopulta pidemmäksi aikaa kuin nopeammin taistelukentällä tapahtuvalla ratkaisulla. Samalla Länsi arvioi selviävänsä vähemmällä Ukrainan tukemisella, kuin antamalla sille kerralla sellaiset määrät aseapua, jolla se kykenisi ratkaisemaan sodan taistelukentällä. Riskit ovat toki kovat ja Ukrainan kansa maksaa tästä kovimman hinnan.
Luin eilen Maanpuolustus.netin keskustelua. Siellä tuli vastaan väite, jonka mukaan monet heikot merkit viittaisivat siihen, että oikeaan suuntaan ollaan menossa. Erittäin lupaavalta vaikutti ihan venäläisiin lähteisiin pohjautuva väite, jonka mukaan Venäjän uutisissa oli tällä viikolla spekuloitu pankeissa olevan yksityisen käteisvarannon takavarikointia ja mainittu sekin, että eläkekassaa on käytetty runsaasti muihin hankintoihin jo ennen sotaa.
Mikäli tuo tieto pitää oikeasti paikkaansa, niin se on oikeasti hyvä merkki. Kun yhdistetään tuohon tuon mediassa olleen protestiliikkeen lisääntyvä toiminta, niin hyviä merkkejä tulee lisää. Eiväthän nuo itsessään välttämättä mihinkään riitä, mutta minusta on merkittävintä se, että näitä kriittisiä mielipiteitä esiintyy mediassa ja yhteiskunnassa, eikä Kreml enää kykene niitä täysin vaientamaan. Se kuvastaa joko Kremlin vaikutusvallan heikentymistä, yhteiskunnan tyytymättömyyden selkeää lisääntymistä tai molempia.
Olisi toki todella vittumaista Ukrainan kannalta jos tämä olisi ollut koko ajan lännen suunnitelma.