Aika villejä ajatuksia täällä heitellään. Sen päivän kun näkisikin, että Venäjä suostuu kaikkiin noihin ehtoihin: demilitarisointiin, ydinaseista riisuntaan, sotakorvauksien maksamiseen yms.
Pitää muistaa sellainen, että esimerkiksi Saksa toisessa maailmansodassa lyötiin aivan täydellisesti kanveesiin. Pääkaupunki vallattiin, ja koko maan kyky käydä sotaa jauhettiin, niin pahasti tomuksi, että lopulta siellä ei ollut luultavasti ensimmäistäkään täysin taistelukykyistä divisioonaa jäljellä. Japaninkin olisivat liittoutuneet samaan tilaan kyenneet lyömään, mutta se olisi vaatinut vielä hirvittävän määrän lisää kuolonuhreja.
2. maailmansota oli aivan toisen tason myllytys, eikä tätä Ukrainan sotaa voi mielestäni siihen verrata. Nämä demilitarisoinnit ja muut vastaavat rauhanehtojen sanelemiset ovat aina vaatineet sitä, että häviävän osapuolen on täytynyt kokea niin murskaava tappio, että toinen osapuoli saavuttaa neuvotteluissa sellaisen aseman, jossa tuollaisien ehtojen saneleminen ylipäätänsä on mahdollista.
Venäjällä on koko sen valtava maa-alue edelleen koskemattomana, eikä sinne kukaan olekaan hyökkäämässä. Miten kummassa Ukraina ja sen takana oleva liittouma voisi saavuttaa neuvotteluissa sellaisen tilanteen, jossa Venäjä suostuisi tuollaisiin ehtoihin?
Eivät tule suostumaan. Ei tuollaisia nöyryyttäviä ehtoja pääse kukaan heille sanelemaan muuta, kuin siinä tilanteessa, että Napoleonin ja Hitlerin sotaretkelle pitäisi lähteä uudestaan, ja tällä kertaa siinä täytyisi onnistua.
Minun mielestäni se on vielä jotenkin realismin rajoissa, että Ukraina kykenisi vyöryttämään rajat takaisin vuotta 2014 edeltäneeseen tilanteeseen. Sekin kyllä erittäin vaikeaa. Putin ei ruumiita laske siinä vaiheessa, kun aletaan Krimin puolustamisesta puhumaan. Jos nyt on tähänkään asti laskenut.
Mutta siihen se Venäjän kurmottaminen jokatapauksessa sitten jää.