Samoin itselleni on tullut jonkin verran yllätyksenä länsiaseiden - erityisesti NLAW, Javelin ja HIMARS - teho. Mutta se on kyllä minusta vaatinut nuo kaksi aiemmin mainittua asiaa, eli ainakin 50% niiden tehosta lasken ukrainalaisten sotilaiden piikkiin, ja osan sitten Venäjän operatiivisen kyvyn puutteen piikkiin. Tai Venäjän osalta ehkä valmistelun ja reagointikyvyn piikkiin, yhtäkkiä Venäjä olikin sodassa, johon ei ollut valmistautunut eikä sillä näköjään kovin paljoa ole kykyä mukautua muuttuviin tilanteisiin.
Tässähän on se, että länsimaissa on ylivertainen osaaminen korkeassa teknologiassa, jota Venäjällä ei ole ollut vuosikymmeniin.
Venäjä saa toistuvasti kaikenlaista Wunderwaffea länsimediaan, jota saadaan lentonäytökseen tai paraatiin 1-2 kappaletta, tästä rakentuu kuva länsimaiden kanssa tasaveroisesta sotilasmahdista.
Kuitenkaan massatuotantoon saakka ei olla saatu pariin vuosikymmeneen mitään mikä pärjäisi tekniikassa tai laadussa ehkä pois lukien S400.
Muutenhan Venäjän kalusto on käytännössä inan modifioitua neukkukamaa.
Länsimaissa taas vapaan median, Yhdysvaltojen isojen panostusten ja vähäisemmän korruption takia niitä uudemman sukupolven aseita on ihan oikeasti saatu tuotantolinjoilta ulos ja ne tekevät suunnilleen sen mitä mainoksessa luvataan.
Sinänsä reaktiokyvyn puute on jalostettu siellä armeijan koulutuksessa jo Stalinin ajoilta lähtien, nohevimmat jotka kehtaavat olla eri mieltä likvidoidaan tai savustetaan ulos, miehistöä ei kunnioiteta eikä sille anneta mitään vastuuta tai mahdollisuutta ajatella/toimia itsenäisesti.
Koko koulutus ja armeijan toimintakulttuuri on ajanut tilannetta siihen suuntaan, että joukko tekee vain ja ainoastaan sen mitä nimenomaisesti käsketään ja kukaan ei tee mitään päätöksiä itsenäisesti, ilman riittäviä poletteja kauluksissa.
Siitä tulee mieleen yksi yllättänyt asia, nimittäin Venäjän resilienssi erilaisia tappioita kohtaan. Tuntuu, ettei millään sotilaallisella, poliittisella tai kaupallisella tappiolla ole Venäjään minkäänlaista vaikutusta. On vain tällaisena länsi-ihmisenä pakko uskoa, että pakkohan sen on jossain vaiheessa tunnuttavan myös Venäjän johdossa, eihän se nyt ikuisesti voi sivuuttaa niitä pelkällä olankohautuksella.
Tämähän on tuttua ja neukkuajoilta, päätä voidaan hakata siperian ikimäntyyn niin kauan että päätä ei ole ja silti kansa pysyy nöyränä ja poliittinen eliitti pysyy asemissaan. Jos venäläinen kansa jotain on, niin nimenomaan resilienttiä ja uhraukset kotimaan edun tähden nähdään edelleen ihan hyväksyttyinä, olivat ne kuinka isoja tahansa.
Tässä on valtava vuosisatojen myötä kertynyt ero kulttuurissa, jota länkkäri ei tule koskaan sisäistämään.