Vegas Golden Knights 2023–2024

  • 68 813
  • 343

Mihin asti Golden Knights yltää kaudella 2023–2024?

  • Mestaruuteen

    Ääniä: 11 23,4%
  • Finaaliin

    Ääniä: 3 6,4%
  • Konferenssifinaaliin

    Ääniä: 15 31,9%
  • Konferenssivälieriin

    Ääniä: 11 23,4%
  • Pudotuspelien avauskierrokselle

    Ääniä: 4 8,5%
  • Pudotuspelien ulkopuolelle

    Ääniä: 3 6,4%

  • Äänestäjiä
    47
  • Poll closed .

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Kärjen pehmeistä käsistä en osaa sanoa, mutta hyvin hän pysyi mukana temmossa kuitenkin mielestäni, paremmin kuin Uronen. Ehkä se oli sitten pehmeiden käsien ansiota. Hyökkäyssuunnan avuista on vaikea sanoa mitään näkemäni perusteella, mutta en nyt mitään puutteitakaan lyhyellä otannalla nähnyt.

Sedoff ja Carroll näyttäytyivät minun silmissäni samantyyppisinä pelaajina, en heihin kauheasti huomiota kiinnitänyt. Unohdin täysin, että Sedoff on suomalainen! Nimi ei sitä oikein paljasta. Oh well. Olisi pitänyt tarkkailla häntä enemmän. Mukavasti hän mielestäni pärjäsi, muttei erottunut siis minun silmiini erityisesti. Carroll taitaa tosiaan olla puolustusvoittoisempi pelaaja. Löysin tällaisen luonnehdinnan hänestä jostain prospektisivuilta vuosia sitten: "Carroll is a solid if unspectacular two-way defender who normally plays a composed game." Tämän voin allekirjoittaa näkemäni perusteella.

Lisäys: SinBin.vegasin pojat taisivat vitsailla, että Cotter-Dorofeyev-Comtois taistelun voittaakin Rempal! Näkemäni perusteella en laittaisi pahakseni.
 
Viimeksi muokattu:

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Nämä pelaajat lähetettiin "kotiin" Ritareiden Training Campilta: Michael Bullion, Noah Carroll, Ty Cheveldayoff, Daniel D'Amato, Joe Fleming, Robbie Fromm-Delorme, Patrick Guay, Ben Hemmerling, Brandon Hickey, Jett Jones, Jordan Papirny, Simon Pinard, Mason Primeau, Matyas Sapovaliv, Alex Swetlikoff and Tuomas Uronen. Puolestani saavat muut mennäkin, mutta Bullionille olisin antanut yhden näyttötilaisuuden preseason-matseissa ja Hemmerlingin olisin pitänyt mukana vähän pidempään.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Harjoituskauden kotiavaus ja paluu T-Mobile Areenaan ensi kertaa sitten vitospelin voitonjuhlien oli Los Angelesia vastaan. Kingsin farmipitoinen porukka haki 3-4 vierasvoiton kahden maalin takaa-ajoasemasta noustuaan:

Brisson-Eichel-Marchessault
Howden-Stephenson-Stone
Comtois-Brabenec-Rondbjerg
Morelli-Demek-Rempal

Martinez-Pietrangelo
Hutton-Cormier
Chayka-Mayo

Hill
Vikman

YV

Stone
Eichel-Stephenson-Marchessault
Pietrangelo

Comtois
Rempal-Howden-Brisson
Hutton

AV

Brabenec Rondbjerg
Hutton Mayo

Morelli Eichel
Martinez Pietrangelo

Stephenson Stone

Demek Howden



Huomiot:

- Chaykan oivasta katkosta omalla sinisellä syntyi pelin alussa vastaisku, jossa Comtois syötti vasemmasta laidasta keskustaan Brabenecille, mutta tämä laukoi b-pisteiden välistä päin Berubea. Viime kaudella Chayka vuoti välillä keskialueella arvioiden etäisyyksiä väärin ja rynnien itsensä ulos, mutta hän on kehittynyt tosiaan pelinlukemisessa ja käyttää ulottuvuuttaan paremmin hyväksi mailapuolustamisessa. Tuo vaihto oli yksi osoitus taas siitä, että suorahyökkäyspuolustaminen on parantunut ja hän kiilaa vastustajan hyökkääjiä umpikujiin entistä etevämmin
- Hutton ei tehnyt erikoista vaikutusta omissa tasaviisikoin. Hän jäi pari kertaa taklausten alle haettuaan päätykiekkoja ja kiireen tuntu oli läsnä. Toki sitten hyökkäysalueella hän oli mies paikallaan vastaten 3-1 maalista. Pinchaus piti paineen alueella ja laitakahinan voitettuaan hän liikkui keskustaan upottaen kääntölaukauksella kiekon alakulmaan. Viime tai sitä edellisellä kaudella hän teki vastaavanlaisen maalin muistaakseni Anaheimissa. Vielä kakkoserän viime sekunneilla hän nousi maalipaikkaan painottomalta puolelta saaden syötön Rondbjergilta, mutta rystylaukaus tasapainoisesta asennosta ei onnistunut
- Mayo oli mukavan eleetön kiekollisena jatkaen siitä, mihin hän jäi San Josessa. Osake on nousussa
- Brisson vei Vegasin johtoon vastaiskun vastaiskusta. Martinez polki ensin loistavasti omiin tehden 3v1-hyökkäyksestä 3v2-tilanteen ja saaden lapansa poikittaissyötön väliin. Sitä seuranneesta vasturista BB latasi ranteella kiekon kainalosta pönttöön Eichelin jätöstä. Samassa vaihdossa hetkeä aiemmin BB punnersi vasemmasta laidasta maalille asti, mutta rystynosto meni ohi avopaikasta. Tuonkin tontin petasi Eichel pehmeällä lätyllään Connautonin selustaan. Muissa erissä BB oli ketjuineen pimennossa



- Rondbjerg oli aiempaa reenipeliä jalkavampi ja alivoimalla ytimessä tukkien syöttölinjat huolellisemmin. Avauserässä hän hankki myös yhden ylivoiman takakarvaamalla kiekon puolustussinisellä, jonka jälkeen toiseen suuntaan kääntyessään häneltä vedettiin jalat alta. Morellin onnistuneesta kärkikarvauksesta Rondbjerg pääsi myös nappaamaan irtokiekon seuraavasta tasosta (1-2-2) ja nousemaan maalin eteen, mutta kämmennosto läheltä ylös pysähtyi Berubeen. Pirteä ilta kaikkinensa ja Rondbjergin voi todeta olleen yksi parhaista VGK-pelaajista, vaikka hän rankkarin tuhrikin päätöserässä
- Comtois 13. minuutilla pelasi esimerkillistä laituripeliä jatkaen ensin oman sinisen kulmasta siirtokiekon pistelinjalle vauhtiin Stephensonille. Sitten hän liittyi mukaan suorahyökkäykseen saaden syötön takaisin oikeaan laitaan Stephensonilta, mutta rannelaukaus jäi aika pehmeäksi. Toisen erän alussa hän puolestaan jatkoi kiekon samanlaisesti Brabenecille, joka kampattiin jäähynarvoisesti. Pelisysteemiin Comtois osoitti siis sopeutuneensa nopeasti kuten ammattilaisen pitääkin. Siltikin hänen luistelunsa näytti jotenkin raskaalta vaikkapa Rondbjergiinkin verrattuna. Ensimmäisissä potkuissa saisi olla enemmän kepeyttä
- Stone osoitti kiekkorosvouttaan mm. toisessa erässä karvaten kiekon omille 1-2-2:n keskimmäisessä tasossa hyökkäyssinisellä. Seurauksena oli 2v1-kääntö. Howden tarjosi lätyn, mutta Stephenson paukutti one-timerin yli maalin. Samassa vaihdossa Hodgson ryntäsi myöhässä/kolmantena pelaajana Stoneen Vegasin päädyssä, kun tämä oli jo liikuttanut kiekon eteenpäin. Onneksi kapteeni ei loukkaantunut ja muut pelaajat Howdenin ja Martinezin johdolla kyllä välittömästi muistuttivat Kings-peluria tämän kyseenalaisesta niitistä. Stonekin nousi heti pystyyn ja ryntäsi mukaan nujakoimaan kulmaan. Pelin jälkeen Stone totesi, että hän tuskin pelaa samaista kaveria vastaan enää uudelleen, koska tämä ei ollut kummoinen peluri






- Stephenson tuhlasi lopussa pari läpiajoa ja Marchessaultillakin oli paikka paketoida matsi jatkoajalla, mutta hän kilautti ulkotolppaan ranteella. Muuta raportoitavaa noista veteraaneista ei ole kuin se, että Kingsin avausmaalissa Marchessault tuurasi sentterinä kehnosti ja lähti palaamaan omalle paikalleen juuri silloin, kun Thomas pääsi laukomaan keskeltä, joten kommunikaatio Eichelin kanssa ei ihan nappiin mennyt
- Ykkösylivoima oli SC-finaalimuotissa pl. Theodoren korvaaminen Pietrangelolla. Se ei kauaa tarvinnut aikaa (33 sekuntia) vietyään Vegasin 2-0 johtoon tutulla kaavalla. Eichel syötti vasemmalta maalin kulmalle, Stone jatkoi ykkösellä poikittain Marchessaultille ja tämä viimeisteli painottomalta puolelta vuorenvarmasti väärän puolen one-timerin.
- Hill oli terävä avauserässä. Hän sijoittui hyvin ja teki torjunnoista helponnäköisiä. Ulkokehältä tulleet ykköskiekot hän selvitti ongelmitta kuten pudotuspeleissäkin. Kakkoserässä ainoa takaisku oli Thomasin tarkka yhden kosketuksen viimeistely keskustasta. Hodgson häiritsi sopivasti maalin edessä Hillin torjumista eikä Pietrangelo vaivautunut miestä siirtämään. Ja tosiaan Marchyn puolustaminen jätti myös toivomisen varaa. Myös toisesta vieraiden maalista vastasi Thomas ja siinäkin Pietrangelo kontrolloi vain puolittain miestä, joka liukui hänen alueelleen, joten ainakin Alex pelasi vielä osin puolivaloilla ja vanhat 1v1-puolustamisen haamut palasivat esiin. Hattutemppunsa Thomas täydensi ilman veskaria pelatessa. Eichel meni ihan oikein blokkaamaan kutia korkealta, kun se kerran tuli keskeltä siniviivaa, mutta Marchessault ehti ensin ja irtokiekko pomppi sopivasti Eichelin taakse tyhjään tilaan slottiin uineelle Thomasille, joka iski limpun upeasti rystyltä yläkulmaan. Onnekas osuma. Voittomaalin Hill sen sijaan voi ottaa osin piikkiinsä, kun patjojen latominen päällekkäin kylkimyyryssä ei tepsinyt Maddenia vastaan. Summa summarum, ehkä hieman matsin edetessä Hillinkin fokus lipesi lupaavan alun jälkeen

Kesän ykkösvaraus David Edstrom on muuten aloittanut SHL-kautensa hyvin. Viiteen matsiin koossa ovat tehot 2+1=3. Viime matsissa syntyi komea rankkarisäkki. Samassa pelissä hän osui muuten ylivoimalla paluukiekosta neliön keskeltä:


 
Viimeksi muokattu:

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Harjoituskauden avausvoittoa metsästettiin Arizonaa vastaan. Muutama minuutti sitten päättyneestä mittelöstä irtosikin vaivaton 3-1 voitto tällä miehistöllä:

Brisson-Eichel-Barbashev
Dorofeyev-Karlsson-Amadio
Comtois-Howden-Benson
Geertsen-Froese-Cracknell

McNabb-Theodore
Hague-Korczak
Ahac-Pachal

Thompson
Patera

YV

Amadio
Eichel Barbashev Brisson
Theodore

Cracknell
Karlsson Howden Dorofeyev
Korczak

Ennen peliä Cassidy kertoi uutisia Whitecloudista. Tämä on sivussa harjoituskauden lopun eli tämän ja ensi viikon. Kauden avaukseen osallistumisen hän jätti avoimeksi.

Havainnot:

- Thompson selvisi avauserästä kolmella perustorjunnalla, joista yksi alakulmavenytys oli vaativin. Toisessa erässä Logan antautui viidennellä vedolla kohti maalia, kun juuri jäähyn umpeuduttua Lamoureux laukoi vasemmasta laidasta kiekon etualakulmaan. Räty merkkautti ykkössyötön saatuaan toisella yrittämällä slotista syötön kaverinsa lapaan läpi Howdenin. Kahteenkin erään koppeja oli vain seitsemän, joten pelituntuma ei tässä matsissa juuri parantunut. 45. minuutilla Thompson otti illan parhaan pysäytyksensä liu'uttuaan atleettisesti patjoineen takatolpalle Barronin viimeistelyn tielle. Muita torjuntoja ei avauskymppiin sitten tullutkaan, kun vedot olivat 50 minuutin jälkeen 27-9
- Ahac sijoittui hyvin alussa, kun Brisson ei saanut jatkettua kiekkoa sinisen kulmasta keskialueelle, vaan peli kääntyi takaisin kohti Vegasin maalia 3v2-tilanteeksi. Ahac ensin pysyi keskellä tukkien isoimman laukausuhan pakottaen vastustajan syöttämään oikeaan laitaan Carconelle, jonka laukauksen eteen hän ehti vielä työntämään mailansa. 10. minuutilla puolestaan Ahac voitti kamppailun oman alueen kulmassa ja nosti sitten vielä jalalla kiekon punaviivalle ennen dumppaamista. Tuo oli kerrassaan eleetöntä ja hänenkin luistelunsa on parantunut kesän aikana
- Theodoren luistelullinen ylivertaisuus ja kiekonkäsittelytaidot näkyivät kakkoserässä, kun hän melkein pujotteli keskeltä läpiajoon ja hankki myöhemmin ylivoiman. Kerran hän myös nousi vastaliikkeellä siniviivasta aina maalin kulmalle, mutta Ingram piti vieraita pystyssä
- Dorofeyev pelasi avauskympillä erään vahvan vaihdon oikeassa laidassa voittaen kiekkoja hyökkäysalueella ja antaen ahtaasta tilasta passeja Karlssonin lapaan. Tämä kuitenkin haki vielä keskeltä Amadiota tuloksetta. Seuraavassa vaihdossa toki Karlssonin päätypassi löysi slotista Amadion, joka laukoi ykkösellä blokkiin, mutta Cassidyn aikakaudella on siis yhä jopa velvollisuus hakea katkonkin uhalla syöttöjä parhaalle maalintekosektorille. Avauserän puolivälissä Pavel vastaanotti vuorostaan keskialueella Haguen puhkovan avauksen ja jätti sen nousseelle Korczakille, jonka rannelaukaus oikeasta laidasta ei kuitenkaan kovin vaarallinen ollut. Muissakin vaihdoissa Karlssonin ketju sai painopisteen vieraiden alueelle ollen selkeästi paras ketju avauserässä. Hyökkäysalueella 2-3/2-1-2 rakenne pysyi jatkuvasti koossa, kun joko Wiljami tai Amadio vuorollaan toimi H3:na. Dorofeyev oli toisteisesti toinen syvällä olleista hyökkääjistä. 28. minuutilla puolestaan kulmaralli huipentui Amadion tarkkaan syöttöön kulmasta painottomalta puolelta nousseelle Korczakille, joka latasi kiekon ranteella Ingramin olkapäähän. Cassidy vertasi ennen peliä Korczakia Whitecloudiin eikä se vertaus ollut tuonkaan tilanteen perusteella tuulesta temmattu, koska paljon samaa tyhjän jään tunnistamisessa hyökkäys- ja keskialueella oli. Peli kulki varsinkin Karlssonin ketjun takana häärätessä. 34. minuutilla puolestaan Karlsson jatkoi kiekon oikeasta laidasta vauhtiin Amadiolle luoden 2v1-hyökkäyksen. Tämä syötti poikittain Dorofeyeville, mutta Ingram liukui upeasti sivuttaistorjuntaan. Kemiat kuitenkin kohtasivat aika hyvin, joten Dorofeyev kiristi kilpailua Cotteria vastaan kolmosketjun laiturin paikasta tämän pelin näytöillään. Harjoituspelien näytöillä hän on jopa tämän edellä. Karlsson puolestaan sai iltapuhteestaan palkinnon iskettyään loppuluvut tyhjiin
- Cracknell melkein avasi maalitilinsä ritareissa, kun Ingram tuli kiekkoa vastaan ja yritti päädyn kautta kääntää pelivälineen omalle pakille, mutta syöttö menikin suoraan Adamille, joka haki heti rystykutia pienestä kulmasta, mutta Ingram ehti syöksyä etukulman eteen viime hetkellä paikaten erheensä
- Comtois ei paljoa lisäarvoa tuonut tänäkään iltana. Päätöserässä hän kärkikarvasi kerran kiekon alimmalta vastustajalta, mutta Ingram nollasi rystykudin maalin edestä
- Eichel mursi hyökkäyssiniviivaa leikitellen lähes joka vaihdossa. Sen jälkeiset ratkaisut kuitenkin jättivät toivomisen varaa, kun syötöt katkesivat mailaviidakoihin. Avauserän lopussa passi toki tavoitti slotista Barbashevin, joka latasi yli kehikon. Kakkoserässä Eichelin vitja tasoitti 1-1:een pitkän painostuksen lopuksi, kun Jack kaivoi kiekon kulmasta viivaan ja Hague laukoi sen ruuhkan läpi sisään. BB ja Barbashev tekivät maskia puolittain, mutta sekin riitti tuolla kertaa. Eichel sai myös taas AV-aikaa ja hankki voimaluistelullaan yhden jäähyn vastustajallekin, kun Söderström roikkui hänessä liiaksi vastaiskua puolustaessaan
- Brisson jatkoi tehokasta harjoituskauttaan junnupelit mukaan lukien, kun hän teki ylivoimalla 2-1 osuman. Howden siirsi slotista Korczakin kudin irtokiekon ykkösellä oikeaan siipeen, josta Brissonilla oli helppo homma lapioida kiekko puolityhjään rysään. Itseluottamus koheni tuosta ja päätöserän alun ylivoimalla BB kiskoi kolme perättäistä one-timeria Theodoren syötöistä, mutta Ingram ehti aina eteen. 1-1 tasoituksessa puolestaan BB:n erinomainen kiekon suojaus laidassa kahta vastustajaa vastaan pohjusti sen, että Eichel pystyi muutamaa sekuntia myöhemmin löytämään Haguen siniviivasta. Jälleen yksi osoitus siitä, ettei Brissonia ole enää niin helppo irrottaa kiekosta kuin vielä viime sesongilla



 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
- Theodoren luistelullinen ylivertaisuus ja kiekonkäsittelytaidot näkyivät kakkoserässä, kun hän melkein pujotteli keskeltä läpiajoon ja hankki myöhemmin ylivoiman. Kerran hän myös nousi vastaliikkeellä siniviivasta aina maalin kulmalle, mutta Ingram piti vieraita pystyssä
Theodorella taas neljä vai viisi laukausta ja nolla maalia ja nolla syöttöä. Älä lauo, please. Sama ohje Vegasin muillekin pakeille paitsi Haguelle ja Martinezille.
 
Oli itselle yllätys ja pettymys, että Lukas Cormier lähti jo tässä vaiheessa AHL:n puolelle kun leirillä on vielä reilusti toistakymmentä puolustajaa. En nyt paikkaa kauden avauksessa povannut, mutta ajattelin olevan syvyyskartalla jossain 7.-10. Toki kausi nyt ennakoidustikin menee pääosin AHL:ssä, mutta yllättävää silti kuten sanoin. Muutoin yllätyksiä ei vielä pudotusten osalta olla minusta nähty.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Oli itselle yllätys ja pettymys, että Lukas Cormier lähti jo tässä vaiheessa AHL:n puolelle kun leirillä on vielä reilusti toistakymmentä puolustajaa. En nyt paikkaa kauden avauksessa povannut, mutta ajattelin olevan syvyyskartalla jossain 7.-10. Toki kausi nyt ennakoidustikin menee pääosin AHL:ssä, mutta yllättävää silti kuten sanoin. Muutoin yllätyksiä ei vielä pudotusten osalta olla minusta nähty.
Mjoo, en välttämättä itse tuosta aikaisesta pudotuksesta huolestuisi, kun ei hän kuitenkaan olisi NHL:ssä kautta aloittanut. Viime kaudellahan Manninen lähti yhden harjoituspelin jälkeen alas, mutta siitä huolimatta hän pääsi pelaamaan lopulta muistaakseni yhteensä neljässä harkkapelissä, joten luulen, että Cormierkin saa näyttää vielä ensi viikolla osaamistaan ainakin kertaalleen, kun reenipelejä on kolme jäljellä. Sama pätee mahdollisesti esim. Chaykaan ja Ahaciinkin.

Varsinaisella NHL-leirillä on tosiaan jäljellä vielä 26 ihmistä. Veskarikaksikko on selvillä. Yhdeksästä puolustajasta Korczak waivervapaana lähtee tietysti alas, jos Whitecloud on kunnossa kauden alussa. 15 hyökkääjästä Brissonkaan ei ylhäällä tule pysymään loppuun saakka, koska häntä ei tarvitse waiveroida. Lähinnä kysymys on siitä, että aloittaako Vegas kauden 14+7+2 vai 13+8+2 -kombolla. Jos Comtois saa sopimuksen, ensimmäinen vaihtoehto on todennäköisin. Cotteria tai Dorofeyevia ei varmastikaan lähetetä alas, koska joku poimisi heidät. Puolustuksesta Korczakin ohella voi uhrata Pachalin, jolloin Vegas aloittaisi kauden 14 hyökkääjällä, seitsemällä puolustajalla ja kahdella maalivahdilla. Turha tuolla on kuitenkaan vielä spekuloida sen enempää, kun Whitecloudin tilanne on auki. Joidenkin epämääräisten huhujen mukaan kuitenkin Comtois oltaisiin kiinnittämässä, mikä olisi loogista, koska Kessel ei ole enää remmissä ja Comtois olisi täten hänen korvaajansa 14. hyökkääjänä. Ja kun Comtoisilla oli kuulemma pöydällään monia try-out-tarjouksia, tuskin hän olisi Vegasiin tullut ilman vahvaa vihiä siitä, että sopimus lopulta syntyisi? Summa summarum, Vegas lähettänee alas vielä Brissonin ja Korczakin. Jos Whitecloud on kunnossa, myös Silver Knightsin kapteeni Pachal pakkaa kamansa kohti Hendersonia.

Lopuksi vuoden 2020 kolmoskierroksen varauksen Jackson Hallumin tyylinäyte alivoimalta:



 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Viidennessä harjoituspelissä vieraaksi saapui äsken San Jose. Lopputulos oli Vegasin kaataja Kähkösen ansiosta 0-2, kun tämä torjui harjoituskauden toisen voittonsa Golden Knightsista. Ennen kuin viime vuosista oppineena aika lailla ykkösmiehistö on luultavasti kehissä kahdessa viimeisessä reenimatsissa, tässä pelissä rajatapaukset saivat näyttää vielä kerran osaamistaan:

Carrier-Roy-Kolesar
Dorofeyev-Quinney-Brisson
Cotter-Froese-Comtois
Rempal-Demek-Morelli

Cormier-Korczak
Hutton-Pachal
Bischoff-Ahac

Hill
Thompson

YV

Kolesar
Roy Carrier Brisson
Hutton

Comtois
Dorofeyev Cotter Rempal
Cormier

Huomiot:

- Vegas lähti paineen alta tyydyttävästi avauserässä tutuilla malleilla ja pääsi suorahyökkäämään kiekolla, mutta vastustajan siniselle tultua keinot loppuivat usein kesken eikä tämän rosterin taitotaso riittänyt mallikkaisiin hyökkäyksien päättämisiin. Toisaalta Sharksin viisikot tulivat kurinalaisesti omiin, vaikka karvaus olisi ylempänä vuotanutkin ja pelin alla oli kuitenkin kolme pelaajaa hidastamassa hyökkäyksiä keskialueellakin. Vain 13 laukausta 40 minuuttiin oli silti surkea suoritus, kun Sharksilla niitä oli 21. YV-pelaaminen oli vielä 5v5-peliä vaikeamman näköistä
- Ykkösketju väläytti parissa vaihdossa avauserässä. Kertaalleen sen suorahyökkäys johti kulmaralliin, jonka lopuksi Korczak laukoi viivasta ja Carrier oli maalin kulmalla hereillä päätylautapompussa, mutta Kähkönen ehti liukua etukulman eteen. Vartin kohdalla Kolesar puolestaan kamppaili irtokiekon keskialueella eteenpäin luoden 2v1-tilanteen, mutta Carrierin syöttö Roylle jäi turhan taakse, joten tilanne kuihtui siihen. Kakkoserässä ylivoimalla Roylla oli puolestaan avopaikka maalin edessä Cotterin toimitettua kulmasta kiekon maalille, mutta Kähkönen koppasi eleettömästi kudin lähietäisyydeltä
- Brisson laittoi kroppaa likoon, vastaanotti taklauksen selkään ja jatkoi siitä huolimatta siirtokiekon keskialueen puolelle oman siniviivan kulmasta useamman kerran eikä vuotanut siten kuin välillä aiemmin noissa tilanteissa, hywä. Kiekollisena hän oli pimennossa kuten suurin osa muistakin
- Quinney punnersi avauserän lopussa maalin takaa röyhkeästi luukulle ja yritti kääntää kiekon kämmeneltä vasempaan alakulmaan, mutta Kaapon patja oli edessä. Loistava yksilösuoritus silti Gagelta, joka oli yksi harvoja onnistujia yläkerran pelureista. Lindblom puolestaan puolusti todella lepsusti omaa miestään tuossa tilanteessa
- Kolmosketjun vasemman laiturin paikkaa tämä peli ei ratkaissut. Niin Dorofeyev, Cotter kuin Comtois olivat todella vähän esillä kiekollisina. Vasta kakkoserän lopussa tapahtui yhdessä vaihdossa, kun Dorofeyev toimi keskialueella kohdepelaajana ja jätti kiekon vauhtiin Quinneylle, joka mursi sinisen ja pelasi sitten nopean seinän Cotterin kanssa, mutta Kähkönen venyi upeasti patjoineen takatolpalle Quinneyn one-timerin tielle
- Korczak pääsi jäähyltä suoraan läpi kerran. Takakarvaaja oli toki iholla, mutta napakan rannelaukauksen Kaedan sai silti aikaan. Kähkönen torjui kuitenkin kilvellään jatkaen vahvoja harjoituskauden näyttöjään Vegas-matseissa. Ennustan, että hän torjuu San Joselle enemmän pisteitä kuin kenties GM Grier toivoisi hyvää varausvuoroa kesälle 2024 ajatellen. Parista jäähystä huolimatta Korczak oli puolestaan ihan OK ja liikutti kiekkoa sujuvasti. Jos hän ei olisi waivervapaa, tarjoaisin miehelle pelipaikkaa Haguen viereltä kauden avaukseen sillä oletuksella, että Whitecloud ei ole iskussa
- Huttonilla oli muutamissa juoksukiekoissa selustaan epävarmuutta ja hän menetti pelivälineen paineen alla, mutta staattisemmissa hetkissä hän oli jämäkkä PAPP:ssa
- Cormier väisti karvauksen pari kertaa taidokkaasti ja kuljetti vauhdikkaasti punaviivalle asti kuten tulokasturnauksessa, mutta sitten valintana oli usein vain dumppaus päätyyn, kun miehiä oli liikaa vastassa
- Hill otti alussa yhden oivan patjatorjunnan Gawanken tuliseen lämäriin ruuhkan takaa menetettyään sitä ennen mailansa Zadinan punnerrettua maalille puoliksi ohi Ahacin. Hän oli avauserässä muutoinkin hyvä. 27. minuutilla Sharks meni kuitenkin 0-1 johtoon, kun Eklundin taidokas syöttö toimistosta löysi maalin edestä Bordeleaun. Ahac melkein lähti seuraamaan ruotsalaista maalin taakse, mutta palautti sitten itsensä puolustussysteemille tyypillisesti takaisin maalin kulmalle pienen mailahäirinnän jälkeen. Hän ei kuitenkaan ehtinyt ihan kunnolla asettua puolustamaan aluettaan eli toista tolppaa, kun Eklund jo käänsi syötön hänen lävitseen Bordeleaun lapaan. Hillin katse oli suurin piirtein vielä Eklundissa, kun laukaus jo lähti eikä hän ennättänyt liukumaan tielle. Ahacilla ei siis ollut paras iltansa oman alueen puolustuspelissä



- Thompson pelasi toisen puolikkaan ja aloitti iltansa heti läpiajotorjunnalla Petersonia vastaan. Tilanteesta tuli silti pelin toinen jäähy Korczakille ja sen Sharks käytti hyväkseen. 0-2 maalissa Kolesar sijoittui heikosti ylempänä hyökkääjänä alivoimalla eikä ennättänyt millään MacDonaldin viivalämärin eteen, kun siivestä tuli Barabanovin pudotussyöttö. Thompsonkin olisi maskittoman vedon toki voinut pysäyttää, koska kuti tosiaan tuli Kolesarin ja Froesen välistä. Päätöserässä häntä ei juuri koeteltu
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights

Cassidy kommentoi ylivoimapeliä eilen mielenkiintoisesti. Ykkösylivoima pysyy samassa muotissa, mutta hän haluaisi nähdä enemmän pelaajien vaihtavan paikkoja keskenään kuten Edmontonin ylivoima teki viime sesongilla. Hänellä ei kuitenkaan ole ohjainta penkillä, jolla liikuttaa jäällä pelaajia, vaan näiden on itse sopeuduttava siihen, mutta jos se ei tunnu luonnolliselta ja miellyttävältä, on vain rohkaistava heitä olemaan arvaamattomampia. Ainakin Stone ja Stephenson saattavat kuitenkin välillä vaihtaa paikkoja siten, että Stone siirtyisi päädystä slottiin ja toisin päin, jolloin 1-3-1:n keskimmäisessä tasossa olisi kolme rightia (Eichel, Stone, Marchessault) kuten Winnipegilla 2018 P. Laineen aikakaudella konsanaan. Ei sekään pöllömpi YV-koostumus ollut aikoinaan ja varmasti hyvä esimerkkiviisikko Golden Knightsille. Cassidy myös sanoi, että viime kaudella oli niin paljon uutta asiaa joukkueelle muutenkin, että YV:llä rotaatioiden lisääminen jäi vähemmälle huomiolle:

However, Cassidy says he’s intrigued by the power play setup used by Edmonton and previously used by Winnipeg when they had Patrik Laine. It calls for three players of the same handedness as part of the band of three in the middle of the power play. That would mean swapping Stone and Stephenson.

That’s something we might play around a little bit with. But we love Stoney as a drop off guy so we would be taking away a strength to try something. We have to be a little bit careful. -Cassidy
One of the biggest added benefits to this type of look is that it allows for more player movement and interchange. With all three players through the middle being right-handed, any of the three of Eichel, Stone, and Marchessault can switch spots in an attempt to disorganize the opposing penalty kill.

Cassidy loves the idea of more player moment from his power play units. It’s just getting the players to actually do it can be easier said than done.

That’s on the players. Once they get to their spots, if they don’t like it, well I don’t have a joystick on the bench to move them around. They have to be comfortable because they are the guys making the plays, so you have to work with what they like. I’ll try to convince them to not be predictable then. If you are always in your spot, how about we move 30% of the time and work that up to 50% of the time. -Cassidy
It’s something he’s been attempting to work in since he got here, but it hasn’t quite come to fruition yet. He plans on focusing on it again this year.

That was a tougher sell last year and being in my first year with a lot of different things going on we kind of pushed that one to the side a little bit. Hopefully we can build off that and get a little more movement and unpredictability in it. I’m not promising it but I think we’d like to be that type of power play. -Cassidy
SHL:stä on kuulunut puolestaan lisää erinomaisia uutisia. Lindbom on voittanut kaikki neljä starttiaan. GAA on säkenöivä 0.75 ja torjuntaprosentti 96,5%. Viimeisimmässä matsissa Leksandia vastaan hän otti ensimmäisen nollapelinsä 5-0 voitossa. Kuuden pelin jälkeen Färjestad on sarjakärjessä 15 pisteellä ja suurin ansio siitä menee Lindbomille. Edstrom vuorostaan on seitsemään matsiin nakuttanut kuusi pistettä (2+4) Frölundassa kolmossentterinä. Toisella laidalla on koko ajan pelannut konkari C. Klingberg ja toinen laituri on vaihdellut, mutta viime pelit ketjussa on operoinut Bluesin varaus Stenberg. Koko sarjan pistepörssissä Edstrom on 15:s.

OHL:ssä puolestaan Kärki (#2) avasi kautensa tehokkaasti mättäen tehot 1+4 kahteen ensimmäiseen peliin. Maalikoosteiden perusteella hän pelasi ylivoimalla oikeassa siivessä eikä suinkaan viivassa. Ainakin toisessa matsissa se toimi, kun hän paukutti one-timerilla OHL-uransa avauskihauksen:




 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
No eipä ainakaan harjoitusleirin ensimmäisenä kolmena päivänä harjoiteltu ylivoimapeliä sekuntiakaan. Olisi ollut hyvä tilaisuus saada ideat esille, kun kaikki junnutkin olivat vielä mukana ja AHL-miehet. Mutta kun ei niin ei. Bob Lowesilta asiaa kysyessäni hän totesi olevan liian aikaista harjoitella ylivoimapeliä. Mielestäni koskaan ei ole liian aikaista harjoitella ylivoimapeliä. Jos jotain ideoita ja kuvioita on, niin ei muuta kuin harjoittelemaan. Viisi vastaan viisi pelissä Ritarit ovat kai olleet jo pitkän aikaa NHL:n eliittiä, ylivoimapelissä...NOT! Ehkä sitten pelättiin, että vastustajan vakoilijat ovat katsomossa ja saavat ideat selville. Mene ja tiedä. Hyvä kuitenkin, jos Brucella on ideoita. Ei se paljon huonommin voi ainakaan mennä kuin tähän asti. Samoin tyhjään maaliin laukomista tulisi harjoitella oikein rutkasti (vrt. kun vastustaja ottaa maalivahdin pois maalilta).
 
Mielestäni koskaan ei ole liian aikaista harjoitella ylivoimapeliä. Jos jotain ideoita ja kuvioita on, niin ei muuta kuin harjoittelemaan.

Tietysti periaatteessa samaa mieltä. Mutta kun miettii miten iso porukka tuolla leirillä pyörii, niin ehkä sitä ylivoimapeliä ei ole tarpeen liikaa hinkata kun varsinaisen kauden alkaessa siellä on kuitenkin ihan eri koostumukset kuin leirillä.

Eihän ykkösrosterin miehet edes pelaa treenipelejä juurikaan.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Tietysti periaatteessa samaa mieltä. Mutta kun miettii miten iso porukka tuolla leirillä pyörii, niin ehkä sitä ylivoimapeliä ei ole tarpeen liikaa hinkata kun varsinaisen kauden alkaessa siellä on kuitenkin ihan eri koostumukset kuin leirillä.
Ajattelin, että saataisiin ne kuviot ja ideat tankatuksi sisälle mahdollisimman nopeasti, ja niitä sitten harjoiteltaisiin sen jälkeen ad infinitum. Kuvioiden toteuttajat muuttuvat ja ovat eri miehiä eri joukkueissa, mutta saataisiin joku ideallinen systeemi sisälle kaikkien aivoihin ja sitä sitten hiottaisiin harjoittelemalla.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Colorado saapui kylään toiseksi viimeiseen reenipeliin. Esinäytös tulevien konferenssifinalistien kesken päättyi Vegasin komeaan 4-3 voittoon. Tuloksellisesti ja pelillisesti heikkojen treenipelien jälkeen nousu kolmen maalin takaa teki varmasti hyvää koko ryhmälle:

Barbashev-Eichel-Marchessault
Cotter-Stephenson-Stone
Dorofeyev-Howden-Amadio
Carrier-Roy-Kolesar

Hague-Pietrangelo
McNabb-Theodore
Hutton-Pachal

Thompson

AV

Eichel Howden
McNabb Pietrangelo

Stephenson Stone
Hague Pachal

Roy Kolesar

Karlsson ja Martinez kärsivät pikkuvammoista, mutta heidän pitäisi olla kunnossa ensi viikolla. Howden stunttasi kolmossentterinä ja Cotter pääsi kakkosketjun laitaan. Whitecloud sen sijaan kävi käsileikkauksessa ja häntä tarkkaillaan viikoittain, joten tälläkään kaudella Zach ei pirskatti sentään saa kasaan lähellekään 82 ottelua.

Huomiot:
- Avausmaalissa Johansen liikkui taas taidokkaasti ylivoimalla tyhjään tilaan slottipelaajana kuten viime kohtaamisessa harjoituskauden alussa. Eichel päästi ylempänä hyökkääjänä Makarin vedon lävitseen ja samalla Johansen irtaantui Vegasin alemmasta hyökkääjästä Howdenista kohti maalia McNabbin sisäpuolelle luomaan hetkellisen 2v1-tilanteen Lehkosen kanssa maalin eteen Hagueta vastaan, jonka jälkeen riitti vain lavan saaminen laukauksen väliin eikä Thompson voinut mitään. McNabb tosiaan oli peittämässä siivestä Drouinin vetouhkaa eikä ehtinyt palata ajoissa maalin kulmalle. Toisessa maalissa VGK hidasti kohtalaisesti 3v3-vastaiskun, jonka Byram käynnisti paineen alla operoinnillaan kahta karvaajaa vastaan. Thompson kuitenkin sylki rumasti Girardin maskittoman laukauksen suoraan Nichushkinin lapaan. Toki Pietrangelokin kadotti kontrollin miehestään kontaktin seurauksena
- Colorado voitti avauserän vedot osin ylivoimien ansiosta 15-7. Aika paljon tasaviisikoin se yritti löytää aukkoja Vegasin noppavitosta vastaan 2-3 hyökkäysaluemallilla. Toisteisesti yksi hyökkääjä nousi siniviivaan pakkien väliin ja tälle pelattiin one-timer ennen kuin Vegasin sentteri ehti nousta slotista ylemmäs kohti siniviivaa peittämään vedon ja luomaan 3v3-asetelman. Thompsonin edessä olivat jatkuvasti kaksi muuta hyökkääjää vaikeuttamassa torjumista. Luulen, että noita nopeita kuteja korkealta nähdään tällä kaudella entistä enemmän Vegasia vastaan, koska esim. Martinezilla ja Pietrangelolla oli viime sesongilla ajoittain ongelmia oman maalinedustan siivoamisessa ja osin tämänpäiväisessä 0-2 maalissakin
- Hetkellinen 3v2-ylivoima siniviivassa Vegasin laitureita vastaan on myös mahdollista käyttää siten, että toinen pakeista aktivoituu kohti syvyyttä ja pääsee esim. ylemmäs nousseen hyökkääjän seinäsyötöstä hyökkäämään ns. alamäkeen. Niin kävi avauserän puolivälissä, kun Makar sai seinäsyötön siniviivan keskeltä itselleen vasempaan laitaan ja hän pääsi kuljettamaan vauhdilla kohti maalia, mutta Thompson koppasi b-pisteeltä lähteneen rannelaukauksen hanskaansa. Toki sekin on sanottava, ettei PAPP:ssa keskustan tukkiminen vielä ollut viime kauden tasolla, joten muodon sisästäkin on tiloja löydettävissä ehkä helpommin eikä vain ulkokehältä
- Carrier oli ehkä pirtein hyökkääjä avauserässä ja väänsi vahvasti syvyydessä. Hän hankki yhden ylivoiman ja tarjoili kerran suojauksesta passin kohti takatolppaa Kolesarille tuloksetta. Nelosketjun kyvystä siirtää painopiste vastustajan päätyyn identiteettiketjuna ei tarvitse huolehtia tälläkään kaudella, koska se oli Vegasin ehjin ketju tässä pelissä. Kolesarin peluuttaminen alivoimalla Royn parina oli uutuutena mielenkiintoinen kokeilu, kun Cassidy on todennut halunsa käyttää enemmän alaketjujen hyökkääjiä miesvajaalla. Playoffeissahan Royn parina oli Howden, joka nyt siis tappoi jäähyjä Eichelin kanssa
- Roy vastasi myös 1-3 kavennuksesta ehdittyään hypätä askiin Eichelin tilalle, kun ykkösketjun jatkokarvaus tuotti tulosta ja hyökkäysalueen katkon jälkeen Pietrangelo nousi vastaliikkeellä syvälle petaamaan varmahkon lapiointimaalin Roylle, kun Coloradon kupongit olivat sekaisin. 3-3 tasoituksessa ykkösketju niin ikään karvasi kiekon takaisin Barbashevin johdolla ja Theodoren nopean laukauksen ohjasi reppuun Marchessault. Kuten todettua jo monesti aiemmin, hyökkäysalueen puolustuspelaaminen on varmasti tälläkin kaudella yksi ritareiden vahvuuksista ja se mättää maaleja riistämällä päätydumppaukset takaisin itselleen tehokkaasti. Kolme maalia neljästä syntyi tänäänkin siten
- Eichel tuhlasi läpiajon avauserässä, kun McNabbin tökkäys keskialueella käänsi pelin suunnan nopeasti, mutta Georgiev piti putket kiinni. Toisen erän väläytys oli syöttö vasemmasta laidasta maalille Barbasheville, jonka perässä Makar ei pysynyt. Barbashev jäädytti Georgievin, mutta rystynosto pienestä kulmasta osui patjan yläreunaan. Barbashevin otteet harjoituskaudella kuitenkin viittaavat siihen, ettei viime kesä ollut suonenveto, vaan häneltä voi odottaa n. 60 pisteen sesonkia
- Dorofeyev ja Cotter eivät tarjonneet oikein mitään kahteen erään, kunnes yhtäkkiä Pavel kavensi päätöserässä suoraan Amadion aloitusvoitosta ja Cotter iski voittomaalin karvattuaan ensin painavalla niitillä Byramilta kiekon irti, jonka jälkeen Stonen petauksesta Stephenson laukoi patjaan ja maalille ehtinyt Cotter siivosi karat sisään



- Haguesta Pietrangelon parina en ole edelleenkään vakuuttunut aiempien kausien kokeilujen tai tämän pelin perusteella. Avauserän lopussa hän jäi telineisiin keskialueella vastaiskua puolustaessaan ja koukki itsensä boksiin Lehkosen päästyä puoliksi ohi. Kun Pietrangelokaan ei ole jalalla enää kaikkein nopein, tämä tarvitsisi kyllä rinnalleen Martinezin kaltaisen varmemman sijoittujan, vaikka Alecillakin on omat puutteensa. Jotenkin sellaista luontevaa kemiaa ja parityöskentelyä Haguen ja Pietrangelon välillä ei vain tunnu olevan
- Pachalia testattiin kakkosalivoimassa Haguen parina Whitecloudin stunttina. Playoffien lopussahan Martinez menetti paikkansa kakkosalivoimasta Haguelle, joten tuo Hague-Pachal pari saattaa runkosarjan alussakin pelata miesvajaalla yhdessä hetkittäin, vaikka Korczakin peluuttaminen houkuttaisikin enemmän, mutta waiversäännöt puoltavat sitä, että Korczak ei jäisi ylös, koska kun Miromanovkin on vielä sivussa pitkään, Pachalin mahdollinen menettäminen waivereiden kautta satuttaisi jo yllättävän paljon puolustuksen syvyyttä. Kakkoserän alussa Pachal pelasi loistavan AV-vaihdon Avsin kakkosylivoimaa vastaan, kun ensin osana 1-3 alivoimatrapia hän puolusti omaa sinistä hyvin kiilaten miehensä laitaan ja irrottaen kiekon painavalla taklauksella. Kun Avalanche uuden haun jälkeen pääsi sisään toisesta laidasta ja sai kuvion kuntoon, Pachal oli mies paikallaan ja sijoittui oikein blokaten rannelaukauksen vasemmasta siivestä. Sitä seurasi välitön purku. Toki sitten heti seuraavalla alivoimalla hän oli askeleen myöhässä eikä ehtinyt ajoissa MacKinnonin one-timerin eteen 0-3 maalissa. Se painui Makarin levityksestä takakulmaan
- Thompson nollasi kakkoserän alussa 3v1-vastaiskussa Drouinin kovin helponnäköisesti MacKinnonin seinäsyötöstä. Eliittitason sivuttaisliikkumisellaan hän ehti ajoissa one-timerin tielle kopaten sen syliinsä. Hetkeä myöhemmin hän ei hätkähtänyt myöskään MacKinnonin räväkästä rannarista, vaan torjui sen olkapäällään. Lehkonen tarjosi loistavan poikittaissyötön kulmasta eikä Stone alempana hyökkääjänä tukkinut slottia siten kuin pitäisi, vaan lapa oli ylhäällä jään sijaan ja siksi tuo passi vieraiden ylivoimalla meni perille AV-nelikon läpi. Playoffien alussahan annoin raippaa kapteenille tämän AV-pelaamisesta ja tuossa oli taas yksi tilanne, jossa pienet yksityiskohdat Stone olisi voinut tehdä huolellisemmin

*****

SinBin.Vegasin Ken B. julkaisi tuoreen lupausrankinginsa. Talvipäivityksessähän olin aika monesta nimestä eri mieltä kuin hän:

SinBin.vegas listasi viikonloppuna Golden Knightsin lupaukset parhausjärjestykseen sen mukaan, kuinka arvokkaita he organisaatiolle ovat. Listaus ei siis ollut tämänhetkisen NHL-valmiuden perusteella tehty, vaan enemmän potentiaalin. Olen osittain samaa mieltä tietyistä pelaajista ja samalla melko eri mieltä joistakin. Oma listani on alla väsätty sen mukaan, että keiden uskon murtautuvan NHL:ssä isoimpaan rooliin eli käytännössä siis samalla perusteella kuin artikkelin kirjoittajan Ken Boehlken. Suluissa on vertaus Boehlken listasijoitukseen.

1. Lukas Cormier (+3)
2. Zach Dean (+3)
3. Matyas Sapovaliv (+0)
4. Jakub Brabenec (-3)
5. Brendan Brisson (-3)
6. Ben Hemmerling (+5)
7. Ivan Morozov (+2)
8. Jordan Gustafson (+0)
9. Daniil Chayka (-2)
10. Jakub Demek (+2)
11. Pavel Dorofeyev (+2)
12. Jackson Hallum (-2)
13. Layton Ahac (-7)
14. Artur Cholach (+5)
15. Abram Wiebe (+0)
16. Patrick Guay (+0)
------------------------------------ NHL/AHL-raja
17. Mason Primeau (+0)
18. Connor Corcoran (+3)
19. Joe Fleming (-5)
20. Peter DiLiberatore (-2)
21. Noah Ellis (-1)
22. Marcus Kallionkieli (+0)
23. Ryder Donovan (+0)

1. Carl Lindbom (+1)
2. Isaiah Saville (+1)
3. Jiri Patera (-2)
4. Cameron Whitehead (+1)
5. Jesper Vikman (-1)
Vertailun vuoksi päivitin omankin listani ja suluissa on taas ero Boehlken listaukseen, jossa oli 21 nimeä, vaikka numerointi ulottui 22:een. Dean, Morozov, Dorofeyev, DiLiberatore, Corcoran ja Donovan ovat poistuneet sitten viime päivityksen. Tämän kesän varaukset ovat uusina niminä mukana.

1. Matyas Sapovaliv (+4)
2. David Edstrom (+0)
3. Lukas Cormier (+6)
4. Brendan Brisson (-3)
5. Ben Hemmerling (+7)
6. Jakub Brabenec (+1)
7. Daniil Chayka (+3)
8. Jackson Hallum (-4)
9. Jordan Gustafson (+2)
10. Mathieu Cataford (-4)
11. Arttu Kärki (+2)
12. Layton Ahac (-9)
13. Jakub Demek (-5)
14. Joe Fleming (+3)
15. Abram Wiebe (+3)
16. Tuomas Uronen (+0)
----- NHL-/AHL-raja
17. Patrick Guay (-2)
18. Artur Cholach (+1)
19. Mason Primeau (-4)
20. Noah Ellis (+0)
21. Marcus Kallionkieli (+0)

1. Carl Lindbom (+1)
2. Jiri Patera (-1)
3. Jesper Vikman (+0)
4. Isaiah Saville (+0)
5. Cameron Whitehead (+0)

- Aloitetaan veskareista. Tämänhetkiset listat ovat melkein identtiset. Rankkaan kuitenkin Lindbomin Pateran edelle, koska alku SHL:ssä on ollut superhyvä ja hän oli veskarilistani ykkönen myös helmikuussa, joten pysyn johdonmukaisena. Viime listassani Saville oli kakkonen ja Patera kolmas, mutta sen jälkeen Jiri pääsi pelaamaan pari NHL-matsia voitokkaasti, joten nostan häntä pykälällä. Vikman puolestaan oli viimeksi listani jumbo, mutta nuo pari matsia tulokasturnauksessa nostivat häntä ylöspäin omissa papereissani. Saville puolestaan viime listauksen jälkeen pääsi kevääksi pelaamaan kymmenkunta AHL-matsia eikä ollut niissä yhtä hyvä kuin vuotta aiemmin, joten kaksi vuotta nuorempi Vikman on ehkä potentiaaliltaan sittenkin parempi. Aikoinaan WHL:ssä Patera pelasi ensimmäisen kautensa samanlaisella torjuntaprosentilla kuin Vikman, mutta jälkimmäisellä kaudellaan hän nosti sen päälle 92%:n toisin kuin Vikman, jonka toisenkin WHL-kauden torjuntaprosentti oli vain karvan päälle 90%, joten sen vuoksi Patera on puolestaan Vikmanin edellä
- Kenttäpelaajien kärkikaksikosta niin Edstrom kuin Sapovaliv ovat niin Vegasin näköisiä luotettavia kahden suunnan senttereitä kuin mahdollista. Heidän varaansa kelpaa minusta rakentaa tulevaisuuden keskikaistaa. Edstrom on 18-vuotiaana tehnyt SHL:ssä tulosta pienessä otannassa erinomaisesti ja kunnioitan sitä, vaikken kokonaisia pelejä ole nähnytkään. Sapovaliv puolestaan viime listauksen jälkeen oli liekeissä vielä OHL:n pleijareissa iskien 17 pistettä 11 matsiin. Tulokasturnauksessa hän oli senttereistä paras lämmeten ottelu ottelulta. Kun joskus vuosien päästä kaikki on sanottu ja tehty, luotan Edstromin ja Sapovalivin pelanneen pitkät NHL-urat
- Cormier oli viimeksi piikkipaikalla listassani, mutta nyt kolmas. Edelleen hänen tulokaskautensa AHL:ssä oli puolustajalle hyvä ja taustalla on mukavia näyttöjä U20-kisoistakin, joten ei minusta ole tarpeen muuttaa käsitystä siitä, etteikö Cormier voisi olla NHL:ssä käyttökelpoinen kakkosylivoimaspesialisti, kun vielä erinäiset edistyneet tilastot olivat puolustamisenkin osalta lupaavat tuoreissa NHL:n harjoituspeleissä. Luistelukin on kehittynyt kesällä ja hän on syksyn treenipeleissä nostanut hyökkäyksiä jalalla punaviivalle ottelusta toiseen. Siksi olen hieman kummissani siitä, miksi Ken pudotti häntä omassa listassaan viisi pykälää vasta yhdeksänneksi. Brisson puolestaan on tänä syksynä ollut ehkä isoin kehittyjä tietyissä ominaisuuksissa sitten viime kevään, mutta raati on vielä ulkona hänen suhteensa, kun debyyttikausi AHL:ssä oli kuitenkin sen verran hankala ja se, että riittääkö hänellä lopulta NHL:ssä tuloksentekorooliin, on arvoitus. Viimeksi hän oli listani viides ja nyt neljäs ohittaen Brabenecin
- Hemmerling ja Brabenec ovat suunnilleen samoilla sijoilla minulla kuin helmikuussa. Brabenec oli lievä pettymys tulokasturnauksessa, mutta U20-kisoissa hän oli kuitenkin tehokas Sapovalivin tavoin ja taustalla on myös tehokkaita kausia QMJHL:stä. Kyky murtaa siniviiva kuljettamalla ja karvauspotentiaali saavat minut yhä pysymään hänen vankkureissaan melko vahvasti. Boehlken listassa hän oli viimeksi ykkönen ja nyt sitten lähempänä minun näkemystäni. Edelleen on olemassa pelko siitä, että hän jää välimallin pelaajaksi ollen liian huono kärkiketjuihin, mutta turhan pehmeä alaketjuihin. Hemmerling oli puolestaan jo viimeksi listani musta hevonen verrattuna Boehlkeen ja näkemyksemme eroavat yhä paljon. Reenipelissä Coloradoa vastaan hänen luistelussaan oli kivasti väljyyttä ja hanakkuus leikata ytimeen oli positiivista sekin. Myös @Amerikanihme arvio harjoitusleiriltä oli lupaava
- Chaykaa ja Hallumia olen nostanut ylöspäin sitten viime näkemän. Kuten todettua, Chayka on syksyllä käyttänyt ulottuvuuttaan paremmin hyödyksi mailapuolustamisessa ja jumpannut luisteluaankin. Hallum puolestaan ei esiintynyt tulokasturnauksessa, mutta kehitysleirillä hän oli yksi näkyvimmistä pelureista ja hänen nopeudellaan ura alaketjujen energiapillerinä on mahdollinen
- Gustafson oli loukkaantuneena kesällä eikä esiintynyt jäällä, mutta hänet valittiin kuitenkin Kanadan U20-jengin ehdokasryhmään, joten jotain potentiaalia on olemassa. Seurajoukkueessaan hänet nimettiin myös kapteeniksi. Siksi hän on minulla TOP10:ssä toisin kuin Boehlkella. Cataford ja Kärki tuoreina keskikierrosten varauksina ottivat listastani sijat 10 ja 11
- Suurin ero Boehlken listaan on Ahac, joka ei vain minusta ole riittävän hyvä puolustava puolustaja luodakseen sillä NHL-uran. Sijoittuminen alivoimalla ei ole läheskään aina mintissä, vaan laukaukset siivistä menevät läpi turhan usein. Hän täyttää 23 vuotta helmikuussa, joten tämä kausi näyttää pitkälti sen, että onko hänellä tulevaisuutta Golden Knightsissa. Samanlaisesta roolista kilpailevat mm. Korczak ja Chayka enkä vain näe Ahacin potentiaalia heidän edellään. Demek puolestaan on hänkin listassani viisi sijaa alempana, koska tulokasturnauksessa tai NHL:n reenipeleissä hän oli kovin tasapaksu ja muutamaa suorahyökkäysväläytystä lukuun ottamatta positiiviset huomiot olivat vähissä. Häpeällistä, että olin vielä helmikuussa rankannut Dorofeyevin hänen alapuolelleen, koska tämä on sittemmin ollut satumaisen tehokas AHL-näyttöihin nähden. Toki Boehlkella hän oli vielä pari pykälää alempana kuin minulla, joten kumpikaan emme uskoneet siihen, että Dorofeyev takoisi tehoja siten kuin hän keväällä teki
- Jämämiehistä olen hieman positiivisempi Flemingista ja Wiebesta ja skeptisempi Primeausta. Wiebe pelasi BCHL:ssä viime kauden piste per peli -tahdilla ja sai kehitysleirillä ylistystä mm. Whitecloudilta kypsyydestään. Myös minun silmätestini piti hänestä. Flemingin kohdalla miinusta on yhä se, että hän koohottaa hieman liikaa eikä aina osaa luopua kiekosta ajoissa, vaikka hän olikin siistinyt peliään sitten viime päivityksen. Liike on kuitenkin vahvuus ja pelkästään sen takia hän mahtuu TOP15:een. Häntä vastaan ei ole kiva pelata ja eteenpäin puolustaminen aggressiivisesti keskialueella oli tulokasturnauksen päätöspelissä jämptiä. Guay oli puolestaan tulokasturnauksessa alisuorittaja ja hänen osakkeensa putosivat siksi. Jos Uronen vuorostaan saa jumpattua luisteluaan, tarkkuutta laukauksiinsa ja lisäluotettavuutta oman alueen laiturivelvoitteisiin, NHL-unelman voi pitää elossa


 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Tosiaan oli kiva tuo Ritareiden nousu 0-3:sta voittoon. Tapa, jolla se tuli, ei tietenkään ilahduta kauheasti sinänsä, koska taas annettiin nuo pari kolme maalia eteen, ennen kuin ryhdyttiin pelaamaan. Ekassa erässä Ritarit vain katselivat ja ihmettelivät, kun lumi vyöryi Vegasin maalille luoden jatkuvasti vaarallisia tilanteita ja maalejakin. Toisen erän alkukin vielä nukuttiin, mutta sitten herättiin, ja sen jälkeen loppupeli oli melkein yhtä maalia (hint: Coloradon maalia).

Thompson ei tosiaan ekalle maalille voinut mitään, toinen oli herkullinen rebound, jonka olisi voinut jättää antamatta, mutta kyllä puolustajatkin saavat ottaa osaltaan tuon maalin kontolleen, koska kiekkoa ei siivottu pois ennen kuin Avs iski. Kolmannessa maalissa en ole ihan varma, muuttiko kiekko suuntaa Pachalista. Jos muutti, niin ei ole Thompsonin syy, muuten, no, vastassa oli MacKinnon, niin ei ehkä ihan kokonaan Thompsonin syy. Paremmin hän kuitenkin pelasi kuin harjoitusleirillä.

Theodorelta hyväksyttävä laukaus, kun Marchy sen ohjasi sisään, mutta suoraa laukausta maaliin hänen ei kannata siis mielestäni yrittää. Dorofeyevin maali oli hienompi kuin Cotterin mielestäni, mutta Cotter oli ehkä himpun näkyvämpi fyysisyydellään ja kiekon suojauksellaan (plus tuo tyhjiin tinttaaminen), joten tämän pelin perusteella antaisin paikan hänelle. Comtois oli näköjään jo tiputettu pois pelaavasta kokoonpanosta, hyvä niin.

Olisiko sitten Cotter hyvä veto tuonne Stonerin ja Stephensonin vierelle runkosarjassakin? Ehkä. Howdenille on vain vaikea löytää toimivaa paikkaa. Kaveri on hyvä, mutta ei tarpeeksi hyvä. Eichel oli vielä vähän ruosteessa tässä pelissä, mikä vähän yllätti hyvien harjoitusleiriotteiden jälkeen, mutta ehkä hän ei sitten vaan yrittänyt ihan täysillä. Stoner ei myöskään syttynyt tähän otteluun, vaan näytti hidasta luisteluaan.

Halli vaikutti aika täydeltä, joten kiekkohuuma kai jatkuu Vegasissa.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Olisiko sitten Cotter hyvä veto tuonne Stonerin ja Stephensonin vierelle runkosarjassakin? Ehkä.
Cotterhan naulasi viime kaudella pari maalia Bostonissa heti, kun pääsi tuon kaksikon rinnalle pelaamaan, joten yhteistä historiaa löytyy ja vielä positiivista sellaista. Howdenia voisi silloin tällöin siis ehkä koittaa istuttaa Karlssonin laidalle, jos Cotter tai Dorofeyev ei sopeudu Smithin korvaajaksi.

Vegas poimi waivereista Grigori Denisenkon (14. hyökkääjäksi), joten Comtois taitanee jäädä siis ilman sopimusta? Denisenko on sikäli tuttu mies, että näin hänet livenä itänaapurin maajoukkueessa kolmisen vuotta sitten helmikuussa EHT-pelissä Suomea vastaan samalla, kun olin scouttaamassa Morozovia. Kaivoin esiin vanhan arvion alle. Muistan yhä sen, että Denisenko ei pysynyt kiekossa kiinni hyökkäysalueella läheskään siihen tapaan kuin U20-tasolla, vaan hänet oli turhan helppo irrottaa pelivälineestä ainakin vielä silloin aikuisten karvaperseiden peleissä. Se oli pettymys eikä ihme, että siinä pelissä hän ei tulosta tehnyt. Golden Knightsia vastaan hän tietysti esiintyi kesällä vitosfinaalissa, mutta ymmärrettävästi en Denisenkoon silloin kiinnittänyt juuri huomiota, vaikka hänellä yksi maalipaikka muistaakseni olikin jostain irtokiekosta maalin kulmalla. Sanotaanko näin, että odotukseni Denisenkosta ovat todella maltilliset. Fysiikka lienee kuitenkin kehittynyt sitten viime näkemän:

#14 Denisenko (Panthers 2018 #15)
- Viltissä lähes koko avauserän ja sai vähän vastuuta kerrassaan (yhteensä 12 minuuttia). Muissa erissä vastuu siis kasvoi vähän ja päätöserässä hän pääsi jopa ylivoimalle hetkeksi, mutta peliä edistävät teot olivat vähissä ja hänellä tuntui olevan kiire kiekollisena toisin kuin U20-tasolla, jossa itseluottamus on ollut aivan toista tasoa. SKA-poikiin verrattuna fysiikka ei tahtonut riittää aikuisia vastaan
Silver Knights puolestaan voitti harjoituspelissä Roadrunnersin 3-2 rankkareilla. Rondbjerg iski yhden maalin vastaiskusta rannelaukauksella ja toisesta maalista vastasi Morelli. Pilkuilla voitto-osuman iski Brabenec. Patera torjui 23/25 kiekkoa. Suomalaisittain hienoa oli tietysti se, että Sedoff pelasi ykkösparissa Bischoffin kanssa:

Benson - Froese - Rondbjerg
Morelli - Brabenec - Cracknell
Geertsen - Swetlikoff - Guay
Primeau - Jones - D'Amato

Bischoff - Sedoff
Chayka - Mayo
Hickey - Fleming

Patera
Vikman



Viimeinen edustusjoukkueen harjoituspeli oli päivämatsi Los Angelesissa tällä porukalla:

Barbashev-Eichel-Marchessault
Cotter-Stephenson-Stone
Dorofeyev-Howden-Amadio
Carrier-Roy-Kolesar

Hague-Pietrangelo
McNabb-Theodore
Hutton-Pachal

Hill

Huomiot:

- Nousu useamman maalin takaa voittoon (4-7) toistamiseen oli mestarin merkki. Se takaa myös hyvän tunnelman tämänpäiväiselle ruokailulle, jossa joukkue saa mestaruussormuksensa
- Kings rankaisi avausvitosella kahdesti Vegasia puolivillaisesta puolustamisesta. Avausmaalissa etäisyydet venyivät hurjasti 1-2-2:lla karvatessa ja keskimmäiseen tasoon jäi valtava tila Eichelin ja Marchessaultin väliin, johon sekä Byfield että Kopitar hyökkäsivät onnistuneesti. Tietysti vielä McNabb heittäytyi lopuksi väärään aikaan ja vaikeutti Theodorenkin puolustamista, jolloin Kopitar sai putata tyhjiin takatolpalta Byfieldin syötöstä. Tuskinpa tosipelien alkaessa ihan hirveän montaa kertaa Vegasin viisikko on noin levällään, vaan kollektiivi on tiiviimpi. Toinen maali puolestaan livahti hieman helposti Hillin läpi, mutta siinäkin 1-2-2 karvaus vuoti ja Dorofeyev jätti vielä takakarvaamisen kesken eikä Pachal ehtinyt enää työntää lapaansa M. Royn keskikaistakudin tielle
- Vartin kohdalla Dorofeyev otti opiksi ja samassa vaihdossa katkaisi kahdesti Kingsin hyökkäyksen. Keski- ja puolustusalueen käännöistä seurasi lopuksi Amadion petaamana hyvät maalipaikat Howdenille, mutta Talbot nollasi hänet lähietäisyydeltä. Kakkoserässä puolestaan Amadio oli lapoineen välissä hyökkäyssinisellä ja Howden pääsi laukomaan jo kolmatta kertaa nopeasta käännöstä, mutta rannari puoluistajan jaloista meni yli. Silti kolmosketjun kiekoton pelaaminen oli lupaavaa ja Amadio pelasi varmaankin parhaan reenipelinsä väläyttäen käsiensä pehmeyttä muutamassa muussakin tilanteessa hyökkäysalueella
- Hyökkäysalueen riistosta Vegas iski taas yhden maalin, kun Pietrangelo tukki hyvin Doughtyn avauksen ja Marchessault käänsi heti irtokiekon maalille, jossa oli Barbashev ohjaamassa
- Howden oli palannut aluksi Royn AV-pariksi, mutta silti ykkösnelikko päästi heti ensimmäisellä alivoimalla 3-1 maalin. McNabb oli myöhässä peittämässä Kempen kutia siivestä. Hill sylki eteensä ja maalin eteen 1v2-alivoimatilanteeseen jäänyt Pietrangelo ei ennättänyt purkaa kiekkoa ennen kuin Arvidsson suti sen reppuun, vaan Kingsin extrapelaaja hyödynsi kirjaimellisen ylivoiman
- Paikkojen vaihto ylivoimalla toimi ainakin 3-2 kavennuksessa, kun Stone syötti oikealta keskelle Eichelille. Talbot torjui terävän jäänuoliaisen eteensä ja Stephenson iski paluukiekon maaliin. Toki tuo maali syntyi heti sisäänviennin jälkeen eikä kuvio ehtinyt edes kunnolla asettua, mutta ainakin se oli osoitus siitä, että jatkuva liike vaikeuttaa merkkaamista. Ykkösylivoima sai myös toisen onnistumisen, kun päätöserässä Kingsin purku jäi jumiin oikeaan laitaan ja Stonen siirrosta Marchessault tinttasi one-timerin bravuuripaikaltaan etuyläkulmaan
- 3-3 tasoituksessa näkyi jo merkkejä playoffien laadukkaasta suorahyökkäämisestä paineen alta lähdöissä. Barbashev jatkoi sinisen kulmasta kiekon tarkasti pistelinjalle Eichelin lapaan ja tämä teki sentterinä sen, mitä piti ja minkä hän osaa parhaiten eli voimaluisteli läpi keskialueen ja sinisen jälkeen luopui kiekosta Marchessaultille, joka poimi toisesta aallosta Theodoren ja tämän kaunis rystylaukaus upposi yläriman alle. Jos Eichel vain pysyy terveenä, Karlssonin nimissä oleva yhden kauden piste-ennätys (78) on paperia, koska sen verran näyttävä oli hänen iskemänsä 4-5 johtomaalikin. Viiden pisteen ilta syntyi kuin puolivahingossa kuten Marchessaultille neljän tehopisteen päiväpuhde. Eichelin harjoituskauden tehot 4gp 2+6=8 kalpenivat vain Devilsin J. Brattille



- Monivuotinen oman alueen aloitusvoittojen jälkeen käytetty kuvio puolestaan oli 4-4 tasoituksen avain, kun Royn aloitusvoiton jälkeen Carrier ryntäsi sovitusti painottoman puolen ränniin vastaanottamaan Pachalin rännipurkua. Koska Kings-pakki Doughty ei pinchannut kunnolla, vaan vain näennäisesti, Carrier pääsi viistokuljettamaan läpi keskialueen sen sijaan, että hän olisi jatkanut kiekon keskelle vauhtiin Roylle. Tämä ajoikin maalille tehden tilan Carrierin soolokuljetukselle ja lapioi lopulta sisään reboundin, kun Talbot pudotti luvattoman helposti eteensä Carrierin laukauksen suoraluistelusta. Nelosketju oli kaikkinensa taas erinomainen ja Carrierilla oli paikka iskeä vielä seitsemäs maali ennen Eichelin tyhjiin tehtyä osumaa, mutta leikattuaan keskelle ja jäädytettyään Talbotin, Carrier sijoitti kiekon jäitä pitkin ohi tyhjistä



- Huttonin luistelu näytti edelleen jotenkin verkkaiselta. Hieman huolestuttaa se, että jos hänen ollessaan askissa vastustaja lyö kiekkoa selustaan ohi 1-2-2 ohjauspelin, ehtiikö Hutton noukkimaan päätykiekot ja liikuttamaan ne eteenpäin ohi jatkokarvauksen vai juuttuuko VGK omiin noissa vaihdoissa. Sekin kummastutti, että kakkosylivoimassa olivat sekä Hutton että Pietrangelo eikä esim. ollenkaan Dorofeyevia, koska Cotter, Barbashev ja Roy olivat muut pelurit. Toki Cassidy sanoi pelin jälkeen, että he kokeilivat kakkosylivoimassa jotain erilaista, kun sekä Barbashev että Roy olivat molemmat maalin edessä samanaikaisesti. Cotter taisi olla vasemmassa siivessä ja Hutton oikeassa laukojan paikalla, mutta ei tuo viisikko oikein saanut mitään erikoista aikaan


 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
- Nousu useamman maalin takaa voittoon (4-7) toistamiseen oli mestarin merkki. Se takaa myös hyvän tunnelman tämänpäiväiselle ruokailulle, jossa joukkue saa mestaruussormuksensa
Joukkue sai tosiaan mestaruussormuksensa muutama tunti sitten ja ovathan ne mielestäni hienot. Yksityiskohdista viidennen loppuottelun yhdeksän maalin syntypaikkojen merkkaaminen sormuksen sisällä olevaan miniversioon T-Mobile Areenasta on ehkä se paras.







Silver Knights voitti toisenkin kautta edeltäneen harjoitusmatsinsa, kun Calder Cupin finaaleissa esiintynyt Firebirds kaatui vieraissa 1-3, vaikka moni avainpelaaja oli jätetty kotiin. Vikman torjui 36 laukausta ja oli ilmeisen hyvä, kun HSK:n Twitter-tili häntä hehkutti pariinkiin otteeseen. Guay iski tehot 1+1. Muista maaleista vastasivat Brent Pedersen ja Robbie Fromm-Delorme. Mutta joo, ainakin Craig on saanut hyvän alun päävalmentajauralleen. Varsinainen kausihan alkaa perjantaina vieraissa Iowaa vastaan.

Benson - Brabenec - Brisson
Pinard - Swetlikoff - Drevitch
Guay - Marleau - Pedersen
Boudens - Jones - Fromm-Delorme

Chayka - Cormier
Tischke - Sedoff
Carroll - Fleming

Vikman
Papirny

Mainitaan nyt lisäksi tässäkin ketjussa se, että Denisenko laitettiinkin sitten saman tien uudelleen waivereihin, joten ainakaan ylhäällä häntä ei ole tarkoitus pitää. Hämärä kuvio, joka auennee myöhemmin enemmän. Ehkä hänet poimittiin vain siltä varalta, ettei yhteisymmärrystä Comtoisin kanssa sopimuksesta synny. Demek puolestaan sai kolmivuotisen tulokassopimuksen.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Cassidy kertoi eilen, että Martinez ei tervehdy kauden avaukseen, joten vakiokuusikosta kaksi miestä on sivussa. Alecia tarkkaillaan viikoittain, mutta mistään pitkäaikaisesta vaivasta ei ole kyse, vaikka Raidersin kotipelissä hänellä olikin käsi kantositeessä. Whitecloudilla oli puolestaan ranne paketissa yhteiskuvassa. Karlsson sen sijaan oli harjoituksissa mukana ja toisella laidalla viiletti Cotter, joten Dorofeyev katsonee yleisön seasta, kun viiri nousee hallin kattoon keskiviikkoaamuna.

Karlsson ja Eichel nimettiin uusiksi varakapteeneiksi tulevalle kaudelle. Wiljami pitää A-kirjainta kotona ja Eichel vieraissa. Tärkeintä on se, että kapteenistossa säilyy alkuperäisedustus (myös Cassidy painotti sitä yhtenä valintaperusteena), kun Smith poistui, joten olen tyytyväinen siitä, että Karlsson saa kirjaimen rintaansa. Eichelkin oli luonteva valinta entisenä Buffalon johtajana. Pietrangelo on yhä pysyvä Stonen assistentti. Toki kuten joukkueen eri pelaajat ovat monesti sanoneet, johtajuus ei vaadi erillistä kirjainta rintaan ja siitä Cassidykin puheessaan taas muistutti.



Denisenko läpäisi puolestaan waiverit, joten hänestä Vegas sai vahvistuksen Silver Knightsiin. Kun GM Speltz ei saanut naarattua kesällä ihan hirveästi isoja kaloja Morellia ja Cracknellia lukuun ottamatta, vaikka joukkuetta oli tarkoitus vahvistaa isosti, Denisenkon lisäys farmiin aikaisena joululahjana on erinomainen juttu. Toki se vie myös yhden sopimuspaikan ja jos Comtois signataan, kaikki 50 slottia ovat käytössä, jolloin McCrimmonilta vaaditaan jokin kaudenaikainen peliliike, jos joukkuetta halutaan vahvistaa siirtotakarajalla. Viisaammat spekuloivat tilannetta siten, että Whitecloud siirrettäisiin LTIR:ään kauden alettua ja sitten Comtois voitaisiin kiinnittää, koska Demekin tulokassopimuksella organisaatio sai täytettyä viimeistä dollaria myöten Lehneriltä ja Miromanovilta vapautuvan palkkatilan.



Mainittakoot lopuksi se, että Kärki muuten paukutti viime OHL-matsiin pari maalia ylivoimalla ja nyt niitä on kasassa jo viisi. Se oikeuttaa puolustajien maali- ja pistepörssin (6gp 5+4) piikkipaikalle. Mielleyhtymältä Haguen painaviin lyöntilaukauksiin ei voi vain välttyä.


 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Lindbomin edustama Färjestad vieraili eilen CHL-ottelussa Nokia Arenassa Ilvestä vastaan. Päivämäärähän oli minulla ylhäällä jo kauan aikaa sitten ja mietin pelipäivän aamunakin pitkään sitä, että raahaudunko illaksi Tampereelle vai en. Noh, lopulta päätin jäädä kotiin nauttimaan sohvasta, karkkipussista ja A. Mäkisen selostuksesta, koska en ollut varma, että pelaako Carl vai ei. Mutuilin, että hän pelaisi, koska kyseessä olisi kärkikamppailu ja Färjestad tarvitsisi pisteitä jatkopaikan varmistamiseen. Mutta tein alitajuntaisesti oikean valinnan, sillä Lagacehan siellä ruotsalaisten maalin suulla kuitenkin oli ja Carl istui penkillä valkoisessa lippalakissaan. Färjestad oli pelin päällä voittaen ansaitusti jatkoajalla 4-3 vetojen oltua peräti 52-19 vieraiden hyväksi. Se käytti vegasmaista 1-2-2 karvausta ja puolusti omaa siniviivaa yhtä lailla aggressiivisesti parhaimmillaan todella tiiviillä "alanelikolla". Hyökkäysalueen hyökkäyspelissä rakenne näytti olevan enimmäkseen 2-1-2, mutta paikat vaihtuivat tiuhaan ja se vaikeutti Ilveksen merkkaamista, kun puolustajat tekivät vastaliikkeitä syvyyteen hyökkääjien jätöistä. Ja kuten laukausmäärä kertoo, melko ahkerasti Färjestad halusi luoda kaaosta maalin eteen, kun siellä oli aina vähintään kaksi miestä survomassa reboundeja. Puolustusalueen puolustuspelaamista pitää tarkkailla ensi kerralla puolestaan tarkemmin, jotta Lindbomin hyvien tilastojen salaisuus selviää tarkemmin.

1/82 Vegas Golden Knights vs. Seattle Kraken - mestaruusviirinnostajaiset

Golden Knights:

Barbashev - Eichel - Marchessault
Howden - Stephenson - Stone
Cotter - Karlsson - Amadio
Carrier - Roy - Kolesar

Hague - Pietrangelo
McNabb - Theodore
Hutton - Pachal

Hill
Thompson

YV

Stone
Marchessault Stephenson Eichel
Theodore

Roy Barbashev
Hutton Karlsson
Pietrangelo

AV

Roy Howden
McNabb Pietrangelo

Eichel Karlsson
Hague Pachal

Stephenson Stone

Kraken:

McCann - Beniers - Eberle
Schwartz - Wennberg - Burakovsky
Tolvanen - Gourde - Bjorkstrand
Tanev - Bellemare - Yamamoto

Dunn - Larsson
Oleksiak - Borgen
Dumoulin - Schultz

Grubauer
Daccord

Aamujäiden jälkeen Cassidy kertoi, että Comtois ei saanut sopimusta, koska he olivat tyytyväisiä Cotterin ja Dorofeyevin otteisiin harjoitusleirillä ja paikkoja on rajoitettu määrä. Eipä Comtois mitään lisäarvoa treenipeleissä tuonut, joten hyväksyn päätöksen päästää hänet menemään muualle. Korczak kutsuttiin ylös seiskapakiksi täydentämään 23 pelaajan rosteri, kun Whitecloud siirrettiin LTIR:lle: Vegas Golden Knights Announce Current Roster | Vegas Golden Knights

VEGAS (October 10, 2023) – Vegas Golden Knights General Manager Kelly McCrimmon announced today, October 10, the team’s current active roster entering tonight’s Opening Knight game at T-Mobile Arena. The roster consists of:

Forwards (14): Michael Amadio, Ivan Barbashev, William Carrier, Paul Cotter, Jakub Demek, Pavel Dorofeyev, Jack Eichel, Brett Howden, William Karlsson, Keegan Kolesar, Jonathan Marchessault, Nicolas Roy, Chandler Stephenson, Mark Stone
Defensemen (7): Nicolas Hague, Ben Hutton, Kaedan Korczak, Brayden McNabb, Brayden Pachal, Alex Pietrangelo, Shea Theodore
Goaltenders (2): Adin Hill, Logan Thompson
Injured Reserve (2): Alec Martinez, Zach Whitecloud
Tuttuun tapaan kauden ensimmäiseen kotipeliin pelaajisto ja valmennus saapuivat kultaista mattoa pitkin poseeraamaan kannattajille. T-Mobile Arena oli tupaten täynnä jo lämmittelyssä, kun joukkue saapui jäälle ensi kertaa illan aikana. Ottelukiekkoihinkin oli painettu kuva mestaruusviiristä. Tapa, jolla viimeisen kunniakierroksen jälkeen mestaruusviiri lähti nousemaan kohti kattoa, kun Stone veti pelikoneen vivusta, oli hauska ja kekseliäs. Cassidy sanoi sen olleen pirskatin viileätä. Stone totesi, että viiri toi ja tuo hyviä muistoja ajasta, jolloin he pelasivat välillä hauskinta jääkiekkoa ikinä. Koko seremonian jään tasolta voi katsoa tästä. Foley sai kunnian sen jälkeen pyöräyttää kauden käyntiin.



1. erä

Sitten itse asiaan. Juhlapeli ansaitsi pidemmän raportin, jossa samalla muistuttelin itselleni viime kauden pelitavallisia asioita, jotka toivat mestaruuden ja toisaalta juttuja, joilla Vegasia voi edelleen ajoittain haavoittaakin oikein toteutettuna. Teksti on ikään kuin samalla pelitavan läpikäynti kaudelle 23-24. Avausviisikossa oli Royn johtama identiteettiketju takanaan ykköspari Hague-Pietrangelo. Kausi alkoi aloitustappiolla Gourdelle ja jo 10 sekunnin kohdalla Pietrangelo teki pitkän kiekon, kun rystyavaus paineen alta karkasi kaikkien läpi. Pelin jatkuttua Hague pääsi kahdesti avaamaan pystyyn puolustussiniseltä, mutta molemmat kokeilut katkesivat keskialueella vastustajien mailoihin ja 45 sekunnin jälkeen oli aika vaihtaa miehet.

Toiseen vaihtoon asettuivat vastakkain Stephensonin ja Beniersin ketjut. Playoffien alussahan Stephensonin ketju pelasi vaikeimpia minuutteja vastustajan tähtiä vastaan, kunnes Oilers-sarjasta alkaen Karlsson otti isompaa roolia keskikierroksilla. Nyt oli kuitenkin palattu taas siihen, että Chandlerin johtama vitja sai pimennettäväkseen vastustajan laadukkaimman koostumuksen, kun Smith oli poistunut Karlssonin laidalta. Kakkosketjun ensimmäinen vaihto oli kuitenkin huono, kun Seattle ohitti muutamalla syötöllä sen 1-2-2 karvauksen ja seurauksena oli 3v2-hyökkäys omiin. Eberle jakoi keskeltä kiekon vasempaan laitaan McCannille, joka haki takatolpalta Beniersia, mutta syöttö jäi vähän taakse eikä laukaus ollut vaikea torjuttava Hillille. Jatkotilanteessa Dunn laukoi Hillin olkapäähän b-pisteiden välistä korkealta.

Ajassa 1:40 Eichelin ketju kohtasi Wennbergin vitjan. Barbashev jatkoi keskialueelta pystysyötön vain syvään ja Eichel kiiruhti perään, mutta jatkokarvauksen ajoitukset eivät vielä olleet siinä kunnossa kuin kesällä, vaan Oleksiak ehti kiekolle ensin ja siirsi sen ajoissa Burakovskylle, joka nosti jalalla paineen pois Seattlen alueelta. Seuraava aloitus oli Vegasin päädystä. Eichel hävisi sen, mutta Marchessault pelasi vahvasti laidan lähellä kiilaten kiinni kiekkoon. Eichel teki itsensä pelattavaksi painollista b-pistelinjaa pitkin kuten sentterin tapana on ollut. Hän sai siirron lapaansa laidasta Joonatanilta ja kuljetti jalalla punaviivalle ennen syöttöä laitaan Barbasheville. Tämän sisäänvienti vasemmalta ei kuitenkaan onnistunut ja peli kääntyi omiin. Ykköspakkipari Hague-Pietrangelo meni hakemaan päätykiekkoa selustastaan ja selvitti Seattlen kovan kahden miehen painekarvauksen (2-1-2 variaatio). Vegasin maalin takana oli käytännössä 2v2-tilanne, kun Wennberg ja Schwarz tulivat lujaa päälle, mutta taitotaso Vegasin kärkipuolustajilla riitti tuon tilanteen selvittämiseen ilman menetystä. Lopuksi Pietrangelo lähti tukemaan vielä hyökkäystä ja dumppasi kiekon syvään, jonka jälkeen oli viimeisten ketjujen aika astua kaukaloon.

Ajassa 2:35 Karlssonit kohtasivat Bellemaret. Pleijareissakin Karlssonin ketju oli usein neljän ketjun jylläävässä peluutusrotaatiossa viimeinen (koska Royn ketju aloitti lähes aina matsit, jonka jälkeen oli Eichelin ja Stephensonin vuoro) eikä mikään ollut sikäli muuttunut. Karlssonin ketjunkaan startti iltaan ei ollut kaikkein onnistunein. Seattle lähti viiveellä maalin takaa ja Vegas ryhmittyi 1-2-2:een keskialueelle. Se oli näennäisen tiivis, sillä niin vain Karlsson vuoti keskimmäisessä tasossa, kun Borgen avasi vasempaan laitaan ja Yamamoto livahti ruotsalaistähden ohi. Kailer kuitenkin luopui kiekosta jo ennen hyökkäyssinistä siirtäen sen vain Vegasin päätyyn. Kolmospari Hutton-Pachal hävisi siellä irtokiekkopainin ja Kraken rännitti kiekon viivaan, jolloin VGK ryhmittyi nopeasti tiukkaan noppavitoseen tukkien keskustan ja sallien vastustajan laukoa ulkokehältä. Borgenin laukaus oikeasta laidasta jäi matkalle pelaajamassaan.

Vegas purki irtopalan keskialueelle, mutta peli kääntyi heti takaisin, kun Cotterin jatko laidasta keskikaistalle katkesi. Yamamoto vei kiekon toisella yrittämällä itse sisään ja kääntyi postimerkin päällä vasemmassa laidassa. Hän halusi sillä houkutella Karlssonin pois keskeltä ja eristää maalin eteen 2v2-asetelman. Cotter painottomana laiturina ei pudonnut tarpeeksi ajoissa tukkimaan slottia, jonne liikkuivat samaan aikaan maalilta Bellemare ja viivasta Dunn. Pachal seurasi selkäpuolelta ranskalaista jättäen Huttonin painimaan maalille Tanevia vastaan, muttei saanut häirittyä riittävästi Bellemaren pudotusta Dunnille, joka tinttasi lujan lämärin oikealta ohi. Cotter kuitenkin myöhässä olleena löi samalla käsille jäähyn arvoisesti ajassa 3:12. Kuten monesti kirjoitin viime playoffeissa, Golden Knightsin noppavitosta voi haavoittaa esimerkiksi houkuttelemalla sentterin laitaan ja hakeutumalla sitten toisen pelaajan toimesta tyhjentyneeseen tilaan, koska välillä Vegasin painoton laituri ei vain osaa ajoissa tunnistaa syntyvää uhkaa ja niin kävi tässäkin tilanteessa. Eiköhän kommunikointi ja havainnointi parane kuitenkin kauden vanhetessa!

Kauden 23-24 ensimmäinen alivoima alkoi McNabbin välittömällä purulla Royn aloitusvoiton jälkeen. Vegas asettui vastaanottamaan Seattlen vyöryä tutusti 1-3 trapiin ja omalla sinisellä sen mailahäirintä oli jo lähes samaa tasoa kuin vaikkapa Dallas-sarjan alussa tai finaaleissa. Niinpä Seattlenkin sisäänvientejä Vegas onnistui vaikeuttamaan kiitettävästi. Ensimmäinen yritys tyssäsi, kun McNabb paineisti kiekollista ja Roy katkaisi löysän poikittaissyötön siniviivan tuntumassa. Toinen hyökkääjäpari oli Eichel-Karlsson, joten Smithin korvaaja alivoimahyökkääjäkuusikossa on lopullisesti selvillä. Hywä, että Stephenson-Stone pari oli rotaatiossa yhä vasta kolmas, koska he eivät playoffeissakaan aina vakuuttaneet vrt. kahteen ensimmäiseen hyökkääjäpariin.

Seattlen toista sisäänvientiä Eichel paineisti kärkikarvaajana kivasti ohjaten pelin siihen laitaan, jossa odotti McNabb. Tämä löi oven kiinni Eberleltä pakottaen hänet pehmeään siirtoon kohti kulmaa, mutta Eichel luisteli sinne samoilla vauhdeilla ja pääsi kiekkoon ennen Beniersia. Tuloksena oli välitön purku, joita Vegas teki siis kolme 40 sekuntiin. Jälkimmäisellä minuutilla Kraken sai kuvion hetkeksi kuntoon, mutta Hague paineisti siipipelaaja Björkstrandia mukavasti saaden lapansa väliin poikittaissyöttöön ja sen jälkeen partneri Pachal purki karat. Seuraavassa sisäänviennissä Hague melkein sai riisuttua Yamamoton kiekosta, mutta Seattle sai kuin saikin kuvion vielä toistamiseen kuosiin. Dunn sai päädystä syötön viivaan ja tinttasi vastakiekkolämärin yli maalin. Avausvitonen pelistä oli sillä taputeltu.

Kuudennella minuutilla Gourde porhalsi jalkavasti oikeasta laidasta sisään ohi Kolesarin, joten oman siniviivan puolustamisessa tasaviisikoin 1-2-2/1-4:llä ei ollut vielä riittävää jämäkkyyttä ja tiiviyttä, vaan trap vuoti aika ajoin. Barbashev hoiti kuitenkin painottomalta puolella kiekon ulos.


Seattlen uusi hyökkäys kulki päätykiekon kautta, mutta Hill pysäytti sen maalin takana. Paineen alta lähdöissä Vegas pyrki yhä yhden kosketuksen siirtoihin ja pelin puolen laitaa pitkin pystyyn. Mutta silloin kun toteuttamisen taso ei ole priimaa, suorahyökkääminen on takkuista, koska pelitapa on sen verran vaativa, sillä syötöt tulevat usein samaa kaistaa pitkin ja ne pitäisi kyetä ottamaan välillä haltuun ikään kuin silmät olisivat selässä. Seattle oli myös tehnyt läksyt hyvin ja tukki pelin puolen laidan jatkuvasti. Tässäkin näytteessä ajassa 6:15 Pachal siirsi Hillin jättämän kiekon ajoissa ykkösellä eteenpäin ohi Krakenin jatkokarvauksen, mutta syöttö oli hankalahko eikä Barbashev saanut tökättyä sitä pistelinjalle vauhtiin Eichelille, vaan Oleksiakin pinchaus puuroutti pelin. Tuo toistui turhan monesti pelin aikana, mutta eivätköhän karstat hioudu koneesta pois tälläkin osa-alueella runkosarjan edetessä. Seattlen H3 eli numero 19 McCann toki myös varmisti hyvin alapuolelta Oleksiakin pinchauksen toisin kuin Floridan hyökkääjät finaalien ensimmäisissä peleissä, joten 2v1-hyökkäyksen mahdollisuuttakaan ei olisi ollut, vaikka siirto Eichelin lapaan olisi onnistunut.

Myöhemmin samassa vaihdossa Hutton löi päätykiekon ykkösellä eteenpäin, mutta Beniers tiesi sen, mitä tuleman pitää ja luki syötön eilisen lehdestä. Varsinkaan Vegasin seiska- ja kasipakkien syöttöjen laatu ja toteutus ei ollut siis vaadittavalla tasolla alkuun. Beniers petasi katkonsa jälkeen nopeasti syvyydestä tekopaikan viivaan Larssonille, joka pommitti ohi maalin. Marchessault haki irtokiekon ja siirsi sen keskikaistalle Barbashevin lapaan, mutta tämä oli yksin ja siirrettyään painopisteen toiseen päätyyn menetti lopulta kiekon. Vegasilla oli vaihto kesken ja apuun tullut Stone ryntäsi itsensä pihalle tukiessaan alapuolelta Barbashevin mylläämistä. Niinpä pelin alla oli neljän sijasta vain kolme pelaaja ja Seattle löysi 4v3-vasturissa vapaan miehen. Hill otti kuitenkin patjapelastuksen alakulmasta Burakovskyn one-timeriin.

Kauden avausmaali näki päivänvalon ensimmäisellä vedolla kohti maalia ajassa 7:16. Pelitapaesimerkki Stephenson vastasi siitä käynnistäen ja päättäen suorahyökkäyksen paineen alta. Hill pysäytti Krakenin päätydumppauksen ja käänsi sen Pietrangelolle. Koska Seattlen toinen laituri 1-2-2:ssa sulki pelin puolen laidan Howdenilta, Pietrangelo ymmärsi avata suoraan Stephensonille pistelinjalle sen sijaan, että hän olisi puskenut syötön laitaa pitkin eteenpäin ja peli olisi luultavasti taas puuroutunut Vegasin siniviivan kulmaan. Stephenson nosti jalalla yli keskialueen luoden 3v2-tilanteen, kun Pietrangelon avaus ohitti kerralla koko Seattlen yläkerran. Suoraluistelusta Stephenson jätti kiekon Stonelle, joka levitti poikittain Howdenille. Stephenson paahtoi puolustajien selustaan ja Howdenin syöttö tuli lapaan Schultzin läpi, kun Dumoulin ei sitonut Stephensonia huolellisesti, vaan tämä sai syöksyputata kiekon pömpeliin. 1-0 maali oli jotenkin symbolinen siinä mielessä, että Stephensonin johtama ketju jatkoi siinä periaatteessa siitä, mihin se finaaleissa jäi, joten sikäli oikea kolmikko asetti nuotin tähänkin kauteen:




Maalinjälkeisessä vaihdossa kolmosketju pyöri omissa vaihteeksi. Toki keskusta oli todella tukossa ja Schultz sai laukoa rauhassa ulkopuolelta, kun kulmasta tuli pudotus. Seattle haki melko paljon syvyydestä pudotuksia viivaan ja sieltä vastakiekkolämäreitä samalla, kun maalin eteen tehtiin ruuhkaa kuten vähän veikkasinkin ennen kautta monien vastustajien Vegasia vastaan entistä enemmän tekevän, koska ihan joka ilta kakkoskiekkojen siivoaminen ei ole niin mallikasta kuin pääosin se pudotuspeleissä oli, vaan kaaoshetkistä Golden Knightsia voi horjuttaa. Periaatteessa Kraken teki maalinteon tukitoimet siis hyvin ja pyrki aina parilla pelaajalla pimentämään Hillin näkökenttää (tässä kuvassa toinen hyökkääjä ei ihan ehtinyt maalille ajoissa), mutta Vegas blokkasi tiiviillä viisikollaan PAPP:ssa paljon laukauksia kuten aina eikä reboundeja täten tullut edes joka kerta tarjolle Krakenin maalineduspelaajille, kun laukaukset ulkokehältä jäivät matkalle.

Kahdeksannella minuutilla Theodoren millintarkka avaus löysi Seattlen 1-2-2:n keskeltä Cotterin, joka jätti kiekon hyökkäyssinisen jälkeen Kolesarille, mutta tämän rannelaukaus painui vasemmalta ohi. Hetken päästä Roy ylitti jalalla keskialueen saatuaan siirron pelin puolen laidasta. Suorahyökkäys päättyi Kolesarin laukaukseen jälleen, mutta sillä kertaa oikeasta laidasta ohi takakulman. Vastaiskussa Björkstrand siirsi kiekon selustaan ja Tolvanen ehti sinne ennen Carrieria. Seattle sai kulmarallin käyntiin ja kiekon viivaan Dunnille, joka pysyi pelivälineessä hyvin kiinni Kolesarin ärhäkkää mailapainetta vastaan. Tolvanen sai kiekon takaisin maalin oikealle kulmalle ja haki mailaviidakon keskeltä tuloksetta Björkstrandia, mutta pelin toisen jäähynsä Vegas kuitenkin sai.

Toisella ylivoimallaan Seattle pääsi jo paremmin hyökkäysalueelle ja laukoi pari nopeaa vetoa, mutta Hill selvitti ne. Eberlella oli paras paikka Hillistä katsottuna vasemmalta, muttei mitään supervaarallista. Toinenkin alivoima oli onnistunut ja keskustaan haetuissa syötöissä lavat olivat aina välissä. 11. minuutilla jäähyn jälkeen Stephenson tuli suoraan vaihdosta slottiin ja Pietrangelon syöttö sinisen kulmasta löysi hänet, mutta Grubauer torjui pyörähdysvedon rystyltä.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights

Seuraavassa vaihdossa asetelma oli Eichel vs. Wennberg kuten alussa. Aloituksen jälkeen Vegas sai kulmarallin käyntiin. Kiekko vieritettiin viivasta takaisin syvyyteen. Käytössä oli tuttu 2-1-2/2-3 hyökkäysaluemalli, jossa kaksi pelaajaa on aina syvällä ja kolmannella hyökkääjällä on pitkälti vapaus liikkua hyökkäysalueella haluamansa mukaan, tunnistaa tyhjiä tiloja joihin hakeutua ja tarvittaessa varmistaa puolustajien aktivoitumiset. Nyt puolustajat olivat viivassa, joten Barbashevilla (H3) oli lisenssi hyökätä maalia kohden tyhjään tilaan. Eichel oli päädyssä vastassa rännisiirtoa.


Larsson irtosi maalin edestä häntä kohti, muttei saanut katki nopeaa syöttöä maalin eteen. Wennberg tuijotti myös kiekkoa, jolloin korkealta alamäkeen hyökännyt Barbashev oli täysin auki slotissa. Grubauer otti kuitenkin massiivisen torjunnan ylävartalollaan ja reboundinkin Ivan suti ohi. Karseaa havainnointia silti noin kokeneelta sentteriltä.

12. minuutille mentäessä vedot kohti maalia olivat tasoittuneet 5-7:ään, kun ne alussa olivat 1-5. Kolmosparin ongelmat paineen alta lähdöissä silti jatkuivat. McCann luisteli Pachalin rinnalle päätykiekon perään. Siirto ykkösellä Huttonille onnistui kyllä, mutta tämä juuttui laitaan Beniersin jatkokarvausta vastaan. Vuoden tulokas pudotti nopeasti riiston jälkeen viivaan ja Borgen rääppäisi sieltä patjaan. Kakkoskiekoissa Vegas oli kuitenkin playoffmaisen varma ja tuloksena oli yksi voitettu maalinedustilanne lisää. Carrier päätti vastaiskun jalkavasti laukoen vasemmasta laidasta ohi maalin. Hän pääsi toistamiseen vaihdossa myös vetopaikkaan, kun Hutton nosti norsukiekon keskialueelle ja Kolesar kohdepelaajana pudotti sen toiseen aaltoon Carrierille, mutta laukaus pakin jaloista meni syliin. Seuranneessa hyökkäyspään aloituksessa Vegas käytti tuttua kuviota, kun Stephensonin kaavittua kiekon Stonelle, Pietrangelo aktivoitui painottomalta puolelta vetopaikkaan. Rannelaukaus poikittaissyötöstä meni yli maalin.


Minuutin päästä PAPP:ssa Vegasin noppavitonen oli aluksi tiivis. Björkstrand pysyi kiekossa vasemmassa laidassa yrittäen houkutella Vegasin sentteriä lähemmäs ennen heittoa maalille, jonne oli pyrkimys vaihteeksi luoda eristetty 2v2-kamppailutilanne. Se muuntui jopa 3v2:ksi, kun painoton pakki Larsson aktivoitui kohti takatolppaa eikä Howden huomannut sitä.


Hillin sylkemä rebound pomppasikin juuri Larssonille, mutta sen verran pieneen kulmaan, että Theodore ehti eteen. Vastustajien puolustajien takatolppanousuthan vahingoittivat Vegasin junnuja tulokasturnauksessa, kun mm. Luneau teki pari maalia oikea-aikaisilla liikkeillään tyhjään tilaan ja tässä tilanteessa Seattlella oli sama idea luoda maalin eteen jopa hetkellinen 3v2-ylivoima niin, että vapaa pelaaja olisi puolustaja takatolpalla. Tällaisestakin mahdollisuudesta vahingoittaa Golden Knightsia kirjoitin treenikauden aikana ja ainakin siis heti ensimmäinen vastustaja oli sen omaksunut pelitapaansa. Cassidylla valmennysryhmineen on pohtimista siinä, että hyväksytäänkö nuo nousut sellaisenaan ja laiturilla on lisenssi jäädä kyttäämään ylemmäs vastahyökkäystä vai tuleeko laitureiden valua mielellään mukana alas asti takatolpalle luomaan 3v3-tasavoima.

Ajassa 14:30 Vegasin viisikko venyi rutosti 1-2-2:lla karvatessa. Puolustajat jäivät takasiniselle, kun hyökkääjät olivat kaukana edessä. Pystyavaus puhkoi ylimmät tasot. Pachal kuitenkin kamppaili hyvin ja irrotti takasinisellä kytänneen Tanevin kiekosta lopulta Vegasin päädyssä. Pelin puolen laidan Seattle kuitenkin tukki sen perään taas hyvin estäen Vegasin mieliavausmallin toteuttamisen.

Vartin kohdalla Vegas siirtyi 2-0 johtoon. Toki siinäkin vaihdossa aluksi viisikon sisässä oli ehkä turhan paljon tilaa, vaikka hyökkääjät olivatkin nyt lähempänä pakkeja ja puolustusmuoto enemmän 1-4. McCann löytyi silti viisikon sisästä ja hän mursi sinisen kuljettamalla, mutta jättö mailaviidakon keskellä meni ohi Bellemaren lavan Karlssonille. Viisikko oli kuitenkin riittävän tiivis, jotta stoppi omalla sinisellä onnistui. Vastaiskussa Cotter siirsi kiekon vain syvään. Karlsson voitti luistelussa Schultzin ja käänsi kiekon heti luukulle, mutta se meni ohi Marchessaultilta. Tanevkin oli lapoineen välissä ennen Cotteria slotissa, mutta jotenkin kummassa tämä laukoi oman maalin Marchessaultin lavan kautta, heh. Osumassa yhdistyi erän aikana petraantunut oman sinisen puolustaminen ja tutun vahva jatkokarvaaminen. Ajoitus toimi siirtokiekossa eikä Karlssonin tarvinnut edes kamppailla, kun hän ehti suoraan kiekolle ykkösenä. Nemohan sanoi keväällä Vegasin olevan sarjan paras keskialueen riisto- ja trapjoukkue. En ole vieläkään eri mieltä. Marchessault sai maalin nimiinsä ja osui täten neljäntenä kautena putkeen kauden avausottelussa.



16. minuutilla keskialueen aloituksesta Seattle eteni vasemmalta sisään, kun ristipisto puhkoi Vegasin 1-2-2:n. Wennberg lähetti luukulle lätyn, johon Schwarz ei ihan yltänyt. Joissain yksittäisissä playoffpeleissä Vegasin ongelma 1-2-2:ssa oli se, että hyökkääjät olivat turhan etäällä puolustajista tai vaihtoehtoisesti lavat eivät olleet jäässä optimaalisesti syöttökulmia peittämässä, joten tuollaiset ristipistot mahdollistuivat silloinkin, joten sikäli ei tuokaan mitään uutta ollut ja korjaantunee itsestään, kun pelaajat toistojen kautta taas muistavat paremmin toistensa liikkeet ja sijoittumiset, jolloin keskialueen tukkiminen paranee.

Hetken päästä Vegas pelasi kiekon syvään, mutta kakkosketjun jatkopaine oli myöhässä. Stephenson ei ehtinyt ristikulmaan, vaikka nopea onkin. Silti avauspelaamisen häirintä toteutui ja se onkin se toinen tavoite, jos riisto takaisin omille ei onnistu. Cassidy totesi playoffien aikana, että koska kaikki tietävät minne siirtokiekot pelataan ja minne jatkopaine halutaan antaa, he ovat/olivat siksi niin hyviä tuolla osa-alueella luomaan maalipaikkoja. The Athletic rankkasi Vegasin hyökkääjät toiseksi parhaiksi puolustussuuntaan ja siksi pidän siitä, ettei keskialuetta väkisin puhkota pelaamalla, vaan väliin viljellään sopivasti juoksukiekkoja selustaan, kun peli sitä vaatii. Huippujoukkueen merkki tuokin. Viime kaudellahan Vegasille tuli muutamia "ohipelejä", kun se yritti väkisin mennä pelaamalla vastustajan keskialueen sumpun läpi siinä onnistumatta (Dallas-tappio tammikuussa 0-4, Jets-sarjan avausmatsi). Nekin korjattiin kyllä sitten aina pikimmiten.

17. minuutilla 1-2-2 oli vaihteeksi tiiviimpi ja Haguen paine kiekolliseen omalla sinisellä johti vaikeaan syöttöön, johon Pietrangelo pääsi lapoineen väliin. Vegas sai 3v2-vastaiskuaihion, mutta Stonen ristipisto Howdenille katkesi Björkstrandiin. Minuutin päästä Karlssonin ketju yritti ylemmällä viivelähdöllä mennä pelin puolelta läpi, mutta Seattle tukki sen taas Eberlen johdolla. Ansa olisi pitänyt tunnistaa paremmin ja pelata suosiolla syvyyteen tai sitten Haguen olisi pitänyt avata suoraan sentterin lapaan kuten avausmaalissa Pietrangelo teki!

Noh, seuraavalla yrittämällä kolmosketju pääsi kuitenkin yli keskialueen ja jatkopaine toimi, kun Karlsson pääsi purkuun väliin keskustassa, mutta Grubauer torjui kilvellä nopean vedon. Jatkotilanteessa vasemmassa laidassa Cotter pelasi oivan seinän Karlssonin kanssa karistaen miehensä Beniersin hetkeksi. Amadio päivysti maalin edessä, kun Dumoulin irtosi jostain syystä paineistamaan maalin taakse Cotteria eikä Beniers ehtinyt pudota maalin eteen paikkaamaan. Mutta Grubauer nollasi Amadion lähietäisyydeltä. Krakenin puolustusalueen puolustuspelaaminen ei kuitenkaan vakuuttanut avauserässä, vaan sille sattui kummallisia yksilötason nukahduksia ja vääriä valintoja. Ajassa 18:30 puolestaan Vegasin 1-2-2 tuotti stopin keskialueella Marchessaultin mailapaineen johdosta ja hän yritti vapauttaa Barbashevin nopeasti läpi, mutta Larsson polki tämän kiinni.

Päätösminuutilla Carrier oli hetkellisesti sentterinä ja haki vauhtia alempaa. Pietrangelo avasi lapaan eikä puskenut syöttöä laitaa pitkin Kolesarille, jolla oli mies iholla. Viisas ratkaisu kokeneelta ykkössonnilta. Carrier ylitti keskialueen jalkavasti kuin Stephenson ja painopiste siirtyi vieraiden alueelle. Erinomainen suorahyökkäys. Varmasti penkilläkin käytiin erän aikana läpi sitä, että keskikaistatarjontaa tulisi käyttää enemmän, jos Seattlen karvaus haluttiin puhkoa pelaamalla eikä päätykiekoilla. Yhtä kaikki, Kolesar siirsi oikeasta laidasta kiekon keskustaan Roylle, joka ei laukonut, vaan liikkui kulmaan ja pudotti sieltä viivaan. Carrier oli häärimässä maalilla, mutta Schwarz piti hänet irti Pietrangelon laukauksen reboundista.

Viimeisiin seitsemään minuuttiin Kraken ei laukonut kohti maalia, joten viime kauden voittoresepti tiivis viisikkopuolustus+maalinteon tehokkuus alkoi olemaan taas totta avauskympin hapuilun ja löyhyyden jälkeen. Jos ennen kautta oli puhetta ehkä jonkinlaisesta menestyskrapulasta, sitä kesti mielestäni noin kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen tuttu koneisto alkoi jauhamaan toden teolla niin kiekottomana kuin kiekollisena.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
2. erä

Avausvaihdossa nelonen tuli paineen alta hyvin yhden kosketuksen siirroilla, mutta keskialueelle hyökkäys silti tyssäsi. Pojat saivat staattisesta tilanteesta ronkittua kiekon kuitenkin syvään ja Carrier karvasi sen takaisin omille Borgenilta. Roy oli auki maalin edessä, mutta Grubauer kirjasi yhden mainion lähitorjunnan lisää nollaamalla Nicin. Mutta joo, helppoa Krakeninkaan pakistolle ei ollut Vegasin laadukasta karvausta ohittaa paineen alla ja menetyksiä tuli.
21. minuutilla peli oli 3-0. Dunn pinchasi syvään pitäen paineen hyökkäysalueella, mutta McNabb pääsi siirtokiekon väliin maalin takana. Samalla Barbashev ryntäsi heti pystyyn Dunnin jättämään tilaan ja McNabb lähetti uskomattoman lävistyssyötön Seattlen 1-2-2 karvauksen läpi. Viimeistely läpiajosta takayläkulmaan oli tehtaantakuuta Dunnin häirinnästä huolimatta. Vaikka Cassidyn alaisuudessa maalipaikkojen luonti suorahyökkäyksistä, hyökkäysalueen hyökkäyspeleistä ja hyökkäysalueen jatkokarvauksista on jalostunut, Golden Knights on yhä edelleen erinomainen suunnanmuutosjoukkuekin, koska tämä oli toinen maali, joka syntyi tilanteenvaihdosta. Grubauer puolestaan lähitorjunnoistaan huolimatta päästi nyt maskittoman laukauksen, mutta se ei yllättänyt, kun hän oli kuraa suorissa vedoissa MM-kisoissakin toissa vuonna Kanadaa vastaan livenä näkemässäni matsissa. Vegasin maalinteon tehokkuus jatkui, kun se teki kolme maalia 12 laukauksella.


22. minuutilla Theodore antoi siniviivasta poikittaissyötön Howdenille, joka H3:na oli hakeutunut tyhjään tilaan vasemmalle, kun Stone ja Stephenson olivat maalilla. Grubauer paikkasi edeltävän maalin ja liukui upeasti joustorannarin tielle. Jack Hanin Hockey Tactics 2023 -kirjassa oli samanlainen esimerkki viime kauden SJS-pelistä, jossa Eichel puolestaan oli jäänyt painottoman puolen b-pisteelle auki sen sijaan, että hän olisi mennyt muiden sekaan painolliseen laitaan. Seattle jossain määrin ylimiehitti kentän toista puolta ja Howden oli täten täysin auki, mutta leftinä hän ei päässyt tälläämään kiekkoa tyhjiin suoraan syötöstä kuten Eichel.

Sitten Theodore avasi uudesta hausta Cotterin lapaan keskelle, kun laita oli taas tukossa. Cotter mursi sinisen viistokuljetuksella. Syvyydestä Vegas pelasi viivaan ja Hutton laukoi. Koko kolmosketju oli maalilla ohjaamassa tuloksetta. Minuutti myöhemmin Hillille ja Pachalille sattui kommunikaatiokatkos ja Tolvanen pääsi jatkokarvaamaan kiekon vieraille kulmasta. Gourde laukoi tämän nopeasta pudotuksesta rannarin ohi takakulman. Seattle pääsi uudelleen hyökkäysalueelle, kun Vegasilla oli vaihto pahasti kesken. 2v2-tilanteessa Tolvanen leikkasi keskelle ohi Pachalin ja laukoi terävästi rimaan, hui.


Heti perään Seattle yritti rankaista Vegasia jälleen siten, että painoton puolustaja nousi takatolpalle. Gourde suojasi kiekkoa ja jätti sen Oleksiakille, joka teki vastaliikkeen syvyyteen ohi Royn ja syötti tarkasti kohti takatolppaa, mutta Borgen ohjasi tyhjistä ohi takatolpan. Barbashev oli pari askelta jäljessä ja luotti Huttonin hoitavan tilanteen, mutta tämä ennakoi liiaksi passia keskustaan ja peitti olevinaan isompaa uhkaa, jolloin Oleksiakin passi lävisti hänet. Mutta joo, noita takatolppanousuja ja 3v2-tilanteiden luonteja Vegasin pakkeja vastaan maalin läheisyyteen varmasti nähdään siis tällä kaudella!


25. minuutilla Pietrangelo teki stopin oman maalin takana ja avasi Stonelle sinisen kulmaan. Dunn pinchasi puolittain empien, jolloin Stone ehti kääntyä ja jatkaa kiekon pystyyn hänen ohitseen. Muut Vegas-hyökkääjät spurttasivat helposti peruuttelevan Dunnin ohi. 2v1-tilanteessa kuitenkin Stephenson jäätyi ja sähelsi lopulta kiekon heittäytyneen Larssonin alle. Tuolla kertaa Seattlen H3:kaan ei ollut paikkaamassa ja estämässä 2v1-hyökkäyksen syntyä, kun Schwarz höntyili maalin taakse kohti Pietrangeloa eikä Burakovsky ennättänyt pudota alemmas, vaan kaikki kolme hyökkääjät jäivät pelin yläpuolelle. Laukaukset olivat tässä erässä muuten 6-1 avausvitosen jälkeen.

26. minuutilla Pachal ehti ensin päätykiekkoon ja siirsi sen viereen Theodorelle, mutta tämän lavasta kiekko pomppasi oudosti maalin eteen suoraan Beniersille, joka latasi yli avopaikasta. Syötön laatu varmaan Pachalilla taas jätti toivomisen varaa. Jatkotilanteessa ulkokehältä lähti laukaus oikealta, jonka Hill selvitti ja kakkoskiekossa Eberle nujakoitiin jäähän monen miehen voimin Cotterin johdolla. Maalin edessä ei ole kuin makuupaikkoja tarjolla Vegasia vastaan Ikaa lainatakseni. 27. minuutilla puolestaan hyökkäysalueen 2-1-2 malli tuotti seuraavan maalipaikan, kun Kolesar oli ketjunsa alin hyökkääjä ja tunnisti liikuttelun myötä slottiin avautuneen tilan. Hague poimi hänet ja vaikka Gourde oli Kolesarissa aluksi kiinni, tämä pääsi laukomaan ranteella, kun Gourde jotenkin jätti tilanteen ihmeellisesti kesken eikä häirinnyt loppuun asti. Grubauer torjui kääntölaukauksen kuitenkin.

Hetken päästä ykköspari juuttui maalin taakse ja Seattlen kakkonen rouhi itselleen kiekon. Dumoulinin viivavedon tiellä oli kuitenkin Marchessault ja tämä hoiti irtokiekonkin ulos kurinalaisesti. Pitkän jälkeen Eichel hävisi kuitenkin oman pään aloituksen ja kiekko ajautui kulmaan, jossa hän ja Hague hävisivät kamppailun Eberlelle ja Beniersille. Marchessault oli kuitenkin painottomana laiturina oikeaoppisesti tukkimassa keskustan, kun Eichel oli ollut kamppailemassa muualla. MVP ei vain saanut Eberlen syöttöä poikki kuin puoliksi luistimellaan ja McCann naulasi kiekon maalin kattoon. Tilanne oli ihan oikein puolustettu rakenteellisesti ja vain yksilötason "virhe" johti 3-1 kavennukseen. Marchessaultin huolimattomuudesta ei ollut kyse, kun hän kuitenkin sai luistimensa väliin ja siitä kiekko ohjautui McCannille.



Kauden ensimmäisen ylivoiman hankki pelitapaesimerkki Stephenson. Mcnabb siirsi paineen alta ränniin. Howden ja Stone jatkoivat ykkösellä vauhtiin Chandlerille, jonka perässä Wennberg ei pysynyt, vaan kamppasi tämän. Heti aloituksesta Stone oli kärppänä maalin edessä Marchessaultin laukauksen riparissa, muttei saanut nostettua sitä patjan yli. Kuvion rauhoituttua nähtiin jonkun verran paikkojen vaihtoa takakolmiossa Marchyn aloitteesta, mutta Theodoren one-timer kilpistyi blokkiin oikeasta siivestä. Vielä seuraavasta sisäänviennistä Eichel lähetti poikittaissyötön Marchylle, joka ampui suoraluistelusta ohi takakulman.

Ajassa 31:30 1-2-2:n keskimmäisessä tasossa Roy riisui Beniersin kiekosta komeasti punaviivalla. Hänen mailapaineensa oli korkealuokkaista tässä matsissa. Hetken päästä Tolvasen ajoitus oli puolestaan kunnossa ja hän ennätti juoksukiekkoon selvästi ennen Pachalia. Paine jäi Vegasin alueelle ja Pachal roikkui itsensä jäähylle Gourden suojattua kiekkoa. Eiköhän Korczak olisi häntä parempi optio ensi matsiin San Josea vastaan. Alivoimalla Royn mailapaine oli vuorostaan liikaa siivessä Burakovskylle ja Vegas purki. Dunn toi itse jalalla kiekon hyökkäysalueelle toisella yv-minuutilla, mutta rystylaukaus Haguen edestä meni yli maalin soolon lopuksi. Koska Pachal oli boksissa, Pietrangelo pelasi koko alivoiman oikeana pakkina, mutta väsy ei painanut, kun hän vielä lopussa irtosi blokkaamaan Tolvasen rannarin vasemmalta b-pisteeltä.

Päätösvitosen alkuun Seattlen ykköspari ruokki maalineduspelaajia laukauksillaan, mutta Vegasin kakkospari putsasi kakkoskiekot. Seuraavilla minuuteilla isäntien kärkiketjut pääsivät kiekottelemalla yli keskialueen, mutta sinisen jälkeen viimeiset valinnat menivät vihkoon. Esimerkiksi Barbashevin poikkarista Hutton kuljetti maalin taakse vedon sijaan. Gourden korkea maila tarjosi ylivoiman viimeisiksi kahdeksi minuutiksi kotijoukkueelle. Kakkosylivoima operoi yhä ilman varsinaista slottipelaajaa kuten viimeisessä reenipelissä. Kaksi miestä oli maalilla ja takakolmiossa sitten mies vaihtui Huttonin ja Pietrangelon seurana, mutta Karlssonin siellä oli enimmäkseen tarkoitus olla ja Roy-Barbashev kaksikon maskissa. Kakkosylivoima ei saanut laukauksia aikaan, kun Seattle paineisti hyvin, joten tauolle mentiin 3-1 lukemissa.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
3. erä

Carrier putosi toisessa erässä sivuun ylävartalovamman takia
eikä käynyt jäällä viimeisiin 12 minuuttiin. Päätöserän avausvaihdossakin häntä tuurasi Howden ja vasemmat laiturit kiersivät eri ketjuissa. Avausminuutilla Eichelin syöttö Seattlen maalin takaa löysi maalin kulmalta Barbashevin, joka jatkoi vielä poikittain Pietrangelolle, mutta tämän one-timer kaukaa laidasta ei tainnut maalille asti edes mennä. Seuraavaksi Burakovsky oli ennen Pachalia päätykiekossa, mutta Cotter oli seuraavaa rännivieritystä vastassa hoitaen limpun ulos. Jatkokarvauskin tehosi taas kerran, kun Dumoulin menetti kiekon Amadion ja Cotterin tuplausta vastaan. Karlsson hiippaili taustalta slottiin, mutta laukoi avopaikasta logoon. Kolmosketju petrasi mukavasti otteitaan sen heikon avauskympin jälkeen ja olisi ansainnut lisäpalkinnon. Suunnanmuutospuolustaminenkin toimi, kun Karlsson ehti laukauksensa jälkeen vielä pelin alle hidastamaan kolmanneksi mieheksi vieraiden vastaiskua. Vastaiskun vastaiskusta puolestaan hän laukoi vielä vaihdon lopuksi ranteella suoraluistelusta päätypleksiin 1v1-tilanteesta.

44. minuutilla Eichel voimaluisteli keskialueen läpi suorahyökkäyksessä pistelinjaa pitkin, jarrutti sinisen ylitettyään ja poimi taustalta Haguen, mutta viivakudissa ei ollut maskia. Minuutin päästä Hill torjui ensimmäistä kertaa kunnolla erässä kopaten Dunnin viivalerpun.


Sen perään Vegasin kakkosketju juoksi kiekon perässä omissa yrittäessään taas pimentää vieraiden vaarallisinta yksikköä. McCann nousi HAHP:n aikana korkealle luomaan 3v2-ylivoiman pakkien väliin Vegasin laitureita vastaan. Stephenson ei ehtinyt millään vasemman laidan kamppailutilanteesta blokkaamaan kutia, kun Kraken vaihtoi puolta niin nopeasti. Hill kuitenkin liimasi one-timerin. Näitäkin ennakoin silti jo aiemmin nähtävän Vegasia vastaan entistä enemmän tänä kautena, vaikka Seattlen pelikirjassa ne eivät niin voimakkaasti olleetkaan.

Hetken päästä Karlsson vei kuljettamalla painopisteen toiseen päätyyn ja jatkotilanteessa Amadio tuhlasi vuorostaan maalipaikan slotista. Seuraavassa vaihdossa Howden hölmöili itsensä suihkuun taklattuaan Tanevia pimeältä puolelta. Vegas tappoi viiden minuutin alivoiman kuitenkin mahtavasti. Pahin paikka oli heti alussa, kun maalin edessä oli hullu ruuhka ja irtokiekko tuli taustalle Eberlelle, mutta rystykuti ei löytänyt tietään ihmismeren läpi verkkoon. Sen jälkeen sitten Karlsson-Roy kaksikko puolusti erinomaisesti siniviivaa Yamamoton kuljetusta vastaan. Vastaiskusta Karlsson punnersi laidasta kohti maalia siinä onnistumatta. Roy jäi vielä askiin ja katkoi seuraavaksi Tolvasen pudotuksen viivaa kohden eikä Seattle saanut pakkopeliä vieläkään käyntiin, vaan 2v1-vastaiskusta Roy laukoi itse yli maalin. Jäähyn toisen puolikkaan aluksi McNabb purki kiekon Eichelin aloitusvoitosta ja Beniersin seuraava sisäänvienti oli floppi. Neljän minuutin jälkeen Kraken sai luotua vasta seuraavan mestan, kun Pachal oli vähän turhan korkealla peittämässä siipikutia ja Yamamoto jäi auki maalin kulmalle, mutta tämä oli niin lähellä Hilliä, ettei hän saanut ohitettua yhtä sarjan parhaista kassareista. Vihoviimeinen kavennusmahdollisuus oli Björkstrandin lämäri oikeasta siivestä karkeasti ohi etukulman.

Päätöskympin alkuun oli Vegasin vuoro päästä ylivoimalle, kun turhautunut McCann veti Karlssonilta jalat alta poikittaisella mailalla. Ensimmäisestä sisäänviennistä Stephenson loi huippupaikan takatolpalle Stonelle, mutta tämä nosti kiekon ohi puolityhjän ylänurkan, kun Grubauer liukui väärään kulmaan. Kakkosylivoimakin käytti puolestaan tällä kertaa 1-3-1:ta, kun Roy oli keskellä. Barbashevin päätypassista hän latoi kuitenkin ohi kehikon. Kuusi minuuttia ennen loppua tasaviisikoin Vegasin vaihto oli pahasti kesken ja Beniers pääsi ristipistosta ilmaiseksi läpi, mutta Hill oli vuori, tuli vastaan ja peitti patjallaan rannelaukauksen. Voittava torjunta.

Päätösvitosen alkuun kolmosketju hyökkäsi taas selustan kautta opittuaan sen seikan kantapään kautta ottelun aikana. Cotter ehti taklaamaan Schultzia, mutta kiekko jäi silti vieraille tuolla kertaa. PC toi kuitenkin kivaa fyysisyyttä ja barbashevmaista rymistelyä kolmoseen, joten Dorofeyev pysyy katsomossa jatkossakin, jollei sitten Carrier mennyt pahasti rikki. Johdon puolustaminen helpottui lopullisesti, kun Seattle otti vielä yhden hyökkäyspään jäähyn lisää Schwartzin mailan noustua Haguen naamaan. Ylivoimalla Marchylle luotiin kertaalleen paikkojen vaihdolla ja jatkuvalla liikkeellä tontti keskustaan, mutta tämä viimeisteli yli maalin. Pietrangelo haki kakkosylivoimassa puolestaan yhtä ohjuria slottiin Amadiolle, joka ohjasi ohi takakulman.

Jäähyn loputtua Grubauer lähti maaliltaan puolitoista minuuttia ennen loppua. Vegas iski lähes heti 4-1:een tyhjiin. Oman pään aloitustappion jälkeen Vegasin paras pelaaja Stephenson irrotti aggressiivisesti vastustajan kiekosta siniviivan kulmassa, siirsi limpun Stonelle ja tämä vielä eteenpäin Eichelille, jonka määrämittainen upposi. Jos vielä muutoin PAPP oli intensiteetiltään ehkä vähän nuhaista eikä stoppeja tullut kovin paljon (toki Kraken laukoi suoraviivaisesti, joten ei pidempiä pyörityksiäkään ollut), tuossa vaihdossa Stephenson näytti esimerkkiä oikeaoppisesta kovuudesta laitojen lähettyvillä. Edmonton-sarjassahan yksi voiton avain oli se, että Vegas puolusti omissa sopivan aggressiivisesti ja sai Oilersin kulmarallit katki riittävän ajoissa, jotta se jaksoi myös itse hyökätä.

Arvosanataulukko
++
+ Hill, Pietrangelo, McNabb, Roy, Cotter, Karlsson, Stephenson, Howden, Barbashev, Eichel, Marchessault
+/- Hutton, Hague, Theodore, Carrier, Kolesar, Amadio, Stone
- Pachal
--

Summa summarum, olemme edelleen hyvä jääkiekkojoukkue, joka löytää keinot voittoon vastoin ehkä erilaisia analyysimalleja. Siksi silmätestikin on niin arvokas asia myös vuonna 2023. Viime kauden monet voittavat periaatteet olivat läsnä, vaikka pientä karstaa koneistossa vielä tietyissä hetkissä oli, mutta pelivalinnat eri vaiheissa varmasti paranevat, kun pelaajat pääsevät rytmiin taas kiinni. 18724 katsojaa oli Golden Knightsin isoin yleisömäärä koskaan runkosarjassa. Saldo niin kausi- kuin kotiavauksissa on puolestaan nyt hulppea 6-1-0 seitsemän kauden aikana.

Ainoa epäonnistuja oli minusta Pachal, joka paineen alla ei pystynyt antamaan riittävän laadukkaita syöttöjä, joista pelikaverit olisivat päässeet edistämään peliä vaivattomasti. Sinällään jalkanopeus oli ihan OK ja hän ehti selustakiekoille lähes aina ensin, mutta tosiaan kiireen tuntu oli läsnä yhden kosketuksen siirroissa. Korvaisin Pachalin Korczakilla San Josessa ylihuomenna.

Onnistujia oli kymmenkunta. Hill jatkoi siitä, mihin jäi pudotuspeleissä jäi. Ykköskiekot ulkokehältä pysähtyivät isoon ruhoon ja pakit siivosivat kakkoskiekot muualle. Muutaman A-luokan pelastuksenkin hän otti, kun piti. Beniersin nollaus kuusi minuuttia loppua jäi parhaiten mieleen. Takaiskulle hän oli melko voimaton. Torjuntoja oli yhteensä 32.

Puolustuksessa Pietrangelon operointi Seattlen karvausta vastaan oli ihailtavaa. Lähes aina hän sai avattua teipistä teippiin eikä puskenut myöskään väkisin pelin puolta ylös, jos se oli tukossa, vaan valitsi sitten avoimen sentterin lavan kuten avausmaali osoitti. Syöttövarmuus oli alakerran parasta ja kakkoserän pariminuuttinen AV-vaihtokin oli voittamisen kannalta erittäin arvokas. Jääaikaa tuli kaikkiaan 26 minuuttia. McNabb puolestaan pelasi vajaat 19 minuuttia teholukemalla +3. Alustus Barbashevin maaliin oli upea. Kiekottomana hän oli tutun hyvä kamppaillen vahvasti omissa ja tukkien siniviivaa ongelmitta Seattlen suorahyökkäyksissä.

Royn mailahäirintä niin alivoimalla kuin tasaviisikoin oli kentän parasta ja tuotti lukuisia katkoja. Siitä hyvästä pelkästään hän ansaitsee plussan. Jääaika kipusi reiluun 17 minuuttiin ihan ansaitusti. Kolmosketjusta palkitsen Cotterin ja Karlssonin, jotka avauskympin jälkeen tsemppasivat ja vyöryttivät painopisteen toiseen päätyyn toisteisesti sen jälkeen. Kuten jo yllä totesin, Cotterin fyysisyys muistutti Barbashevia ja hän oli samanlainen uhka vastustajille jatkokarvaustilanteissa sen ansiosta. Karlssonin olisi toki voinut jättää ehkä neutraaliksi, kun hän tuhlasi pari tonttia, mutta AV-pelaaminen käänsi vaa'an niukasti plussalle. Ja olihan hän kuitenkin jäällä värkkäämässä 2-0 maalia Cotterin ja Marchessaultin kanssa.

Kärkiketjuista Stephensonin johtama kolmikko oli minusta kaikkein tasaisin ja siten paras. Se ylitti keskialueen virheettömimmin. Stephenson ja Stone viettivät kahden pisteen iltoja, mutta enempäänkin oli saumoja, jos Stone ei olisi tuhlannut niin montaa mestaa. Siksi jätän kapteenin neutraaliksi, kun oikeasti huippupaikkoja oli jopa 3-4 kappaletta. Ykkösketjusta puolestaan Barbashev oli ytimessä alusta asti ja sai ansaitun palkinnon kakkoserän alussa. Läpiajoviimeistely oli priimaa. Eichel iski yhden tyhjiin, mutta pidin hänestä alivoimalla ja aloitukset hoituivat 61-prosenttisesti. Ja nostihan hänkin jalalla suorahyökkäyksiä läpi keskialueen muutamia kertoja. Marchessaultin meinasin jättää neutraaliksi, koska hänen maalinsa oli Tanevin antama lahja, mutta laitojen lähellä Joonatan oli niin hyvä, että hänkin ansaitsee plussan. Eikä hän ollut edes heikko lenkki karvatessa, vaan teki pari katkoa keskialueella mailallaan.


 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Hieno kauden avaus taas kerran, @Salming! Suurkiitokset. Laatu ei ole pudonnut kaukalossa eikä krapulaa ole näkyvissä "selostuspuolellakaan".

Tosiaan alun ensimmäinen kymmenen minuuttia taas odoteltiin ja katseltiin, mitä naapuri tekee. Tällä kertaa he eivät tehneet maalia, kiitos pitkälti Hillin. Sitten diesel alkoi ottaa kierroksia ja jatkossa välillä mentiin jo täysin Vegasin komennossa.

Minä antaisin miinukset Pachalille (onko sen nimen oikea lausuminen muuten "pa'hal"?) ja Huttonille. Hyökkäyspäästä Amado Mio ja Stoney eivät oikein vakuuttaneet, muut olivat hyviä. Ja Hill siis kentän paras pelaaja mielestäni.

Tuomarina Chris Lee, jonka naamasta (ja siis otteista) en ole menneisyydessä pitänyt, mutta nyt meni aika hyvin.

Tästä on hyvä jatkaa. Alkuseremoniat olivat upeita, ja koskettavaa oli nähdä, kuinka pelaajat pitivät kädet toistensa harteilla viiriä nostettaessa. Golden Pipes veti kansallislaulun myös tunnetun mahtavasti, ja kuulutukset ovat hehkutuksineen hauskoja. Viva Las Vegas, tätä joukkuetta kelpaa kannattaa!
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
2/82 Sharks vs. Golden Knights

Howden sai kakkua kaksi peliä ja Carrier ei ollut pelikunnossa, joten Rondbjerg kutsuttiin ylös ja Dorofeyevkin pääsi tositoimiin. Rondbjerg otti nelosesta Carrierin paikan, Dorofeyev tuli kolmoseen ja Cotter ylennettiin Stephensonin laidalle. Thompson oli torjuntavuorossa.

Arvosanataulukko
++
+ Thompson, Karlsson, Amadio, Roy, Rondbjerg, Kolesar, Eichel, Pachal, Hutton, Theodore
+/- Stephenson, Stone, Cotter, Dorofeyev, Barbashev, Marchessault, Hague, Pietrangelo, McNabb
-
--

Avausmaalissa juuri Vegasin jäähyn umpeuduttua Karlsson nosti jalalla painopisteen päädystä toiseen ja kiersi vielä Sharksin maalinkin suojaamalla. Amadio odotti kärsivällisesti maalin edessä ja kun Bordeleau hukkasi täysin miehensä tuijotettuaan kiekkoa, hänellä oli helppo homma lapioida kiekko tyhjään rysään poikittaissyötöstä. Hieno suunnanmuutosmaali. Sharks tasoitti 18. minuutilla 1-1:een. Maali syntyi tilanteesta, jollaisen esim. viime tekstissä mainitsin yhdeksi Vegasin haavoituskeinoksi. San Jose kamppaili syvyydestä kiekon viivaan ja loi sinne 3v3-asetelman houkutellen Vegasin sentterin ylemmäs. Maalin eteen jäi eristetty 2v2-tilanne ja viivasta kiekon toimitti sinne Thrun. Pietrangelo ja Hague eivät kumpikaan kontrolloineet miehiään, vaan Hertlin luistimesta kiekko ponnahti Zadinalle, jonka kääntölaukaus Haguen naaman edestä painui etukulmasta sisään. Kuten todettua, jostain syystä varsinkin Pietrangelolla on ollut ongelmia välillä oman maalinedustan siivoamisessa ja vastustajan maskipelaajien kontrolloinnissa partnerinsa kanssa. Toki tässä tilanteessa oli hieman onneakin mukana luistinkimmokkeen myötä, mutta tilanne oli hyvin rakennettu ja onni siten ansaittu. Kaaosta aiheuttavat siniviivatoimitukset ovat siis yksi tapa Golden Knightsin kurittamiseen. Avauserän vedot olivat 6-13, mutta maalit 1-1.

Kakkoserän ainoasta maalista vastasi pommillaan Hague, jonka one-timer oikealta b-pisteeltä livahti luvattoman helposti Kähkösen längistä. Pietrangelo ja syvyydestä kiekon viivaan kamppaillut Eichel merkkauttivat syöttöpisteet. Ykkösketjulla oli jo ennen tätä osumaa muutama pidempi pyöritys hyökkäysalueella erityisesti Granlundin ketjua vastaan ja vihdoin yksi niistä tuotti tulosta. Minuutti myöhemmin identiteettiketju värkkäsi 1-3 osuman vastaiskusta, kun Roy laukoi uskomattoman tarkasti etuyläkulmaan suoraluistelusta. Vastaiskuhan lähti siitä, kun Zetterlund menetti kiekon hyökkäyssinisellä ja sen jälkeen koko Sharksin hyökkäysketju yritti karvata sen takaisin, mutta Hutton ohitti heidät norsukiekolla keskialueelle. 3v2-hyökkäyksessä sitten Sharksin pakit epäonnistuivat stopissa keskialueella ja Kolesar-Rondbjerg kaksikko kamppaili pelivälineen vapaana olleen Royn lapaan eikä Thrun ehtinyt enää laittaa lapaansa eteen. Kakkoserän tapahtumien perusteella Vegas ei välttämättä olisi ansainnut kahta maalia loppuun, mutta maalinteon tehokkuus toki kelpasi. Kähkönen jatkoi ensimmäiset 38 minuuttia siitä, mihin hän jäi Vegasia vastaan harkkapeleissä kirjattuaan niistä kaksi voittoa, mutta sitten paketti hajosi yhtäkkiä oudosti.

1-4 maali syntyi hyökkäyspään aloituskuviolla, josta oli käytössä erilainen variaatio. Amadio kaapi voiton, mutta Karlsson ei suoraan syöttänytkään painottomalle puolelle, vaan kiersi laidan kautta ja sitten suojauksesta vasta lähetti poikittaissyötön Dorofeyevin lavan kautta Pachalille. Tämä naulasi kiekon takakulmaan NHL-uransa avausmaalin ohi myöhässä olleen Burroughsin peiton. Loppuluvut olivat 1-4, joten tämä oli 14. peräkkäinen matsi ilman tappiota varsinaisella peliajalla Sharksille.



Sharksin parjattu pakisto pärjäsi ainakin Krakenia paremmin Vegasin karvausta vastaan ja liikutti hyvin ykkösellä kiekkoa eteenpäin ränniä pitkin. Minkäännäköistä kamppailuetua Vegasilla ei ollut. Toisena huomiona Vegasin suunnanmuutospuolustaminen oli aika lepsua. Vaikka sinällään kiekollinen pelaaja ohjattiin haastamaan ja punnertamaan laidan puolelta maalille, kuitenkin lähes aina San Jose sai päätettyä tasavoimaisetkin vastaiskut jonkinlaiseen puolittaiseen laukaus- tai syöttöyritykseen kohti maalia. Tässä pelissä kiekot eivät pomppineet sisään, mutta joku toinen kerta niin olisi voinut käydä.

Onnistujia oli taas kymmenkunta. Howden oli poissa, joten Eichel tai Karlsson oli ykkösalivoimassa Royn kanssa. Ykkösketjulla oli tosiaan 3-4 pidempää kulmarallia pelin aikana ja kun Eichel oli mukana värkkäämässä voittomaalia, annoin hänelle plussan. Ensimmäinen pyöritys MG:n ketjua vastaan oli yhdeksännellä minuutilla, kun Ruttan rännipurku katkesi McNabbin pinchaukseen. Tilaa ei kuitenkaan löytynyt ytimestä. 17. minuutilla Barbashev karvasi kiekon takaisin vasemmassa laidassa ja poimi keskeltä Eichelin, mutta Kähkönen nollasi hänet kuten jatkotilanteessakin maalin kulmalta. Tuo oli varmaan paras maalipaikka onnistuneesta jatkokarvauksesta eikä vastaavia paikkoja tosiaan juuri tullut, kun isäntien alakerta oli odotuksia parempi paineen alla. Jälleen kuitenkin MG:n ketjun vaihto venyi reilusti yli minuuttiin. Kakkoserässä maalin tuottaneen vaihdon lisäksi loppupuolella Barbashev tunnisti taas H3:na tyhjän jään ja hakeutui slottiin. Pietrangelo ruokki häntä sinisen kulmasta, mutta nopea rannelaukaus painui yli maalin. Ivan on kuitenkin kyllä hyvä hakeutumaan pelattavaksi hyökkäysalueella. Marchessaultilla oli puolestaan matsin aikana pari puolittaista vastaiskutonttia. Avauserän lopussa hän haki Ferraron jaloista pyörähdyslaukausta osuen patjaan ja 28. minuutilla hän laukoi suoraluistelusta matalan vedon patjaan Vlasicin sivupainetta vastaan. Omissa Eichelin ketju oli ihan OK yhtä avauserän vaihtoa lukuun ottamatta, jossa Marchy päästi puolustajan kävelemään poikittain siniviivassa ja Eichel päätti tulla tuplaamaan, mutta kumpikaan ei saanut kiekkoa ja vielä slottiin paikkaamaan noussut Theodorekin ryntäsi tilanteesta ohi, mutta maalille yksin jääneellä McNabbilla oli lapa jäässä ja hän katkaisi poikittaissyötön maalin editse.

Kakkosketju jäi tehoitta, joten jätin heidät neutraaleiksi. Toisella minuutilla jatkokarvauksen ajoitukset toimivat, kun Hutton dumppasi kiekon ristikulmaan ja Stephenson-Stone kaksikko karvasi sen takaisin. Huttonille pelattiin vetopaikka b-pisteiden väliin, mutta kuti jäi matkalle. Viidennellä minuutilla Stone ryöväsi kiekon keskialueella ja sinisen ylityksen jälkeen levitti Stephensonille, joka pudotti viivaan. McNabb laukoi maalille, jossa Howden oli välittömästi playoffien tapaan tekemässä maskia Stone pian seuranaan, mutta hyvistä maalinteon tukitoimista huolimatta Kaapo koppasi vedon.

Alivoimalla Vegas sai useita 2v2-vastaiskuja. Yksi niistä oli vartin jälkeen, mutta Stonen lätystä Stephenson laukoi vain patjaan. Kakkoserä oli kakkosketjulta unisempi, mutta päätöserässä sillä oli taas muutama aihio. Aluksi Stone katkaisi sinisen alla Duclairin syötön ja käännöstä hän laukoi yksin neljän pelaajan keskeltä kiekon rimaan. Viisi minuuttia myöhemmin Cotter putosi maalin edestä slottiin ja Stephenson poimi hänet laidasta, mutta Kaapo pysäytti one-timerin. Päätöskympin aluksi puolestaan McNabb avasi loistavasti paineen alta keskikaistalle Stephensonille ja Vegas pääsi samanlaiseen 3v2-hyökkäykseen kuin kauden avausmaalissa. Stephensonin poikittaissyöttö Cotterille katkesi kuitenkin mailoihin.

Karlsson on aina loistanut Sharksia vastaan ja oli nytkin kentän näkyvin yksilö. Jo kuudennella minuutilla ennen avausmaalia hän suojasi kiekkoa vahvasti hyökkäysalueella ennen pudotusta viivaan Huttonille, joka laukoi maalille. Koko hyökkäyskolmikko oli ronkkimassa reboundia tuloksetta. Sharks jätti tilaa siniviivaan, kun laiturit olivat melko matalalla, joten sitä tilaa Vegas pyrki käyttämään ja toimittamaan kuteja luukulle. 36. minuutilla kolmosketju onnistui kertaalleen karvaamaan kiekon takaisin siirtokiekon jälkeen ja petask syvältä vetopaikan Haguelle, mutta rannari vasemmalta kaarelta karkasi rajusti yli. Päätöskympillä puolestaan Karlsson ties monettako kertaa ylitti jalalla keskialueen. Seuranneessa kulmarallissa Dorofeyev H3:na hiippaili maalin kulmalle ja laukoi sivuverkkoon, kun ketjutoverit rouhivat päädystä kiekon hänelle. Karlssonin lisäksi annan plussan Amadiolle, joka maalinsa lisäksi rouhi mukavasti laidoissa. Dorofeyev ei ollut ihan niin voitokas kiekottomana.

Nelosketjusta Kolesar pudotti hanskat heti alussa ja selätti Burroughsin tyylikkäästi. Hän oli mukana värkkäämässä myös kolmatta maalia, vaikkei syöttöpistettä saanutkaan. Rondbjerg sai puolestaan jämäalivoima-aikaa kausidebyytissään ja ykkössyötön Royn osumaan. Hän jatkoi siitä, mihin jäi viimeisessä treenipelissä ja puolusti keskialueella erinomaisesti mailallaan kuten vaikkapa juuri ennen 1-3 osumaa. Päätöserässä myös kurinalainen takakarvaus esti Bordeleauta laukomasta keskikaistalta sen jälkeen, kun McNabb oli luistellut kiekosta ohi punaviivalla. Cassidykin kehui Rondbjergin olleen heidän paras hyökkääjä mainitsemassani harjoituspelissä, joten hän ansaitsi siksi kutsun ylös. Melko käsittämätöntä, että hän meni waivereista läpi, mutta en valita. Palatakseni vielä muutoin nelosketjuun, sen ainoa puolittaiseen maalipaikkaan johtanut jatkokarvaus oli kakkoserän lopussa, mutta Theodoren kuti oli tulokseton, vaikka ruuhkaa oli maalilla parin pelaajan voimin tuossakin tilanteessa. Koska San Jose puolusti keskustan muutamaa nukahdusta lukuun ottamatta ihan jees, Vegasinkin oli tosiaan käytettävä viivassa ollutta tilaa ja haettava maaleja ohjureista tai reboundeista kuten San Josekin pitkälti teki.

Hague-Pietrangelo kaksikon parityöskentely oli jo parempaa ja suorahyökkäykset he puolustivat hyvin. Hague oli aggressiivisempi omalla sinisellä ja Pietrangelo varmisti enemmän selustaa hakien kiekkoja sieltä. En muista, että he olisivat juuttuneet omiin oikein kertaakaan noina hetkinä. Miinuksena oli Zadinan osuman heikko maalinedustan puolustaminen kaaoskiekossa. Erheensä he paikkasivat 2-1 maalilla. Ikävän maun jätti kuitenkin loppu, kun Hague teloitti pakkiparinsa lauottuaan tätä suoraan kupoliin kimmokkeen kautta. Pietrangelo poistui koppiin verta vuotavana.

Theodore oli hyökkäyssiniviivassa sen verran hyvä, että annan hänelle plussan. Viivatoimitukset eivät jääneet blokkeihin. Kohokohta oli 25. minuutilla, kun hän laittoi vettä korvasta Barabanoville ja nousi sitten maalille asti, mutta viimeistely vain ontui läheltä. Hieno liike tuo oli silti. Kakkoserän viime sekunneilla oli toinen avopaikka, kun San Josen viisikko oli todella pienenä, mutta hän latasi kilpeen oikeasta ympyrästä.

Kolmospari paransi ja saa plussat. Pachal teki tietysti uransa avausmaalin ja Hutton alusti norsukiekollaan Royn maalin saaden kakkossyötön. Paineen alta lähdöt sujuivat viime matsia puhtaammin ja hyökkäyssuuntaankin oli tosiaan annettavaa. Huttonin siirtokiekot olivat hyvin suunnattuja ja pari kertaa hän pääsi siniviivasta laukomaan niiden jälkeen hyökkääjien tiputuksista.

Thompson torjui 22 kertaa. Neljännellä minuutilla Eklundin päätypassi löysi ykkösparin lapojen keskeltä jotenkin Kuninin, mutta tämän laukaus pysäytti Loganiin. Ensimmäisellä alivoimalla puolestaan Zadina sai päätypassin slottiin, mutta lopputulos oli sama. Toisen erän alussa Ferraro laukoo viivasta jäänuoliaisen, johon Zadina sai lavan väliin McNabbin edessä, mutta Thompsonin reaktiopatjatorjunta piti lukemat tasoissa. Vastaavia ohjureita oli paljon kakkoserässä ja nekin LT selvitti. Ruuhkaakin oli maalilla kuten tasoitusmaalissa. Kolmannen kerran LT pysäytti Zadinan päätöserässä, kun Bordeleau vastaiskun lopuksi heitti laidasta kiekon maalin eteen ohi McNabbin. Kahdessa muussakin transitiotilanteessa LT oli viimeinen lukko. Kakkoserän alussa Huttonin kääntö pystyyn ei mennyt Dorofeyeville. Käännöstä Zetterlund laukoi pakkien jaloista tulisen rannelaukauksen logoon. Päätöserän alussa Roy puolestaan ei saanut jatkettua kiekkoa keskialueelle omalta alueelta laidan vierestä, vaan Smith riisti, mutta Thompson liimasi nopean laukauksen laidasta.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
3/82 Vegas vs. Anaheim

Pietrangelo missasi tämän pelin viime ottelun lopun tapahtumien johdosta (arvauksena joutuminen aivotärähdysprotokollaan), joten Korczak tuurasi häntä Haguen parina. Ideaalirosterista oli siis jo kolme pakkia ja kaksi hyökkääjää sivussa. Kakkosylivoimaan nousi puolestaan Dorofeyev vasempaan siipeen, kun Hutton oli viivassa, Karlsson oikealla ja Roy-Barbashev kaksikko maalilla. Hill palasi uuniin.

Arvosanataulukko
++
+ Hill, Hague, Theodore, Eichel, Stephenson, Stone, Amadio
+/- Korczak, McNabb, Pachal, Hutton, Barbashev, Marchessault, Cotter, Karlsson, Dorofeyev, Kolesar, Roy, Rondbjerg
-
--

Avauserässä tasaviisikoin Vegas oli pelin päällä ja jokainen ketju vyöryi Ducksin alueelle. Vieraat kuitenkin puolustivat keskustan melko hyvin, joten VGK maistoi omaa lääkettään pyörien laidoissa ja hakien laukauksia enimmäkseen siniviivasta kuten San Josessa. Ansaittu johtomaali syntyi kuitenkin sekunti ennen taukoa, kun Eichel mursi väkisin itse Anaheimin 1-3 alivoimatrapin. Silfverberg yritti paineistaa häntä keskialueella sivusta samalla, kun Jack hyökkäsi kohti Gudasia ja mursi tämän kohdalta siniviivan. Päästyään nokikkain Gibsonin kanssa viimeistely kämmeneltä uittamalla oli komea. Carrickin viiden minuutin jäähy maksoi siis takaiskun, vaikka McNabbkin istui pari minuuttia siitä alkuun yhtä aikaa boksissa.



Kakkoserässä puolestaan kummankaan tasapaino ei ollut ihan kuosissa, vaan avauskympillä ylivoimavastaiskuja sateli suuntaan ja toiseen. Viisi minuuttia ennen toista taukoa Vegas siirtyi 2-0 johtoon hyödynnettyään yhden vastaiskuistaan. Ducks lähti pitkän kiekon jälkeen vaihtamaan väkisin hyökkääjiään saatuaan kiekon keskialueelle, mutta McNabb käänsi nopeasti pelin pystyyn. Stephenson löytyi keskikaistalta 3v2-vastaiskussa. Tämä hyökkäsi kohti debyyttinsä tehnyttä Mintyukovia ja loi tätä vastaan Cotterin kanssa pienen alueen 2v1-tilanteen, kun Stone piti leveyttä oikealla ja sitoi Henriquen itseensä. Sekä Stephenson että Cotter livauttivat syöttönsä Mintyukovin lavan ali toisilleen ja Chandler sai putata tyhjiin kiekon takatolpalta. Päätöserässä ykkösylivoima puolestaan osui simppelisti, kun Theodore laukoi täydellisen tarkasti takayläkulmaan Eichelin pudotuksesta. Stone teki lievän liikkuvan maskin.



Maalin jälkeisessä vaihdossa kuitenkin Anaheim kavensi, kun McTavish ensin voimakkaalla taklauksellaan esti Karlssonia nostamasta vastaiskua jalalla ja sitten seuranneesta keskialueen käännöstä hän ajoi maalille laukomaan Hillin sylkemän Drysdalen patjareboundin takakulmaan. Pachal sitoi Vatranon irti paluukiekosta, mutta McTavishia hänkään ei pystynyt estämään. Tämäkin peli kuitenkin päättyi aiempien tapaan lukuihin 4-1, kun Rondbjerg iski viimeisen niitin tyhjiin karattuaan laidasta läpi suoraan oman pään aloituksesta Haguen ristipistosta. Kellontarkkaa työtä pojilta. Viimeiseen 23 vuoteen hallitsevista mestareista vain kertaalleen Tampa Bay on aloittanut seuraavan sesongin kolmella voitolla. Ja mehän muistamme sen, että minkä joukkueen voitonjuhliin tuo 20-21 kausi aikanaan päättyi...

Ducksin PAPP toimi minusta aika mallikkaasti eikä iltapuhde siten ollut Vegasille helppo, vaikka se voitti laukaukset 38-23. Onneksi ylivoima toimi kahdesti ja kertaalleen Ducks avitti Vegasia vaihtovirheellä. Alivoimalla Vegasilla on puolestaan meneillään pitkä onnistumisten putki, kun edellinen YV-maali omiin meni Dallas-sarjan nelospelissä. Perättäisiä tappoja on reilut 20. Toisaalta alaspäinkään ei suurta hätää ollut kuin suunnanmuutoksissa. Organisoitu viisikkopuolustaminen oli melko tiivistä niin keskialueella kuin omalla alueellakin. Hill hoiti maalissa loput.

Hill otti tosiaan useamman hyvän pelastuksen. Neljännellä minuutilla hän pysäytti pari Lacomben ulkokehäkutia tämän kierrettyä hyökkäysaluetta kiekko lavassaan. Avauserän puolivälissä hän venyi alivoiman lopussa takatolpalle Vatranon vaisun one-timerin eteen. Muutoin tuo AV oli priimaa ja Anaheimilla kesti yli minuutti saada kuvio kuosiin. Cassidy sanoi medialle, että alivoiman salaisuus on oikea-aikainen paine irtokiekkotilanteissa. 16. minuutilla Ducks oli lähellä osumaa, kun Drysdale laukoi viivasta maalille, jossa oli isosti ruuhkaa. Veto jäi matkalle, mutta Strome löysi sen slotista ja kilautti napakasti tolppaan. Stephenson oli vaihteeksi houkuteltu hetkellisesti ylemmäs eikä hän sitten ehtinyt valua ajoissa takaisin tukkimaan slottia. Kaaoskiekkoja pyrittiin siis jälleen käyttämään Vegasin noppavitosen purkamiseksi. 22. minuutilla 2v1-vastaiskussa Vatrano laukoi itse, mutta Hill sai kainaloaan rannelaukauksen tielle. Mintyukov oli mukana hyökkäyksessä, mutta Frank ei syöttänyt debytantille. 32. minuutilla puolestaan Ducksin ylivoimalla kiekko pomppasi oudosti päädystä yhtäkkiä maalin eteen, mutta Hill oli hereillä ja pysäytti Zegrasin metrin päästä.

Puolustuksesta plussat menevät Haguelle ja Theodorelle, jolle ottelu oli 400. runkosarjassa kultaisena ritarina. Tasavajaalla avauserän lopussa hän laukoi ranteella viivasta niukasti ohi vasemman alakulman. Päätöserän ylivoimalla sihti oli jo sitten tarkempi, kun hän pääsi tulostaululle juhlapelissään. Kiekon liikuttaminen paineen alta oli vaivatonta toisin kuin pakkipari McNabbilla, joka kertaalleen matsin puolivälissä menetti kiekon oman alueen kulmassa. Ducks siirsi kiekon nopeasti viivaan karvauksen jälkeen. Lacombe toimitti sen maalille ja rebound putosi Terrylle, mutta Hill otti yhden loistavan torjunnan lisää ryöstettyään Troyn avopaikan. McNabb muutoinkin hiiltyi vähän liikaa ja istui boksissa, kun häntä olisi tarvinnut kaukalon puolella puolustuksen kokeneimpana yksilönä. Toki sitten voittomaalin alustus nosti hänet miinukselta neutraaliksi peluriksi.

Hague ja Pachal saivat paljon alivoima-aikaa, kun Pietrangelo oli sivussa ja McNabbkin jäähyllä ensimmäisessä ja viimeisessä erässä. Varsinaiset suunnitellut av-parit kakkoserässä olivat McNabb-Pachal ja Hague-Korczak. Haguen ainoa heikompi hetki oli vartin kohdalla, kun hän kyllä hyvin tökkäsi kiekon irti vastustajan hyökkääjiltä suorahyökkäyksessä, mutta sitten purku laitaan kohti Royta ei mennyt perille, kun tämä ei ollenkaan odottanut syöttöä ja Vatrano pääsi väliin. Tämä käveli slottiin, mutta latasi ohi avopaikasta. Ehkä tuo tilanne meni osin Roynkin piikkiin. Muutoin sitten Hague tosiaan oli minusta mies paikallaan alivoimalla, avasi peliä luotettavasti, puolusti jämäkästi ja kirsikkana kakun päälle vapautti Rondbjergin lopussa maalintekoon.

Korczakin kausidebyytistä jäi mieleen yksi vuoto paineen alla kakkoserässä, kun hän kyllä voitti luistelukisan, mutta siirto viereen Theodorelle pomppasikin ohi tämän lavan suoraan keskelle Zegrasille, mutta Hill nollasi läheltä rystynoston. Muutoin Kaeden pelasi sopivan näkymättömästi. Kolmosparikaan ei ihmeitä esittänyt tasaviisikoin. Pachal oli alivoimalla Haguen tavoin hyvä.

Hyökkäyksen ykköstähti oli Eichel. Tämä laukoi kahdeksan kertaa ja piti kiekkoa lavassaan grafiikan mukaan lähes pari minuuttia. Se on hurja aikamääre. Itseluottamus oli kunnossa ja se näkyi tehoin 1+1. Niiden lisäksi jo avausvaihdossa hän mursi kahdesti siniviivan jalalla ja petasi mm. tekopaikan toiseen aaltoon Huttonille, joka laukoi päin Gibsonia. Alusta asti Jack oli siis iskussa. 28. minuutilla hänellä oli paikka toiseenkin kihaukseen 2v1-vastaiskusta, mutta Marchessaultin syötöstä lauottu viivytetty rannelaukaus osui Gibsonin räpylän reunaan. Joonatan itsensä paras paikka oli kakkoserän alussa, kun hän livahti ylivoimalla sisäänviennissä ohi Lacomben laidan puolelta, mutta tämä ehti vielä jonkin verran häiritsemään nousua maalin eteen. Barbashev keskittyi enemmän fyysisyyteen kuin kiekollisiin oivalluksiin.

Kakkosketjusta Stephenson mätti 1+2 tehot. Hänen pisteputkensa taitaa olla yhdeksän pelin mittainen pleijarit mukaan lukien. Enempäänkin oli saumoja, kun neljännellä minuutilla Stonen päätypassi löysi hänet maalin edestä tyhjästä tilasta, mutta veto meni logoon avopaikasta. Se oli klassisesti rakennettu maalipaikka, kun Stephenson H3:na tunnisti tyhjän tilan b-pisteiden välissä ja hakeutui siihen ketjutoverien rouhittua kiekon ensin omille päädyssä. Stone saa puolestaan kiikareistaan huolimatta myös plussan, koska hän riisui vastustajia kiekosta useamman kerran ja petasi tekopaikkoja riistoista niin muille kuin kerran itselleenkin, mutta kakkoserän alkupuolella etukulma pysyi tukossa.

Alaketjutkin saivat monesti painopisteen vastustajan alueelle, mutta varsinkaan nelosketjulle kulmaralleista omien 1v1-tilanteiden voittaminen ja maalipaikkojen luonti ei oikein onnistunut. Vaikka Rondbjerg teki tyhjiin maalin ja alusti 3v3-hyökkäyksessä kakkoserän lopussa poikittaissyötöllään maalipaikan Kolesarille (veto Mintyukovin blokkiin), hän ei saa plussaa myöskään. Royn paras tekopaikka oli ylivoimalla maalinedushässäkästä toisessa erässä. Kolesar puolestaan pudotti hanskat toisessa pelissä putkeen nyhjättyään McNabbia telonutta Carrickia vastaan.

Kolmosketjusta plussa menee Amadiolle, joka oli hyvä laitojen lähellä ja Stonen tavoin karvausmonsteri. Viidennellä minuutilla sekä Amadio että Karlsson toimittivat syvyydestä kiekon viivaan, mutta Hague-Korczak kaksikon laukaukset eivät tulosta tuottaneet. Maskia oli, mutta Gibson näki kiekot. 11. minuutilla Amadion karvaus esti purun ja Karlssonin rannelaukaus oikeasta laidasta osui Gibsonin ylävartaloon. 29. minuutilla Dorofeyev hakeutui keskikaistalle auki 3v2-hyökkäyksessä ja Karlsson löysi hänet, mutta rannelaukaus meni ohi maalin. Hetken päästä Karlsson oli rännissä vastassa Gibsonin rännipurkua. Paine jäi alueelle ja Dorofeyev yritti vanhanaikaisella kiepsauttaa kiekon maalin eteen ketjutovereilleen tuloksetta. Kakkoserän lopussa ylivoimalla Karlsson-Dorofeyev -yhteys toimi vielä kerran, kun Karlsson livautti vasemmasta laidasta toistamiseen syötön keskelle, mutta Gibson torjui vaivoin alakulmasta matalan one-timerin.

Silver Knightsin kausikin alkoi hyvin, kun se voitti Iowan kahdesti vieraissa. Palaan noihin peleihin tarkemmin ensi viikolla.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös