Ruutiveijari
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Rauman Lukko
Joroisten terveyskeskuksen entinen johtava lääkäri Pekka Lantto päätyy lopulta oikeuden eteen, syytettynä törkeästä kuolemantuottamuksesta.
"Lanton mielestä terveyskeskusten vuodeosastoilla "elävinä vihanneksina" makaavien ihmisten elämää ei tulisi keinotekoisesti pitkittää, vaan heidän tulisi antaa kuihtua pois."
Iltalehti
Lantto oli aiheensa myös MOT:issa vuonna 2004 (TV1/MOT 19.1.2004).
Aihe on varsin väistelty. Toisaalta omalle kohdalle sattuessa moni haluaa pitää kiinni siitä isoäidistä loppuun asti, vaikka isoäidistä ei jäljellä enää olisikaan kuin ruumis ja pieni pala entistä persoonaa. Isoäiti saatetaan sitten vuosia pitää elossa lääkkeillä ja laitteilla, kustannusten kertyessä ja isoäidin usein myös kärsiessä sairausten kierteessä ja vaippojen jäädessä pidemmäksi aikaa. Usein isoäidit ja -isät myös unohdetaan laitoksiin, käymässä ei haluta käydä mutta irtikään ei osata päästää.
Oma isoäitini kuoli noin puoli vuotta sitten. Suorilta jaloilta parissa kuukaudessa haimasyövälle hävinneenä. Asiaa käsitteli kaksi lääkäriä, joista toinen olisi halunnut leikata. Leikkaus olisi vienyt vanhalta naiselta kyvyn elää laitosten ulkopuolella ja kenties myös kävellä. Toinen suositteli, että isoäidille parasta olisi antaa tämän kuolla ilman kärsimystä. Valinta oli onneksi jälkimmäinen, ja isoäiti sai kuolla kuten itse halusi. Helppo se valinta ei ollut, vaikka niin etukäteen ja jälkeenpäin ajattelee.
Mitä mieltä olette, tulisi vanhukset nykyiseen tapaan pitää yhä etenevän lääketieteen suomin keinoin viimeiseen asti elossa, usein ilman kykyä ymmärtää enää edes missä ovat tai kuka ovat? Vai pitäisikö nykyistä aktiivisemmin antaa luonnon tehdä tehtävänsä, kun tietty kynnys ylitetään? Jos, niin mikä on tuo kynnys? Mitä itse tekisitte, jos tilanteessa olisi vaikka oma äitinne? Oliko Pekka Lantto oikealla asialla vai ei?
"Lanton mielestä terveyskeskusten vuodeosastoilla "elävinä vihanneksina" makaavien ihmisten elämää ei tulisi keinotekoisesti pitkittää, vaan heidän tulisi antaa kuihtua pois."
Iltalehti
Lantto oli aiheensa myös MOT:issa vuonna 2004 (TV1/MOT 19.1.2004).
Aihe on varsin väistelty. Toisaalta omalle kohdalle sattuessa moni haluaa pitää kiinni siitä isoäidistä loppuun asti, vaikka isoäidistä ei jäljellä enää olisikaan kuin ruumis ja pieni pala entistä persoonaa. Isoäiti saatetaan sitten vuosia pitää elossa lääkkeillä ja laitteilla, kustannusten kertyessä ja isoäidin usein myös kärsiessä sairausten kierteessä ja vaippojen jäädessä pidemmäksi aikaa. Usein isoäidit ja -isät myös unohdetaan laitoksiin, käymässä ei haluta käydä mutta irtikään ei osata päästää.
Oma isoäitini kuoli noin puoli vuotta sitten. Suorilta jaloilta parissa kuukaudessa haimasyövälle hävinneenä. Asiaa käsitteli kaksi lääkäriä, joista toinen olisi halunnut leikata. Leikkaus olisi vienyt vanhalta naiselta kyvyn elää laitosten ulkopuolella ja kenties myös kävellä. Toinen suositteli, että isoäidille parasta olisi antaa tämän kuolla ilman kärsimystä. Valinta oli onneksi jälkimmäinen, ja isoäiti sai kuolla kuten itse halusi. Helppo se valinta ei ollut, vaikka niin etukäteen ja jälkeenpäin ajattelee.
Mitä mieltä olette, tulisi vanhukset nykyiseen tapaan pitää yhä etenevän lääketieteen suomin keinoin viimeiseen asti elossa, usein ilman kykyä ymmärtää enää edes missä ovat tai kuka ovat? Vai pitäisikö nykyistä aktiivisemmin antaa luonnon tehdä tehtävänsä, kun tietty kynnys ylitetään? Jos, niin mikä on tuo kynnys? Mitä itse tekisitte, jos tilanteessa olisi vaikka oma äitinne? Oliko Pekka Lantto oikealla asialla vai ei?